Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Näitä kommentteja kun lukee, niin olen onnellinen ettei ainakaan tämän palstan velat halua lisääntyä :D Eipähän siirry narsismi ja ilkeily seuraavalle sukupolvelle. Ihmettelen, miten näillä tyypeillä edes on mitään kavereita, jotta voi sitten heistä valittaa näin paljon. Itse en jaksaisi, koska en usko että tämä käytös nousee pinnalle pelkästään lapsista puhuttaessa.

Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tehdä, kun ystävän arki ei kiinnosta? 

Aloittajaa varmaan kiinnostaa, mitä YSTÄVÄLLE kuuluu. Moni kadottaa täysin itsensä, kun vauva syntyy. Kun kysyy kuulumisia, sieltä tulee lapsen tai jopa miehen kuulumiset. Kyllä minua kiinnostaa, kun kaveri laittaa, että on täysin poikki valvottavan vauvan kanssa. Sen sijaan minua ei kiinnosta valokuva, jossa on vauvan kuva ja lässytysteksti että minä valvotan äitiä.

Se lapsen ns. vaativuus on kehitysvaihe. Ap ei kerro lapsen ikää, mutta minulla oli molemmilla lapsilla sellainen eroahdistusvaihe, että he kirjaimellisesti riippui minussa kiinni. Vessaan ei päässyt jne.

Ap:n kannattaa kysyä äidiltään, miten se oma äiti sen hoiti. Dumppasiko hän Ap:n ja siksi tälle jäi sama vaihe päälle?

Vierailija kirjoitti:

Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Vielä liikuttavampaa on kun joku täti-ihminen käyttää aikaansa siihen että valkkaa Vauva-palstalta kommentteja  ja kritisoi niitä tekeytyen tekopyhäksi. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Vaikutat aika tunnekylmältä ja lapsivihamieliseltä ihmiseltä. Jos tämä on ok palstalaisten mielestä, niin mikäs siinä. Olemme Suomessa, erittäin lapsivihamielisessä maassa. 

Toivon ap, että olet vielä nuori ja sen vuoksi kypsymätön ja itsekäs. Toivon, että sinulla olisi aikaa kasvaa. 

Hyh vapaaehtoisesti lapseton joka tykkää rakeista D:

Mulla oli muuten samallaisia ajatuksia lapsista  13 vuotiaana, en tienny että jollain aikusella ois :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Vielä liikuttavampaa on kun joku täti-ihminen käyttää aikaansa siihen että valkkaa Vauva-palstalta kommentteja  ja kritisoi niitä tekeytyen tekopyhäksi. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Niin, ap tekee tosiaan näitä molempia.

Voithan kertoa avoimesti ja ystävällisesti omista tuntemuksistasi. Kerrot, että sinulla ei ole kykyä eläytyä ystäväsi tilanteeseen. Voit vaikka pohtia, että mistä se johtuu. Ehkä siitä, että olet vielä niin nuori ja että sinulla ei ole omia lapsia.

Ei kannata alkaa passiivis-aggressiiviseksi, mitä täällä nyt on ehdotettu kuten esim. että et vastaa viesteihin jne. Jos siis haluat käyttäytyä fiksusti. 

Yksi vaihtoehto olisi toki, että tutustuisit paremmin siihen pieneen ihmiseen. Sitä kautta voisit alkaa ymmärtää häntä ja hänen äitiäänkin paremmin. 

Jos viestejä tulee tosi paljon ja usein, voi olla, että sun ystävällä on nyt ongelmana se että kun hän on itsellinen äiti, arkea jakamassa ei ole toista aikuista jota vauva-arki kiinnostaisi ja ystäville annetaan nyt sitä roolia. Mikä on tietysti epäreilua sua kohtaan, koska sä et ole hänen kanssaan vauvaa hankkinut ja on ymmärrettävää että vauvaviestit ei sua niin kiinnosta. 

Mitä jos koettaisit sitkeästi kääntää keskustelua teitä aiemmin yhdistäneisiin aiheisiin? Voi olla että viestittely hiipuu, jos hän ei jaksa nyt niitä asioita miettiä, mutta hän saattaa sitten palata aiheiden pariin kun voimat elpyvät.

Tsemppiä! Hankala tilanne kieltämättä.

Vierailija kirjoitti:

On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).

 

Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.

 

Jos olisin alan ammattilainen, todellakin esim. neuvolassa kiinnostuisin jos äidillä ei ole mitään mahdollisuutta ikinä tavata ketään ilman lapsiaan vaikka isä on kuvioissa. Vähintäänkin kyselisin mikä sen estää, jos tahtoa kuitenkin on. Normaalia on siis se, että vaikka lapsien kanssa menee valtaosa ajasta, myös muuta voi tehdä välillä.

Vierailija kirjoitti:

Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

Kuka tässä on solvannut ja ketä? Ei ap ainkaan ketään, hän kyseli neuvoja hankalaan ystävyyssuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).

 

Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.

 

 

Jos olisin alan ammattilainen, todellakin esim. neuvolassa kiinnostuisin jos äidillä ei ole mitään mahdollisuutta ikinä tavata ketään ilman lapsiaan vaikka isä on kuvioissa. Vähintäänkin kyselisin mikä sen estää, jos tahtoa kuitenkin on. Normaalia on siis se, että vaikka lapsien kanssa menee valtaosa ajasta, myös muuta voi tehdä välillä.

- Neuvola ei ole lastensuojeluinstanssi

- Neuvolassa kyllä tiedetään miten paljon pienet lapset esimerkiksi sairastelee, jolloin pakostakin vanhemmat ovat kiinni heissä

- Sinähän et tiedä liikkuuko äiti ilman lapsia, jos hän ei just sitä lapsetonta ystäväänsä tapaakaan

- Ja ihan olen valmis keskustelemaan esimerkiksi meidän ratkaisusta, jossa me limitimme ja lomitimme töitämme ja mahdollistimme näin mm. lasten kotihoidon ja myöhemmin lyhyet hoitopäivät tällä ratkaisulla ja sen yhteisen vapaa-ajan olimme tiiviisti perheenä yhdessä

- Pääseehän se äiti ihan jo sen työntekonsa takia jatkuvasti muualle, ihan ilman lapsia, minäkin tein ihan jo pienen vauvan kanssa myös töitä, mikä hyödyttää lapsiani tänäkin päivänä, koska en menettänyt uraani

- Sinulla on todella omituinen näkemys elämästä , että lapsia pitää päästä pakoon, työtä pitää päästä pakoon jne. Et ymmärrä ollenkaan että molemmat ovat voimavaroja, eikä pänivastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat aika tunnekylmältä ja lapsivihamieliseltä ihmiseltä. Jos tämä on ok palstalaisten mielestä, niin mikäs siinä. Olemme Suomessa, erittäin lapsivihamielisessä maassa. 

Toivon ap, että olet vielä nuori ja sen vuoksi kypsymätön ja itsekäs. Toivon, että sinulla olisi aikaa kasvaa. 

Onko ok laitella taukoamatta puolisosta kuvia ystäville?

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat aika tunnekylmältä ja lapsivihamieliseltä ihmiseltä. Jos tämä on ok palstalaisten mielestä, niin mikäs siinä. Olemme Suomessa, erittäin lapsivihamielisessä maassa. 

Toivon ap, että olet vielä nuori ja sen vuoksi kypsymätön ja itsekäs. Toivon, että sinulla olisi aikaa kasvaa. 

Sä vaikutat aika yksinkertaiselta ja katkeroituneelta ihmiseltä. Sun mielestä kaikkien muiden pitää jaksaa olla kiinnostuneita sun lapsista, joiden kuvia ja kuulumisia tyrkkäät toisille jatkuvalla syötöllä? Ja jos joku ei ole kiinnostunut sun lapsen hampaista niin Suomi on lapsivihamielinen maa? Vain oikeasti älyltään vajavainen kirjoittaa näin. Ja mulla on lapsia, silti ymmärrän oikein hyvin ettei mun lasten tarvi kiinnostaa ketään muuta, eikä jukolauta ainakaan tarvi teeskennellä kiinnostunutta! Mäkin muuten tykkään jutella ystävieni kanssa ihan muusta kuin lapsistani, en pidä itseäni outona enkä ystäviäni. Eikä kukaan meistä vihaa lapsia vaikka me ei niiden lasten kautta eletäkään.

Okei, sanoin tuossa vähän ilkeästi veloista... Velaista... Miten se sana taipuu? No joo, mutta siis tosiaan, ymmärrän ihan oikeasti, että se muutos tuntuu vaikealta, siis kun yhtäkkiä kaverin elämässä on uusi, ihan supertärkeä ihminen. Kirjaimellisesti koko elämänsä tärkein ihminen, ja se on vielä ihan uusi tyyppi! Ihan vasta tupsahti siihen. Vähän sama kun jotain sarjaa katsoessa yhtäkkiä tuodaan viidennellä tuokkarilla joku uusi hahmo mukaan kuvioihin ja yhtäkkiä siitä pitäisi vielä tykätä, koska se on aina siinä. Onhan se nyt hämmentävää. Siitä tunteesta kyllä saa puhua. Mutta ongelma on se, että kun velat ei ikinä halua puhua siitä omasta tunteesta, ja miten kamppailee sen oman sisäisen kokemuksen kanssa, vaan se on sellaista sormella osoittelua. "Sinä olet tyhmä kun minusta tuntuu tältä". Kyllähän se kuulostaa vähän lapselliselta. Kuitenkin lisääntyminen on todella keskeinen osa ollut ihmiselämää, aina.

Nykyään on se hyvä juttu, että kaikkien ei ole mikään pakko jos ei halua, mutta on silti hyväksyttävä se, että muille se voi olla ihan ehdottomasti suurin ja tärkein asia koko elämässä, ihan jo biologisella ja hormonaalisella tasolla. Siksi veikkaan, että monet velat on oikeasti lapsuudessa huomiotta jääneitä tai muita, ja ne traumat nousee tässä pinnalle, ja sitä kohtaan tunnen ihan aidosti empatiaa. Mutta siitähän nämä eivät halua koskaan puhua, joten saan tästäkin jonkun ilkkuvan kommentin vastaukseksi. Eivät suostu käymään kypsää keskustelua, vaan syy on aina muissa. Ei mitään kykyä itsetutkailuun. Joten sama touhu jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Voithan kertoa avoimesti ja ystävällisesti omista tuntemuksistasi. Kerrot, että sinulla ei ole kykyä eläytyä ystäväsi tilanteeseen. Voit vaikka pohtia, että mistä se johtuu. Ehkä siitä, että olet vielä niin nuori ja että sinulla ei ole omia lapsia.

Ei kannata alkaa passiivis-aggressiiviseksi, mitä täällä nyt on ehdotettu kuten esim. että et vastaa viesteihin jne. Jos siis haluat käyttäytyä fiksusti. 

Yksi vaihtoehto olisi toki, että tutustuisit paremmin siihen pieneen ihmiseen. Sitä kautta voisit alkaa ymmärtää häntä ja hänen äitiäänkin paremmin. 

Ei se tarkoita etteikö olisi kykyä eläytyä ystävän elämään, jos ei halua vauvaspämmiä puhelimeensa 24/7.

Parasta olisi kun jokainen etsisi samankaltaista seuraa, jolloin samat mielenkiinnon kohteet kohtaa. Ja oltaisiin kutakuinkin samassa elämäntilanteessa.

Ystävyys ei vain pidemmänpäälle toimi jos on vain yksi yhteinen tekijä, kuten entinen työpaikka josta juoruta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika liikuttavaa, miten joku lapseton ah-niin-ihana ihminen käyttää aikaansa siihen, että solvaa ystäväänsä VAUVA-lehden palstalla. Voiko luuserimmaksi enää muuttua?

 

 

 

Kuka tässä on solvannut ja ketä? Ei ap ainkaan ketään, hän kyseli neuvoja hankalaan ystävyyssuhteeseen.

Hankalaan ystävyyssuhteeseen? Siis hänestä itsestään tuntuu hankalalta, ja hänen mielestään ratkaisu on, että kaveri ei saa olla niin äiti, vaikka on äiti. Se ei ole hankala ystävyyssuhde, se on lapsellinen asenne aikuisuuden realiteetteja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).

 

Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.

 

 

Jos olisin alan ammattilainen, todellakin esim. neuvolassa kiinnostuisin jos äidillä ei ole mitään mahdollisuutta ikinä tavata ketään ilman lapsiaan vaikka isä on kuvioissa. Vähintäänkin kyselisin mikä sen estää, jos tahtoa kuitenkin on. Normaalia on siis se, että vaikka lapsien kanssa menee valtaosa ajasta, myös muuta voi tehdä välillä.

 

- Neuvola ei ole laste

Niin, nyt siis puhuttiin tosiaan tilanteesta jossa on normaalia että äiti ei tahdostaan riippumatta pääse ikinä ilman lapsiaan mihinkään.

Ja se on täysin ok että sinä nautit itse rakentamastasi elämästä, mutta 100% lisääntyneistä ystävistäni haluavat välillä viettää aikaa myös ilman lapsiaan. Se on myös täysin ok.