Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta
07.04.2024 |
Olen lapseton nainen, jonka kaverista tuli viime kesänä itsellinen äiti. Ymmärrettävästi hänen puheensa ovat paljon lapsessa, mutta mulle alkaisi jo riittää WhatsAppilla lähetetyt "PinjaPetteri on taas nukkunut huonosti, vissiin hampaita tulossa" -tyyppiset tilannepäivitykset. Nämä on yleensä höystetty sankarin kuvalla, johon arvatenkin pitäisi reagoida sydämellä tai kommentoimalla kuinka ihana lapsi onkaan, toivotella tsemppejä hampuleiden kanssa tms.
Lapsi on harvinaisen vaativa, ja alkaa huutamaan melkein heti, jos huomaa äitinsä huomion olevan muualla kuin itsessään. En siis oikeastaan pidä tästä lapsesta (tämä ei tarkoita etten tykkäisi kenestäkään lapsesta).
Kaksi kysymystä. 1) miten pitäisi toimia, jotta tämäntyyppiset tilannepäivitykset ja valokuvat vähenisivät? En toki haluaisi tarpeettomasti loukata kaveria, jolle lapsi on pitkäaikaisen haaveen täyttymys. En kuitenkaan rehellisesti ottaen ole tippaakaan kiinnostunut vauvan kuulumisista.
1) Mitä te äiti-ihmiset odotatte, että tällaisiin päivityksiin reagoidaan. Onko ok, olla reagoimatta mitenkään ja kysellä sen sijaan äidin kuulumisia tms.? Vai onko ainoa vaihtoehto teeskennellä kiinnostunutta lapsesta?
Kommentit (613)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?
Kuka tässä on solvannut ja ketä? Ei ap ainkaan ketään, hän kyseli neuvoja hankalaan ystävyyssuhteeseen.
Hankalaan ystävyyssuhteeseen? Siis hänestä itsestään tuntuu hankalalta, ja hänen mielestään ratkaisu on, että kaveri ei saa olla niin äiti, vaikka on äiti. Se ei ole hankala ystävyyssuhde, se on lapsellinen asenne aikuisuuden realiteetteja kohtaan.
Miten noin väärin voi ymmärtää? Tahallaanko?
Ei aapeetä vaivaa se että hänen ystävänsä on äiti
Ap haukkui lapsenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei, sanoin tuossa vähän ilkeästi veloista... Velaista... Miten se sana taipuu? No joo, mutta siis tosiaan, ymmärrän ihan oikeasti, että se muutos tuntuu vaikealta, siis kun yhtäkkiä kaverin elämässä on uusi, ihan supertärkeä ihminen. Kirjaimellisesti koko elämänsä tärkein ihminen, ja se on vielä ihan uusi tyyppi! Ihan vasta tupsahti siihen. Vähän sama kun jotain sarjaa katsoessa yhtäkkiä tuodaan viidennellä tuokkarilla joku uusi hahmo mukaan kuvioihin ja yhtäkkiä siitä pitäisi vielä tykätä, koska se on aina siinä. Onhan se nyt hämmentävää. Siitä tunteesta kyllä saa puhua. Mutta ongelma on se, että kun velat ei ikinä halua puhua siitä omasta tunteesta, ja miten kamppailee sen oman sisäisen kokemuksen kanssa, vaan se on sellaista sormella osoittelua. "Sinä olet tyhmä kun minusta tuntuu tältä". Kyllähän se kuulostaa vähän lapselliselta. Kuitenkin lisääntyminen on todella keskeinen osa ollut ihmiselämää, aina.
Nykyään o
Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.
Vai niin. No se ei ole enää niin yksinkertaista, jos isällä onkin poikkeavat työajat, äidillä on poikkeavat työajat, jollakulla lapsista on jokin sairaus tai kaikki lapset sairastaa, yksi lapsista harrastaa yhtäällä ja toinen toisaalla tms.
Mitä nämä sinun ystäväsi tekevät? Onko äiti aina vaan kotona ilman mitään kontaktia työelämään vai onko he 8-16 töissä kaikki, lapsilla ei ole harrastuksia, kukaan ei sairasta jne?
Voiko elämä oikeasti olla niin vaikeaa, ettei ikinä voi jättää lapsia isän hoitoon ja olla pari tuntia pois kotoa? Eikö tuossa tapauksessa pitäisi jo sossun huolestua? Tuskin mo
Kuulostaahan tuo nyt vähän hassulle ja ehkä huolestuttavallekin, jos äidin pitää olla lapsen tavoitettavissa 24/7, myös siinä tapauksessa, että esim. päivähoidosta tarvitaan vanhempaan yhteyttä, mutta samassa taloudessa asuva isä on oman lapsensa tavoitettavissa pari kertaa kuussa. Ja sekin erityisjärjestelyin, tyyliin mummo ensimmäiseksi avuksi, jos äiti ei kykene, ei se lapsen oma isä.
Ymmärrettävää toki siinä tapauksessa, että isä tekee reissutyötä. Jos isällä on firmassa työkiireitä niin kenelläkään ei oikeasti ole niin kiire, etteikö sinne voi rukata aikaa omalle perheelle, jos OIKEASTI haluaa. Olisi hyvää esimerkkiä niille muillekin miehille ja eturintamassa yhteiskunnan muutoksissa, että "Sori,mulla on nyt lapsi ja se tarvitsee minua just nyt. Työt, alaiset ja asiakkaat saavat odottaa nyt sen pienen hetken".
JOS nuo asiat eivät olisi järjesteltävissä, äiditkään eivät voisi Suomessa käydä töissä, vaan joutuisivat automaattisesti olemaan kotiäitejä ja isät painaisivat vaan töissä rahaa perheelle.
Kuulostaahan tuo nyt vähän hassulle ja ehkä huolestuttavallekin, jos äidin pitää olla lapsen tavoitettavissa 24/7, myös siinä tapauksessa, että esim. päivähoidosta tarvitaan vanhempaan yhteyttä, mutta samassa taloudessa asuva isä on oman lapsensa tavoitettavissa pari kertaa kuussa. Ja sekin erityisjärjestelyin, tyyliin mummo ensimmäiseksi avuksi, jos äiti ei kykene, ei se lapsen oma isä.
Ymmärrettävää toki siinä tapauksessa, että isä tekee reissutyötä. Jos isällä on firmassa työkiireitä niin kenelläkään ei oikeasti ole niin kiire, etteikö sinne voi rukata aikaa omalle perheelle, jos OIKEASTI haluaa. Olisi hyvää esimerkkiä niille muillekin miehille ja eturintamassa yhteiskunnan muutoksissa, että "Sori,mulla on nyt lapsi ja se tarvitsee minua just nyt. Työt, alaiset ja asiakkaat saavat odottaa nyt sen pienen hetken".
JOS nuo asiat eivät olisi järjesteltävissä, äiditkään eivät voisi Suomessa käydä töissä, vaan joutuisivat automaattisesti olemaan kotiäitejä ja isät painaisivat vaan töissä rahaa perheelle.
MISTÄ IHMEESTÄ SINÄ NYT ALAT JAUHAA????
"Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut."
Jep, kiitos kun todistit pointtini :) Ei itsetuntemusta ja pelkkää ilkeilyä. Onnea elämään, terveet ihmiset kiertävät kaltaisesi kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut."
Jep, kiitos kun todistit pointtini :) Ei itsetuntemusta ja pelkkää ilkeilyä. Onnea elämään, terveet ihmiset kiertävät kaltaisesi kaukaa.
Hetkinen, kysyin mielestäni aika selkeän kysymyksen. Mistä ihmeestä tuo reaktio kumpusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).
Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.
Jos olisin alan ammattilainen, todellakin esim. neuvolassa kiinnostuisin jos äidillä ei ole mitään mahdollisuutta ikinä tavata ketään ilman lapsiaan vaikka isä on kuvioissa. Vähintäänkin kyselisin mikä sen estää, jos tahtoa kuitenkin on. Normaalia on siis se, että vaikka lapsien kanssa menee valtaosa ajasta, myös muuta voi tehdä välillä.
"Jos olisin alan ammattilainen". Jep, no kommenteistasi on tullut hyvin selväksi, että sinä et ole alan ammattilainen, mutta mielipiteitä löytyy sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).
Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.
Jos olisin alan ammattilainen, todellakin esim. neuvolassa kiinnostuisin jos äidillä ei ole mitään mahdollisuutta ikinä tavata ketään ilman lapsiaan vaikka isä on kuvioissa. Vähintäänkin kyselisin mikä sen estää, jos tahtoa kuitenkin on. Normaalia on siis se, että vaikka lapsien kanssa menee valtaosa ajasta, myös muuta voi tehdä välillä.
"Jos olisin alan ammattilainen". Jep, n
Kyllä. Ei mielipiteisiin tarvita ammattitaitoa. Jos vaikka ystäväni kertoisi ettei ikinä voi tavata ketään ilman lapsia, olisin todella huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut."
Jep, kiitos kun todistit pointtini :) Ei itsetuntemusta ja pelkkää ilkeilyä. Onnea elämään, terveet ihmiset kiertävät kaltaisesi kaukaa.
Hetkinen, kysyin mielestäni aika selkeän kysymyksen. Mistä ihmeestä tuo reaktio kumpusi?
:D Mikä reaktio? Miksi sinä olet sitä mieltä, että minulla on joku reaktio? Millaisen tunteen se sinussa herättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut."
Jep, kiitos kun todistit pointtini :) Ei itsetuntemusta ja pelkkää ilkeilyä. Onnea elämään, terveet ihmiset kiertävät kaltaisesi kaukaa.
Hetkinen, kysyin mielestäni aika selkeän kysymyksen. Mistä ihmeestä tuo reaktio kumpusi?
:D Mikä reaktio? Miksi sinä olet sitä mieltä, että minulla on joku reaktio? Millaisen tunteen se sinussa herättää?
Tuo reaktio jossa sanot minun ilkeilevän yms, kun kysyin tarkentavan kysymyksen kommenttiisi liittyen.
Kuulostaahan tuo nyt vähän hassulle ja ehkä huolestuttavallekin, jos äidin pitää olla lapsen tavoitettavissa 24/7, myös siinä tapauksessa, että esim. päivähoidosta tarvitaan vanhempaan yhteyttä, mutta samassa taloudessa asuva isä on oman lapsensa tavoitettavissa pari kertaa kuussa. Ja sekin erityisjärjestelyin, tyyliin mummo ensimmäiseksi avuksi, jos äiti ei kykene, ei se lapsen oma isä.
Ymmärrettävää toki siinä tapauksessa, että isä tekee reissutyötä. Jos isällä on firmassa työkiireitä niin kenelläkään ei oikeasti ole niin kiire, etteikö sinne voi rukata aikaa omalle perheelle, jos OIKEASTI haluaa. Olisi hyvää esimerkkiä niille muillekin miehille ja eturintamassa yhteiskunnan muutoksissa, että "Sori,mulla on nyt lapsi ja se tarvitsee minua just nyt. Työt, alaiset ja asiakkaat saavat odottaa nyt sen pienen hetken".
JOS nuo asiat eivät olisi järjesteltävissä, äiditkään eivät voisi Suomessa käydä töissä, vaan joutuisivat automaattisesti olemaan kotiäitejä ja isät painaisivat vaan töissä rahaa perheelle.
- Suurin osa perheistä limittää työntekoaan, jotta lasten hoitopäivät olisivat lyhyitä
- Monin paikoin sitä lasta ei saa hoitoon lähelle, vaan heitä joutuu kuskaamaan jopa eri hoitopaikkoihin eri puolille kaupunkia
- Lapsilla on lääkärikäyntejä, oiontoja, siedätyshoitoja myös työaikoina, jolloin niitä joutuu paikkaamaan
- Niillä vanhemmilla on myös lasten harrastuskuskauksia, jotka vievät iltoja - ja toivottavasti MYÖS OMIA HARRASTUKSIA
- Kun lapset sairastavat, töitä jää rästiin, ja ne on tehtävä myöhemmin
- Lapset työllistävät valtavasti: siivousta, ruoanlaittoa, lippuajalappua ja säätämistä 24/7
- Työajan jälkeen halutaan olla lasten kanssa ja halutaan tarjota lapsille myös se, että koko perhe on yhdessä
- Moni pienten lasten vanhempi on vain todella väsynyt koko ajan, koska sitä työtä on niin paljon, omat ja lasten sairastamiset vie voimia, lisäksi monella on todella vittumainen työnantaja tai nykytilanteessa rahahuolia
- Ei se lapsellinen KAIPAA vapaa-ajaltaan sitä samaa sosiaalisuutta kuin lapseton sinkku, koska hän on käytännössä koko ajan jo sosiaalinen kaiken muun ajan
- Pienten lasten äidit rentoutuu todella yleisimmin YKSIN, epäsosiaalisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä reagoi niihin päivityksiin mitenkään
tai ala laittaa vastineeksi omia päivityksiäsi tyyliin: aiettä! näin tuossa naapurin purjopetterin ulkona ja miten hienosti hän osasi käyttäytyä, vaikka...! purjopetterin äiti tässä osaa hienosti opettaa purjopetteriä myös leikkimään itsekseen!
AP, minulla oli ystävä, jolla oli mieshuolia, lähinnä tulisen ihastumisen merkeissä. Kohde vaan aina vaihtui :D
Sitä jatkuvaa viestien tulvaa, ihan joka päivä! Tismalleen samat asiat ja pohdinnat, samat kauhuskenaariot läpi samoin kuin samat toiveet ja haaveet. Viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Tuli WA-viestiä, FB-viestiä, puheluita, tekstareita ja ääniviestejä.
Keskustelut ihan siis luokkaa: "Mä en uskalla pyytää sitä kahville, jos se sanookin ei? Mä mietin, että jos mä pyydän sitä kahville, mutta en uskalla. Mä en uskalla, jos se sanookin ei tai inhookin kahvia ja pitää mua idioottina? Mä en uskalla, pitäis uskaltaa. Pelottaa pyytää sitä kahville. Miten mä teen sen? Miten pyydetään toinen kahville? En uskalla, se sanoo kuiteski ei. Pitäiskö uskaltaa? Mut emmä uskalla, jos se sanookin ei."
Oltiin ennen tuota ihastuskriisiä ystäviä 30 vuotta. Nyt ovat välit jääneet kokonaan, koska en vaan yksinkertaisesti jaksanut käydä läpi samoja asioita ja tsempata sen viidettä miljoonatta kertaa samaan asiaan, että kyllä se siitä, rohkeesti vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuo reaktio jossa sanot minun ilkeilevän yms, kun kysyin tarkentavan kysymyksen kommenttiisi liittyen."
Oletko kirjolla? En kysy millään pahalla, ihan vaan aidosti yritän ymmärtää tapaasi kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
"Tuo reaktio jossa sanot minun ilkeilevän yms, kun kysyin tarkentavan kysymyksen kommenttiisi liittyen."
Oletko kirjolla? En kysy millään pahalla, ihan vaan aidosti yritän ymmärtää tapaasi kommunikoida.
En. Mikset vastaa yksinkertaiseen kysymykseen vaan solvaat?
Vierailija kirjoitti:
Okei, sanoin tuossa vähän ilkeästi veloista... Velaista... Miten se sana taipuu? No joo, mutta siis tosiaan, ymmärrän ihan oikeasti, että se muutos tuntuu vaikealta, siis kun yhtäkkiä kaverin elämässä on uusi, ihan supertärkeä ihminen. Kirjaimellisesti koko elämänsä tärkein ihminen, ja se on vielä ihan uusi tyyppi! Ihan vasta tupsahti siihen. Vähän sama kun jotain sarjaa katsoessa yhtäkkiä tuodaan viidennellä tuokkarilla joku uusi hahmo mukaan kuvioihin ja yhtäkkiä siitä pitäisi vielä tykätä, koska se on aina siinä. Onhan se nyt hämmentävää. Siitä tunteesta kyllä saa puhua. Mutta ongelma on se, että kun velat ei ikinä halua puhua siitä omasta tunteesta, ja miten kamppailee sen oman sisäisen kokemuksen kanssa, vaan se on sellaista sormella osoittelua. "Sinä olet tyhmä kun minusta tuntuu tältä". Kyllähän se kuulostaa vähän lapselliselta. Kuitenkin lisääntyminen on todella keskeinen osa ollut ihmiselämää, aina.
Nykyään o
Tarkoitaksä nyt sitä että lapsettomilla on jotain päänsisäisiä ongelmia jos ne eivät jaksa JATKUVAA viestitulvaa kaverin lapsesta?? Mä luulen että ongelmia käsityskyvyn kanssa on nyt sulla. Minä oon äiti ihminen ja mulla on jo isommat lapset. En koskaan, siis koskaan ole voinut sietää sitä että puheet pyörii vain ja ainoastaan lapsissa. Äärimmäisen rasittavaa. Vaikka niitä lapsiaan rakastaa niin maailmassa on muitakin puheenaiheita ja ennenkaikkea muitakin ihmisiä joita ottaa huomioon. Miksi ihmeessä sitä äitiä ja sen juttuja mukuloistaan pitää ymmärtää mutta äiti ihmisen ei tarvi ymmärtää ketään muuta, sellaista jota ne lapsijutut ei kiinnosta? Ovatko äidit ja niiden lapset jotenkin muiden yläpuolella?
Itse en ole koskaan jaksanut liikoja kuunnella kenenkään toimitteluja/viestejä lapsistaan, enkä liioin ole omistani liikoja toimitellut. Mulla on on ollut kyky havaita jos joku ei ole kiinnostunut, oon kunnioittanut sitä enkä varmasti ole pälissyt lapsistani kyseiselle henkilölle. Töykeä ei ole kukaan koskaan mua kohtaan ollut ja ihan ovat ystäväni muksuilleni jutelleet ja heitä huomioineet, eli tavallisia normi tyyppejä vaikka eivät heistä mitenkään erikoisen kiinnostuneita ole olleetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tuo reaktio jossa sanot minun ilkeilevän yms, kun kysyin tarkentavan kysymyksen kommenttiisi liittyen."
Oletko kirjolla? En kysy millään pahalla, ihan vaan aidosti yritän ymmärtää tapaasi kommunikoida.
En. Mikset vastaa yksinkertaiseen kysymykseen vaan solvaat?
Okei, no en osaa selittää tunteita toiselle ihmiselle. Siksi en oikein voi vastata kysymykseesi :/ Ne on yleensä sellaisia juttuja mitä koetaan ja niihin samaistutaan, jos ei empatiakyvyssä häikkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Siis mistä velat eivät halua puhua? Mikä on se tunne? Ei ihan auennut."
Jep, kiitos kun todistit pointtini :) Ei itsetuntemusta ja pelkkää ilkeilyä. Onnea elämään, terveet ihmiset kiertävät kaltaisesi kaukaa.
Hetkinen, kysyin mielestäni aika selkeän kysymyksen. Mistä ihmeestä tuo reaktio kumpusi?
:D Mikä reaktio? Miksi sinä olet sitä mieltä, että minulla on joku reaktio? Millaisen tunteen se sinussa herättää?
Sä et ole ihan terve päästäsi...
-eri
"MISTÄ IHMEESTÄ SINÄ NYT ALAT JAUHAA???? "
No niin, äiti ottaa nyt ihan rauhallisesti. Sinä saat olla lapsen kanssa 24/7 niin halutessasi. Se ei tee sinusta enempää tai vähempää äitiä, eikä kukaan toinen äiti ole sen enempää tai vähempää äiti, jos hän jakaa lapsen kasvatusvastuun miehensä kanssa ja opettaa lapsille, että äiti ei ole lahkeessa kiinni 24/7.
Aiheena on, että voiko ap:n ystävä olla ap:n lahkeessa kiinni 24/7 lapsijutuillaan ja odottaa, että vain ja ainoastaan se on keskustelujen aiheena.
Alue: Aihe vapaa
Miten noin väärin voi ymmärtää? Tahallaanko?
Ei aapeetä vaivaa se että hänen ystävänsä on äiti, vaan se että kys. äiti tuuttaa jatkuvasti hänen puhelimeensa umpitylsiä juttuja ja kuvia vauvastaan eikä puhu muusta. Äiti voi olla monella tapaa.