Lue keskustelun säännöt.
Syö vähemmän ja liiku enemmän -moni uskoo laihtumisen olevan yksinkertaista kaloripeliä, mutta näin ei ole
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Se on elämäntapa, siis hyvinvointi. Ei sen oo tarkotuskaan olla mikään asia mikä tehdään vasta sitten kun on esin ryssitty kaikki.
Toiseks, me eletään nykyisin niin valheellisessa maailmassa, missä tungetaan 50 pilleriäkin ihmiselle käteen syötäväksi jokaikinen aamu ihan keksittyihin vaivoihin. Tottakai ihmisen elimistö on ihan sekaisin kaikesta.
Eli joo, kyllä moni muukin asia vaikuttaa, mutta nekin on ihan täysin ihmisen itse luomia ongelmia. Tai oikeestaa tän yhteiskunnan luomia.
Se, että mä lihoin lasten saamisen myötä ja se, ettei laihtuminen ole enää kolmannen lapsen jälkeen onnistunut, vaikka kuinka pinnistelisin, ei ole yhteiskunnan luoma ongelma, vaan biologiasta johtuva ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä rikotaan jo fysiikalakeja,jos syöt vähemmän niin lihot mitä paskaa.
Ei rikota, koska ihmiselimistön toiminta ei noudata fysiikan lakeja.
Ihmiskehon toiminta tasan tarkkaan noudattaa fysiikan lakeja
Et ole sitten koskaan sattumalta bilsan tunneilla käväissyt?
Olen laihtunut täysin sen takia että liikun paljon enemmän. 20 km pyörälenkki tai kävely lenkkejä tein joka päivä. Syön melko normaalisti mutta olen jättänyt rasvaisia ruokia pois kokonaan. Tammikuun jälkeen lähtenyt 12 kg painoa, painan nyt 85 kg ja olen mies.
Missä kohtaa bilsantunneilla on kerrottu ihmiskehon toimivan fysiikanlakien vastaisesti?
Luitteko kommentoijat tuota linkkiä ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kulutus on suurempi silloin kuin energiansaanti, kun alkaa laihtua. Energia ei häviä, eikä se myöskään synny tyhjästä!
Vierailija kirjoitti:
Luitteko kommentoijat tuota linkkiä ollenkaan?
Eipä se kovinkaan vakuuttava ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin otsikon ja päätin vilkaista, että ketju varmasti on täynnä vastaanjankkausta, että asia ei varmasti ole näin. No, näinhän se olikin juuri kuten arvelin. Jatkakaa toki, viis tutkimustuloksista.
Tutkimus ei edelleenkään kumoa sitä että vähemmillä kaloreilla laihtuu, se valottaa sitä että keho pistää vastaan muun muassa lisäämällä nälkää. En ole ikinä ollut sitä mieltä että laihduttaminen on vain todella helppo "syö vähemmän kuin kulutat" -yhtälö koska ihmiseen vaikuttaa moni tunnepuolenkin asia, mutta silti pohjimmiltaan kyse on tuosta. Moni itse laihduttanut tietää kyllä että laihduttamiseen liittyy kaikenlaista, vaikkapa aloittaen siitä syystä miksi on alunperin lihonut.
Luulet tajunneesi, mutta ohi meni kuitenkin.
Syömisen vähentäminen liikunnan lisäämisen yhteydessä on huono ratkaisu. Rasittunut elimistö alkaa käyttää lihasmassaa energian saantiin, jos ravintoa ei tule tarpeeksi ja pitää kiinni vararavinnosta eli läskistä. Paino on erittäin huono mittari terveellisyyden kanssa. Minulla on paino noussut kun aloin kuntoilemaan ja syön enemmän kuin koskaan. Rasvaprosentti tosin on tippunut paljon ja lihasmassan määrä kasvanut. Alussa pyrin syömään hyvin tiukkapipoisen terveellisesti, mutta nyt kun liikuntaa on paljon, voin oikeastaan syödä mitä huvittaa kohtuuden rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elämäntapa, siis hyvinvointi. Ei sen oo tarkotuskaan olla mikään asia mikä tehdään vasta sitten kun on esin ryssitty kaikki.
Toiseks, me eletään nykyisin niin valheellisessa maailmassa, missä tungetaan 50 pilleriäkin ihmiselle käteen syötäväksi jokaikinen aamu ihan keksittyihin vaivoihin. Tottakai ihmisen elimistö on ihan sekaisin kaikesta.
Eli joo, kyllä moni muukin asia vaikuttaa, mutta nekin on ihan täysin ihmisen itse luomia ongelmia. Tai oikeestaa tän yhteiskunnan luomia.
Se, että mä lihoin lasten saamisen myötä ja se, ettei laihtuminen ole enää kolmannen lapsen jälkeen onnistunut, vaikka kuinka pinnistelisin, ei ole yhteiskunnan luoma ongelma, vaan biologiasta johtuva ongelma.
Mitäs siinä biologiassa tapahtui lasten saamisen jälkeen?
Tää on hyvä kun asiantuntijat kertoo artikkelissa miten asiat on, niin vauvapalstan asiantuntijat kumoaa. Ihan voisi tieteelliset tutkimukset lopettaa ja kysyä vauvapalstan asiantuntijoilta kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on hyvä kun asiantuntijat kertoo artikkelissa miten asiat on, niin vauvapalstan asiantuntijat kumoaa. Ihan voisi tieteelliset tutkimukset lopettaa ja kysyä vauvapalstan asiantuntijoilta kaiken.
Artikkelin mukaan lihavuuden taustalla on sata eri selittävää tekijää, joten jonkin verran spekuloitavaa taitaa riittää tännekin palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elämäntapa, siis hyvinvointi. Ei sen oo tarkotuskaan olla mikään asia mikä tehdään vasta sitten kun on esin ryssitty kaikki.
Toiseks, me eletään nykyisin niin valheellisessa maailmassa, missä tungetaan 50 pilleriäkin ihmiselle käteen syötäväksi jokaikinen aamu ihan keksittyihin vaivoihin. Tottakai ihmisen elimistö on ihan sekaisin kaikesta.
Eli joo, kyllä moni muukin asia vaikuttaa, mutta nekin on ihan täysin ihmisen itse luomia ongelmia. Tai oikeestaa tän yhteiskunnan luomia.
Se, että mä lihoin lasten saamisen myötä ja se, ettei laihtuminen ole enää kolmannen lapsen jälkeen onnistunut, vaikka kuinka pinnistelisin, ei ole yhteiskunnan luoma ongelma, vaan biologiasta johtuva ongelma.
Mitäs siinä biologiassa tapahtui lasten saamisen jälkeen?
Sen kun tietäisi! Vielä toisen lapsen jälkeen laihduin kilon kuussa ilman mitään ponnisteluja, kun vain vähän katsoin, mitä söin. Kolmannen lapsen jälkeen jos energiaa tulee vähänkin liian vähän, iskee järkyttävä nääntymisen tunne, jota ei saa pois millään muulla kuin syömällä lisää. Pari päivää pystyy sinnittelemään ja taistelemaan tuota tunnetta vastaan, mutta se kasvaa päivä päivältä energiavajeen kasvaessa ja lopulta se vyöryy yli, ja keho menee paniikkiin luullen, että nyt tulee nälkäkuolema. Se on ihan absurdia, ei siinä mitään järkeä ole.
Ainoa, millä tuon tunteen on saanut pois (syömisen lisäksi) on ollut karppaus. Se kuitenkin aiheutti toisenlaisen ylitsevyöryvän väsymyksen, ja painokin laski viikon aikana kaksi kiloa. Nuo kaksi kiloa eivät tulleet samantien takaisin, kun aloin syödä taas vähän viljoja, vaan hitaasti seuraavien parin kuukauden aikana, joten ne olivat selvästi rasvaa. Eli karppaamalla laihduin liian nopeasti, en vain pystynyt syömään yhtään enempää, ja tuo nopea laihtuminen johti valtavaan väsymykseen.
Jos nyt joku kertoo, millä tuon nääntymisen tunteen saa pois päältä, niin otan ilomielin neuvoja vastaan! Tässä on nyt aika monta vuotta taisteltu, mutta mikään ei ole vielä johtanut pysyvään laihtumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo liikunta lisää vain ruokahalua, vaikka on muuten terveellistä. Itse pudotin painoa 20 kiloa jättämällä sokerin pois, syömällä kasviksia enemmän ja pienentämällä annoskokoa. Liikuntaa en lisännyt.
Minä saatan pahimmillaan "lihoa" kymmenesosan verran koko painostani, kun ummetus iskee. T:Kevyt nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on elämäntapa, siis hyvinvointi. Ei sen oo tarkotuskaan olla mikään asia mikä tehdään vasta sitten kun on esin ryssitty kaikki.
Toiseks, me eletään nykyisin niin valheellisessa maailmassa, missä tungetaan 50 pilleriäkin ihmiselle käteen syötäväksi jokaikinen aamu ihan keksittyihin vaivoihin. Tottakai ihmisen elimistö on ihan sekaisin kaikesta.
Eli joo, kyllä moni muukin asia vaikuttaa, mutta nekin on ihan täysin ihmisen itse luomia ongelmia. Tai oikeestaa tän yhteiskunnan luomia.
Se, että mä lihoin lasten saamisen myötä ja se, ettei laihtuminen ole enää kolmannen lapsen jälkeen onnistunut, vaikka kuinka pinnistelisin, ei ole yhteiskunnan luoma ongelma, vaan biologiasta johtuva ongelma.
Mitäs siinä biologiassa tap
Sen kun tietäisi! Vielä toisen lapsen jälkeen laihduin kilon kuussa ilman mitään ponnisteluja, kun vain vähän katsoin, mitä söin. Kolmannen lapsen jälkeen jos energiaa tulee vähänkin liian vähän, iskee järkyttävä nääntymisen tunne, jota ei saa pois millään muulla kuin syömällä lisää. Pari päivää pystyy sinnittelemään ja taistelemaan tuota tunnetta vastaan, mutta se kasvaa päivä päivältä energiavajeen kasvaessa ja lopulta se vyöryy yli, ja keho menee paniikkiin luullen, että nyt tulee nälkäkuolema. Se on ihan absurdia, ei siinä mitään järkeä ole.
Ainoa, millä tuon tunteen on saanut pois (syömisen lisäksi) on ollut karppaus. Se kuitenkin aiheutti toisenlaisen ylitsevyöryvän väsymyksen, ja painokin laski viikon aikana kaksi kiloa. Nuo kaksi kiloa eivät tulleet samantien takaisin, kun aloin syödä taas vähän viljoja, vaan hitaasti seuraavien parin kuukauden aikana, joten ne olivat selvästi rasvaa. Eli karppaamalla laihduin liian nopeasti, en vain pystynyt syömään yhtään enempää, ja tuo nopea laihtuminen johti valtavaan väsymykseen.
Jos nyt joku kertoo, millä tuon nääntymisen tunteen saa pois päältä, niin otan ilomielin neuvoja vastaan! Tässä on nyt aika monta vuotta taisteltu, mutta mikään ei ole vielä johtanut pysyvään laihtumiseen.
Onko sokeriarvoja mitattu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että mä lihoin lasten saamisen myötä ja se, ettei laihtuminen ole enää kolmannen lapsen jälkeen onnistunut, vaikka kuinka pinnistelisin, ei ole yhteiskunnan luoma ongelma, vaan biologiasta johtuva ongelma.
Onko sokeriarvoja mitattu?
Olen joskus mitannut kotona mittarilla. Ne ovat ihan ok. Muutenkin tässä on takana jotakin muuta kuin insuliini, sillä tunnen sekä korkean verensokerin että verensokerin notkahduksen, ja tuo nääntymisen tunne on jotakin ihan muuta.
Olen joskus lukenut, että kun rasvasolu tyhjenee, se lähettää jotakin hormoonia aivoihin, kertoen aivoille, että mä olen tyhjä, nyt pitää syödä lisää. Kun kehossa sitten on paljon tyhjentyneitä rasvasoluja, niin aivoihin menee tosi paljon tuota hormoonia, jolloin iskee tunne, että olet nälkäkuoleman partaalla.
Olen suoraan sanoen puolivitsillä miettinyt jo rasvaimuun menoa. Sillä ainakin saisi rasvasoluja pois, jolloin olisi vähemmän tuota hormooniakin menossa aivoihin.
Pudotin painoa n. 20 kg. Jotta painon pudottamisessa pääsee edes alkuun on selvitettävä (netistä löytyvillä painonpudotuslaskureilla) millä kalorimäärällä ja miten paljon liikuntaa harrastamalla voi saavuttaa haluamansa tavoitepainon asettamassaan ajassa. Kun edellä mainittu on selvitetty sitten perehdytään oikeaan ruokailurytmiin ja terveelliseen syömiseen. Kaloreita on miltei pakko laskea (esim. Finell ruokapäiväkirjan avulla) kunnes oppii silmämääräisesti arvioimaan lautasellaan olevan ruuan kalorimäärään (parissa viikossa tämän oppii). Jokainen valitsee itselleen sopivat liikuntamuodot ja netistä löytyy tietoa miten paljon mikin liikunta polttaa kaloreita. Tulosten mittauksessa vaakaa ei kannata vältellä ja mittanauhaakin on suotavaa käyttää, itseltäni (vartalotyyppi omppu) lähti suurinpiirtein sentti kiloa kohti tasaisesti ympäri kehoa. Kun tavoitepaino on saavutettu ja halutaan pitää kilot kurissa, niin ruokavaliota ei sitten muuteta takaisin entiseen ja liikunnan harrastamistakin kannattaa jatkaa, mutta päivittäistä kalorimäärää voi hieman lisätä. Pysyvästi elämäntapoja muuttamalla ei tarvitse enää koskaan laihdutuskuureille ryhtyä.
Vierailija
Ei rikota, koska ihmiselimistön toiminta ei noudata fysiikan lakeja.
Mittvit!?
Totta kai ihminen voi lihoa ilman insuliinia. Insuliini varastoi hiilihydraatteja, asp varastoi rasvaa. Ja vastaavasti kalorivajeella ei liho. Kalorivaje madaltaa insuliinitasoja.