Lue keskustelun säännöt.
Miksi monella vanhemmalla miehellä ei ole ystäviä?
07.04.2024 |
Vaikuttaa menevän niin että vanhemmilla rouvilla on aina liuta ystävättäriä joiden kanssa käyvät kahvilla ja taidenäyttelyissä yms. Vanhemmilla miehillä ei tunnu olevan saman tyyppisiä ystävyyssuhteita. Oletteko huomanneet saman?
Kommentit (194)
Miesten ystävät jää nuoruuteen ja kuolee vanhuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.
Torvi. Ei hän vihaa ketään. Ei vain kiinnostu samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Oletko pohtinut, että sinulla olisi autismia? Naispuolisten autistien psyykkinen ja sosiaalinen kokemus ihmisistä muistuttaa neurotyypillistä miestä. Tämä tieto pohjautuu tutkimuksiin näiden henkilöiden aivotoiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.
Heh. Useimmat stereotypiat pitävät paikkansa.
Vaimot ei salli naispuolisia kavereita, miehiäkään ei tapaa kun aika menee töissä ja perheen piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on hyvä ja asiallinen kysymys. Luulen, että osittain on kyse siitä, että vanhemmat miehet - yli viisikymppiset- ovat vielä sitä ikäpolvea, että heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan ei ole tunteista puhuttu. Eivätkä ystävyyssuhteet synny tai ainakaan pysy yllä pelkästään semmoisella: ootteko kisoja katellut?- tasolla.
Semmoiset ihmiset voivat olla hyviä kavereita kyllä ja tärkeitä sellaisina. Mutta oikea ystävyys vaatii vähän enemmän avautumista ja sitä, että tunnet oikeasti sen ihmisen. On todella surullista, että monilla erityisesti vanhemmilla miehillä ei ole siihen halua ja/tai kykyä ja ovat sitten vanhemmiten työelämän jättäneinä ilman ihmissuhteita. Monesti se ainoa ystävä on oma vaimo, jota tietysti kaikilla ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.
Miksi alapeukutatte? Kun sehän on juuri noin. "Minä se vasta olenkin hyvä tyyppi, kun en ole tyypillinen nainen". Ei näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.
Ei tuo ollut naisvihaa. Se vaan on tosiasia ettei kaikkia naisia kiinnosta meikit tai lastenhoito, eikä tarvitse kiinnostaa. Ei kiinnosta minuakaan. Pidänkö itseäni parempana? En. Huonompana? En. Minä olen minä.
Vanha mies kelpuuttaa "ystäväksi" vain 16-20 vuotiaat tytöt/naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätään hän on paljon älyllisempi kuin muut naiset. Ko.
Juuri näin. Miesporukassa viihtyvä nainen pitää itseään vähän parempana naisena kuin kaikkia muita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.
Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa? Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?
Miksi miksi miksi... No siksi, kun mies on mies ja nainen on nainen. Miehellä on miehen aivot, naisella naisen aivot. Ne toimivat eri tavalla, oikeasti ja faktuaalisesti todennettuna. Kuten joku Asperger tässä ketjussa totesi, naispuolisten autistien aivot muistuttavat enemmän neurotyypillisten miesten aivoja kuin naisten. Siksi he ovat erilaisia, ja samastuvat enemmän miehiin kuin neurotyypillisiin naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätää
No eikö nämä muista kuin lastenhoidosta ym kiinnostuneet naisetkaan kohtaa. Eli naiset jotka tykkää vaikka rassata autoja tai rakennella taloja, metsästää ja kalastaa ym. Eikö näissä piireissäkään muka ole naisia joilla olisi jotain yhteistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.
Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa? Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?
Miksi miksi miksi... No siksi, kun mies on mies ja
Ymmärsit kysymyksen väärin. Minä en kysynyt, miksi mies ei toimi kun nainen tai miksi mies ei puhu naisten asioista, vaan miksi mies ei puhu kavereilleen niistä asioista, joita hänen elämänsä on täynnä? Mitä ne sitten itse kullakin ovat.
Vai onko niin, että miehen elämässä ei neljänkympin jälkeen ole mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä on hyvä ja asiallinen kysymys. Luulen, että osittain on kyse siitä, että vanhemmat miehet - yli viisikymppiset- ovat vielä sitä ikäpolvea, että heidän lapsuudessaan ja nuoruudessaan ei ole tunteista puhuttu. Eivätkä ystävyyssuhteet synny tai ainakaan pysy yllä pelkästään semmoisella: ootteko kisoja katellut?- tasolla.
Semmoiset ihmiset voivat olla hyviä kavereita kyllä ja tärkeitä sellaisina. Mutta oikea ystävyys vaatii vähän enemmän avautumista ja sitä, että tunnet oikeasti sen ihmisen. On todella surullista, että monilla erityisesti vanhemmilla miehillä ei ole siihen halua ja/tai kykyä ja ovat sitten vanhemmiten työelämän jättäneinä ilman ihmissuhteita. Monesti se ainoa ystävä on oma vaimo, jota tietysti kaikilla ei ole.
"On todella surullista, että monilla erityisesti vanhemmilla miehillä ei ole siihen halua ja/tai kykyä ja ovat sitten vanhemmiten työelämän jättäneinä ilman ihmissuhteita"
Miksi se on sinusta surullista?
Ajattelet noin, koska se olisi Sinusta itsestäsi kaamea kohtalo.
Voitko ajatella, että nämä miehet eivät koe sanoin? Koska he ovat miehiä, jotka eivät koe asioita samoin kuin sinä.
Toki uskon, että melkein kaikki toivoisivat omaavansa täläheisen ja luotettavan ihmisen, joka hyväksyy heidät ja on tarvittaessa apuna ja seuranakin. Tämä ei kumminkaan usein toteudu, ja mitään 'riippaa' ei haluta omaan elämään vain siksi, ettei tarvisi olla yksin.
Ei minullakaan ole ketään. Johtuu siitä, että minut on jo 'imetty tyhjäksi', enkä enää jaksa kuluttavia ihmissuhteita. Olen siis mieluummin yksin. Täysin yksin.
Mies ei tarvitse sitä hovia ympärilleen ihailemaan itseään.
Monelle miehelle vaimo on paras ystävä ja samalla äiti. Ehkä nuoremmilla on toivoa hieman erilaisest elämästä, mutta tietyt mallit nyt vain periytyy nuoremmille sukupolville. Itse olen huomannut että miehet puhuvat uuvuksiin asti omasta vaimostaan. Kuka kaveri haluaa kuunnella akkamaista jaaritusta vaimosta. Ei kukaan. Ehkä miehille tekeminen yhdistää eli on pelikavereita tai metsästyskavereita. Naisille riittää pelkkä kaverin läsnäolo, jo se tuo monelle turvallisen tunteen joka on osa kiintymystä.
Kuinka paljon kahviloissa, teatterissa, näyttelyissä, jne pyörii nuorista miehistä koostuvia kaveriporukoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun ryyppäys ei enää kiinnosta ja urheillakaan ei jaksa kuten nuorena, no ei miehillä enää oikein ole mitään yhteisiä asioita joiden äärellä yhdessä kokoontua. Vähän stereotyyppisesti mutta näin kutakuinkin.
Voi olla, mitta miksi? Miksi miesten jutunaiheet ja yhteiset tekemiset eivät seuraa heidän elämäänsä ja elämänkulkuansa? Miksi ryyppääminen ja urheileminen on ainoat aiheet ja yhdistävät tekijät? Miksi miehet ei puhu perheestä, lapsista, taiteesta, politiikasta, urasuunnitelmista, asumisesta, ja kaikesta siitä, mitä kaikkea heidän elämäänsä neljänkympin jälkeen kuuluu? Miksi heidän harrastuksensa eivät kehity sen mukaan, mitä he jaksavat? Mikä heidän mieskäsityksessään estää tämän?
Miehillä ei ole tarvetta vatvoa ja analysoida asioita samaan tapaan kuin naisilla usein on, joten vaikka mainitsemistasi asioista voisi puhua miesten kesken, siihen ei ole tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on meitä vanhempia rouviakin, joilla ei ole ystäviä. Mulla ei ole itse asiassa ollut koskaan elämässäni ystävää. Olen vaan jotenkin naiseksi outo, kiinnostaa enemmän sellaiset asiat kuin miehiä, miesvaltaisella alalla, ei oikein vaan juttu luista naisten kanssa, eikä koulussa tyttöjen. Pojat/miehet taas ei naista porukkoihinsa ota. Toisaalta olen hyvin introverttikin, että mitään suurta hinkua ei ole ystäviä ainakaan kouluiän jälkeen saadakaan. Olen erakko, muttta en yksinäinen (mikäli yksinäisyydellä tarkoitetaan yksinolon sijasta negatiivista tunnetta, joka tulee kun haluaisi ihmisseuraa mutta sitä ei ole).
- nainen 60 v
Sisäistettyä naisvihaa tämä.
Se on sitä kun joku nainen selittää miten hän ei ole kuin muut naiset, koska hän ei juorua eikä ole kiinnostunut meikeistä ja ylipäätää
Voisin sanoa, että autistit ylipäätään mieltävät itsensä ylivertaisiksi muihin nähden. Elleivät kohtaa - vertaistaan. Turha tätä on paheksua tai nälviä. Näin se vain on; ihmisen oma kokemus itsestään. Enemmän ihmettelen, miksi se niin kovin ärsyttää joitakin. Alemmuudentunnetta? Ei siedetä erilaisuutta?
Paikkoja, joissa voi ohimennen koontuna naisilta salaa. Ettei sitten tule kotona sanomista, kun roikutaan vaan kavereiden kanssa.
Samalla toki paappoja voidaan hieman pahuksia, kun kehtaavat viedä julkista tilaa.