Lue keskustelun säännöt.
Mies korvaa viikonlopun herkut juhlien herkuilla
06.04.2024 |
Olen huomannut että jos jotkut juhlat sattuvat viikonlopulle esim. Pääsiäinen sunnuntaille tai synttärit lauantaille niin mies katsoo että mitään viikonloppuherkkuja ei voi ostaa.
Esim. Ei karkkia lauantaina, kun kerran pääsiäissunnuntaina syödään herkkuja ja ei tarvii illaksi ostaa lauantaille herkkuja jos päivällä on käyty jonkun synttäreillä.
Mun mielestä juhlien myötä pitäis tulla lisää herkkuja eikä niin että pääsiäismunat korvaavat lauantain karkkipussin. Muutenhan juhlat eivät ole mitään extraa.
Laskiaisenakin kun tein pullia ja lisäksi oli normi karkit, niin hirveä valitus että no pitääkö nyt karkkiakin olla.
Tuntuu että mies pyrkii kontrolloimaan koko perheen herkutteluja ja painoa salakavalasti menemällä juhlaherkkujen taa piiloon. Hänelle on tullut vähän massua viime vuosina ja se vaivaa häntä.
Itse olen sitä mieltä että lapsen kuuluu saada lauantaina karkkipussinsa riippumatta siitä, onko jonkun synttärit tai muu juhla samana viikonloppuna.
Miehen pitäisi ulottaa kevennysprojektinsa vain itseensä eikä pyrkiä kontrolloimaan ahdistustaan kontrolloimalla muiden syömisiä. Mun mielestä jokaisen oma asia.
Itse reagoin lähinnä piilottamalla herkkujani ja syömällä niitä salaa mikä alkaa tuntua oireelliselta. En vain jaksa kuunnella kommentointia.
Mitä mieltä olette? Ja tästä on kyllä meillä keskusteltu, mutta mitään muutosta ei tapahdu koska ollaan kummatkin jääräpäitä.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ei teillä ainakaan oikeita ongelmia ole, kun tämmöisestä pitää tehdä "riita". Kaikesta te ihmiset viittittekin kahnata.
Tai sitten on ihan oikeasti parisuhde pielessä jos tämmöisestäkin saadaan riita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sitä mieltä, että miehesi ajatus on järkevä, varsinkin kun perheessä on painonhallintaongelmia. Mutta tietenkin kontrollointi ja syyllistys on väärä tapa toimia, ei aikuisen ihmisen syömisiä voi määräillä.
Se olis järkevä, jos se toimisi. Mutta vuosien varrella olen huomannut, ettei se toimi. Mikään ehdottomuus ei toimi. Eikä kontrollointi eikä syyllistys toimi. Olen myös ollut avoin kokeilemaan herkkujen rajoittamista, mutta huomannut että jos se ei jommalla kummalla onnistu, niin helposti se johtaa syyllisyyden tunteisiin ja kyttäämiseen. Siksi en enää halua kokeilla sitä itse.
Onko susta sitten mun ajatus ihan väärä ja epäjärkevä eli että ylipaino johtuu enemmän muista arjen valinnoista kuin siitä, että joskus sattuu viikonlopulle tai viikolle kaksi herkkuhetkeä?
En usko että se yksin auttaa että harvinaisten juhlahetkien takia poistaa kokonaan viikonloppuherkut muutaman kerran vuodessa.
Enemmän auttaisi jos esim. Lopettaisi voin, kuohukerman yms läträämisen arjessa, liikkuisi ja nukkuisi hyvin.
Mutta eiii, tottakai kaikki ylipaino on mun viikonlopun karkkihetkistä kiinni vaikka viikolla olis vedetty suklaapatukoita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin mielenkiintoinen ketju. APlla on kysely ja kysymyksiä. Kyselyyn vastanneista yli 70% oli hänen kanssaan eri mieltä. Vähintään yhtä suuri prosentti, luultavasti jopa yli 90% sanallisesti vastanneista oli hänen kanssaan eri mieltä. Liki jokaiseen hänen mielipidettään vastustavaan kommenttiin hän vastaa palopuheella, samoilla perusteluilla ja tiukasti mielipiteestään kiinni pitäen. Tämä vaikuttaa ihan dialogilta, tosin dialogin vastapuolena on joukko ihmisiä. Mutta AP kynsin ja hampain pitää kiinni mielipiteestään ja jankuttaa samoja vastauksia, aivan maanisesti.
Miksi sinä AP edes kysyit ihmisten mielipiteitä, kun et kerran halua niitä kuulla?
Ja oikeasti, mikä 3 henkinen perhe syö pellillisen päivän vanhoista pullista tehtyjä laskiaispullia yhdeltä istumalta iltapäiväkahvilla. Ja vielä perään natkuttaa et mutku mä aikuinen ihminen en olis saan
Moni kommentti perustuu naisvihaan: Naiselta odotetaan, että hän pyrkii ylipainosta eroon ja että hän ei myönnä tykkäävänsä syödä karkkia.
Ei tässä mistään naisvihasta tai laihdutuksesta ole kyse. Ei täällä ole yhtään siihen viittaavaa kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sitä mieltä, että miehesi ajatus on järkevä, varsinkin kun perheessä on painonhallintaongelmia. Mutta tietenkin kontrollointi ja syyllistys on väärä tapa toimia, ei aikuisen ihmisen syömisiä voi määräillä.
Se olis järkevä, jos se toimisi. Mutta vuosien varrella olen huomannut, ettei se toimi. Mikään ehdottomuus ei toimi. Eikä kontrollointi eikä syyllistys toimi. Olen myös ollut avoin kokeilemaan herkkujen rajoittamista, mutta huomannut että jos se ei jommalla kummalla onnistu, niin helposti se johtaa syyllisyyden tunteisiin ja kyttäämiseen. Siksi en enää halua kokeilla sitä itse.
Onko susta sitten mun ajatus ihan väärä ja epäjärkevä eli että ylipaino johtuu enemmän muista arjen valinnoista kuin siitä, että joskus sattuu viikonlopulle tai viikolle kaksi herkkuhetkeä?
En usko että se yksin auttaa että harvinaisten juhla
No miksette sitten kevennä sitä arkiruokaa jos se olisi toimivampaa? Lakkaa nalkuttamasta miehen suklaapatukoita ja hyväksy hänen tapansa rajoittaa herkkujen syöntiään. Itse voit hommata ja syödä herkkujasi miten tykkäät, mutta älä pakota muita omaan tapaasi jos he ei sitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen sitä mieltä, että miehesi ajatus on järkevä, varsinkin kun perheessä on painonhallintaongelmia. Mutta tietenkin kontrollointi ja syyllistys on väärä tapa toimia, ei aikuisen ihmisen syömisiä voi määräillä.
Se olis järkevä, jos se toimisi. Mutta vuosien varrella olen huomannut, ettei se toimi. Mikään ehdottomuus ei toimi. Eikä kontrollointi eikä syyllistys toimi. Olen myös ollut avoin kokeilemaan herkkujen rajoittamista, mutta huomannut että jos se ei jommalla kummalla onnistu, niin helposti se johtaa syyllisyyden tunteisiin ja kyttäämiseen. Siksi en enää halua kokeilla sitä itse.
Onko susta sitten mun ajatus ihan väärä ja epäjärkevä eli että ylipaino johtuu enemmän muista arjen valinnoista kuin siitä, että joskus sattuu viikonlopulle tai viikolle kaksi herkkuhetkeä?
En usko että se yksin auttaa että harvinaisten juhlahetkien takia poistaa kokonaan viikonloppuherkut muutaman kerran vuodessa. Enemmän auttaisi jos esim. Lopettaisi voin, kuohukerman yms läträämisen arjessa, liikkuisi ja nukkuisi hyvin. Mutta eiii, tottakai kaikki ylipaino on mun viikonlopun karkkihetkistä kiinni vaikka viikolla olis vedetty suklaapatukoita...
Ei ole normaalia että aikuinen ihminen on noin fiksoitunut karkkiin. Teillä taitaa perheessä olla kaksi järkevää, miehesi ja lapsesi, sitten sinä olet ottanut lapsen roolin, vedät raivareita jos et saa tahtoasi läpi - miten olisi seuraavaksi itkupotkuraivarit kaupan karkkihyllyn vieressä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuus taitaa olla se, että aloittaja lihoo jatkuvan herkuttelun takia ja mies yrittää pistää kapuloita rattaisiin. Josta aloittaja vetää kilarit koska häntä yritetään kontrolloida. Ymmärrä nyt aloittaja että olet sokerikoukussa, addikti kuten joku alkoholisti, ja olet tuhoamassa terveyttäsi.
Mainitsit ap jossain kommentissasi popcornit, nehän ovat ihan ok naposteltavaa jos teet ne itse. Sitten jos makeahammasta kolottaa, niin sulata tummaa suklaata ja kaada sitä poppareiden päälle. Paljon terveellisempää kuin lisäaineita täynnä olevat karkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen kannaltahan kumpi tahansa tapa on aivan hyvä, kunhan herkkumäärä ei ole älytön ja asian kommunikoi lapselle fiksusti. Ei ole mikään pakko totuttaa lasta joka lauantaiseen karkkipussiin vaan voi sopia että tällä viikolla pidetäänkin herkkupäivä tiistaina kun on vappu tms. Myös ei herkkupäivää vaan se suklaapatukka silloin kun tekee mieli on aivan hyvä käytäntö. Se on nyt ap:n pään sisällä tämä ongelma ja ehkä myös miehen, jos hänen suhtautuminen kaikkiin (myös toisten syömiin) herkkuihin on kovin negatiivinen. Yleisesti ottaen kuulostaa että suhteessa on pahemmanlaatuisia ongelmia kommunikaatiossa ja yleisessä dynamiikassa, kun ei tämmöisistä asioista voida puhua normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Totuus taitaa olla se, että aloittaja lihoo jatkuvan herkuttelun takia ja mies yrittää pistää kapuloita rattaisiin. Josta aloittaja vetää kilarit koska häntä yritetään kontrolloida. Ymmärrä nyt aloittaja että olet sokerikoukussa, addikti kuten joku alkoholisti, ja olet tuhoamassa terveyttäsi.
Tai sitten ap:lle se ylipaino tai herkkujen vähentäminen on niin vaikea paikka, että tulkitsee miehen tarpeen hallita omaa painoaan kontrolloinniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että olette miehenne kanssa kietoutuneet hieman erikoisella tavalla yhteen näiden herkkuasioiden suhteen. Te olette yksilöitä ja syötte herkkuja kuin huvittaa. Sano ap miehellesi, että päätät omista herkutteluistasi, etkä tarvitse häneltä kommentteja. Olet puhunut miehen pyrkimyksestä kontrolloida sinua. Ilmaise hänelle, ettet alistu siihen. Et tarvitse siihen meidän mielipiteitä.
Suomalaiset läskiintyy koska keksivät tekosyitä korvata arki herkut viikonloppu herkuilla. Ostakaa omenia ja menkää lenkille joka ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aikuisen ihmisen pitää kyetä itse hallitsemaan mässäilyään eikä sälyttää asiaa puolisolle. Se mässäily on toksista eikä huolenpito. Myös sinun tehtäväsi on olla lapsellesi esimerkkinä.
Pääsiäinen alkaa kiirastorstaista, lauantainakin voi syödä pääsiäismunan jos sikseen tulee. "
Olet oikeassa, että aikuisen pitää kyetä itse hallitsemaan mässäilyään, mutta asia koskee myös mun puolisoa eikä vain mua: Jos hän haluaa tarkkailla syömisiään niin hänen täytyy pystyä siihen omasta motivaatiostaan eikä syyttää, että jos minä syön herkkuja niin hänkään ei malta olla syömättä. Mun mieshän nimenomaan sälyttää omaa mässäilyongelmaansa mulle.
Ja kun kerran olen huomannut että mulla kieltäminen ja rajoittaminen ei toimi, vaan se lähinnä lietsoo ja muistuttaa asiasta, vaan mullakin toimii se että antaa mun olla rauhassa ja jos motivoidun muutokseen niin se muutos nojaa siihen mun motivaatioon eikä toisen kyttäämiseen, holhoamiseen tai " huolenpitoon " joka tuntuu kontrolloinnilta eikä auta mitään, niin eikö sitten voi antaa mun olla asian kanssa rauhassa ja antaa mun tehdä omat päätökseni asiassa?
Kysehän on myös siitä, että olen huomannut että jos itse kiellän ja rajoitan itseäni, niin sitä enemmän himoitsen herkkuja. Se on aika tyypillistä. Tyyliin heti jos nenää ei saa raapia, vähän ajan päästä sitä alkaa kutittaa. Pätee siis muuhunkin kuin syömisiin.
Mun lapseni ei ole todistamassa mun mässäilyjä jos sellaisia ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesihän tekee juuri niin kuin tasapainoisesti syövät ihmiset tekee, eli jos tietää vaikka sunnuntaina olevan juhlat tulossa, niin ei lauantaina herkutella. Tulee melkoinen määrä herkkuja viikkoon, jos on karkkipäivä ja sitten vielä juhlissa herkutellaan. Ymmärrän sen että lapsilla on karkkipäivä kerran viikossa, mutta en kyllä ole kuullut että aikuisetkin mässyttäisivät joka viikko karkkia. Loppuu se lihavuus, kun rupeaa laskelmoimaan herkuttelua noin niin kuin miehesi tekee ja mielellään pitää ne karkkipäivien herkut minimimäärissä.
Ahaa. En ole koskaan aiemmin kuullutkaan että kukaan tekis näin. En siis tiennyt että on joku yleinen käytäntö.
Eihän joka viikko tai edes joka kuukausi ole jotain juhlia eikä mitään herkkuja tarvitse syödä hirveitä määriä. Esim. Meillä oli pääsiäisenä 2 suklaamunaa per henkilö. Ei luulis että niin hirveäst
Minkä helvetin takia te aikuiset ihmiset mussutatte karkkia ja vielä viikottain? Oletko jotenkin kehitysvammainen vai muuten vain jäänyt lapsen tasolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkä mä ole kieltänyt mun miestä syömästä noin.
En vain näe syytä puuttua toisen aikuisen ihmisen syömisiin. Erimielisyyttä tulee ja riitaa siitä, kun hän puuttuu mun herkutteluun ja ärsyynnyn siitä.
Mieluummin mä syön ne lauantaikarkit illalla kuin päivällä jotain kakkua, mutta juhlissa en halua jättää kakkua syömättä sitä kohteliasta pientä siivua.
Jos olis pakko valita vain toinen, valitsen mun karkkini, mutta toistaiseksi mikään kommentti ei ole saanut mua uskomaan että joku kakkuviipale joskus harvoin on syy jättää sinä päivänä karkit syömättä.
Uskon että meidän lihomisen syy on ihan muualla.
Kuulostaa siltä, että sulla on paha addiktio. Korvaa karkkipussi vinkkulasilla viesteissäsi ja katso miltä kuulostaa.
" Pääsiäinen alkaa kiirastorstaista, lauantainakin voi syödä pääsiäismunan jos sikseen tulee. "
No, meidän perheessä pääsiäistä juhlitaan pääsiäissunnuntaina ja maanantaina ja munat syödään vasta sitten. Se on miehen lapsuudesta tärkeä se perinne, että pääsiäisaamuna kukko munii ja se pääsiäinen lähtee siitä. Ja mullekin se sopii niin.
Kiirastorstaina ollaan vielä töissä yms, pitkäperjantaina ja lauantaina valmistellaan pääsiäistä. Lauantai on ihan normaali lauantai.
Kukin tavallaan, meidän perheessä näin.
" No miksette sitten kevennä sitä arkiruokaa jos se olisi toimivampaa? Lakkaa nalkuttamasta miehen suklaapatukoita ja hyväksy hänen tapansa rajoittaa herkkujen syöntiään. Itse voit hommata ja syödä herkkujasi miten tykkäät, mutta älä pakota muita omaan tapaasi jos he ei sitä halua. "
Mun puolesta sitä voi keventää tai jättää keventämättä. Mulle ihan sama. Pointti on se, että kummasti mun karkkeja syytetään kaikesta eikä ole kukaan nalkuttanut kerman lotraamisesta ym.
Mä en nalkuta miehen suklaapatukoista, hän itse valittaa mulle niistä, että on niitä syönyt. Mähän sanoin jo, että silloin lohdutan häntä, että ei kai se nyt haittaa jos joskus niitä tulee syötyä, kun hän soimaa itseään.
Hyväksyn hänen tapansa rajoittaa OMIA syömisiään enkä pakota häntä omiin tapoihini. En mä kaada karkkia tai muita herkkuja hänen kurkustaan alas. Jokainen tekee sen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ihan ensimmäisenä voisit lopettaa sen jokaviikkoisen karkkien mässytyksen.
Miksi? Noudatan sitä ajatusta että 80% terveellistä ruokaa ja 20% herkkuja. Jos yrittää kokonaan kieltäytyä, tulee vain pahemman himot.
Ei pidä paikkaansa. Sokerikoukku hellittää parin viikon jälkeen niin, ettei ns. herkkuja tee enää ollenkaan mieli. Muutenkin tuntuu oudolta, että aikuinen nainen mouruaa "herkkuja" jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
"Aikuisen ihmisen pitää kyetä itse hallitsemaan mässäilyään eikä sälyttää asiaa puolisolle. Se mässäily on toksista eikä huolenpito. Myös sinun tehtäväsi on olla lapsellesi esimerkkinä.
Pääsiäinen alkaa kiirastorstaista, lauantainakin voi syödä pääsiäismunan jos sikseen tulee. "
Olet oikeassa, että aikuisen pitää kyetä itse hallitsemaan mässäilyään, mutta asia koskee myös mun puolisoa eikä vain mua: Jos hän haluaa tarkkailla syömisiään niin hänen täytyy pystyä siihen omasta motivaatiostaan eikä syyttää, että jos minä syön herkkuja niin hänkään ei malta olla syömättä. Mun mieshän nimenomaan sälyttää omaa mässäilyongelmaansa mulle.
Ja kun kerran olen huomannut että mulla kieltäminen ja rajoittaminen ei toimi, vaan se lähinnä lietsoo ja muistuttaa asiasta, vaan mullakin toimii se että antaa mun olla rauhassa ja jos motivoidun muutokseen niin se muutos nojaa siihen mun motiv
Kasva aikuiseksi. Seuraava askel tuosta on että lapsesi joko liittoutuu miehesi kanssa aikuisten joukkoon tai alkaa syntipukiksi sinun neuroottiseen karkinhimoosi. Molempi pahempi.
Mietin aiemmin mainitsemaasi ongelmaa että miehesi ei ostanut ostoslistaan merkitsemiäsi karkkeja. Yritin todella muistella, kertaakaan meillä ei ole karkkeja laitettu ostoslistaan. Tai ehkä kerran kun tarvitsin kettukarkkeja jouluna piparkakkutalon kattotiiliksi.
Keskustelet täällä itsesi kanssa? Ja aikuisella miehellä massu? Mitähän ihmettä nyt taas.
Miksi täällä asiasta vaahtoat? Keskustele selkeäti miehesi kanssa.