Puheluihin vastaamattomat ystävät

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Minusta tuo on suorastaan halveksiva asenne toista kohtaan. Sinä määrittelisit sen toisen puhelun kiireys ja tärkeysarvon ja sitten vastaat tai olet vastaamatta, jos koet sen aikasi arvoiseksi. Puhumme siis ystävistä, emme puhelin myyjistä. Ehkä juuri siksi he eivät laita viestiä mistä on kyse, koska et sinä tietenkään vastaisi ihan vaan jonkun tarpeeseen kuulla muita ihmisiä, puhua heille jne. Ei mene kauaakaan kun ihminen alkaa ymmärtämään miten toimit ja ajattelet ja käsitys siitä, ettet ihmisenä ole tärkeä, vaan asiasi laatu määrittele sen, puhutaanko vai ei sinulle. 

 

Minulla on puhelin äänettömällä aina, paitsi silloin, jos odotan jotain tärkeää puhelua. Äidilleni ja sisarukselleni soitan takaisin, jos missaan heidän puhelunsa, kaikki muut saavat yrittää uudestaan tai laittaa viestiä perään.

Inhoan puhelimessa puhumista, varsinkin itse soittamista, joten mieluummin viestittelen tai juttelen kasvokkain. Jos mulle soitetaan ihan vain rupattelupuhelu, siitä jää olo, että mun pitäisi soitella tälle henkilölle vastavuoroisesti ja en halua (syy yllä). 

Puhelimessa puhuminen on myös ärsyttävän sitovaa. Viestiin voi vastata silloin, kun on sopiva hetki. 

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Minusta tuo on suorastaan halveksiva asenne toista kohtaan. Sinä määrittelisit sen toisen puhelun kiireys ja tärkeysarvon ja sitten vastaat tai olet vastaamatta, jos koet sen aikasi arvoiseksi. Puhumme siis ystävistä, emme puhelin myyjistä. Ehkä juuri siksi he eivät laita viestiä mistä on kyse, koska et sinä tietenkään vastaisi ihan vaan jonkun tarpeeseen kuulla muita ihmisiä, puhua heille jne. Ei mene kauaakaan kun ihminen alkaa ymmärtämään miten toimit ja ajattelet ja käsitys siitä, et

Halveksiva? Jos olen puhelimen soidessa ollut esim hammaslääkärissä ja mulla on sieltä jo kiire hakemaan lapsi päiväkodista,  niin miksi ihmeessä minä olisin halveksiva eikä soittaja,  joka herne nenässä polkee jalkaa,  koska en vastannut puhelimeen kesken poraamisen enkä laittanut hammaslääkärin tuolista noustuani edes viestiä kysyäkseni mitä asiaa?  Ei ole mitään halveksittavaa,  jos pitää miettiä,  rientääkö päiväkodille ja puhuu pitkän puhelun sen jälkeen vai soittaako minuutin puhelun kertoakseen,  että joo,  huominen sopii oikein hyvin.  Jälkimmäiseen voisi viestiin vastaa joo huominen sopii. 

Ihmettelen kyllä tätä johtopäätöstä, että jos ei halua puhua puhelimessa, niin sitten ei halua puhua ikinä missään kenenkään kanssa.

Minä kyllä puhun ystävieni kanssa, kasvotusten. Välissä sitten voi joko halutessaan vaihtaa kuulumisia viestitse, ja samalla sopia näkemisestä. Ja kasvotusten sitten taas käydään kuulumiset yms tarkemmin läpi. En kaipaa kirjekaveria enkä juttelukaveria puhelimeen, vaan kaipaan niitä kasvotusten näkemisiä.

Toisena asiana ihmettelen sitä, että niin monen mielestä pitää olla aina tavoitettavissa. Eli keskeyttää se mitä olit tekemässä, koska puhelin soi. Miksi ihmeessä? Nykyihmisen jatkuva ärsyketulva on niin valtava, että todellakin kannattaa keskittyä siihen mitä on tekemässä, ilman puhelinta. 

Itse en siis tykkää puhua puhelimessa, kun se aina keskeyttää sen mitä olen tekemässä.

Tässäkin ketjussa kerrottu esimerkkinä, että kesken pyörälenkin pitää pysähtyä ja vastata puhelimeen. Tai vaikka metsälenkillä ehtii hyvin vastata puhelimeen (vaikka sinne metsään olisikin mennyt nimenomaan rauhoittumaan ja kuuntelemaan metsän ääniä..). No ei todellakaan tarvi keskeyttää omaa tekemistä! Eikö ihmiset pysty tekemään mitään ilman että puhelin on koko ajan hollilla? 

Omalla kohdalla ennalta sovitut puhelut eri asia, mutta nämäkin oikeastaan siinä tapauksessa, että näkeminen ei onnistu lähiaikoina (esim. asutaan kauempana, sairastuminen tms).

Reipaalle lampaalle.

Oletan, että olet ymmärtänyt, että kyllä minultakin pohdiskelu ja keskustelu onnistuu kirjoittaen, vaikka yllättävää kyllä, en pidä sitten yhtään viestien kirjoittamisesta. Mitä ehkä ei uskosi pitkien vastauksieni takia. Aivoni ei vaadi pitkää prosessointia jotta voi vastata. Päinvastoin mitä enemmän saan toiselta inputtia, sitä enemmän aivoni tuottaa ratkaisua, jos kyseessä on ongelma,

Ajattele sitä hienosäätönä. Sen sijaan, että kirjoittaisin pitkän viestin vaikka hotellin varaamisesta lähes turhaan puhelimessa minulle olisi jo heti sanottu, että ei sitten elokuussa. Haluan uima-altaan ja Kreikka voi olla kiva, koska saan heti kysyttyä pois alta nämä asiat.

Viesteillä homma toimii suunnilleen näin. Kiinnostaako sinua lähteä matkalle?. Sitten odotellaan tunti ja vastaus on, että joo ja hymyemoji. Sitten siihen vastataan. No, milloin sulle sopii?. Johon toinen vastaa, että kaikki muuta paitsi elokuu. Johon toinen miettii, että mitenkäs olisi kesäkuu ja toisen tunnin päästä, että olisko heinäkuu parempi sittenkin. Sitten toinen, et vois olla. Sitten ok, tsekkaan hotelleja. Sitten lähetät hotelliehdotuksia, johon toinen, et muuten kivoja, mut niistä ei ole uima-allasta. Sitten etsit toisia hotelleja ja ehdotat niitä ja sitten menee kolme päivää ja kysyt. Katsoitko niitä hotelleja, johon toinen vastaa. En ole ehtinyt kun on ollut kiire. Jne jne. ja tuohon hommaan onkin mennyt viikko.

En tiedä olisitko sinä keskustellut ylipäätään tämäntyyppisestä aiheesta kenenkään ystäväsi kanssa, mitä nyt olet kirjoittanut minun kanssani, mutta se on varma, etten minä johonkin viesteihin olisi koskaan kirjoittanut tätä tekstiä. En viestimonologina enkä varsinkaan lyhyillä viesteillä. Viestit ovat juuri tuollaista kahdenlauseen ajattelua. Jos sitä nyt kauheasti voi edes kutsua ajatteluksi. 

Minä taas keskustelin mielelläni vaikka tämäntyyppisestä aiheesta ystävien kanssa. Enkä vain jonkun random aaveelampaan kanssa. Se on selvää tietysti, että moni kokee tämäntyyppisen ajattelun ja keskusten täysin turhaksi jaaritteluksi ja pölinäksi. Ajanhukkaa, koska tässäkään ei ole suoraan tärkeää asiaa. Ei ole mitään, ostin  verhot. Voitko hakea kainalosauvat mummolle tai juhlat alkavat kello 14, koska lapsi pääsee ripiltä kirkko kirkosta 7.7. Tervetuloa. Sitä tärkeää asiaa, jonka takia on luvallista ottaa kontaktia. 

Alan kallistumaan siihen ajatukseen, ettei monet todellakaan sovellu muiden kanssa ääneen keskusteluun. Ei varsinkaan siihen, jossa ei anneta pitkiä aikoja vastaamiseen. Puheeseen, joka ei ole asialähtöistä ja joka saattaa jopa rönsyillä.

Ehkä se on vain hyväksyttävä tosiasia, ettei kaikista ole keskustelemaan puhelimessa eikä edes livenä ja tekstiviestit emojien avulla on se ainoa oikea kommunikointi tapa heidän kanssaan.

Kahdella lauseella, muu alkaa jo rasittamaan heitä. Se ystävyys, joka vie heiltä aikaa siitä tärkeältä elämältä, siitä jossa juostaan, pyöräillään ja nukutaan ja luetaan niin paljon, ettei sille, ei niin tärkeälle, kuten ystävät jää enää aikaa tuhlattavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Minusta tuo on suorastaan halveksiva asenne toista kohtaan. Sinä määrittelisit sen toisen puhelun kiireys ja tärkeysarvon ja sitten vastaat tai olet vastaamatta, jos koet sen aikasi arvoiseksi. Puhumme siis ystävistä, emme puhelin myyjistä. Ehkä juuri siksi he eivät laita viestiä mistä on kyse, koska et sinä tietenkään vastaisi ihan vaan jonkun tarpeeseen kuulla muita ihmisiä, puhua heille jne. Ei mene kauaakaan kun ihminen alkaa ymmärtämä

No onpa se harmillista kun olet aina hammaslääkärillä. Tosin en usko, että katselet kauheasti niitä viestejäkäån siellä tuolilla. Joten mitä väliä onko se tärkeää vai ei ja mistä on kyse, kun sinä et siinä tilanteessa voi mitään etkä vastaisi kuitenkaan.

Miksi joku polkisi herne nenässä jalkaa? Luulet ihan omiasi ja pidät itseäsi ihan turhan ihmeellisenä.

Ettekö te enää osaa ajatella omilla aivoilla miten kannattaa määritellä tärkeysjärjestys? Että puheluihin voi vastata ja siihen voi kertoa kaikenlaista sille toiselle. Eikä suurin osa ihmisistä suutu, ei loukkaanu, vaan on aika ymmärtäväisiä. Vai oletko sinä itse näitä loukkantujis?

 

Jostain ihme syystä tänne aaveelle on pesiytynyt aina näitä superkiireisiä, käsittämättömän herkkähipiäisiä ystäviä omaavia kirjoittajia. Sitten jostain ihme syystä, heillä kyllä on aikaa kirjoittaa tänne pitkiäkin vastuksia, mutta tekstien perusteella elämä on non stop juoksua ja puhelinkin soi koko ajaan ja lääkärissä olla kerran päivässä ja lapsetkin ovat vuosikymmeniä tarhassa ja 17 vuotiaillekin on aina oltava kotona tekemässä ruokaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Minusta tuo on suorastaan halveksiva asenne toista kohtaan. Sinä määrittelisit sen toisen puhelun kiireys ja tärkeysarvon ja sitten vastaat tai olet vastaamatta, jos koet sen aikasi arvoiseksi. Puhumme siis ystävistä, emme puhelin myyjistä. Ehkä juuri siksi he eivät laita viestiä mistä on kyse, koska et sinä tietenkään vastaisi ihan vaan jonkun tarpeeseen kuulla muita ihmisiä, puhua heille jne. Ei mene kauaakaan kun ihminen alkaa ymmärtämään miten toimit ja ajattelet ja käsitys siitä, et

Ihan mielenkiinnosta: pystytkö sinä AINA vastaamaan puhelimeen, kun se soi? Sinulla on sellainen työ, jossa voit milloin tahansa vastata? Ja puhua puhelimessa niin kauan kuin ystäväsi haluaa kanssasi rupatella? Sanot pomollesi, että minä en nyt tule kokoukseen, koska minun pitää soittaa ystävälleni nyt heti takaisin, koska olin vessassa just silloin, kun ystäväni soitti. Jos olet lääkärin vastaanotolla ja ystäväsi soittaa, sanot lääkärille, että hoidetaankin tämä asia joskus myöhemmin, koska mä puhun nyt ystäväni kanssa?  Mä en pidä lainkaan halveksittavana sitä, että minä itse arvioin, milloin mulla on aikaa puhua jonkun kanssa. Ja kun tiedän, mikä on ystäväni soittamisen syy, osaan myös arvioida, meneekö puheluun kaksi minuuttia, 20 minuuttia vai kenties tunti tai enemmän. Ja myöskin sen, tarvitseeko ystäväni multa vastauksen nyt heti vai riittääkö, että vastaan sitten, kun olen taas kotona. 

Miten ihmeessä pärjättiin lankapuhelinten aikaan? Kun ei edes tiennyt, että joku oli kotipuhelimeen soittanut sillä aikaa, kun itse oli töissä, kaupassa, suihkussa, leffassa tai missä tahansa. Ei voinut soittaa takaisin, kun ei tiennyt, että kukaan oli edes soittanut. Ja lankapuhelinten loppuaikoina, kun monilla oli jo vastaaja, niin jos ei ollut jätetty vastaajaan viestiä, niin eipä kukaan osannut päätellä, että joku jostain on jostain syystä soittanut ja nyt mun pitää heti soittaa sille jollekin takaisin. Se vanha puhelinvastaaja, johon jätit viestin "Ritva tässä moi, olisin vaan kysynyt, lähtisitkö lauantaina leffaan" tai "Äiti täällä hei, isä sai sydäninfarktin ja on nyt sairaalan ensiavussa. Soita heti kun olet kotona" vastaa just tätä samaa kuin mikä on se viestin lähettäminen soittosi perään, jos toinen ei vastannut puhelimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Reipaalle lampaalle.

Oletan, että olet ymmärtänyt, että kyllä minultakin pohdiskelu ja keskustelu onnistuu kirjoittaen, vaikka yllättävää kyllä, en pidä sitten yhtään viestien kirjoittamisesta. Mitä ehkä ei uskosi pitkien vastauksieni takia. Aivoni ei vaadi pitkää prosessointia jotta voi vastata. Päinvastoin mitä enemmän saan toiselta inputtia, sitä enemmän aivoni tuottaa ratkaisua, jos kyseessä on ongelma,

Ajattele sitä hienosäätönä. Sen sijaan, että kirjoittaisin pitkän viestin vaikka hotellin varaamisesta lähes turhaan puhelimessa minulle olisi jo heti sanottu, että ei sitten elokuussa. Haluan uima-altaan ja Kreikka voi olla kiva, koska saan heti kysyttyä pois alta nämä asiat.

Viesteillä homma toimii suunnilleen näin. Kiinnostaako sinua lähteä matkalle?. Sitten odotellaan tunti ja vastaus on, että joo ja hymyemoji. Sitten siihen vastataan. No, milloin sulle sopii?. Johon toinen vastaa, että kaikki muuta paitsi

Mites se ratkaisu, että sopisitte nämä reissusuunnitelmat ihan kasvotusten?

Se olisi kaikkein helpointa, koska et itsekään osaa viestitellä niin, että kysyisit tarvittavat kysymykset heti alkuun. Ja kasvotusten keskustellessa voi samalla helposti selata sitä kalenteriakin (mikä monella on nykyään puhelimessa).

Ja toisaalta, jos vastapuoli on noin saamaton, niin ehkä hän ei ole parasta reissuseuraa alunperinkään. Ei siis liity varsinaisesti viestittelyyn.

"Jostain ihme syystä tänne aaveelle on pesiytynyt aina näitä superkiireisiä, käsittämättömän herkkähipiäisiä ystäviä omaavia kirjoittajia. Sitten jostain ihme syystä, heillä kyllä on aikaa kirjoittaa tänne pitkiäkin vastuksia, mutta tekstien perusteella elämä on non stop juoksua ja puhelinkin soi koko ajaan ja lääkärissä olla kerran päivässä ja lapsetkin ovat vuosikymmeniä tarhassa ja 17 vuotiaillekin on aina oltava kotona tekemässä ruokaa,"

En tiedä tuleeko sulle yllätyksenä se, että siihen puhelimessa puhumiseen vaaditaan KAKSI osapuolta, ja näiden osapuolten aikataulut pitää mennä vieläpä yksiin (!)

Eli se, että minulla olisi juuri nyt aikaa (aikaahan tällä hetkellä siis on, kun voin tänne palstalle kirjoittaa) puhua puhelimeen ei tarkoita sitä, että ystäväni juuri nyt minulle sattuisi soittamaan. Vaan hän soittaisi silloin kun hänellä sattuisi olemaan hyvä hetki. Ja silloin ei taas välttämättä ole minulle hyvä hetki, kun olen tekemässä jotain, mitä en halua keskeyttää / en voi ylipäätään vastata puhelimeen.

Ja sellainenkin pointti on, että joskus haluaa vaan olla ihan yksin, puhumatta yhtään kenellekään. Tämäkin suotakoon niille jotka tällaista aikaa tarvitsevat. Kuulumiset voi sitten ystävän kanssa vaihtaa ihan kasvotusten.

Nro 229: " puhelimessa puhumiseen vaaditaan KAKSI osapuolta, ja näiden osapuolten aikataulut pitää mennä vieläpä yksiin (!)"



Juuri näin. Mä olen tänään tähän ketjuun kirjoittanut useitakin kommentteja. Mutta olen viestieni välissä käyttänyt koiran ulkona, imuroinut olohuoneen ja keittiön, vienyt roskia,  käynyt kaupassa ja samalla reissulla pysähdyin vielä paikalliseen ravintolaan hakemaan lounaan mukana. Sopivasti, kun tulen taas tietsikan ääreen, vilkaisen ketjuun tulleet kommentit ja kirjoitan taas yhden oman kommenttini. Äsken muuten kesken kommentin kirjoittamisen puhuin vielä hetken aikaa puhelimessakin ja jatkoin puhelun jälkeen kommentin kirjoittamista. 

Vierailija kirjoitti:

"Jostain ihme syystä tänne aaveelle on pesiytynyt aina näitä superkiireisiä, käsittämättömän herkkähipiäisiä ystäviä omaavia kirjoittajia. Sitten jostain ihme syystä, heillä kyllä on aikaa kirjoittaa tänne pitkiäkin vastuksia, mutta tekstien perusteella elämä on non stop juoksua ja puhelinkin soi koko ajaan ja lääkärissä olla kerran päivässä ja lapsetkin ovat vuosikymmeniä tarhassa ja 17 vuotiaillekin on aina oltava kotona tekemässä ruokaa,"

En tiedä tuleeko sulle yllätyksenä se, että siihen puhelimessa puhumiseen vaaditaan KAKSI osapuolta, ja näiden osapuolten aikataulut pitää mennä vieläpä yksiin (!)

Eli se, että minulla olisi juuri nyt aikaa (aikaahan tällä hetkellä siis on, kun voin tänne palstalle kirjoittaa) puhua puhelimeen ei tarkoita sitä, että ystäväni juuri nyt minulle sattuisi soittamaan. Vaan hän soittaisi silloin kun hänellä sattuisi olemaan hyvä hetki. Ja silloin ei taas välttämättä ole min

Mikä ihmeen pakko siihen puhelimeen on vastata, ellei ehdi tai halua. Kummaa kitisemistä.

Kaipaan lanka puhelineaikoja, jolloin ei odotettu koko ajan, että ihmiset on tavoitettavissa.

Jos minulla on kännykkä, se ei meinaa, että olen sen ääressä 24/7 tai että siinä olisi edes äänet päällä

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä tätä johtopäätöstä, että jos ei halua puhua puhelimessa, niin sitten ei halua puhua ikinä missään kenenkään kanssa.

Minä kyllä puhun ystävieni kanssa, kasvotusten. Välissä sitten voi joko halutessaan vaihtaa kuulumisia viestitse, ja samalla sopia näkemisestä. Ja kasvotusten sitten taas käydään kuulumiset yms tarkemmin läpi. En kaipaa kirjekaveria enkä juttelukaveria puhelimeen, vaan kaipaan niitä kasvotusten näkemisiä.

Toisena asiana ihmettelen sitä, että niin monen mielestä pitää olla aina tavoitettavissa. Eli keskeyttää se mitä olit tekemässä, koska puhelin soi. Miksi ihmeessä? Nykyihmisen jatkuva ärsyketulva on niin valtava, että todellakin kannattaa keskittyä siihen mitä on tekemässä, ilman puhelinta. 

Itse en siis tykkää puhua puhelimessa, kun se aina keskeyttää sen mitä olen tekemässä.

Tässäkin ketjussa kerrottu esimerkkinä, että kesken pyörälenkin pitää py

No niin, tulihan se tärkeysjärjestys sieltä. Et sinä ole aina tavoitettavissa. Kukaan meistä ei ole.

Sinä haluat määrätyllä tavalla ja niin mennään ja sinä voit sen päättää, koska sinä olet päättänyt sen niin. Ystäväsi sitten mukautuvat siihen. Koska sinun metsälenkki, sinun pyöräretki, sinun halusi istua kasvotusten.

Johtopäätös ei ollut, etteikö ihmiset jotka eivät halua puhua puhelimessa halua koskaan puhua muiden kanssa, vaan johtopäätös on, jonka sinäkin kirjoitat, että sinun aikataululla, sinun ehdoilla ja sinun määrittelemällä muodoilla. Ja siitä on vuoroin vieraissa hyvin kaukana, joka yleensä on ollut ystävysperiaate. Vaan ei enää ole. Nyt se on, minä haluan tätä ja ota tai jätä, jos aiot olla ystäväni,

Minä ymmärrän kyllä,täysin, että nyt on vallalla ajatus ettei jonkun omaa tärkeää elämää kuulu häiritä ja keskeyttää. Koska sellaiseksi sinäkin sitä kutsut. Ystäväsi yhteydenotto on keskeytys sinulle, jostain paljon arvokkaamasta. Siitä oikeasti sinulle arvokkaasta tässä elämässä. Olkoot se sinulle sitten se pyöräretki tai sen pyöräkumin paikkaaminen. 

No, mitä ihmettä sinä kuvittelet, että ihminen joka on ajatellut olevansa sinulle tärkeä kuulee, että jopa se rikkinäinen kumikin oli tärkeämpi kuin hän, ettei voinut edes vastata?

Koska siitähän lopulta on kyse. Tärkeysjärjestyksestä. Sinun tärkeysjärjestyksestä ja siinä eivät ystäväsi ja heidän tarpeensa ja toiveensa merkkaa yhtään mitään. Mutta sinä et siinä omassa itsekeskeisyydessäsi edes ymmärrä sitä, vaan minä, random aaveemamma joutuu sen sinulle selittämään aika raaalla tavalla. Enkä usko edes, että kykenet näkemään tätä siltikään, vaan lähdet selittelylinjalle, kuinka sinä ja sinun mitä ikinä nyt sitten tunnetaan itsellesi tärkeäksi,

Sinä tietenkin itse määrittelet mikä sinulle on tärkeää. Se on oikeutesi, mutta älä kutsu ihmisiä ystäviksi, jos he lopulta ovat vain oikeasti häiriö, keskeytys ja ärsytys. Ystävyys ei nimittäin tarkoita sitä, vaikka moni vielä tykkääkin käyttää tuota ilmaisua noista ihmistä, jotka häiritsevät ja keskeyttävät heidän hienoa elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Samaa mieltä. Ystäväni on äitinsä omaishoitaja. Jos hän ei vastaa, panen viestin perään, että ei ollut tärkeää. Soitan toiste. Tai että on tärkeä asia ja viestiin avaan tätä asiaa.

En todellakaan odota, että hän alkaa rupatelka minun kanssa kesken äitinsä suihkutuksen tai ruoanlaiton. Tai että viestillä kysymään, mitä asiaa. Kyllä se on minun tehtävä. Hän sitten vastaa ehtiessään, että soita klo 20.30, kun olen ajamassa kotiin. Tai ei vastaa, jos hänellä on kiire.

Miksi pitäisi suuttua, jos hän ei ehdi vastaamaan puhelimeen

Nro 232: Ottamatta kantaa muuhun, niin yleensä on hyvä ystävystyä sellaisten kanssa, joilla on samanlainen käsitys ystävyydestä. Ja myös tavasta, jolla ystävyydessä ollaan yhteydessä ja jolla ystävyyttä ylläpidetään. Ja tärkeysjärjestyksistä. Jos toiselle metsälenkki raskaan työpäivän jälkeen on henkireikä,  joka auttaa häntä jaksamaan, mutta sinulle taas sinun soittosi ja sinun asiasi ovat niin tärkeitä, ettei mielestäsi ystävälläsi olisi oikeutta olla vastaamatta puheluusi metsälenkillä, niin ehkäpä et ole sopiva ystävä metsälenkkeilijälle eikä hän sinulle. Lika barn leka bäst pätee tähänkin asiaan. 

Olin yhden kesän kassalla töissä ja siellä näki näitä, jotka vastaa aina puhelimeen. Suu kävi kassalla ja pälistiin kaikki mahdolliset asiat. Raivostuttavaa.

Toinen, mikä ärsyttää, on ne jotka bussissa tai junassa kailottaa niitä ystäväpuheluitaan, niin että kaikki kuulevat.

Siihen puhelimeen ei ole aina pakko vastata, kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipaalle lampaalle.

Oletan, että olet ymmärtänyt, että kyllä minultakin pohdiskelu ja keskustelu onnistuu kirjoittaen, vaikka yllättävää kyllä, en pidä sitten yhtään viestien kirjoittamisesta. Mitä ehkä ei uskosi pitkien vastauksieni takia. Aivoni ei vaadi pitkää prosessointia jotta voi vastata. Päinvastoin mitä enemmän saan toiselta inputtia, sitä enemmän aivoni tuottaa ratkaisua, jos kyseessä on ongelma,

Ajattele sitä hienosäätönä. Sen sijaan, että kirjoittaisin pitkän viestin vaikka hotellin varaamisesta lähes turhaan puhelimessa minulle olisi jo heti sanottu, että ei sitten elokuussa. Haluan uima-altaan ja Kreikka voi olla kiva, koska saan heti kysyttyä pois alta nämä asiat.

Viesteillä homma toimii suunnilleen näin. Kiinnostaako sinua lähteä matkalle?. Sitten odotellaan tunti ja vastaus on, että joo ja hymyemoji. Sitten siihen vastataan. No, milloin sulle so

Koska ehkä asumme eri maissa vaikka, koska busseilla kulkeminen on kallista, koska toisella on flunssa? Koska onhan noita syitä miksei ihminen pääse paikan päälle. Itse ihmettelen vieläkin tätä suurta inhoa puhelimessa puhumiseen, mutta sitten kasvotusten se puhuminen ei kuitenkaan ole ongelma, En minä ajattele, etteikö oikeita tapaamisia kuuluisi olla, mutta miksi puhelimessa puhuminen on muuttunut niin kauheaksi asiaksi niin monelle.

Kyllä minä koen osaavani kirjoittaa, pitkiäkin tarinoita, mutta kai sinullakin on joku ajankäsitys kuinka kauan tämänkin tekstin tuottamiseen on mennyt? Viesteillä kun katsotaan, niin siitä alusta loppuun on voinut mennä viikkoja. Taukojen kanssa tietysti, mutta kuitenkin. Ehkä olen vain liian nopea ja tehokas ja viestit tuntuvat aivan liian hitailta ja turhilta, kun saman voi tehdä puolessa tunnissa helposti puhumalla.

Mä kanssa en ymmärrä ihmisiä että ei vastata puhelimeen. Ymmärrän että voit olla wc:ssä, hammaslääkärillä jne. mutta soita takaisin myöhemmin tai laita viesti. Yksi ihminen myös tekee näin, soitan perjantaina ja hän ei vastaa, sunnuntaina illalla tulee viesti että on nukkunut koko viikonlopun. Selvä, en tarvitse tuollaisia ystäviä joilla ei ole "munaa" sanoa suoraan jos ystävyys ei kiinnosta. 

Miksi te soittelivat ette etsi sellaisia kavereita, joilla on aikaa ja jotka tykkää puhua puhelimessa.

Me viestittelijät taas tulemme hyvin toimeen keskenämme.

Kai se nyt teille soittelijoillekkin on päivänselvää, että jos teille ei useampaan kertaan vastata, kyseinen tyyppi ei halua puhua sinun kanssa puhelimessa. Miksi jatkat jankkaamista siitä, että sinulle ei vastata

onko ap miettinyt miksei edes "tuttavat"  vastaa. peilistä löytyy syy. kukaan ei jaksa kuunnella narsistin minä minä minä höperryksiä.

Ihan mielenkiinnosta: pystytkö sinä AINA vastaamaan puhelimeen, kun se soi? Sinulla on sellainen työ, jossa voit milloin tahansa vastata? Ja puhua puhelimessa niin kauan kuin ystäväsi haluaa kanssasi rupatella? Sanot pomollesi, että minä en nyt tule kokoukseen, koska minun pitää soittaa ystävälleni nyt heti takaisin, koska olin vessassa just silloin, kun ystäväni soitti. Jos olet lääkärin vastaanotolla ja ystäväsi soittaa, sanot lääkärille, että hoidetaankin tämä asia joskus myöhemmin, koska mä puhun nyt ystäväni kanssa?  Mä en pidä lainkaan halveksittavana sitä, että minä itse arvioin, milloin mulla on aikaa puhua jonkun kanssa. Ja kun tiedän, mikä on ystäväni soittamisen syy, osaan myös arvioida, meneekö puheluun kaksi minuuttia, 20 minuuttia vai kenties tunti tai enemmän. Ja myöskin sen, tarvitseeko ystäväni multa vastauksen nyt heti vai riittääkö, että vastaan sitten, kun olen taas kotona. 



Lähdetään siitä, että ystäväni tietää työaikani. En, enkä ole lentokapteeni, enkä tee epämääräisiä vuoroja. Käyn kerran vuodessa hammaslääkärillä, mutta ajatellaan, että juuri silloin puhelin soi. Arvaa mitä, en tietenkään vastaa, mutta arvaa vielä toinen kerta. En jää asumaan sinne, vaan kun tulen sieltä pois saan soitettua takaisin hänelle. Minä en ole koskaan soittanut kenellekään ystävistäni heidän työaikana. Minulla on aivot, joita osaan käyttää ja niin vaikuttaa heilläkin olevan, koska hekään eivät syyllisty tuommoiseen työaikana soittamiseen.

Mutta ajatellaan ihan vain huviksi, että elän vain vuorotyötä tekevien piirissä, jossa työajat ovat mitä ovat. Varmasti olisimme kehittäneet tavan, jossa kaikki koetaan niin arvokkaina, että heille vastataan, kun sieltä töistä pääsee ja ajankohta on sovelias soittamiselle. Ymmärrystä löytyisi puolin ja toisin. Eikä siihen tarvittaisi ennakko seulontaa, jossa jokainen määrittele tärkeisasteen ja tarpeen vastata tai soittaa takaisin.

Minä jotenkin lähden ajatuksesta, että jos se on tärkeää hänelle, se on tärkeää minulle, koska hän sen jonkun takia soittaa. Minä en voi määritellä onko se hänen lemmikin kuolema tärkeää vai ei, vaikka minä en ehkä sitä lemmikkiä ole edes ehtinyt näkemään.

Sinä näytät osaavan arvoida sekä tärkeysasteen ja ajan mitä joku vaatii. Hienoa sinulle.

Mutta sinä lähdet täysin omista lähtökohdista ja tarpeista ja herää kysymys, että voiko tuota kutsua enää ystävyydeksi vai alkaako se olla jo jotain muuta, kun arvioit mikä on minkäkin arvoista ja vastaamisen arvoista vain sinulle.