Miksi monella vanhemmalla miehellä ei ole ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Pitkät lainaukset toimii huonosti. Vastaan siis kysymykseen mieheni sosiaalisista taidoista. Tyhmä hän ei ole. Sosiaaliset taidot on ainakin joskus olleet kunnossa, kun hyviä kavereita on riittänyt ja heistä kuuluu aika ajoin. Siis vaikka yhteydenotot on yksipuolisia. Mies on siis varsin pidetty tyyppi. Hänessä on silti tuollaista kalevimaista käytöstä, että pitäisi olla joku asia, jotta voi ottaa yhteyttä. Ja kun menee tarpeeksi pitkä aika, niin "siitä on jo niin kauan, mitä minä sanoisin".

Ymmärtääkö hän yksinäisyyttä valittaessaan että hän on yksinäinen sen takia että hänellä ei ole ystäviä?  

Kyllä sen jo 30 korvilla huomaa, että osa alkaa pitää kaveri- ja jopa ystävyyssuhteita itsestäänselvyytenä. Siinä missä aiemmin yhteiset kaveripiirit opiskelun, harrastusten, bileiden ja mökkireissujen myötä pitävät tavallaan omalla painollaan lähipiirin kasassa, ei sitten työelämään siirryttyä edelleenkään jakseta nähdä vaivaa, vaan odotetaan, että se tapahtuu automaattisesti. Tähän kun vielä lisätään alkoholi, niin ryyppyinnon laannuttua huomaa, ettei yhteistä juttua oikein edes ollutkaan. 

Tämä näkyy siinä, että osa jää haikailemaan sitä mennyttä aikaa sen sijaan, että edelleen olisi aktiivisesti rakentamassa tulevaa ja luomassa uusia muistoja. Usein ne jotka valittavat kaveriporukan hiipuneen, ovat niitä, jotka eivät itse ehdota menoja, tapahtumia, harrastuksia jne arjen oheen, eivätkä myöskään lähde mukaan muiden ehdotuksesta. Jäädään siihen limboon, että kaiken tulisi mennä niin kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkät lainaukset toimii huonosti. Vastaan siis kysymykseen mieheni sosiaalisista taidoista. Tyhmä hän ei ole. Sosiaaliset taidot on ainakin joskus olleet kunnossa, kun hyviä kavereita on riittänyt ja heistä kuuluu aika ajoin. Siis vaikka yhteydenotot on yksipuolisia. Mies on siis varsin pidetty tyyppi. Hänessä on silti tuollaista kalevimaista käytöstä, että pitäisi olla joku asia, jotta voi ottaa yhteyttä. Ja kun menee tarpeeksi pitkä aika, niin "siitä on jo niin kauan, mitä minä sanoisin".

Ymmärtääkö hän yksinäisyyttä valittaessaan että hän on yksinäinen sen takia että hänellä ei ole ystäviä?  

Kyllä ja ei. Olen tästä sanonut. Miehelleni riittää kun hänellä on minut. Yksinäisyys on vain väliaikaista. Saan nauttia lomastani eikä hän mitenkään syyllistä siitä. Tuo yksinäisyys vaan tulee esille kun kotiin palattuani kysyn yleisluontoisesti, että "mitäs tänne?". 

Tässä asiassa minä en ymmärrä häntä, mutta koska suhteemme on muuten hyvä, minulla on ystäviä ja laitan rajat sille, kuinka paljon hänen seurantarpeensa minua kuormittaa.

Sanonpa eron minun ja mieheni välillä, kun kaverit pyytää sopimaan, milloin tavataan. Ruuhkavuosia siis eletään. Minä saatan sopia tapaamisia jopa puoli vuotta etukäteen. Laitan kalenteriin ja se pitää. Mies vastaa melkein aina, että ei tiedä käykö. Vaikka olisi todellakin vapaa menemään ja riittäisi kun vilkaisisi kalenteria, että olenko minä töissä/harrastuksessa/ystävän kanssa. Mutta ei. Hän ei osaa sanoa. Ihmettelen, jos on yhtään kaveria jäljellä vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 38v mies ja eipä minulla koskaan ole ollut paljon ystäviä. Joka paikassa on jo valmiit kuppikunnat! Lähinnä peruskoulussa tutustui ihmisiin joita tunnen vieläkin ja niiden kavereitakin tunnen. Ja mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pahempia selkäänpuukottajia noistakin tuntuu tulleen. Yritä siinä sitten kun ei ole paljoa ja missään ei voi tutustua uusiin. Ihan tuurilla tutustuin aikoinaan töissä yhteen hyvään tyyppiin ja joskus näen häntä, mutta asuu kaukana ja en kovin usein tapaa. Aikoinaan lukiossa en oikein enää tutustunut kehenkään kun yläasteella olin kiusattu, niin en ollut itsevarma yhtään enkä luottanut ihmisiin, enkä oikein hirveästi luota vieläkään. Aika parantaa, mutta hitaasti. 3. asteen koulussa kyllä tutustuin ihmisiin, mutta osa heistäkin osoittautui k...päiksi! Ja oli ihan ok ystäviä siellä, mutta hekin sitten vain jossain vaiheessa ghostasivat minut, eivät kutsunee

"Uusia ystäviä pystyy hankkimaan aikuisenakin kyllä jos on pelisilmää ja sosiaalisia taitoja. 

Itse olen saanut uusia ystäviä 30+vuotiaana töistä, harrastuksista, ja yöelämästä. Pitää olla aktiivinen ja tehdä aloitteita niin hyvin voi lykästää. Nykyään on voi myös netin kautta tutustua uusiin ihmisiin. Mahdollisuuksia on maailma täynnä."

Helppohan se sun on päteä, jos olet nuoresta asti varustettu oikeanlaisella synnynnäisellä persoonalla, tavannut lähinnä vain sosiaalisuuteen rohkaisevia ihmisiä ja saanut validointia jo lapsesta ja teini-iästä lähtien! Kaikilla ei ole sellaisia lähtökohtia ja kun vanhempana "pitäisi" olla, ja ei ole, niin oletkin se kummajainen jota vain syrjitään! Mutta etpä sinä näköjään näitä kausaliteetteja ole koskaan edes joutunut miettimään, sillä olet saanut kaiken tarjottimella! Kaikki eivät ole päässeet elämässään niin helpolla kuin sinä!

Tässä on kylmä totuus, suurin osa ihmisistä on NIIN tylsiä ja perässä vedettäviä tyyppejä, ei jaksa.

Innostun samanlaisesta hiukan kun olen itsekkin, valmis lähtemään ja tekemään jotain mielenkiintoista, seuraa elämää, reissaa viellä ulkomailla jne

Minulla on niin vähän aikaa enää jälkellä en alistu enää hyvääntekeväisyyteen muiden kohdalla olla se ilopilleri., porukan vetäjä...

Jos sinulla ei ole muuta tarjottavana kun apaattinen kuollut katse, ei mitään sanottavaa mistään ja pulssi löytyy juuri ja juuri....Youre FIRED

Vierailija kirjoitti:

Helppohan se sun on päteä, jos olet nuoresta asti varustettu oikeanlaisella synnynnäisellä persoonalla, tavannut lähinnä vain sosiaalisuuteen rohkaisevia ihmisiä ja saanut validointia jo lapsesta ja teini-iästä lähtien! Kaikilla ei ole sellaisia lähtökohtia ja kun vanhempana "pitäisi" olla, ja ei ole, niin oletkin se kummajainen jota vain syrjitään! Mutta etpä sinä näköjään näitä kausaliteetteja ole koskaan edes joutunut miettimään, sillä olet saanut kaiken tarjottimella! Kaikki eivät ole päässeet elämässään niin helpolla kuin sinä!

Aikamoisia ennakkoluuloja sinulla.

En todellakaan ole varustettu oikeanlaisella synnynnäisellä persoonalla tai olen tavannut lähinnä sosiaalisuuteen rohkaisevia ihmisiä. Olen tietoisesti kehittänyt itseäni ja sosiaalisia taitojani, sekä yrittänyt tehdä itsestäni ihmisen josta pidetään ja jolla on henkisesti annettavaa muille.

Olen muuttanut useasti joten todellakin olen kokenut yksinäisyyttä ja saanut pakkeja ystävystymisyrityksissäni, mutta aktiivisuus ja itsensä kehittäminen palkitaan ja olen onnistunut luomaan aikaa myöten tyhjästä uuden ystäväpiirin itselleni. En ole mielestäni mikään poikkeus tässä. Ihmiset muuttavat jatkuvasti ympäri maailmaa töiden perässä ja onnistuvat luomaan uusia ystäväpiirejä, ihan normaalia elämää 

Vierailija kirjoitti:

Useimmille miehille ystävät eivät ole tärkeitä. Mökkeily, luonto ja naiset, jolta saa seksiä on ainoata asoita, joita mies tarvitsee.

Niinpä...kovin lyhyt näköistä koska tulee aika kun ainoa nainen kenellä on silmää sinulle on se yöhoitsu kuka tarkastaa sen sinun yövaipasi tilan.

Olen nainen. Ei minulla ole kuin pari ystävää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Olen tästä sanonut. Miehelleni riittää kun hänellä on minut. Yksinäisyys on vain väliaikaista. Saan nauttia lomastani eikä hän mitenkään syyllistä siitä. Tuo yksinäisyys vaan tulee esille kun kotiin palattuani kysyn yleisluontoisesti, että "mitäs tänne?". 

Tässä asiassa minä en ymmärrä häntä, mutta koska suhteemme on muuten hyvä, minulla on ystäviä ja laitan rajat sille, kuinka paljon hänen seurantarpeensa minua kuormittaa.

Sun miehen tyyppiset miehet ovat itsemurhatilastojen kärjessä 50+vuotiaissa. Koko sosiaalinen elämä on vain naisen varassa ja sitten kun ero koittaa niin havahdutaan omaan totaaliyksinäisyyteen ja ei kestetä sitä. 

Mitä miehesi vastaisi sulle että miten pärjäisi elämässä jos kuolisit tai eroaisit hänestä? 

Naisten ystävyys perustuu keskusteluun. Miesten ystävyys perustuu yhdessä tekemiseen.

Nainen voi tämän takia helpommin ylläpitää ystävyyssuhteitaan silloinkin, kun lapset ovat pieniä, soittelemalla ja viestittelemällä.

Miehelle se on hankalampaa, kun lapsiperhearki ei mahdollista ystävien tapaamista kuin harvoin. Olen itse yrittänyt viestitellä, mutta hankalaa se on kun kaverit ei vastaa.

Olettaisin että vanhemmiten kun harrastukset jäävät vähemmälle, niin sitä myöten myös ystävyyssuhteet jäävät.

Ei ole helppoa olla mies.

m38

Vierailija kirjoitti:

Useimmille miehille ystävät eivät ole tärkeitä. Mökkeily, luonto ja naiset, jolta saa seksiä on ainoata asoita, joita mies tarvitsee.

Tuo on vähän hölmöä, koska sen ystäväverkoston kautta tapaisi helposti naisia, joilta saattaisi saada seksiä.

Koska miehet ovat viisaita ja tajuavat että ystäviä ei tarvitse mihinkään. Itse voi tehdä rahat työllä, remontit ja auton huollot itse ja muut juoksevat asiat hoituvat arjen sivussa. 

Nainen on niin tyhmä että tarvitsee miestä kaikkeen ja sitten vielä ne "ystävät".

Totuus sattuu. Vaan nainen osaa haalia orjajengin ympärilleen tekemää asioita kun ei itse mihinkään kykene. Siinä se salaisuus. Miehellä on skillssejä, naisella ei. Mutta suu käy kyllä koko ajan paskanjauhantaan

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyys perustuu keskusteluun. Miesten ystävyys perustuu yhdessä tekemiseen.

Nainen voi tämän takia helpommin ylläpitää ystävyyssuhteitaan silloinkin, kun lapset ovat pieniä, soittelemalla ja viestittelemällä.

Miehelle se on hankalampaa, kun lapsiperhearki ei mahdollista ystävien tapaamista kuin harvoin. Olen itse yrittänyt viestitellä, mutta hankalaa se on kun kaverit ei vastaa.

Olettaisin että vanhemmiten kun harrastukset jäävät vähemmälle, niin sitä myöten myös ystävyyssuhteet jäävät.

Ei ole helppoa olla mies.

 

m38

Kyllä mulla on miehenä myös ystäviä joiden kanssa lähinnä hengaillaan ja keskustellaan. Älykkäitä ja pohdiskelevia tyyppejä. Toisten frendien kanssa sitten harrastetaan ja toisten kanssa käydään vaikkapa keikoilla.

Mikä estää näkemästä frendejä myös perheellisenä? Lasten hoitoon ei tarvita kahta ihmistä samaan aikaan, joten aivan hyvin sitä voi vuorotellen nähdä ystäviä ja harrastaa. Elämä on valinnoista kiinni.

Ei kaikki vanhat miehet edes kaipaa mitään ystäviä elämäänsä. Jos juttuseuraa kaipaavat, niin sitten saattavat mennä paikalliseen kahvilaan tai R-kioskille muiden kaltaistensa seuraan turisemaan. Mitä olen miehiä seuraillut, niin hyvin herkästi ottavat tuntemattomat miehet myös mukaan jutustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tämä ilmiö näkyy jo 35v eteenpäin.

Se johtunee siitä että kaverit perheellistyy eikä jää aikaa samalla tavalla kavereille. Vanhemmilla miehillä ne kaverit kupsahtaa pois 50+ ikäisinä.

Heh. Avaapa nyt vielä miksi, vanhemmilla naisilla sitten on kavereita? Miksi parisuhde/ - perhe on selitys juuri miesten yksinäisyydelle.

Kannattaa taas huomata, että tämäkin on ketjun suosituimipia kommentteja. 

Johtuu juuri tuosta että naisten ystävyys perustuu keskusteluun, miesten ystävyys yhdessä tekemiseen (ryyppääminen, urheilu jne.).

Keskustelua on lapsiperhearjessa ajankäytöllisesti helpompi jatkaa kuin yhdessä tekemistä. Meilläkin vaimo viestittelee kaikki illat ystävilleen.

Minun kaverit taas ei ehdi lähteä ryyppäämään tai pelaamaan tennistä, jo välimatkojen takia se olisi haastavaa.

m38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen valinnut elämäntapani. En osaa siis muiden puolesta vastata. En ole koskaan tarvinnut ystäviä joten varmaan olen jonkun mielestä hieman outo. Minulle riittää että joskus vaihdan sanan tai kaksi parin puolitutun kanssa. Syy voi olla ehkä siinä etten jaksa kuunnella enkä höpistä turhanpäiväisistä asioista ja ottaa kantaa typeriin asioihin. Näin pääsen helpommalla.

Erakko.

Erakkopa hyvinkin, ja minä muuten naisena ei kun vanhana naisena olen justiinsa samanlainen. Paskanpuhuminen kiehtoo vain tällä v-palstalla. Elävän ihmisen hallitsematon ryöpytys on booooooooooooooooooooooring. Samoin kaikenlaiset psykopelit, joita monet harrastavat ja kiduttavat lähimmäisiään milloin milläkin vaivalla, mielipiteellä, halulla, himolla, ilkeydellä, jeesustelulla, juoruilulla ja valehtelulla. Min', minä, minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi olla kavereita? 

Minua rehellisesti rasittaa ihmisten seura ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä rasittavampaa ihmisten seura on.

En kaipaa ystäviä/kavereita ja jos joskus jonkun näkee se rasittaa enemmän kuin antaa. 

Ja olen siis nainen.

 

Etkö tajunnut, mitä tässä ketjussa kysyttiin? Ketään ei kiinnosta, miten sinä elät. Lue aloitus uudelleen.

kyllä se liittyy asiaan. Koska liian monet ihmiset ovat sellaisia paskiaisia kuin sinä, niin ei miehiä eikä naisia enää sosiaalisuus kiinnosta.

Itselläni ei ole koskaan ollut kovin paljon ystäviä, mutta joitakin aina. Vanhemmiten harrastukseni ovat joko sellaisia, joita haluan tehdä yksin tai sellaisia, joista parhaat kaverini eivät ole kiinnostuneet. Eli harrastan yksin ihan tyytyväisenä.

Ainoa tapaamismuoto on ryyppääminen ja se ei oikein innosta. Kaikki ovat jotenkin lopulta kiinnostuneita lähinnä itsestään. Siinä kai se suurin syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.

Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa?  Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja  kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?

Kyllä siinä tekemisen ohessa jutellaan kaikenlaista, mutta miehille pelkkä keskustelu ei ole luontevaa. Pitää olla joku yhteinen aktiviteetti.

Ja kun kysyt miksi, niin kerro itse ensin miksi naiset eivät tarvitse aktiviteettia keskustellakseen. Et varmaankaan osaa - niin vain on. Miesten tapa ei kuitenkaan ole yhtään sen väärempi tai oikeampi kuin naisten, ne ovat vain erilaisia.

m38