Syö vähemmän ja liiku enemmän -moni uskoo laihtumisen olevan yksinkertaista kaloripeliä, mutta näin ei ole
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan se vaan on kuitenkin kaloripeliä. On varmasti ihan totta että joku tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin toinen, jollain on lihottava lääke, kaupoissa paljon herkkuja ja henkiset ongelmat voi estää laihtumisen. Mut silti. Pohjimmiltaan. Jos syö enemmän kuin kuluttaa ei laihdu vaan lihoo. Näin se vaan on. Noille muille asioille voidaan sitten yrittää tehdä jotain, tai panna pää pensaaseen ettei kelleen vaan tule paha mieli. T: henkilö jolla on jonkinverran omaa kokemusta em. asioista
Kysyn jälleen kerran samaa asiaa: MITEN sen oman kalorimääränsä saa selville?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan se vaan on kuitenkin kaloripeliä. On varmasti ihan totta että joku tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin toinen, jollain on lihottava lääke, kaupoissa paljon herkkuja ja henkiset ongelmat voi estää laihtumisen. Mut silti. Pohjimmiltaan. Jos syö enemmän kuin kuluttaa ei laihdu vaan lihoo. Näin se vaan on. Noille muille asioille voidaan sitten yrittää tehdä jotain, tai panna pää pensaaseen ettei kelleen vaan tule paha mieli. T: henkilö jolla on jonkinverran omaa kokemusta em. asioista
Kyse on sekä energiamäärästä että siitä mitä syö. Tuon surullisen kuuluisan kaloriteorian mukaan on aivan sama syökö 200 kcal suklaata tai 200 kcal kurkkua mikä suurinta huuuhaaata mikä on ikinä keksitty. Kaikesta hiilihydraatista tulee sokeria mikä nostaa insuliinipiikkiä ja insuliini on myös rasvan tallennushormoni
Joku tuolla kirjoitti aikaisemmin, että jos on insuliiniresistenssi, niin kalorit voi olla hyvinkin matalat ja silti lihoo .... mikä on aivan totta etenkin jos syöty ruoka on hiilihydraattipitoista. Eli eo se ole noin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan se vaan on kuitenkin kaloripeliä. On varmasti ihan totta että joku tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin toinen, jollain on lihottava lääke, kaupoissa paljon herkkuja ja henkiset ongelmat voi estää laihtumisen. Mut silti. Pohjimmiltaan. Jos syö enemmän kuin kuluttaa ei laihdu vaan lihoo. Näin se vaan on. Noille muille asioille voidaan sitten yrittää tehdä jotain, tai panna pää pensaaseen ettei kelleen vaan tule paha mieli. T: henkilö jolla on jonkinverran omaa kokemusta em. asioista
Kysyn jälleen kerran samaa asiaa: MITEN sen oman kalorimääränsä saa selville?
Tarkkaa määrää ei osaa laskea kukaan. Ensinnäkin ruuan kalorimäärät lasketaan muistaakseni uunissa, jossa lasketaan kuinka paljon ympärillä olevan veden lämpötila nousee kun mitattava ruoka-aine palaa. Ihmiskeho ei kuitenkaan ole mikään uuni ja keho käsittelee eri ruoka-aineina eri tavavalla ja vieläpä jossain määrin yksilöllisesti.
Miten käy Iiu Susirajalle, kun saattaa laihtua normipainoiseksi koska tehty lihavuusleikkaus? Hän on saanut mainetta ja kunniaa itsestään otetuilla valokuvilla joissa näyttää kaikki läskinsä. Iiun pitänee hankkia uusi bisneskeino laihtumisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolan täti oli äitilleni todennut kun olin taapero, että mulla on varastokeho. Olin todella pullea vaikka äiti syötti minua tosi terveellisesti ja on itse hoikka ollut aina.
En ole aikuisenakaan ollut koskaan syömäri, mutta niin vain nyt 5kymppisenä painan n. 140kg ja kärsin monista sairauksista.
Normaalipainoinen olin ala- ja yläasteella, kasvavassa iässä, ja parikymppisenä. Kolmekymppisenä olin jo lihava, ja nyt olen sairaalloisen lihava.
Olkaa te onnellisia joilla ei varastokehoa ole, voitte naureskella sairaille "ryhävalaille" kun teidän kehot toimivat kaikkien keskilinjan normien mukaan.
Minun keho olisi ollut kovaa valuuttaa kivikaudella, te muut olisitte riutuneet ja kuolleet ehkä nälkään, kun minä olisin ollut normaalikokoinen ja voimissani. Harmi ettei ole aikakonetta. 😂
En naura lihaville ja sympatisoin tilannettasi. Tunsin kerran perheen jonka lapsella oli jokin tila että on jatkuva nälkä ja kaikki lihottaa. Se on varmasti rankkaa.
Kiinnostaisi uteliaisuudesta kuulla vähän miten syöt jos suostut kertomaan. Joudutko tarkkailemaan ruokavaliota todella paljon, jättämään jotain kokonaan pois, syömään todella terveellisesti vai syötkö ihan normaalisti mutta kuitenkin lihot jne.
Vierailija kirjoitti:
En omista vaakaa, mutta kokeilin mekkoa jonka ostin ehkä koon verran liian pienenä. Meni päälle, mutta kiristi harteista niin ettei voinut edes käsiä nostaa.
Kokeilin tänään uudestaan ja oli jo paljon sopivampi. Ei kiristänyt enää harteista.
Jätin pois prosessoidut ruoat ja vähensin punaista lihaa, ja lisäsin kasviksia. Koska olen laiska, ostan pusseissa valmiiksi pilkottua kaalia, sen kanssa papuja, herneenpalkoja jne. Mitä vaan on huuhtaisemalla valmis. Makeanhimo vähentynyt huomattavasti tässä samalla, niin ei oikeastaan edes tee vaikeaa olla ilman.
Lähin isompi kauppa parin kilometrin päässä, en mene enää autolla vaan kävelen repun kanssa matkan edestakaisin.
Miten onnistuit laihtumaan harteista? Vai ymmärränkö sanan nyt jotenkin väärin, koska minulla ei harteissa ole mitään laihdutettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän, liiku enemmän. Ellei toimi niin syö vielä vähemmän ja liiku vielä enemmän. 100-varmasti laihdut pitkällä aikavälillä.
Söin 1200 kcal ja liikuin 7-9 h päivässä. Yhtään kiloa ei lähtenyt. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan tai olin jo sairastunut aiemmin. Mieti nyt kaksi kertaa mitä neuvot kun et mistään mitään tiedä etkä ymmärrä.
Tässä ei tainnut mennä oikein mikään putkeen. Ei ihmekään, jos keho laittaa tilanteelle stopin.
No kun joka paikassa hoetaan "syö vähemmän, liiku enemmän" ainoana oikeana tapana laihtua. Syyllistämällä ja väärin neuvomalla saa juuri tuota aikaan. Loppuelämän sairauksia ja pahoinvointia. Ja jos ei saa kilpirauhashormonia vuosikausiin, siitä näyttää aiheutuvan suurta vahinkoa elimistölle. Eikä siitä toivu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan se vaan on kuitenkin kaloripeliä. On varmasti ihan totta että joku tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin toinen, jollain on lihottava lääke, kaupoissa paljon herkkuja ja henkiset ongelmat voi estää laihtumisen. Mut silti. Pohjimmiltaan. Jos syö enemmän kuin kuluttaa ei laihdu vaan lihoo. Näin se vaan on. Noille muille asioille voidaan sitten yrittää tehdä jotain, tai panna pää pensaaseen ettei kelleen vaan tule paha mieli. T: henkilö jolla on jonkinverran omaa kokemusta em. asioista
Kysyn jälleen kerran samaa asiaa: MITEN sen oman kalorimääränsä saa selville?
Lähinnä kokeilemalla. Voit aloittaa kulutuslaskurilla josta saat jonkinlaisen arvion, mutta sitten täytyy vain itse kokeilla laskea kaloreita sen aikaa että tulee testatuksi pitääkö se laskurin arvio paikkaansa.
Asiaa monimutkaistaa se että ruokapakkauksiin merkatut määrät saavat heittää jonkin verran eli niitä ei voi pitää täysin totena. Parhaiten tällainen kokeilu onnistunee syömällä ns. oikeita ruokia joiden kalorimäärä pitäisi olla selkeämmin tunnettu. Eli sitten punnitaan joka kerran paljonko kanafilettä ollaan milloinkin syömässä.
Tätä vaikeuttaa lisää myös liikunta jonka tarkkaa kalorikulutusta on vaikea arvioida. Mutta lopulta pitäisi kohtalaisen hyvin selvitä paljonko ruokaa saa määrällisesi syödä omaan kulutukseen nähdeen, jos kalorit eivät ihan millintarkkoja olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Jos lääkärit ja hoitajat tämän tietävät faktana, miksi edelleen neuvotaan ylipainoisia syömään kaikkea kohtuudella? Leipää ja viljoja pitää ehdottomasti syödä. Vähentää kaloreita tai lisätä kaloreita, riippuen siitä mikä sanojan ruokauskonto on. Herkutellakin saa vaikka joka päivä. Liikkua pitää kun se laihduttaa, syödä vähemmän kuin kuluttaa. Jos kaikki on vain insuliinista kiinni?
Lääkärit ja hoitajat eivät ole ravintoasiantuntijoita joten en heiltä kysyisi neuvoja laihdutukseen.
Mutta kyllä laihtua voikin syömällä mitä vain. Pohjimmiltaan moni asia on kiinni insuliinista, mutta jos keho toimii normaalisti, insuliini kyllä laskee sitten viimeistään nukkuessa. Ei se silti mitenkään hyvä ole pitää insuliinia koholla syömällä jatkuvasti, kuten moni nykyään tekee. Jos pitää taukoja syömisestä, insuliinin ei tarvitse jatkuvasti työskennellä verensokeria säädelläkseen ja keho saa lev
Ravitsemusterapeutti on käsittääkseni palkattu antamaan toimivia ruokailuneuvoja. Kehotti minua syömään 500 kcal enemmän per päivä ja muutaman tunnin välein. Lihoin yli kilon kuukaudessa vaikka piti laihtua vähintään kilo kuukaudessa. Pätkäpaastoa olen kokeillut nyt kolme kuukautta. Painon pudotus 0 kg. Kalorit noin 1200 per päivä. Syön kaksi kertaa päivässä, joskus kevyen iltapalan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän, liiku enemmän. Ellei toimi niin syö vielä vähemmän ja liiku vielä enemmän. 100-varmasti laihdut pitkällä aikavälillä.
Söin 1200 kcal ja liikuin 7-9 h päivässä. Yhtään kiloa ei lähtenyt. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan tai olin jo sairastunut aiemmin. Mieti nyt kaksi kertaa mitä neuvot kun et mistään mitään tiedä etkä ymmärrä.
Tässä ei tainnut mennä oikein mikään putkeen. Ei ihmekään, jos keho laittaa tilanteelle stopin.
No kun joka paikassa hoetaan "syö vähemmän, liiku enemmän" ainoana oikeana tapana laihtua. Syyllistämällä ja väärin neuvomalla saa juuri tuota aikaan. Loppuelämän sairauksia ja pahoinvointia. Ja jos ei saa kilpirauhashormonia vuosikausiin, siitä näyttää aiheutu
Totta etteivät laihdutusneuvot yleensä ole kovinkaan hyviä saati tarkkoja. Kyllähän suurin osa ymmärtää tuon perusperiaatteen laihduttamisessa mutta he tarvitsisivatkin konkreettisemmin apua että miten sen toteuttaa.
Minulla ei ollut kyse laihdutuksesta, mutta minut määrättiin joskus ravintoterapeutilla koska söin epäsäännöllisesti miten ja mitä sattuu. Enpä saanut oikein mitään apua, yhdessä vain totesimme että tiedän kyllä mikä on terveellistä ja mitä suositellaan syötäväksi ja että parantaa pitäisi. Ongelma oli silloin ihan käytännön toteutuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pohjimmiltaan se vaan on kuitenkin kaloripeliä. On varmasti ihan totta että joku tulee kylläiseksi pienemmästä määrästä kuin toinen, jollain on lihottava lääke, kaupoissa paljon herkkuja ja henkiset ongelmat voi estää laihtumisen. Mut silti. Pohjimmiltaan. Jos syö enemmän kuin kuluttaa ei laihdu vaan lihoo. Näin se vaan on. Noille muille asioille voidaan sitten yrittää tehdä jotain, tai panna pää pensaaseen ettei kelleen vaan tule paha mieli. T: henkilö jolla on jonkinverran omaa kokemusta em. asioista
Kysyn jälleen kerran samaa asiaa: MITEN sen oman kalorimääränsä saa selville?
Tarkkaa määrää ei osaa laskea kukaan. Ensinnäkin ruuan kalorimäärät lasketaan muistaakseni uunissa, jossa lasketaan kuinka paljon ympärillä olevan veden lämpötila nousee kun mitattava ruoka-aine palaa. Ihmiskeho
No silloin on puhdasta kettuilua sanoa aina vaan että syö vähemmän kuin kulutat. Jos kukaan ei pysty sanomaan mikä se kulutus on.
Yksinkertaista matematiikkaa kyllä, mutta ei missään väitettykään sen olevan helppoa: siinä on ero. Säästöliekistä höpiseminen on yhtä noloa kuin muuten asialliseen keskusteluun yhtäkkiä vetää mukaan maahiset, keijut, yksisarviset jne: sanalla sanoen jotain mikä ei liity asiaan lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa. Jos lääkärit ja hoitajat tämän tietävät faktana, miksi edelleen neuvotaan ylipainoisia syömään kaikkea kohtuudella? Leipää ja viljoja pitää ehdottomasti syödä. Vähentää kaloreita tai lisätä kaloreita, riippuen siitä mikä sanojan ruokauskonto on. Herkutellakin saa vaikka joka päivä. Liikkua pitää kun se laihduttaa, syödä vähemmän kuin kuluttaa. Jos kaikki on vain insuliinista kiinni?
Lääkärit ja hoitajat eivät ole ravintoasiantuntijoita joten en heiltä kysyisi neuvoja laihdutukseen.
Mutta kyllä laihtua voikin syömällä mitä vain. Pohjimmiltaan moni asia on kiinni insuliinista, mutta jos keho toimii normaalisti, insuliini kyllä laskee sitten viimeistään nukkuessa. Ei se silti mitenkään hyvä ole pitää insuliinia koholla syömällä jatkuvasti, kuten moni nykyään tekee. Jos pitää taukoja syömisestä, insuliinin ei tarvitse jatkuvasti työskenPätkä paasto voi vaatia kuukausia ennenkuin mitään näkyvää välttämättä alkaa tapahtua.
Jos olet vuosia syönyt "väärin" ja on terveyden kanssa ongelmia eli siis vereen sokerit ja rasvat jne. Niin kehon pitää tervehtyä ensin..siten kun on terveys palannut niin alkaa laihtuminen.
Itsellä oli niin pätkäpaaston aloittaminen n 6kk prosessi jossa vähitellen vähensin syömäkertoja ja pienensin aika ikkunaa. Lopulta 7. Kk oli se kun alkoi keho muuttua ja läski rupesi sulamaan .
No silloin on puhdasta kettuilua sanoa aina vaan että syö vähemmän kuin kulutat. Jos kukaan ei pysty sanomaan mikä se kulutus on.
Jos lihot, vähennä syömistä. Jos lakkaat lihomasta muttet laihdu, se on kulutuksesi.
Vierailija kirjoitti:
En omista vaakaa, mutta kokeilin mekkoa jonka ostin ehkä koon verran liian pienenä. Meni päälle, mutta kiristi harteista niin ettei voinut edes käsiä nostaa.
Kokeilin tänään uudestaan ja oli jo paljon sopivampi. Ei kiristänyt enää harteista.
Jätin pois prosessoidut ruoat ja vähensin punaista lihaa, ja lisäsin kasviksia. Koska olen laiska, ostan pusseissa valmiiksi pilkottua kaalia, sen kanssa papuja, herneenpalkoja jne. Mitä vaan on huuhtaisemalla valmis. Makeanhimo vähentynyt huomattavasti tässä samalla, niin ei oikeastaan edes tee vaikeaa olla ilman.
Lähin isompi kauppa parin kilometrin päässä, en mene enää autolla vaan kävelen repun kanssa matkan edestakaisin.
Punainen liha ei lihota. Samaa määrää hyvin imeytyvää proteiinia, vitamiineja, hivenaineita ja aminohapot oikeassa suhteessa, ei saa millään pienemmillä kaloreilla.
Ihmiskeho on muuttunut 20-30 vuoden aikana todella paljon, nykyään on hormoonit ja muut sekottamassa pakkaa?
Eihän tuo artikkeli pidä paikkaansa mitenkään, miksei ollu lihavia näin paljon aina siis?
Näyttää kelpaavan kaikki selitykset lehdille missä ei oma syöminen ole syypää lihavuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskeho on muuttunut 20-30 vuoden aikana todella paljon, nykyään on hormoonit ja muut sekottamassa pakkaa?
Eihän tuo artikkeli pidä paikkaansa mitenkään, miksei ollu lihavia näin paljon aina siis?
Näyttää kelpaavan kaikki selitykset lehdille missä ei oma syöminen ole syypää lihavuuteen.
Joskus aikoinaan ei ollut valinnanvaraa syödä vaikka olisi vielä ollut nälkä. Jos laihtui ja siitä seurasi enemmän nälkää, sitä nälkää ei voinut kompensoida kun enempää ruokaa ei vain ollut.
Nykyään ero on se että erittäin lihottavaa ruokaa on saatavilla koko ajan. Näitä kehon mekanismeja vastaan täytyy siis aktiivisesti taistella aivan eri lailla kuin silloin ennen.
Tai näin minä sen ainakin ymmärtäisin. Ihminen ei pohjimmiltaan ole muuttunut mutta yhteiskunta on, siksi lihavuudesta on tullut ongelma.
Miksi olisi yhä hoikkia, jos kaikkien lihavuus johtuisi puhtaasti ympäristöstä, ulkoisista tekijöistä, eikä ihmisten omista päätöksistä. Miksi samassa pihapiirissä kasvaneet eivät ole kaikki lihavia, jos kyse ei olisi yksilöllisestä liikunnan määrästä ja siitä mitä syö. Miksei jalkapalloharkoissa tai muissa vastaavissa lajeissa näe lihavia nuoria, jos liikunnalla ei ole vaikutusta painoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän, liiku enemmän. Ellei toimi niin syö vielä vähemmän ja liiku vielä enemmän. 100-varmasti laihdut pitkällä aikavälillä.
Söin 1200 kcal ja liikuin 7-9 h päivässä. Yhtään kiloa ei lähtenyt. Sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan tai olin jo sairastunut aiemmin. Mieti nyt kaksi kertaa mitä neuvot kun et mistään mitään tiedä etkä ymmärrä.
Tässä ei tainnut mennä oikein mikään putkeen. Ei ihmekään, jos keho laittaa tilanteelle stopin.
No kun joka paikassa hoetaan "syö vähemmän, liiku enemmän" ainoana oikeana tapana laihtua. Syyllistämällä ja väärin neuvomalla saa juuri tuota aikaan. Loppuelämän sairauksia ja pahoinvointia. Ja jos ei saa kilpira
Totta etteivät laihdutusneuvot yleensä ole kovinkaan hyviä saati tarkkoja. Kyllähän suurin osa ymmärtää tuon perusperiaatteen laihduttamisessa mutta he tarvitsisivatkin konkreettisemmin apua että miten sen toteuttaa.
Minulla ei ollut kyse laihdutuksesta, mutta minut määrättiin joskus ravintoterapeutilla koska söin epäsäännöllisesti miten ja mitä sattuu. Enpä saanut oikein mitään apua, yhdessä vain totesimme että tiedän kyllä mikä on terveellistä ja mitä suositellaan syötäväksi ja että parantaa pitäisi. Ongelma oli silloin ihan käytännön toteutuksessa.
Tässä se suurin haaste useimmiten on. Ihmiset aika hyvin tietävät mitä olisi hyvä tehdä, mutta arjessa, jaksamisessa, elämäntilanteessa ym. on tekijöitä, jotka vaikeuttavat muutoksen toteuttamista käytännössä.
En omista vaakaa, mutta kokeilin mekkoa jonka ostin ehkä koon verran liian pienenä. Meni päälle, mutta kiristi harteista niin ettei voinut edes käsiä nostaa.
Kokeilin tänään uudestaan ja oli jo paljon sopivampi. Ei kiristänyt enää harteista.
Jätin pois prosessoidut ruoat ja vähensin punaista lihaa, ja lisäsin kasviksia. Koska olen laiska, ostan pusseissa valmiiksi pilkottua kaalia, sen kanssa papuja, herneenpalkoja jne. Mitä vaan on huuhtaisemalla valmis. Makeanhimo vähentynyt huomattavasti tässä samalla, niin ei oikeastaan edes tee vaikeaa olla ilman.
Lähin isompi kauppa parin kilometrin päässä, en mene enää autolla vaan kävelen repun kanssa matkan edestakaisin.