Puheluihin vastaamattomat ystävät

Vierailija kirjoitti:

Koska selkeästi tämä miten lankapuhelin aikana selvittiin aina välillä nousee esille, niin minä selitän miten se onnistui.

Se onnistui hyvin. Ensinnäkin siihen pystyi soittamaan vaikka sata kertaa, eikä siinä ollut mitään hävettävää, koska ihmiset vastasivat siihen aina ekalla kerralla, jos olivat kotona. Joten vaikka se soi sata kertaa, kun kukaan ei ollut kotona se ei ollut ongelma, koska kukaan ei kuullut tai nähnyt niitä yrityksiä. Jos perheessä oli muita, he vastasivat ja tälle henkilölle sanottiin, että sano henkilölle, että,soittaa takaisin kun tulee kotiin. Se taas oli noloa kaikille, jos tuli esille, että oltiin jätetty soittopyynti, ja hänelle se oli välitetty, eikä hän reagoinut siihen tai noloa sille joka oli vastaanottanut sen soittopyynnin, eikä kertonut sitä.

Jos olit suihkussa, se henkilö joka yritti soittaa aina soitti toisen kerran ja jos ei soittanut ajateltiin ettei se siitä soittajasta ollut tärkeää, että s

Luulen, että erilaisten kriisien ja epävarmuuden myötä ihmisten luonnollinen reaktio on suojella omia rajojaan ja "resurssejaan" hieman entistä tarkemmin. Tämä näkyy sosiaalisissa suhteissa myös ajankäytön ja henk.koht. rajojen suhteen, ollaan erityisen huolellisia niiden varmistamisessa. Siinä missä ennen autettiin ystävää poikkeuksellisessa hädässä, eivät ihmiset enää jaksa hätätilanteita toisensa perään. Suojaudutaan ja tähän liittyy tarve itse määritellä oman ajan ja huomion käyttö muita varten tai muiden vaatimukset tähän liittyen. Myös tämä tulee ymmärtää, kyseessä ei ole lopulta ole velvollisuus, vaan valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska selkeästi tämä miten lankapuhelin aikana selvittiin aina välillä nousee esille, niin minä selitän miten se onnistui.

Se onnistui hyvin. Ensinnäkin siihen pystyi soittamaan vaikka sata kertaa, eikä siinä ollut mitään hävettävää, koska ihmiset vastasivat siihen aina ekalla kerralla, jos olivat kotona. Joten vaikka se soi sata kertaa, kun kukaan ei ollut kotona se ei ollut ongelma, koska kukaan ei kuullut tai nähnyt niitä yrityksiä. Jos perheessä oli muita, he vastasivat ja tälle henkilölle sanottiin, että sano henkilölle, että,soittaa takaisin kun tulee kotiin. Se taas oli noloa kaikille, jos tuli esille, että oltiin jätetty soittopyynti, ja hänelle se oli välitetty, eikä hän reagoinut siihen tai noloa sille joka oli vastaanottanut sen soittopyynnin, eikä kertonut sitä.

Jos olit suihkussa, se henkilö joka yritti soittaa aina soitti toisen kerran ja jos ei soittanut ajateltiin e

Erittäin hyvä pointti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska selkeästi tämä miten lankapuhelin aikana selvittiin aina välillä nousee esille, niin minä selitän miten se onnistui.

Se onnistui hyvin. Ensinnäkin siihen pystyi soittamaan vaikka sata kertaa, eikä siinä ollut mitään hävettävää, koska ihmiset vastasivat siihen aina ekalla kerralla, jos olivat kotona. Joten vaikka se soi sata kertaa, kun kukaan ei ollut kotona se ei ollut ongelma, koska kukaan ei kuullut tai nähnyt niitä yrityksiä. Jos perheessä oli muita, he vastasivat ja tälle henkilölle sanottiin, että sano henkilölle, että,soittaa takaisin kun tulee kotiin. Se taas oli noloa kaikille, jos tuli esille, että oltiin jätetty soittopyynti, ja hänelle se oli välitetty, eikä hän reagoinut siihen tai noloa sille joka oli vastaanottanut sen soittopyynnin, eikä kertonut sitä.

Jos olit suihkussa, se henkilö joka yritti soittaa aina soitti toisen kerran ja jos ei soittanut ajateltiin 

 

Jos ihmiset Harkovassa ajattelisivat, että minun kriisini ovat syy ohittaa kanssaeläjät ja yhteisen ylläpitäminen, Venäjä olisi vallannut koko Ukrainan huhtikuussa 2022

ap varmaan löytää esim mtv3 teksti teeveestä sivuja joilla voi perversioistaan avautua 24h vrk. miksi rasittaa nykyisiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on ystävä, sen pitää kyllä olla aina saavutettavissa. Ystävä tukee vaikka yöllä, jos on jotain tapahtunut. Ystävä lopettaa muun tekemisen ja pyöräretket, jos hänelle soittaa. Ystävä sanoo lapsilleen, että odottakaa vähän aikaa, jos ystävä hänelle soittaa. Ystävä ei ole itsekäs minä minä, joka ajattelee vain omia kiireiltään ja omaa perhettään ja omia harrastuksia.

Monella täällä ei näytä olevan ystäviä ja teitä odottaa yksinäinen vanhuus

Tällä sun logiikalla mun pitänee lopettaa yksi ystävyyssuhteeni. Täytyy sanoa tälle liikuntavammaiselle, että koska et voi saapua vaikka keskellä yötä luokseni, jos minä niin haluan, emme voi olla enää ystäviä. Itseasaissa mun pitää lopettaa toinenkin ystävyyssuhde, koska tämä ystävä asuu Kanadassa. 

Itse kyllä vastaan ja jään juttelemaan jos mulle soitetaan, mutta mieluummin kommunikoisin viestein. Eräs exäni tiesi tämän. Vastasin kuitenkin aina kun hän soitti. Ja viestittelin päivittäin. Nähtiin aikalailla päivittäin. Mutta monta kertaa hän kiukutteli ja veti kilareita siitä että minä en koskaan soittanut hänelle. Hän halusi että minä olen se joka soittaa koska hänen puhelinliittymällään jaarittelu tulee kalliiksi, minulla taas oli rajaton määrä minuutteja. Eikä jostain syystä käynyt päinsä se että vaihtaisi liittymänsä. Joten muistakaa jooko että te puhelimessa höpöttelijät ette ala vaatimaan sitä että teille soitetaan koska TE siitä tykkäätte.

Toinen mikä on ärsyttänyt hemmetisti on ääniviestien lähettelijät ja se että heille ei mene perille se että en kuule töissä mitään, vaikka menisin veskiin niin työpaikan melu tekee viestien kuuntelun mahdottomaksi. Sanon asiasta että kuuntelen nää sit kun pääsen kotiin. Ääniviestejä tulee vaan lisää ja kotiin päästyäni kuuntelen monen monta viestiä putkeen jotain "...ööö nii mitä mun piti sanoa...  *hiljaisuutta*  Ainiin! Oon täs kaupassa just samalla niin ajatukset katkeilee..." Ja jatkavat jutusta mikä ei ole yhtään mitenkään akuuttia tiedonvaihtoa, haluavat vaan dumpata kaikki ajatuksensa jollekin. Noi idiootit heivasin elämästäni nopeasti.

Jotkut mieltää ystävänsä tärkeimmäksi ihmissuhteekseen.  Sitten loukkaannutaan,  kun ei olekaan ystävän elämän tärkein ihminen.  Pahuksen "ystävä" on kehdannut pariutua,  hankkia lapsia,  on läheisissä väleissä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.  Petturilla on vieläpä muitakin ystäviä ja kavereita.  

Vierailija kirjoitti:

Jotkut mieltää ystävänsä tärkeimmäksi ihmissuhteekseen.  Sitten loukkaannutaan,  kun ei olekaan ystävän elämän tärkein ihminen.  Pahuksen "ystävä" on kehdannut pariutua,  hankkia lapsia,  on läheisissä väleissä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa.  Petturilla on vieläpä muitakin ystäviä ja kavereita.  

Totta. Tämän takia otankin aina etäisyyttä, kun joku haluaa ystäväksi. Minulle riittää hiukan etäisemmät suhteet 

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä APn kanssa. Asun yksin ja nimenomaan pointti olisi JUTELLA jonkun kaverin kanssa. Nykyään tuntuu olevan niin vaikeaa monelle, todella outoa. Mistä voi löytää nelikymppisenä uusia kavereita jotka haluavat jutella? 

Harrastuksista,  vapaaehtoistyötä jne.  Työpaikallakin voi kahvitauolla jutella työkavereiden kanssa.  Tai hanki koira ja alkaa löytyä juttuseuraa lähialueen muista koiranomistajista. Koirapuistossa yleensä koirat touhuaa keskenään ja omistajat seisoo aidan vieressä ja juttelevat toisilleen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on ystävä, sen pitää kyllä olla aina saavutettavissa. Ystävä tukee vaikka yöllä, jos on jotain tapahtunut. Ystävä lopettaa muun tekemisen ja pyöräretket, jos hänelle soittaa. Ystävä sanoo lapsilleen, että odottakaa vähän aikaa, jos ystävä hänelle soittaa. Ystävä ei ole itsekäs minä minä, joka ajattelee vain omia kiireiltään ja omaa perhettään ja omia harrastuksia.

Monella täällä ei näytä olevan ystäviä ja teitä odottaa yksinäinen vanhuus

Aamen.

Minulla oli 15 vuotta läheinen ystävä, kunnes ko. henkilö perusti perheen ja muutti kauemmas. Yhteydenpito alkoi hiipua ensin viestittelyn kautta jouluntoivotuksiin ja lopulta katkesi kokonaan, sillä koskaan ei ollut aikaa jutella tai nähdä. Ei minua tai muita vanhoja ystäviä. Kun minu

Ehkä hän ei halunnut olla enää kanssasi tekemisissä.

Minä en ole kaivanut naftaliinista jotain iän vanhoja kavereita. Olen hommannut uusia. Vanhojen lämmittely on ihan tyhjää hommaa

Vastaan mielelläni sellaisen ystävän puheluun, josta tiedän etukäteen, että puhelu ei tule venymään ikuisuuksiin ja että turinan ja jaarittelun kuunteleminen ei vie kaikkia voimia. Puhelu pitää pystyä myös yhteisymmärryksessä lopettamaan ajallaan. 

Puhelut on ihan ok,  jos asia esitetään lyhyesti ja ytimekkäästi.  Mulle soittaa välillä muutama ihminen,  jotka puhuu ja puhuu ilman,  että pääsevät itse asiaan.  Kuuntelen ensin 15 minuuttia jaaritusta ja yritän jaarituksesta päätellä,  mikä onkaan asia,  jonka vuoksi mulle soitettiin.  Jos kyseessä on vanhus,  ymmärrän hyvin,  ettei aivot toimi enää normaalisti.  Osa on kuitenkin vasta alle viiskymppisiä. 

Minulla on ollut kaksi tuttua, jotka soitti aina, kun alkoivat tissittelemaan. Pari tuntia sitä humaltumista ja samojen asioiden uudelleen kertomista.

Panin kummallekin eston, niin jopa helpotti 

Maailma muuttuu ja teknologia kehittyy.  Tuskin puhelimella soittelua rakastavatkaan haluavat palata takaisin savumerkkeihin.  Ihmisten elämä on monipuolistunut ja erilaista vapaa-ajan toimintaa yllin kyllin.  Jos on jämähtänyt menneisyyteen,  jolloin elettiin yhtenäiskulttuurissa ja kaikkien aika oli kutakuinkin samoin suunniteltua,  ei enää hyvä kellonaika ole soittaa,  kun telkkarista Naapurilähiö loppuu.  Ei nimittäin tule koko sarjaakaan enää.  

Minä hoidan työkseni terveyskeskuksen takaisinsoittopalvelua, niin voinette kuvitella että vapaa-ajalla en soita yhtään kenellekään! Enkä myöskään kuuntele yhtään kenenkään jaaritteluja omassa henkilökohtaisessa puhelimessani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Kuinka pitkään puhut näitä kuulumisia? Jos pelkona on, että puhelu venyy yli puolen tunnin mittaiseksi, niin en vastaa.

- Minkälaisia kuulumisia kerrot? Jos puhut ummet ja lammet kaikenmaailman kummin kaimojen asioista, niin en vastaa.

 

- Mitä vain 15 min ja 50 min välillä on ollut tapana, n. kerran kuukaudessa tai kahdessa.

- Aiemmin ollaan juteltu esim. ystävien, heidän lastensa ja vanhempiensa kuulumisista, parisuhdemurheista, työkuvioista, yhteisistä harrastuksista, ajankohtaisista asioista jne. Sellaista ihan tavallista, mitä ystävien kanssa jutellaan. En koe vuodattavani mitään tylsistyttävää, olen sosiaalisesti älykäs persoona.

- Ap 

Miten te molemmat ehditte 50 minuutissa kertoa omat,  kaikkien perheenjäsentenne, vanhempienne kuulumiset,  parisuhdeasiat,  työkuviot, harrastukset,  ajankohtaiset asiat? Molemmilla 25 minuuttia aikaa ja kahden kuukauden asiat pitäisi ehtiä kertoa? 

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.  Jollekin riittää,  että 1-2 kuukauden välein puhutaan tunnin puhelu ja muun ajan kumpikin elää omaa elämäänsä. Tärkeintä kuitenkin on puhelu.  Toinen taas tykkää siitä,  että ystävä laittaa jotain viestiä päivittäin.  Pitää tärkeämpänä usein toistuvaa yhteydenpitoa kuin harvoin toistuvaa.  Kuinka monelle kelpaisi kauempana asuva seurustelukumppani  joka kerran kuukaudessa soittaisi yhden pitkän puhelun? Vai olisiko sittenkin mukavampaa,  että viestejä tulisi pitkin päivää? "Huomenta kulta,  nukuitko hyvin?"

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kaksi tuttua, jotka soitti aina, kun alkoivat tissittelemaan. Pari tuntia sitä humaltumista ja samojen asioiden uudelleen kertomista.

Panin kummallekin eston, niin jopa helpotti 

Itsellä myös tällainen kokemus. En ole mitään estoa laittanut, mutta en yksinkertaisesti vastaa k.o. tyypin puheluihin opittuani kantapään kautta, että hän ei koskaan soita selvinpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on ystävä, sen pitää kyllä olla aina saavutettavissa. Ystävä tukee vaikka yöllä, jos on jotain tapahtunut. Ystävä lopettaa muun tekemisen ja pyöräretket, jos hänelle soittaa. Ystävä sanoo lapsilleen, että odottakaa vähän aikaa, jos ystävä hänelle soittaa. Ystävä ei ole itsekäs minä minä, joka ajattelee vain omia kiireiltään ja omaa perhettään ja omia harrastuksia.

Monella täällä ei näytä olevan ystäviä ja teitä odottaa yksinäinen vanhuus

Minusta tällainen kuulostaa melko ahdistavalta, ja jopa vähän pelottavalta.

Tottakai ystävää tulee auttaa kykyjensä ja resurssiensa mukaan silloin kun tarve on, mutta ei se nyt ihan niin ole, että saa soittaa mistä tahansa asiasta mihin aikaan tahansa, ja kaikki meneillään oleva toiminta tulee keskeyttää.

Omasta hyvinvoinnista ja rajoista saa ja tulee pitää kiinni, eikä se tee kenestäkään huonoa ystävää. Oikea ystävä ymmärtää tämän, ja suo sen toiselle ilomielin.

Esim. autolla ajo, kohellusikäisten lasten vahtiminen, maksullisessa harrastuksessa olo, tai jokin sellainen sosiaalinen tilanne, jossa puhelimeen vastaaminen olisi epäkohteliasta muille läsnäolijoille, ovat kaikki täysin ymmärrettäviä syitä olla vastaamatta puheluun. 

Soittajankin tulee miettiä onko hänen asiansa sellainen, että sen vuoksi on aiheellista soittaa vaikka keskellä yötä, tai loukkaantua kun toinen ei ota puhelua vastaan kesken lapsen vanhempainillan tai anopin syntymäpäivälounaan.

Ystävyys on aika pian entinen, jos kuluttaa toisen voimavarat ja kärsivällisyyden omilla vaatimuksillaan. Ystävän kanssa puhuu mielellään puhelimessa kun se on molemmille osapuolille mieluista juuri silloin.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.  Jollekin riittää,  että 1-2 kuukauden välein puhutaan tunnin puhelu ja muun ajan kumpikin elää omaa elämäänsä. Tärkeintä kuitenkin on puhelu.  Toinen taas tykkää siitä,  että ystävä laittaa jotain viestiä päivittäin.  Pitää tärkeämpänä usein toistuvaa yhteydenpitoa kuin harvoin toistuvaa.  Kuinka monelle kelpaisi kauempana asuva seurustelukumppani  joka kerran kuukaudessa soittaisi yhden pitkän puhelun? Vai olisiko sittenkin mukavampaa,  että viestejä tulisi pitkin päivää? "Huomenta kulta,  nukuitko hyvin?"

Minulla on ystäviä, joita näen kerran pari vuodessa. Ystäviä, joiden kanssa käyn katkeamatonta keskustelua Whatsappissa. Ystäviä, joita näen viikottain. Ystäviä, joiden kanssa puhun muutaman kuukauden välein monen tunnin puhelun. Minulla ei ole yhtään ystävää, jonka kanssa soittelisin jatkuvasti spontaaneja puheluita. Lähes aina kysytään ensin, milloin puhelu onnistuisi.

Se, mikä ystävyyksiäni yhdistää on se, että yhteydenpitotapa ja -tiheys sovitetaan molemmille sopivaksi. Ei niin, että toinen osapuoli vaatii mukautumaan itselleen mieluiseen tapaan ja sitten uhmaikäisen tavoin uhkailee ystävyyden päättymisellä, jos hänen ehtoihinsa ei suostuta.

Moni on väittänyt, että jos ei jatkuvasti vastaa puheluihin, ei kohta enää ole ystäviä. Voin allekirjoittaa sen siltä osin, että itsekkäät turhista kiukuttelijat, jotka ovat yrittäneet yksipuolisesti määritelmä ystävyyden ehdot, ovat jääneet matkasta. Eivät kylläkään omasta tahdostaan. Loppujen kanssa on pystytty löytämään molemmille sopiva tapa ja ystävyys kukoistaa vuosikymmentenkin jälkeen. Se, ettei kaikkien kanssa pysty olemaan jatkuvasti tekemisissä ei tarkoita, etteivätkö kaikki olisi tärkeitä. Maailma ja oma jaksaminen vain asettavat rajoitteita, joita on syytä kunnoittaa molemmin puolin.