Miksi monella vanhemmalla miehellä ei ole ystäviä?

Omasta isästä on ainakin tullut suoraan sanottuna niin vittumainen mies vanhemmiten, että en ihmettele yhtään ettei edes me lapset jakseta olla yhteydessä. Pelkkää negatiivisuutta, muiden haukkumista ja rahan puutteen valittamista (vaikka sitä todellisuudessa on). 

Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Mies tarvitsee kavereita ainoastaan nuorena. Vanhempana miehellä on yleensä vain pinnallisia työkavererita.

Monille riittää perheen ja perheystävien kanssa seurustelu.On kiva ,kun ystävät ovat yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tarvitsee kavereita ainoastaan nuorena. Vanhempana miehellä on yleensä vain pinnallisia työkavererita.

Riippuu vanhemmasta miehestä. Kyllä sosiaalisesti aktiivisilla ja älykkäillä miehillä on sydänystäviä vanhanakin

Vierailija kirjoitti:

Monille riittää perheen ja perheystävien kanssa seurustelu.On kiva ,kun ystävät ovat yhteisiä.

Mun vanhemmilla ei ollut nk omia ystäviä vaan just yhteisiä ystäväperheitä. Jossain vaiheessa sitten nämäkin vanhenivat, sairastuivat, joutuivat hoivakoteihin ja/tai kuolivat pois. Isäni oli pitkään työelämässä vielä senkin jälkeen, kun ylin eläkeikä oli tullut täyteen. Ja varmaan osittain siksi, että työelämässä olivat ne ihmiset, joiden kanssa hän puhui itseään kiinnostavista asioista eli käytännössä työstään. Nyt niistä ystävistä ei ole elossa enää ketään ja koska isäkään ei ole enää työelämässä, me lapset ja lapsenlapset saadaan sitten kuunnella isän juttuja hänen työurastaan. Äidin kuoleman jälkeen kehotin isää pitämään yhteyttä samassa taloyhtiössä asuvaan kahteen muuhun leskimieheen, koska molemmat heistä ovat olleet aikoinaan samalla alalla kuin isäkin, koska muuten isän sosiaaliset suhteet jäävät vain hänen lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, kun kaikki isän sisaruksetkin ovat jo kuolleet. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta isästä on ainakin tullut suoraan sanottuna niin vittumainen mies vanhemmiten, että en ihmettele yhtään ettei edes me lapset jakseta olla yhteydessä. Pelkkää negatiivisuutta, muiden haukkumista ja rahan puutteen valittamista (vaikka sitä todellisuudessa on). 

Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Tällaisille olisi suuri apu psykedeliaterapiasta, mutta sitä saa vaan jenkeissä laillisesti tällä hetkellä.

Kun aivot jumittaa samoja negatiivisia ajatuskehiä, niin psilosybiini avaa niitä ja luo uusia aivoyhteyksiä. Herkistää ajattelemaan asioita myös toisten näkökulmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Monille riittää perheen ja perheystävien kanssa seurustelu.On kiva ,kun ystävät ovat yhteisiä.

Juu tämä on se mihin moni sortuu mutta todellisuus valkenee hyvin nopeasti jos tulee esim ero. kyllä ne leirit jakaantuu hyvin äkkiä...

Ystävyys vaati myös työtä, ei mikään vaan ole, se vaati ne yhteydenotot ja yleensä kiinnostusta muuhunkin omaan sisäpiiriin mutta tiedän jo monen mielipiteen. EI JAKSA kun tulee töistä ja pääsee sohvalle ja sitten on muija ja mukulat...

Jos huom,aat että olet joskus yksin ja mietit missä vika.....hae se peili ja mene sen eteen, vastaus on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).

- nainen 60 v

Sisäistettyä naisvihaa tämä. 

Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.

Kummallinen johtopäätös, onko sinulla jonkinlainen alemmuuskompleksi? Aiheellinen tai aiheeton? Minäkin olen tuollainen, jolle vastasit. Ei kiinnosta "tyttöjen jutut" (mutta ei kaikki "poikienkaan jutut"). Ei kiinnosta meikit, vaikka itsekin meikkaan. Ei kiinnosta muoti, koska päätän itse miten pukeudun, ja se seuraa (sattumalta) tai on seuraamatta sitä, mikä kulloinkin on muotia. Minulla on lapsia, nyt jo aikuisia. Kun olivat lapsia, en tykännyt puhua lapsista sen enempää, vaan minua kiinnosti jutellessa muut asiat. Lapset itsessään tarjosi mahan täydeltä lapsiin liittyvää ajattelua ja toimintaa.  Ja se on kokonaisvaltaista, että minua kiinnostaa asiat, ei niinkään ihmiset. En jaksa jotain ihmissuhdedraamoja ja tunnejuttujen edestakasvatvomisia. Maailma on täynnä mielenkiintoisia a s i o i t a. Tiede ja teknologia tarjoaa koko ajan uutta ja mielenkiintoista sisältöä.

Ei kiinnosta jutella tv:n viihdesarjoista, idoleista tai julkkiksista. En pahemmin katso telkkaria, ja minulta luultavasti puuttuu joku "fanitusgeeni", mutta sekin liittynee siihen, että kiinnostaa asiat ja ilmiöt, eikä niinkään ihmiset. Olen intro, eikä minulla ole tarvetta avautua elämästäni, saatikka perheestäni ystävien viihdyttämisen merkeissä ajankuluksi. Samasta syystä en ole sosiaalisessa mediassa. En koe tarvetta esitellä elämääni/perheeni elämää myöskään sähköisessä muodossa.

Et voi yleistää kaikkiin, mutta minä kyllä kuulun tuohon "älyllisten" joukkoon, ja jo lapsesta asti ja jatkuu edelleen. Luonteenpiirre ja ominaisuus, joka ruokkii itseään. Ei se minustakaan ylimielistä tee. Mutta osin vetäytyväksi se tekee. Yhteisvaikutus introverttiuden kanssa on merkittävä. Luen tosiaan mielenkiintoista uutta tiedekirjaa mielluummin, kuin lähden uuvuttamaan itseni jonkun sosiaalisen seuralaiseksi, kuuntelijaksi ja terapeutiksi/tunneroskikseksi.

Esimerkki: Tänään lähden pitkästä aikaa ampumaradalle kokeilemaan haulikkoammuntaa. Miespuolinen kaveri opetti alkeet aikoinaan ja "välineen" käsittelyn. Menen sinne mieheni seuraksi/ja pyynnöstä. Voin molempien kanssa keskustella tekniikasta ja tarvittavista "välineistä". Tunnetko sinä paljon naisia, joilta voisit saada samaa infoa ja mielipiteiden vaihtoa empiirisen kokemuksen pohjalta? Minä en tunne ainoatakaan. Joo, saahan netistä tietoa, mutta se ei ole radalla mukana:)

Itse olen 38v mies ja eipä minulla koskaan ole ollut paljon ystäviä. Joka paikassa on jo valmiit kuppikunnat! Lähinnä peruskoulussa tutustui ihmisiin joita tunnen vieläkin ja niiden kavereitakin tunnen. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahempia selkäänpuukottajia noistakin tuntuu tulleen. Yritä siinä sitten kun ei ole paljoa ja missään ei voi tutustua uusiin. Ihan tuurilla tutustuin aikoinaan töissä yhteen hyvään tyyppiin ja joskus näen häntä, mutta asuu kaukana ja en kovin usein tapaa. Aikoinaan lukiossa en oikein enää tutustunut kehenkään kun yläasteella olin kiusattu, niin en ollut itsevarma yhtään enkä luottanut ihmisiin, enkä oikein hirveästi luota vieläkään. Aika parantaa, mutta hitaasti. 3. asteen koulussa kyllä tutustuin ihmisiin, mutta osa heistäkin osoittautui k...päiksi! Ja oli ihan ok ystäviä siellä, mutta hekin sitten vain jossain vaiheessa ghostasivat minut, eivät kutsuneet enää mukaan mihinkään jne. Ja siitä on jo yli 10 vuotta aikaa! FB:n sinkkuryhmät ovat ihan kauheita, ihan hirveät kuppikunnat niissä ja niitä "johtaa" huomionkipeät narsistit! Ja muutenkin noissa ryhmissä on sellaista tekopyhää höttöä, joka ei kestä yhtään mitään soraääntä tai erilaista mielipidettä yhtään missään asiassa. Ei oikeasti ole Suomessa missään mitään paikkaa jossa tutustua ihmisiin, ainakaan aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset tapaa ystäviään pikkulapsiaikanakin. Lapset mukaan vaan. Miehiä tämä vaihe elämässä eristää ystävistä. Elän parisuhteessa eronneen miehen kanssa, jolla on kaksi lasta. Hän on ollut naimisissa, on ollut kavereita ja asunut heidän lähellään. Kysyin että mihin ne kaverit hävisi. Kuulemma kaikki sai lapsia. En ymmärrä tuollaista.

Nyt kun lapset on isompia, niin nämä vanhat kaverit ottaa välillä mieheeni yhteyttä. He tapaavat ja on hauskaa. Mieheni ei silti tee elettäkään itse ystävyyden vaalimiseksi. Ei lähetä viestejä, ei kutsu mihinkään. 

Kaipaako miehesi näitä ystäviä edes? Mikäli ei, niin eron tullessa voi jäädä kaveri aika yksin.

Kyllä sosiaalisesti älykkäät miehet pitävät ystävistään kiinni vaikka olisivat perheen isiä. Ymmärtävät myös että eron todennäköisyys on suuri meidän yhteiskunnassamme. Tälläiset miehe

Hän itse kokee (olen siis kysynyt) ettei kaipaa. Minä sen sijaan välillä kuormitun siitä, että mies puhuu ihan uuvuksiin asti jostain asioista, jotka ei minua kiinnosta yhtään. Toki parisuhteessa kuuntelen jos toisella on tärkeää asiaa. Nämä loputtomat harrastusjutut sen sijaan olisi mielestäni niitä, mihin hän tarvitsisi kaverin.

Hän puhuu autoista, salitreeneistä, tietokoneista, USA:n presidentinvaaleista, pörssistä. Kaksi viimeksimainittua kiinnostaa minua, mutta en jaksaisi joka päivä enkä edes joka toinen päivä näistä jauhaa. En aja autoa enkä ymmärrä niiden päälle mitään. Liikuntaa harrastan, mutta en ole raudannostelusta kiinnostunut, vaikka pitäisi kyllä lihaskuntotreeniin panostaa näin iän myötä. Tietokone on työväline, siinä se.

Olen ajatellut, että jos minä kuolen ensin tai jos vaikka ero tulee, niin tuo mies ei siitä selviä. Hän on jo minun loman (käyn joka vuosi yksinkin lomalla) aikana alamaissa ja kertoo että oli yksinäistä. Olen kertonut hänelle, että minun harteillani ei voi olla hänen onnellisuutensa kokonaan. Huonostipa tuo kuuntelee tätä neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa?  Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja  kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?

Miehillä ei ole tarvetta vatvoa ja analysoida asioita samaan tapaan

+Miehillä ei ole tarvetta vatvoa ja analysoida asioita samaan tapaan kuin naisilla usein on, joten vaikka mainitsemistasi asioista voisi puhua miesten kesken, siihen ei ole tarvetta. +

 

Mutta jos he sitten kuitenkin tuntevat olonsa yksinäisiksi, niin onhan heillä JOHONKIN tarve? Miksi eivät puhu siitä?

Jos miehillä ei ole tarvetta jakaa asioitaan ja puhua niistä toisille miehille, niin miksi he valittavat yksinäisyyttään? Olisivat sitten tyytyväisinä itsekseen.  aan ei. Miehet valittavat yksinäisyyttä ja kaverin puutetta, mutta eivät halua puhua kenellekään mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Hän itse kokee (olen siis kysynyt) ettei kaipaa. Minä sen sijaan välillä kuormitun siitä, että mies puhuu ihan uuvuksiin asti jostain asioista, jotka ei minua kiinnosta yhtään. Toki parisuhteessa kuuntelen jos toisella on tärkeää asiaa. Nämä loputtomat harrastusjutut sen sijaan olisi mielestäni niitä, mihin hän tarvitsisi kaverin.

Hän puhuu autoista, salitreeneistä, tietokoneista, USA:n presidentinvaaleista, pörssistä. Kaksi viimeksimainittua kiinnostaa minua, mutta en jaksaisi joka päivä enkä edes joka toinen päivä näistä jauhaa. En aja autoa enkä ymmärrä niiden päälle mitään. Liikuntaa harrastan, mutta en ole raudannostelusta kiinnostunut, vaikka pitäisi kyllä lihaskuntotreeniin panostaa näin iän myötä. Tietokone on työväline, siinä se.

Olen ajatellut, että jos minä kuolen ensin tai jos vaikka ero tulee, niin tuo mies ei siitä selviä. Hän on jo minun loman (käyn joka vuosi yksinkin lomalla) aikana alamaissa ja kertoo että oli yksinäistä. Olen kertonut hänelle, että minun harteillani ei voi olla hänen onnellisuutensa kokonaan. Huonostipa tuo kuuntelee tätä neuvoa.

Miehesi ei kaipaa ystäviä mutta valittaa yksinäisyyttään. Ei taida olla penaalin terävämpiä yksilöitä, varsinkaan sosiaaliselta älykkyydeltään?

Vierailija kirjoitti:

Jos miehillä ei ole tarvetta jakaa asioitaan ja puhua niistä toisille miehille, niin miksi he valittavat yksinäisyyttään? Olisivat sitten tyytyväisinä itsekseen.  aan ei. Miehet valittavat yksinäisyyttä ja kaverin puutetta, mutta eivät halua puhua kenellekään mistään. 

Ihanko tosissasi kysyt?

Kaikille, miehille varsinkaan, ystävyys ei ole loputonta puhetulvaa, vaan yhteyden kokemista yhdessä asioita tehden tai vain OLEMALLA yhdessä. On mulavaa, että siinä vierellä on joku, puhumatta. Hiljainen yhdessäolo on varsin miellyttävää.

Ajattelen näin, vaikka olen nainen.

Pitkät lainaukset toimii huonosti. Vastaan siis kysymykseen mieheni sosiaalisista taidoista. Tyhmä hän ei ole. Sosiaaliset taidot on ainakin joskus olleet kunnossa, kun hyviä kavereita on riittänyt ja heistä kuuluu aika ajoin. Siis vaikka yhteydenotot on yksipuolisia. Mies on siis varsin pidetty tyyppi. Hänessä on silti tuollaista kalevimaista käytöstä, että pitäisi olla joku asia, jotta voi ottaa yhteyttä. Ja kun menee tarpeeksi pitkä aika, niin "siitä on jo niin kauan, mitä minä sanoisin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit alkavat kuolla siinä 50 ikävuoden kieppeillä ja mitä enemmän omaa ikää kertyy sen vähemmän kavereita.

Kaverit tulee ja menee. Vanhemmiten ei enää tule koska kun tulee mittariin 30-40v menee kaikki ovet kiinni. Olisi hyvä että eläkeikä olisi 40v jotta voisi häippästä inhimilliseen vähemmän miesvihaa täynnä olevaan maahan.

Kuka on estänyt matkustamasta sieltä Juankoskelta vaikkapa Thaimaaseen? Ai niin, äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa?  Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja  kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?

 

Miksi miksi miksi... No siksi, kun mies on mies ja

Ja sitten meitä haukutaan vihapuheesta jos tämän sanomme ääneen. Koska sukupuolihan on vaan kuulemma se minkä itse päätämme, ja sen voi vaihtaa vaan ilmoituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 38v mies ja eipä minulla koskaan ole ollut paljon ystäviä. Joka paikassa on jo valmiit kuppikunnat! Lähinnä peruskoulussa tutustui ihmisiin joita tunnen vieläkin ja niiden kavereitakin tunnen. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahempia selkäänpuukottajia noistakin tuntuu tulleen. Yritä siinä sitten kun ei ole paljoa ja missään ei voi tutustua uusiin. Ihan tuurilla tutustuin aikoinaan töissä yhteen hyvään tyyppiin ja joskus näen häntä, mutta asuu kaukana ja en kovin usein tapaa. Aikoinaan lukiossa en oikein enää tutustunut kehenkään kun yläasteella olin kiusattu, niin en ollut itsevarma yhtään enkä luottanut ihmisiin, enkä oikein hirveästi luota vieläkään. Aika parantaa, mutta hitaasti. 3. asteen koulussa kyllä tutustuin ihmisiin, mutta osa heistäkin osoittautui k...päiksi! Ja oli ihan ok ystäviä siellä, mutta hekin sitten vain jossain vaiheessa ghostasivat minut, eivät kutsuneet enää mukaan mihinkään jne. Ja siitä on jo yli 10 vuotta aikaa! FB:n sinkkuryhmät ovat ihan kauheita, ihan hirveät kuppikunnat niissä ja niitä "johtaa" huomionkipeät narsistit! Ja muutenkin noissa ryhmissä on sellaista tekopyhää höttöä, joka ei kestä yhtään mitään soraääntä tai erilaista mielipidettä yhtään missään asiassa. Ei oikeasti ole Suomessa missään mitään paikkaa jossa tutustua ihmisiin, ainakaan aikuisena.

Uusia ystäviä pystyy hankkimaan aikuisenakin kyllä jos on pelisilmää ja sosiaalisia taitoja. 

Itse olen saanut uusia ystäviä 30+vuotiaana töistä, harrastuksista, ja yöelämästä. Pitää olla aktiivinen ja tehdä aloitteita niin hyvin voi lykästää. Nykyään on voi myös netin kautta tutustua uusiin ihmisiin. Mahdollisuuksia on maailma täynnä.

M42

Useimmille miehille ystävät eivät ole tärkeitä. Mökkeily, luonto ja naiset, jolta saa seksiä on ainoata asoita, joita mies tarvitsee.

Tiedän yhden, jolla on vain naispuolisia ystäviä. Hän on liian avuton saamaan miesystäviä, mutta naiset tykkää, kun joku osoittaa heille huomiota ja auttaa.