Miksi monella vanhemmalla miehellä ei ole ystäviä?

mikä on kaveri mihin sitä tarvitaan. minulla monia puhe tuttavia jutellaan kun kohdataan muuten ei paskan jauhanta kiinnosta.

Mun ex-appeni on kauhea ihminen jota vihattiin mm kun oli työelämässä. Oma perhekään ei tykkää, en ihmettele ettei ole tosiaan yhtään ystävää.

Saan perheestä ja työstä jo yliannostuksen sosiaalisiasuhteita. En vaan jaksa. Lisäksi kaverit ovat jutuissaan pinnallisia ja lapsellisia. Ollaan yli 40v mutta puhuvat pääasiassa vain seksistä. 

Vaimo vieraannutti  minut kaveripiiristä suhteemme alkuvuosina.

Tässä olis juttuvinkki! Kyllä, valkoisesta heteromiehestä!! Heidän yksinäisyydestä ja kaverittomuudesta.

Minä pidän naisista mutta vaimolle se ei sovi. 

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyys perustuu keskusteluun. Miesten ystävyys perustuu yhdessä tekemiseen.

Nainen voi tämän takia helpommin ylläpitää ystävyyssuhteitaan silloinkin, kun lapset ovat pieniä, soittelemalla ja viestittelemällä.

Miehelle se on hankalampaa, kun lapsiperhearki ei mahdollista ystävien tapaamista kuin harvoin. Olen itse yrittänyt viestitellä, mutta hankalaa se on kun kaverit ei vastaa.

Olettaisin että vanhemmiten kun harrastukset jäävät vähemmälle, niin sitä myöten myös ystävyyssuhteet jäävät.

Ei ole helppoa olla mies.

 

m38

Höpö höpö. Kuinka syvällisiä keskusteluja lasten kanssa touhutessa voi käydä? Kyllä se oli sitä että kaverin kanssa istuttiin lattialla kylmettyvät kahvikupit jossain pöydän reunalla ja hoettiin lapsille "ei saa koskea". Lasten kanssa nimenomaan mennään ja tehdään asioita.

Ollaan pakattu eväät ja lähdetty laavulle. On vuokrattu vene ja tehty retkiä saareen. Arjessa on sovittu että nähdään vaikka leikkipuistossa. Tai kun lapset oli pieniä niin tehtiin vaunulenkkejä yhdessä ja pysähdyttiin ulkokuntosaleilla. Uimahallissa on käyty. Laivalla. Vaikka mitä.

Olen viellä tekemisissä melkein kaikkien lapsuuden kavereitteni kanssa eli osa on jo yli 50 vuoden takaa. Se vaatii töitä molemmilta osapuolilta mutta ihminen ON LAISKA ja sitä saa mitä tilaa. 

On paljon helpompaa kutistaa koko maailma noin 10 ihmiseen, kaukosäätimeen, olueeseen ja urheiluun....ja samalla koriven välissä tapahtuu yhtä paljon

Vierailija kirjoitti:

Tässä olis juttuvinkki! Kyllä, valkoisesta heteromiehestä!! Heidän yksinäisyydestä ja kaverittomuudesta.

Ei siitä saa juttua, koska oletus on, että valkoinen heteromies on surkea, ei osaa solmia ihmissuhteita ja pilaa muiden ihmisten elämän.

Vierailija kirjoitti:

Olen viellä tekemisissä melkein kaikkien lapsuuden kavereitteni kanssa eli osa on jo yli 50 vuoden takaa. Se vaatii töitä molemmilta osapuolilta mutta ihminen ON LAISKA ja sitä saa mitä tilaa. 

On paljon helpompaa kutistaa koko maailma noin 10 ihmiseen, kaukosäätimeen, olueeseen ja urheiluun....ja samalla koriven välissä tapahtuu yhtä paljon

olut: oluen: olueen (EI olueeseen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ja ei. Olen tästä sanonut. Miehelleni riittää kun hänellä on minut. Yksinäisyys on vain väliaikaista. Saan nauttia lomastani eikä hän mitenkään syyllistä siitä. Tuo yksinäisyys vaan tulee esille kun kotiin palattuani kysyn yleisluontoisesti, että "mitäs tänne?". 

Tässä asiassa minä en ymmärrä häntä, mutta koska suhteemme on muuten hyvä, minulla on ystäviä ja laitan rajat sille, kuinka paljon hänen seurantarpeensa minua kuormittaa.

Sun miehen tyyppiset miehet ovat itsemurhatilastojen kärjessä 50+vuotiaissa. Koko sosiaalinen elämä on vain naisen varassa ja sitten kun ero koittaa niin havahdutaan omaan totaaliyksinäisyyteen ja ei kestetä sitä. 

Mitä miehesi vastaisi sulle että miten pärjäisi elämässä jos kuolisit tai eroaisit hänestä? 

Ei hän sellaista asiaa suostu miettimään. Luottaa tilastoihin että naiset elää pidempään. Olen sanonut, että ei se varmaa ole. Ei halua miettiä. No, sitä ei tiedä miten meidän käy. Minä kyllä pärjäisin yksin, vaikka se outoa olisi. Mies ei. Ehkä hän jonkun Mairen sitten nappaa, jos minä häivyn tavalla tai toisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viellä tekemisissä melkein kaikkien lapsuuden kavereitteni kanssa eli osa on jo yli 50 vuoden takaa. Se vaatii töitä molemmilta osapuolilta mutta ihminen ON LAISKA ja sitä saa mitä tilaa. 

On paljon helpompaa kutistaa koko maailma noin 10 ihmiseen, kaukosäätimeen, olueeseen ja urheiluun....ja samalla koriven välissä tapahtuu yhtä paljon

olut: oluen: olueen (EI olueeseen)

vielä (EI viellä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverit alkavat kuolla siinä 50 ikävuoden kieppeillä ja mitä enemmän omaa ikää kertyy sen vähemmän kavereita.

Kaverit tulee ja menee. Vanhemmiten ei enää tule koska kun tulee mittariin 30-40v menee kaikki ovet kiinni. Olisi hyvä että eläkeikä olisi 40v jotta voisi häippästä inhimilliseen vähemmän miesvihaa täynnä olevaan maahan.

Kuka on estänyt matkustamasta sieltä Juankoskelta vaikkapa Thaimaaseen? Ai niin, äiti.

 

Kiitos tuosta irtosi makeat naurut ja viellä osaksi aika traagista koska se taitaa olla viellä tottakin

Tämä on ihan todellinen ongelma ainakin omassa suvussani. Miehet kun eläköityvät, niin todella monet - sanoisin suurin osa - ovat tosi yksinäisiä. Sosiaaliset suhteet jäi työelämään eikä kavereita ole.

Ei ole kyllä kaikilla naisillakaan. Esim. oma äitini ja isosiskoni ovat sellaisia, että ei heillä ole ystäviä, joiden kanssa kävisivät kahvilla, keikoilla, teatterissa, viettämässä tyttöjen iltoja tms. Joitakin tuttavia, joiden kanssa joskus viestin vaihtavat, mutta siinäpä se. Viettävät aikaa kaksistaan tai sisko teini-ikäisen tyttärensä kanssa.

Kyllä vanhoillakin miehillä näyttää olevan kavereita, vaikka joku sukulainen esim. piipahtaa kylässä. Tai sitten ne istuu taloyhtiön penkeiillä turisemassa, tai kulkevat yhdessä hiekottamassa. Ja kai niitä tuolla huoltiksellakin istuu, kai sen vakioporukan voi kavereiksi lukea.

Ja kyllä munkin miehillä on kaikilla, syrjäytyneimmilläkin ollut jotain ainakin soittelukavereita.

Minä olen se jolla ei ole. Ja nyt kun olen sinkku, niin oonhan minä todella yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten ystävyys perustuu keskusteluun. Miesten ystävyys perustuu yhdessä tekemiseen.

Nainen voi tämän takia helpommin ylläpitää ystävyyssuhteitaan silloinkin, kun lapset ovat pieniä, soittelemalla ja viestittelemällä.

Miehelle se on hankalampaa, kun lapsiperhearki ei mahdollista ystävien tapaamista kuin harvoin. Olen itse yrittänyt viestitellä, mutta hankalaa se on kun kaverit ei vastaa.

Olettaisin että vanhemmiten kun harrastukset jäävät vähemmälle, niin sitä myöten myös ystävyyssuhteet jäävät.

Ei ole helppoa olla mies.

 

m38

Kyllä mulla on miehenä myös ystäviä joiden kanssa lähinnä hengaillaan ja keskustellaan. Älykkäitä ja pohdiskelevia tyyppejä. Toisten frendien kanssa sitten harrastetaan ja toisten kanssa käydään vaikkapa keikoilla.

Mikä estää näkemästä frendejä myös perheellise

Perhe

Ura

Terveys (säännöllinen liikunta)

Ystävät

Valitse kolme, koska kaikkeen ei aika riitä. Kärjistettynä näin.

En ole enää vuosiin hengaillut tai käynyt konserteissa. Ei ole aikaa. Työn takia on paljon iltatilaisuuksia ja haluan oppia tuntemaan myös lapseni. Myös vaimoa kohtaan olisi väärin, jos olisin joka ilta jossain menossa joko töissä, harrastuksissa tai frendien kanssa hengailemassa. Eikä ne frenditkään ehdi hengailla, kun ovat ihan samassa tilanteessa.

Isovanhemmista ei lastenhoitoon enää apua ole. Päinvastoin olen viimeisen vuoden aikana joutunut hoitamaan vanhempieni asioita, kun eivät itse enää kaikkeen kykene. Tähän menee todennäköisesti jatkossa vielä enemmän aikaa.

m38

Vierailija kirjoitti:

Koska suomalaiset miehet vanhemmiten keskittyy rouvansa miellyttämiseen ja puuttuu miesten kesken toverillisuus ihan kokonaan. Muutenkin suomalaiset on äärimmäisen epäsosiaalinen kansa. Puuttuu kokonaan kulttuurista sosiaalinen kanssakäynti muuta kuin työtä varten. Tärkeää on viina ja televisio.

"puuttuu miesten kesken toverillisuus" ei todellakaan puutu. Se vain ilmenee eri tavoin kuin naisilla.

Katsopa niitä facen tai muita vaikka koneisiin tai kalastukseen liittyviä tee-itse-ryhmiä, niin huomaat kuinka auttavaisia ja ystävällisiä miehet ovat toisiaan kohtaan, kun jollakulla on ongelma. Joskus vähän vinoillaan, mutta apua aina löytyy.

Facessa vaikka Pienkoneiden huolto ja korjaus tai eri autojen merkkikohtaiset ryhmät. 

Vierailija kirjoitti:

Ei hän sellaista asiaa suostu miettimään. Luottaa tilastoihin että naiset elää pidempään. Olen sanonut, että ei se varmaa ole. Ei halua miettiä. No, sitä ei tiedä miten meidän käy. Minä kyllä pärjäisin yksin, vaikka se outoa olisi. Mies ei. Ehkä hän jonkun Mairen sitten nappaa, jos minä häivyn tavalla tai toisella.

Mitäs sitten tapahtuu jos ei löydäkään uutta naista? Monet naiset joilla on ystäviä ja sosiaalista elämää ei todellakaan kiinnostu tarrautuvista totaaliyksinäisistä miehistä. 

Fiksut ihmiset osaavat varautua tulevaisuuteen ja erinlaisiin riski skenaarioihin, mutta miehesi ei selvästi lukeudu heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viellä tekemisissä melkein kaikkien lapsuuden kavereitteni kanssa eli osa on jo yli 50 vuoden takaa. Se vaatii töitä molemmilta osapuolilta mutta ihminen ON LAISKA ja sitä saa mitä tilaa. 

On paljon helpompaa kutistaa koko maailma noin 10 ihmiseen, kaukosäätimeen, olueeseen ja urheiluun....ja samalla koriven välissä tapahtuu yhtä paljon

olut: oluen: olueen (EI olueeseen)

Jotkut kyllästyy olueeseen ja siirtyy lipittämään viintä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä olis juttuvinkki! Kyllä, valkoisesta heteromiehestä!! Heidän yksinäisyydestä ja kaverittomuudesta.

Kyllä tämä avuton lähes autistinen olio kuka pärjää vaan Äitinsä, tyttöystävänsä tai vaimonsa hoiteissa. Pateettinen, yksinkertainen aivotoiminta kyssäkaalin luokkaa....

Minä olen aktiivinen gay mies reippaasti yli 60v reissaan ympäri maailmaa ja minulla on ystäviä enemmän siellä kun Suomessa, johtuen juuri tuosta autistisesta asenteesta mikä vaivaa Suomalaisia miehiä.