Mies korvaa viikonlopun herkut juhlien herkuilla

" Sinä et ainakaan vedä mutkia suoriksi. Että laskiaispullakin syödään tiettyyn kellonaikaan....muuta en oikein ymmärtänyt hurjasta kalenteristasi. Sori. Siitä. "

Se oli esimerkki. Meillä nyt sattuu olemaan tällainen päivärytmi mikä on aikojen saatossa lapsen rytmin mukaan muotoutunut. Iltapäiväkahvit on iltapäivällä aika monessakin paikassa. 

Mitä monimutkaista tässä on? 

Aamupala on yleensä aamulla ja silloin ei syödä herkkuja. Joulukuussa poikkeuksena lapsi avaa aamupalan jälkeen suklaajoulukalenterin luukun ja syö siitä sen palan per päivä. Toinen poikkeus on, kun pääsiäisaamuna kukko on muninut sängyn alle.

Silloin lapsi saa syödä sen munan heti, mutta monesti hän itse on halunnut säästää sen lounaan jälkeen syötäväksi. Kukko munii myös aikuisille meillä, ja mä syön sen aamukahvin kanssa. 

Lounas on yleensä kello 11. Lounaalla meillä ei ole jälkiruokaa, ellei ole pääsiäinen, joulu tai vappu tms. 

Viikonloppuisin yleensä lounaan jälkeen on ulkoilua lapsen kanssa. 

Iltapäiväkahvit on yleisimmin kello 14. Meillä ei ole tapana syödä pullaa tms herkkua iltapäiväkahvilla ellei ole esim. Laskiainen. Silloin kun on laskiainen,  se pulla syödään iltapäiväkahvin kanssa koska mies tykkää syödä sen kahvin kanssa, eikä illalla taas viitsi kahvia keittää.

Mun pointti oli, että kun sen syö alkuiltapäivästä sunnuntaina kahvilla, niin se ei kyllä mitenkään liity edellisen illan eli lauantain karkkeihin ja niiden karkkienkin syönnistä on jo monta tuntia ja yökin mennyt, että ei ne karkit vähennä sen laskiaispullan arvoa mitenkään. Siitähän tässä keskustelussa on puhe, viikonloppuherkkujen korvaamisesta juhlaherkuilla. 

Olen huomannut, että yleensä synttärit on kello 12-15 joten jos on synttärit lauantaina, niin silloin meillä ei ole erikseen tietenkään iltapäiväkahvia kotona, vaan silloin se kahvi herkkuineen on siellä synttäreillä sitten. Juhlia on muutamat vuodessa, ei joka viikonloppu. 

Päivällinen meillä syödään arkisin noin kello 17, ja meillä ei ole silloin yleensä jälkiruokaa ellei ole pääsiäinen, joulu, vappu tms. 

Viikonloppuisin, lauantaina, meillä on karkkia ja sitä saa syödä vasta kello viiden ruoan jälkeen aikaisintaan, mutta yleensä syödään sitä vasta seitsemän jälkeen kun tulee joku perheohjelma ja ollaan saunottu. Joulu on poikkeus. 

Eli silloin niistä synttäriherkuista on jopa seitsemän tuntia aikaa, useammin ehkä noin 4-5 tuntia ja välissä on ehditty jo kunnon ruokakin syödä. 

Joskus sitä karkkia on jäänyt vielä sunnuntaille, varsinkin lapsella, ja sunnuntaisin niitä jämiä saa syödä jos niitä on, jopa lounaan jälkeen. Mutta silloin me katsotaan, ettei syö niitä liikaa kerralla että ruoka maistuu myöhemmin päivällä. Jos karkkia on edelleen jäljellä, sitä saa syödä sunnuntain ruoan jälkeen vielä kohtuullisen määrän. 

Jos sitä on vielä senkin jälkeen jäljellä, sitä on alun perinkin ollut liikaa, ja loput menee kaappiin odottamaan seuraavaa viikonloppua. 

Eli kun normaalisti arkisin meillä ei ole kello viiden ruoalla jälkiruokaa, niin viikonloppuna on vähintään yhtenä päivänä ne karkit tavallaan jälkiruokana. 

Siihen ei millään lailla vaikuta joku keskipäivällä tai alkuiltapäivällä syöty synttärikakku tai laskiaispulla. 

Tajusitko?

Ootko sä ap tosissas? Herkut on elämää suurempi asia.

Olisipa omat ongelmat tuota tasoa 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tuo herkkujen syöminen on niin tärkeää? 

Herkkujen syöminen on neutraalia. 

Tärkeää on se, että saa vapaasti päättää syökö niitä vai ei ilman, että joku puuttuu siihen. 

Kun luen kommenttejasi esim. siitä, milloin voisit jättää omat herkkusi välistä ja milloin et, tai kuinka mieluummin pidät ne omat viikonloppuherkkusi kuin syöt vieraalla kakkua jne, en mitenkään jaa käsitystäsi siitä, että herkkujen syöminen olisi sinulle neutraalia.

Tässä oli puhe herkkujen korvaamisesta juhlaherkuilla. Kokeilin ajatusleikkiä, että jos olisi pakko valita jompi kumpi, eli joko itse valittu herkku tai joku kakkupala, niin tietysti valitsisin sen oman herkun. 

Senkin takia on mielestäni kohtuutonta vaatia, että kun on syönyt jossain juhlissa palan kakkua, josta ei ehkä ole edes niin välittänyt,  niin siitä hyvästä pitäisi jättää omat herkut syömättä. 

Ei siis ole kyse siitä, että mun olis pakko saada kaksi annosta herkkuja, vaan siitä, että monesti toinen annos on syöty kohteliaisuudesta,  ja toinen koska siitä saa mielihyvää. 

Joskus ei tee mieli syödä herkkuja, voi mennä parikin viikkoa helposti etten syö niitä yhtään. Eli pohjimmiltani suhtaudun niihin neutraalisti. 

Olen huomannut, että jos mun syömisiä aletaan kyttäämään, silloin tulee psykologinen vaikutus eli se, että alan suhtautumaan herkkuihin vähemmän neutraalisti. Niistä tulee vallan ja vapauden väline: 

Mies käyttää valtaa, ei ostakaan ostoslistaan laitettuja karkkeja, ja mä hankin mun vapauden menemällä ostamaan ne karkit itse. 

Kyse on siis valtataistelusta jonka välineenä on herkut. Yhtä hyvin väline vois olla jokin muu. 

Mulla on kerran kuussa ennen menkkoja suurin tarve karkeille. Sen jälkeen taas ei. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä onkin mielenkiintoinen ketju. APlla on kysely ja kysymyksiä. Kyselyyn vastanneista yli 70% oli hänen kanssaan eri mieltä. Vähintään yhtä suuri prosentti, luultavasti jopa yli 90% sanallisesti vastanneista oli hänen kanssaan eri mieltä. Liki jokaiseen hänen mielipidettään vastustavaan kommenttiin hän vastaa palopuheella, samoilla perusteluilla ja tiukasti mielipiteestään kiinni pitäen. Tämä vaikuttaa ihan dialogilta, tosin dialogin vastapuolena on joukko ihmisiä. Mutta AP kynsin ja hampain pitää kiinni mielipiteestään ja jankuttaa samoja vastauksia, aivan maanisesti. 

 

Miksi sinä AP edes kysyit ihmisten mielipiteitä, kun et kerran halua niitä kuulla?

Ja oikeasti, mikä 3 henkinen perhe syö pellillisen päivän vanhoista pullista tehtyjä laskiaispullia yhdeltä istumalta iltapäiväkahvilla. Ja vielä perään natkuttaa et mutku mä aikuinen ihminen en olis saanu syödä mun lauantaikarkkeja. Ihan varmana syön,

Mua kiinnostaa se, mitä mieltä muut ovat ja miksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muuttaisin omaa mieltäni sen takia. 

Moni kommentti perustuu naisvihaan: Naiselta odotetaan, että hän pyrkii ylipainosta eroon ja että hän ei myönnä tykkäävänsä syödä karkkia. 

Miehillä on tarve kontrolloida naista, naisen vartaloa. 

Sitten jos joku nainen ilmoittaa suoraan ettei lähde siihen mukaan, niin ei ole yllätys että suuri osa vastaajista on eri mieltä. Onhan naisen ihanne olla hoikka. 

Eivät ne mun perustelut muutu vastaajien määrän mukaan. Olis oudompaa jos muuttuis. 

Ja saa tähän kertoa omiakin kokemuksiaan. Asiasta voi keskustella kertomalla mielipiteensä yrittämättä muuttaa omaani. En usko että olen ainoa nainen, joka kokee että mies yrittää kytätä syömisiä ja ei ymmärrä esim. Hormonaalisia mielitekoja menkkojen aikaan yms. 

Mikäli joku saa kuitenkin perusteltua asiansa niin, että mun mieli muuttuu niin olen avoin sille. Ei voi mitään, että toistaiseksi niin ei ole käynyt. En osannut ennustaa tätä kun kysyin asiasta. 

Kuulostaa että olet sairaalloisen kiinnostunut karkeista ja herkuista. Tulee vaikutelma että olet myös valmis uhraamaan lapsesi ja käyttämään häntä tekosyynä ostaa karkkeja ennen kaikkea itsellesi. Mieti ajanvaraamista jollekin terapeutille.

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä ap tosissas? Herkut on elämää suurempi asia.

Olisipa omat ongelmat tuota tasoa 🙄

Olen tosissani, mutta minusta tässä on kyse enemmänkin vallankäytöstä ja kontrollointihalusta ja siitä, että omaa ahdistusta omasta painosta projisoidaan toiseen. Herkut ovat vain väline. 

Samalla ihmisellä voi olla pieniä ja isoja ongelmia. Mulla on muitakin ongelmia kuin tämä. 

Toisten ongelmien vähättely ei ole kivaa. 

Veikkaan että jokainen, jolla on ollut syömishäiriö, ei pidä tätä välttämättä edes niin pienenä ongelmana. 

Mua ahdistaa olla ikään kuin vankina kotonani, jossa mun elämää tutkitaan suurennuslasilla ja yritetään rajoittaa. Se on se ydinongelma tässä. 

No siis kyllä, on typerää kontrollointia nalkuttaa toisen ihmisen syömistä herkuista, ainakin jos ne nyt ei mitään tolkuttomia määriä ole. Mutta muutenhan miehesi ajatus kuulostaa ihan järkevältä, että jätetään muut karkit syömättä jos syödään pääsiäismunia tms. Muutenkin kuulostaa omituisen kaavoihin kangistuneelta menolta tuo "lauantai-iltaisin syödään herkkuja ja tuntuu oudolta olla ilman", mutta kukin kai tavallaan. 

Meillä hoikkien/normaalipainoisten perheessä ei lasketa eikä kontrolloida, kun kukaan ei vedä mitään herkkuövereitä. Ei edes lapset. Karkkipäivä on lapsilla periaatteessa lauantaina, mutta saa muulloinkin syödä jos on joku erityistilanne, ja lauantaikarkit toisaalta saattaa unohtua jos on muuta puuhaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa että olet sairaalloisen kiinnostunut karkeista ja herkuista. Tulee vaikutelma että olet myös valmis uhraamaan lapsesi ja käyttämään häntä tekosyynä ostaa karkkeja ennen kaikkea itsellesi. Mieti ajanvaraamista jollekin terapeutille.

Jaa. Meidän perheessä alun perin yhdessä päätettiin että lapsi kasvatetaan herkkujen suhteen rennosti eli niin, että ei ole tiukasti karkkia tai herkkuja vain karkkipäivänä ja juhlissa, vaan voi olla myös huvin vuoksi muutenkin. Se on ranskalainen malli. 

Kuitenkin se on pikku hiljaa valunut siihen, että lähinnä lauantaisin ja juhlapäivinä on karkkia. Ei kuitenkaan tehdä siitä mitään ehdotonta, ja joskus ainakin itse siitä lapsen suhteen poikkean ja mies myös poikkeaa siitä välillä lapsen suhteen. 

Olen myös lukenut Janne Katajan tavasta pitää lapsille tarjolla karkkia aina mikä on johtanut siihen, etteivät he oikein välitä syödä karkkia. 

Ollaan oltu miehen kanssa tästä samaa mieltä, koska meidän ollessa lapsia karkkia oli vain karkkipäivänä ja juhlissa, ja sitä käytettiin myös lohtuna. Tämä on johtanut siihen, että kun harvoin sai niin ahmi. Karkista oli tehty kielletty hedelmä, jota sai harvoin ja silloinkin sitä pidettiin paheena. 

Lapsen kanssa toisenlainen, rento malli on toiminut: Hän syö kohtuudella karkkia ja herkkuja ja osaa niitä myös säästää. Kun taas me aikuiset, jos jotain hyvää on, syödään kaikki kerralla. 

Me ei lohduteta lasta karkilla eikä suhtauduta siihen paheena. Me ei kauhistella, että söitpä paljon karkkia, ai kamala. 

Olisi loogista ymmärtää, että rento suhtautuminen myös aikuisia kohtaan auttaisi siihen, ettei herkkuja syö liikaa tai tunteisiin. Mulla ainakin auttaa. Mies kuitenkin yrittää rajoittaa sekä itseään että minua paheksunnan, kontrollin, kauhistelun ja kyttäyksen keinoin mikä ei vain toimi. Totaalikielto ei toimi, miksi hakata päätä seinään? Miksi pilata toisen hyvä kehitys asiassa? 

Oon vihdoin löytänyt rennon ja kohtuullisen tavan nauttia elämästä ja ruoasta. En halua saada mitään ahmimishäiriötä enää enkä ortoreksiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä teidän täytyy selvittää ihan keskenänne keskustelemalla. Ymmärrän, että toisen herkuttelun kontrollointi ärsyttää. Muuten saat kyllä kuulostamaan siltä, että herkuttelu olisi melkein elämää suurempi asia. Jos itse näen, että läheiseni on aivan sokerikoukussa ja herkuista on tullut tosi tärkeitä, minäkin sanoisin asiasta. Aikuinen ei silti voi päättää toisen omilla rahoilla ostetuista syömisistä.

Joo, sama mielikuva minulle tästä keskustelusta tulee. Ne herkut on jotenkin ihan kohtuuttoman iso osa elämää, jos niistä saa tällaisen ongelman aikaan. Ap vaikuttaa aika kontrollifriikiltä tarkkoine päiväaikatauluineen, mutta niin myös toisaalta mies joka nalkuttaa ja kontrolloi toisten herkunsyöntiä. Ymmärrän, että toisen kontrollointia ärsyttää, mutta ap:n reaktio "syön sitten enemmän jos valitat" on kyllä totaalisen keskenkasvuinen. Molempien olisi syytä hellittää vähän, se olisi lapsenkin etu. 

Mua ärsyttää omassa miehessä sama asia, mutta ei nyt helvettisoikoon niin paljon että tekisin vauvalle pitkån avautumisen. :D Olisiko aika suhtautua asiaan järkevässä mittakaavassa?

Minä hommaan itselle omat herkut ja mies syö herkkuja silloin kun haluaa. Jos kaipaan yhteistä herkkuhetkeä, voidaan vaikka popsia hedelmiä ja mulla voi olla siinä joku oma suklaakippo lisäksi.

Kyllä olen sitä mieltä, että miehesi ajatus on järkevä, varsinkin kun perheessä on painonhallintaongelmia. Mutta tietenkin kontrollointi ja syyllistys on väärä tapa toimia, ei aikuisen ihmisen syömisiä voi määräillä. 

Vierailija kirjoitti:

No siis kyllä, on typerää kontrollointia nalkuttaa toisen ihmisen syömistä herkuista, ainakin jos ne nyt ei mitään tolkuttomia määriä ole. Mutta muutenhan miehesi ajatus kuulostaa ihan järkevältä, että jätetään muut karkit syömättä jos syödään pääsiäismunia tms. Muutenkin kuulostaa omituisen kaavoihin kangistuneelta menolta tuo "lauantai-iltaisin syödään herkkuja ja tuntuu oudolta olla ilman", mutta kukin kai tavallaan. 

Meillä hoikkien/normaalipainoisten perheessä ei lasketa eikä kontrolloida, kun kukaan ei vedä mitään herkkuövereitä. Ei edes lapset. Karkkipäivä on lapsilla periaatteessa lauantaina, mutta saa muulloinkin syödä jos on joku erityistilanne, ja lauantaikarkit toisaalta saattaa unohtua jos on muuta puuhaa. 

No ei ole tolkuttomia määriä. Onhan siinä oma järkensä, jos sen esittää ajatuksenaan ja asiasta keskustelee niin että molemmilla on silti vapaus olla asiasta eri mieltä ja tehdä itsensä suhteen niin kuin parhaaksi näkee. 

Tarkoitin lähinnä sitä, että tuntuu oudolta olla ilman jos siihen on joku sääntö asetettu että: "  Tänä lauantaina ei sitten mitään herkkuja. " Tuntuis oudolta lapselle sanoa että hän ei saa nyt lauantaipussiaan, koska huomenna on pääsiäinen. 

Ja joo, kyllä nyt vähintään joku popcorn pussi on kiva siinä kun lauantaina istutaan katsomaan ohjelmaa, kun siihen on niin tottunut. Tuntuu oudolta joo. Ehkä se on kaavoihin kangistunutta sitten. Ei oo oikein arjessa muutakaan viihdettä ollut aikoihin. 

Meillä on ollut noin niin kuin teilläkin, mutta nyt muutaman vuoden ajan on välillä ollut tätä kyttäämistä ja laskemista miehen taholta. Liittyy siihen että painot on nousseet. Oltiin ennen normaalipainoisia. Uskon että unohtuu helpommin jos kukaan ei tee numeroa. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää omassa miehessä sama asia, mutta ei nyt helvettisoikoon niin paljon että tekisin vauvalle pitkån avautumisen. :D Olisiko aika suhtautua asiaan järkevässä mittakaavassa?

Minä hommaan itselle omat herkut ja mies syö herkkuja silloin kun haluaa. Jos kaipaan yhteistä herkkuhetkeä, voidaan vaikka popsia hedelmiä ja mulla voi olla siinä joku oma suklaakippo lisäksi.

Jep, eikö jokainen vois vaan pitää huolta omista herkuistaan ja ongelma ratkaistu? Illalla perheohjelmaa katsellessa voitte tehdä vaikka dippikasviksia jos on ollut synttärit päivällä, jos joku perheessä ei halua karkkia/sipsiä/mitävaan enää. 

No siis, jos perheessä yksi haluaa hallita painoaan rajoittamalla herkunsyöntiä niin kyllä hänelle pitää siihen mahdollisuus antaa, eikä ole myöskään kohteliasta sitten mässätä vieressä jos toinen laihduttaa. Keksitte terveellisempää hyvää yhteisiin hetkiin ja karkit sitten jokainen syö erikseen. Ei toki ole myöskään ok yrittää määrätä kaikkien karkinsyönnistä, mutta jokainen voinee ne omansa hommata. 

Minusta siinä ei ole mitään outoa, että jätetään lauantaikarkit ostamatta, jos samana viikonloppuna on pääsiäinen ja halutaan herkutella vaikka niillä pääsiäismunilla. Ihan järkevää on jättää rutiiniherkut välistä, jos muuten herkutellaan samana viikonloppuna. Monet haluavat pitää makean määrän pienenä, koska mitä enemmän makeaa syö, sitä enemmän sitä tarvitaan makean himon täyttämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä teidän täytyy selvittää ihan keskenänne keskustelemalla. Ymmärrän, että toisen herkuttelun kontrollointi ärsyttää. Muuten saat kyllä kuulostamaan siltä, että herkuttelu olisi melkein elämää suurempi asia. Jos itse näen, että läheiseni on aivan sokerikoukussa ja herkuista on tullut tosi tärkeitä, minäkin sanoisin asiasta. Aikuinen ei silti voi päättää toisen omilla rahoilla ostetuista syömisistä.

Joo, sama mielikuva minulle tästä keskustelusta tulee. Ne herkut on jotenkin ihan kohtuuttoman iso osa elämää, jos niistä saa tällaisen ongelman aikaan. Ap vaikuttaa aika kontrollifriikiltä tarkkoine päiväaikatauluineen, mutta niin myös toisaalta mies joka nalkuttaa ja kontrolloi toisten herkunsyöntiä. Ymmärrän, että toisen kontrollointia ärsyttää, mutta ap:n reaktio "syön sitten enemmän jos valitat" on kyllä totaalisen keskenkasvuinen. Molempien olisi syytä

Mähän sanoin, että aikataulut on muokkautuneet lapsen rytmin mukaan aikojen saatossa. Hän nukkui pienempänä aina päiväunet samoihin aikoihin jne. 

En ole siis todellakaan ainoa meidän perheessä joka on tottunut noudattamaan tota, ja tänäänkin nauroin kun kello oli 10:55 ja lapsi valitti että koska on ruoka, hirveä nälkä. Me aikuiset ollaan mukauduttu koska se nälkäkiukku on aika ikävää. 

Jos lapsi on mummilassa niin nukun pidempään enkä noudata tuota, tosin vatsa on tottunut syömään yhdeltätoista joten silloin viimeistään yleensä herään ja syön.

Kertomani rytmi on vain tyypillinen esimerkki, keskisrvo, enkä ole keksinyt omasta päästäni,  että lounas on tyypillisimmin kello 10:30-14. Se on ihan perus lounas ravintoloiden aukioloaikakin. 

Sanoin että yleisimmin synttärit ovat kello 12-15 ja se on havainto synttärikutsuista mitä on saatu, varsinkin lasten synttäreistä. En mä niitä aikoja päätä. 

Kofeiinin nauttiminen myöhään vaikuttaa uniin, joten siksi juon vain aamukahvin ja yhden iltapäiväkahvin, enkä halua juoda iltapäiväkahvia enää kello 16 jälkeen. Yleensä lounaan jälkeen kahvia alkaa tehdä mieli kello 13-14. Jotta lapsi ehtii ulkoilla hyvin lounaan jälkeen, on meillä vakiintunut että juodaan ne yleisimmin kahdelta. 

Yleensä viikonloppuisin jompi kumpi meistä lähtee ulkoilemaan, ja toinen jää esim. Siivoamaan tai lepäämään, ja jos lapsella on kivaa ulkona eikä ole kova välipalanälkä, niin saatetaan juoda kahvit ja lapsi syö välipalan vasta kello 15. 

Lapselle ei maistu välipala heti lounaan jälkeen eikä sitten maistu iltaruoka, jos sitä välipalaa on tarjolla lähempänä neljää. Meistä on kätevää juoda ne iltapäiväkahvit samalla kun lapsi syö välipalaa. 

Monissa työpaikoissa joissa olen ollut, on ollut iltapäivän kahvitauko kello 14. En vain näe tässä mitään ihmeellistä. 

En mä mun miehelle sano että: " Syön sitten enemmän, koska valitat! " Olen vain itse huomannut, että esim. Jos mies on kytännyt kauan ja lähteekin sitten jonnekin pois, niin mä saatan ostaa karkkia sillee että jes, saa rauhassa herkutella. Kun taas silloin kun hän ei kytännyt, karkit ei edes tulleet mieleen. Uskon että se on psykologinen reaktio ja en oikein pidä siitä. 

Ei teillä ainakaan oikeita ongelmia ole, kun tämmöisestä pitää tehdä "riita". Kaikesta te ihmiset viittittekin kahnata.

Vierailija kirjoitti:

Mua ärsyttää omassa miehessä sama asia, mutta ei nyt helvettisoikoon niin paljon että tekisin vauvalle pitkån avautumisen. :D Olisiko aika suhtautua asiaan järkevässä mittakaavassa?

Minä hommaan itselle omat herkut ja mies syö herkkuja silloin kun haluaa. Jos kaipaan yhteistä herkkuhetkeä, voidaan vaikka popsia hedelmiä ja mulla voi olla siinä joku oma suklaakippo lisäksi.

Mun mielestä suhtaudun tähän ihan järkevässä mittakaavassa. Vauvalle aloituksen tekeminen ja sen kommentointi on varmaan aika samalla viivalla, vai kuinka? Tää on hei paikka, jossa puhutaan just tällaisista jutuista. Milloin mies söi lapsen vanukkaat, milloin joku leipoi töihin liian usein, milloin mitäkin. 

Miksi kontrollointi parisuhteessa on joku pikku asia? Voin kertoa, että mies on välillä myös yrittänyt kontrolloida mun hiuksiani ja kontrolloi myös mun vaatteitani edelleen. Kyse on yksilön vapaudesta eikä karkeista. 

Se joka kommentoi, että lapsen takia pitäis suhtautua paremmin, niin mulla taas on se huoli, että lapselle välittyy tää isän ongelma herkkujen suhteen ja hyvin onnistunut kasvatus asiassa valuu hukkaan. 

Jos aikuisilla on jotain kehonkuvan ongelmia tai syömiseen liittyviä ongelmia, en halua että lapsi saa niistä tietää mitään. Pelkään syömishäiriöitä ja syömisten kontrollointi voi johtaa siihen. 

En halua olla ärtynyt ja jos koen missään asiassa että mun vapautta rajoitetaan, tulen ärtyneeksi ja SE on huono asia lapsen kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaa se, mitä mieltä muut ovat ja miksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, että muuttaisin omaa mieltäni sen takia. 

Moni kommentti perustuu naisvihaan: Naiselta odotetaan, että hän pyrkii ylipainosta eroon ja että hän ei myönnä tykkäävänsä syödä karkkia. 

Miehillä on tarve kontrolloida naista, naisen vartaloa. 

Sitten jos joku nainen ilmoittaa suoraan ettei lähde siihen mukaan, niin ei ole yllätys että suuri osa vastaajista on eri mieltä. Onhan naisen ihanne olla hoikka. 

Eivät ne mun perustelut muutu vastaajien määrän mukaan. Olis oudompaa jos muuttuis. 

Ja saa tähän kertoa omiakin kokemuksiaan. Asiasta voi keskustella kertomalla mielipiteensä yrittämättä muuttaa omaani. En usko että olen ainoa nainen, joka kokee että mies yrittää kytätä syömisiä ja ei ymmärrä esim. Hormonaalisia mielitekoja menkkojen aikaan yms. 

Mikäli joku saa kuitenkin perusteltua asiansa niin, että mun mieli muuttuu niin olen avoin sille. Ei voi mitään, että toistaiseksi niin ei ole käynyt. En osannut ennustaa tätä kun kysyin asiasta. 

 

AP, kuulostaa siltä, että sinun kannattaisi hakeutua jonkun ammattilaisen, ravintoterapeutin tai psykologin, vastaanotolle keskustelemaan  Vaikuttaa siltä, että elämäsi kiertyy nyt aivan liiaksi ruuan ympärille, jos ihan oikeasti koet naisvihaksi terveellisestä ruokavaliosta keskustelemisen. Tai tunnet, että aiheesta keskusteleminen on ihmisen kontrollointia, johon suhtaudut näin agressiivisesti ja joka saa sinut tuollaisen suuttumuksen valtaan. Ruoka näyttelee epätavallisen suurta roolia elämässäsi. Ja ottaa siitä vielä suuremman niskalenkin, koska kuulostat aikatauluinesi kovin pedantilta ja perfektionistilta. Ihan jo lastasi suojellaksesi, tuollainen ajattelutapa ja käytös vahingoittaa häntä, jollet hae itsellesi apua. 

Joku aiemmin taisi mainita sinun kuulostavan alakouluikäiseltä, siltä se minustakin kuulostaa, tuo kostonkiilto silmissä, menen sitten itse hakemaan karkkia kaupasta, kun mies ei tuonut vaikka kauppalapussa luki. Ei ruoka, eikä varsinkaan karkit, voi olla asia, jonka ympärillä maailma pyörii  

 

Vierailija kirjoitti:

" Sinä et ainakaan vedä mutkia suoriksi. Että laskiaispullakin syödään tiettyyn kellonaikaan....muuta en oikein ymmärtänyt hurjasta kalenteristasi. Sori. Siitä. "

Se oli esimerkki. Meillä nyt sattuu olemaan tällainen päivärytmi mikä on aikojen saatossa lapsen rytmin mukaan muotoutunut. Iltapäiväkahvit on iltapäivällä aika monessakin paikassa. 

Mitä monimutkaista tässä on? 

Aamupala on yleensä aamulla ja silloin ei syödä herkkuja. Joulukuussa poikkeuksena lapsi avaa aamupalan jälkeen suklaajoulukalenterin luukun ja syö siitä sen palan per päivä. Toinen poikkeus on, kun pääsiäisaamuna kukko on muninut sängyn alle.

Silloin lapsi saa syödä sen munan heti, mutta monesti hän itse on halunnut säästää sen lounaan jälkeen syötäväksi. Kukko munii myös aikuisille meillä, ja mä syön sen aamukahvin kanssa. 

Lounas on yleensä kello 11. Lounaalla meillä ei ole jälkiruokaa, ellei ole

En jaksanut lukea. Tai luin, mutta en oikein pysynyt juonessa...........