Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

 

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

 

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

Ihan samalla tavalla muut ihmiset ei jaksa kuunnella muiden jaarituksia omista lapsista. Ei edes silloin, vaikka olisi itsekin vanhempi.

Voisiko auttaa jos ihan vaan sanot että olisi vaihteeksi kiva puhua muustakin? Onko ystävälläsi kaikki ok, tuollainen pakkomielteisyys kielisi siitä ettei elämässä ole mutta sisältöä tai yrittää peittää sisäistä tyhjyyttä vauvajankkaamisella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

 

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

 

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

 

 

Ihan samalla tavalla muut ihmiset ei jaksa kuunnella muiden jaarituksia omista lapsista.

No eikö sitten oel hyvä että tapaamiset on harvakseltaan eikä kumpikaan uskoudu liikaa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

 

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

 

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

 

Ai, en kirjoittanut. Se oli joku toinen. Vastasin kommenttiin jossa sanoit että ystävän elämän tärkein asia on nyt vauva ja on ok ettei hän puhu ystäviensä kanssa mistään muusta. Aapee ei oman kertomuksensa mukaan tarvitse mitään 100% huomiota, vaan sen että ystävä lakkaa spämmäämästä vauvajuttujaan hänelle kuin heikkopäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

 

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

 

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

 

 

Ai, en kirjoittanut. Se oli joku toinen. Vastasin kommenttiin jossa sanoit että ystävä

En ole kirjoittanut mitään sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole se jolle vastaat, mutta se että haluaa keskustella asioista ystävänsä kanssa ei tarkoita että kaipaa huomiota itselleen. Sulla taitaa olla tosi omituisia ystävyyssuhteita."

 

Juu, minulla on sellaisia ystävyyssuhteita, joissa saa ihan vapaasti kertoa, jos joku hiertää, ja kaikilla saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja elämän eri tapahtumista saa puhua. Joskus vaihtoon lähteminen on ollut jollekin iso osa elämää, jotkut on perheellisiä, osa sinkkuja aktiivisesti treffeillä käyviä, jotkut on taiteellisia, toiset tyypillisiä kirjanpitäjätyyppejä. Ja kaikki kyllä jakaa ihan avoimesti mitä haluaa, ja saa sitten tukea ja tsemppiä muilta. Ehkä ne on joidenkin mielestä omituisia ystävyyssuhteita. Niin, ja en ole itse vielä äiti :)

 

 

Kuulostaa yllättävän normaalila, o

Voi ei, mamma hermostui. :D

Minun ystäväni puhuvat muustakin kuin lapsistaan, itseasiassa pääsääntöisesti muusta. Sen yhden heivasin elämästäni joka ei voinut enää muusta puhua (en ole ainut joka heivasi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

 

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

 

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

 

 

Ai, en kirjoittanut. Se oli joku toin

"Onko ystäväsi pyytänyt neuvoja? Todennäköisesti haluaa vain kertoa arjestaan, jonka tärkein asia on nyt se vauva."

Siis mitä tehdä, kun ystävän arki ei kiinnosta? 

apee ei oman kertomuksensa mukaan tarvitse mitään 100% huomiota, vaan sen että ystävä lakkaa spämmäämästä vauvajuttujaan hänelle kuin heikkopäinen.

Hän nimenomaan kitisi,kun ei saa tavatessa sataprosenttista huomiota. Viestejähän ei tarvitse nykytekniikassa edes lukea,saati niihin vastata.

Minua ei vauvajutut ärsyttä, mutta en tunne mitään empatiaa koiria kohtaan, arvatkaapa ärsyttääkö koirajutut. Pitäs jaksaa vaan ihaillen kuunnella ja katsella söpöjä koiria. Tätä melkein päivittäin työpaikalla. Kehun aina ja esitän kiinnostunutta, kun ei paljon muutakaan voi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.

 

Vai niin. No se ei ole enää niin yksinkertaista, jos isällä onkin poikkeavat työajat, äidillä on poikkeavat työajat, jollakulla lapsista on jokin sairaus tai kaikki lapset sairastaa, yksi lapsista harrastaa yhtäällä ja toinen toisaalla tms.

Mitä nämä sinun ystäväsi tekevät? Onko äiti aina vaan kotona ilman mitään kontaktia työelämään vai onko he 8-16 töissä kaikki, lapsilla ei ole harrastuksia, kukaan ei sairasta jne?

 

 

Voiko elämä oikeasti olla niin vaikeaa, ettei ikinä voi jättää lapsia isän hoitoon ja olla pari tuntia pois kotoa? Eikö tuossa tapauksessa pitäisi jo sossun huolestua? Tuskin mon

Tietenkin on, ja voivat palkata apua jos aikaa ei muuten järjesty. Yleensä järjestyy. En edelleenkään ymmärrä miten on mahdollista sössiä elämänsä niin, että lapsen täytyy olla äidin kanssa kaikki vapaa-aika tauotta. Mutta se on jokaisen oma asia, onneksi omassa lähipiirissäni elämänhallinta on erilaista niin voin tavata ihmisiä myös ilman heidän lapsiaan. Se tuntuu monesti olevan kaivattu hengähdystauko myös äideille.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei vauvajutut ärsyttä, mutta en tunne mitään empatiaa koiria kohtaan, arvatkaapa ärsyttääkö koirajutut. Pitäs jaksaa vaan ihaillen kuunnella ja katsella söpöjä koiria. Tätä melkein päivittäin työpaikalla. Kehun aina ja esitän kiinnostunutta, kun ei paljon muutakaan voi. 

Minä sanon aina suoraan etten pidä koirista enkä aio katsella niistä kuvia ja videoita. Toimii joka kerta. 

Vierailija kirjoitti:

apee ei oman kertomuksensa mukaan tarvitse mitään 100% huomiota, vaan sen että ystävä lakkaa spämmäämästä vauvajuttujaan hänelle kuin heikkopäinen.

 

Hän nimenomaan kitisi,kun ei saa tavatessa sataprosenttista huomiota. Viestejähän ei tarvitse nykytekniikassa edes lukea,saati niihin vastata.

Missä kommentissa hän sanoi noin?

"En ole kirjoittanut mitään sellaista."

Kukaan ei ole kirjoittanut mitään sellaista. Joku nyt on täällä vaan vähän herkällä tuulella tänään ja tämä keskustelu triggeröi lukemaan kaikkien kommentteja jonkun filtterin läpi, jos puhuu äitiydestä positiiviseen sävyyn tai tukee äitien oikeutta puhua lapsistaan. Voi vaan hämmästellä, että miten paljon tämän tyypin kaverit oikeasti niistä lapsistaan muka puhuu? Koska aika ylitseampuvan aggresiivista on täällä nyt kommentointi...

Tietenkin on, ja voivat palkata apua jos aikaa ei muuten järjesty. Yleensä järjestyy. En edelleenkään ymmärrä miten on mahdollista sössiä elämänsä niin, että lapsen täytyy olla äidin kanssa kaikki vapaa-aika tauotta. Mutta se on jokaisen oma asia, onneksi omassa lähipiirissäni elämänhallinta on erilaista niin voin tavata ihmisiä myös ilman heidän lapsiaan. Se tuntuu monesti olevan kaivattu hengähdystauko myös äideille.

Niin, sinähän vastasit keskusteluun jossa puhuttiin pienten lasten äideistä. Siis äideistä joilla on useampi pieni lapsi. Ei se ole mitään sössimistä, jos siinä elämänvaiheessa on kiinni enemmän. Se on ihan normaalia.

Ja moni äiti myös priorisoi ja nimenomaan haluaa olla pienten lastensa kanssa mahdollisimman paljon, koska he aikuisina (ehkä lapseton ei sitten sitä ole) ymmärtävät, että vaihe on paitsi tärkeä, myös äärimmäisen ohimenevä.

Ja sinähän et voi tietää, miten nuo äidit haluauvat rentoutua tai hengähtää. Itse ainakin halusin olla vapaahetkinäni yksin, enkä kuunnella jotain joutavaa pälätystä ja olla jonain sylkykuppina. Minä harrastin ja opiskelin jotain itselleni oikeasti tärkeää ja antoisaa.

Vierailija kirjoitti:

"En ole kirjoittanut mitään sellaista."

 

Kukaan ei ole kirjoittanut mitään sellaista. Joku nyt on täällä vaan vähän herkällä tuulella tänään ja tämä keskustelu triggeröi lukemaan kaikkien kommentteja jonkun filtterin läpi, jos puhuu äitiydestä positiiviseen sävyyn tai tukee äitien oikeutta puhua lapsistaan. Voi vaan hämmästellä, että miten paljon tämän tyypin kaverit oikeasti niistä lapsistaan muka puhuu? Koska aika ylitseampuvan aggresiivista on täällä nyt kommentointi...

Tukee äidin oikeutta puhua lapsistaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tehdä, kun ystävän arki ei kiinnosta? 

Jep. Mitä tehdä, kun kaverin elämä on muuttunut tavalla, jota vela ei ihan ymmärrä ja joka herättää itsessä vaikeita tunteita, joista ei osaa tälle kaverille kommunikoida, niin on helpompi vaan syyttää kaikkia vanhempia siitä, että rakastavat lapsiaan enemmän kuin velaa? 

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin on, ja voivat palkata apua jos aikaa ei muuten järjesty. Yleensä järjestyy. En edelleenkään ymmärrä miten on mahdollista sössiä elämänsä niin, että lapsen täytyy olla äidin kanssa kaikki vapaa-aika tauotta. Mutta se on jokaisen oma asia, onneksi omassa lähipiirissäni elämänhallinta on erilaista niin voin tavata ihmisiä myös ilman heidän lapsiaan. Se tuntuu monesti olevan kaivattu hengähdystauko myös äideille.

 

Niin, sinähän vastasit keskusteluun jossa puhuttiin pienten lasten äideistä. Siis äideistä joilla on useampi pieni lapsi. Ei se ole mitään sössimistä, jos siinä elämänvaiheessa on kiinni enemmän. Se on ihan normaalia.

 

Ja moni äiti myös priorisoi ja nimenomaan haluaa olla pienten lastensa kanssa mahdollisimman paljon, koska he aikuisina (ehkä lapseton ei sitten sitä ole) ymmärtävät, että vaihe on paitsi tärkeä, myös äärimmäisen oh

Oletan että he haluavat tavata minua, kun sitä aikaa minun tapaamistani varten omaehtoisesti järjestävät ja pitävät yhteyttä. 

On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).

On selvää että pienten lasten äidit ovat enemmän tai vähemmän kiinni niissä lapsissaan. Se ei tarkoita ettei voisi koskaan tavata ystäviään tai etteikö voisi puhua muustakin kuin lapsista. Siis valtaosalle näin, poikkeuksia on (kuten aapeen ystävä).

Koeta nyt päättää. Äsken se oli lastensuojeluasia, nyt se onkin taas normaalia.

Tää on aina niin hienoa tämä palstakeskustelu. Lainaukset eivät toimi, eikä keskustelijoita voi mitenkään yksilöidä (vaikkapa järjestysnumeroin), että kuka vastaa ja kenelle. 

Eihän tästä voi tulla kuin väärinymmärryksiä ja riitaa.