Ei pääse elämään rentoa omaa elämää kun vanhuksesta pitää huolehtia

Vierailija kirjoitti:

Onneksi multa o isovanhemmat ja vanhemmat kuolleet, vaikka oon vast 33 vee.

Jotain hyötyä siitä, et oon iltatähti.

Todella järkyttävää tekstiä. Hyödyt ovat elämässäsi sangen vähissä.

Mä vähän pelkään että mulla menee toho :/ Äitini on vasta vähä päälle 64 v ja nyt jo juoksuttaa mua joskus. Miten tän voisi estää? Onko tosiaan tyttärien sitten tulevaisuudessa alkaa omaishoitajiksi? Äitini vielä itse sanoi mulle kun hoiti aikoinaan omaa äitiäänsä, että minua et sitten ala hoitamaan. Hänellä kun oma terevys meni siinä. Tietysti kylässä käyn 3 kertaa viikossa jne, mutta hoitaminen on sitten eri asia.

Omilla vanhemmillani ei ole muistisairautta ja varsinkin isäni on hyvinkin skarppi vaikkakin melkein sokea. Ongelmia aiheuttaa enemmälti äitini, joka kaatuilee jatkuvasti, sählää puhelimensa mykäksi ja läppärinsä toimimattomaksi. Isäni taas ei välttämättä kuule, kun oma puhelimensa soi. Paikkakunnalla asuvia sukulaisia tai naapureita on joskus ollut pakko vaivata käymään paikan päällä, kun yhteyttä ei ole saanut.

Matkaa vanhempieni luokse on satoja kilometrejä. Olen ainoa lapsi, mutta vielä työelämässä ja asioiden etähoitaminen hankalaa. Viimein olen saanut perille sen, että siivouspalveluita voisivat ostaa. Vanhempani olivat nelikymppisiä, kun synnyin. Nyt he ovat liki 90-vuotiaita.

Kumpikin ajoi autoa vielä 10 vuotta sitten. En viitsi kertoa, mitä kommelluksia tästä aiheutui. Onneksi eivät saaneet aikaan henkilövahinkoja.

Kylläpä nyt marttyyrikruunut kiiltävät! Itse te osanne valitsette. On olemassa muitakin vaihtoehtoja elämälle kuin vanhusten hyysääminen. Voi vaikka huolehtia omista lapsistaan!

Vanhukset ovat aikanaan rakentaneet yhteiskuntaa ja maksaneet veroja, joten heillä oikeus saada palveluja yhteiskunnalta. Se on vanhusten oma valinta, jos haluavat asua niin hankalasti, että tarvitsevat jatkuvasti apua.

Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, kuinka vaativaa on olla dementoituneen omaishoitaja. Ei ollut kyse pelkästä muistisairaudesta, vaan käytös ja muut ongelmat olivat paljon pahempia.

Vierailija kirjoitti:

Moni vanhus vie aikuisista lapsistaan mehut. Ei ole oikein, että vielä kuusikymppisenäkin pitää uhrata oma elämänsä vanhuksen puolesta. Olla aina huolehtimassa ja saatavilla.

Se kuusikymppinen määrittelee ihan itse omat rajansa. BTW vielä viisi vuotta ja oletkin itse vanhus.

Mulla ei ole kuin äitini, jos jotakuta joutaisin tulla hoitamaan. Sanoin hänelle, että elämäni on omani, enkä ryhdy hänelle avustajaksi. Hänestä se oli vähättelyä häntä kohtaan ja että mulla olisi muka vastuu tuollaiseen asiaan. Tuon kommentin kuultuani lisäsin, että en 'todellakaan' ryhdy hänelle avustajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kuin äitini, jos jotakuta joutaisin tulla hoitamaan. Sanoin hänelle, että elämäni on omani, enkä ryhdy hänelle avustajaksi. Hänestä se oli vähättelyä häntä kohtaan ja että mulla olisi muka vastuu tuollaiseen asiaan. Tuon kommentin kuultuani lisäsin, että en 'todellakaan' ryhdy hänelle avustajaksi.

ChatGPT?

Lykkäsin molemmat oitis kunnan edunvalvontaan.

M50

Mä jouduin eilen roudaamaan meidän muistisairaan mummun sairaalaan. Isännöitsiä soitti aamulla mulle, että mummu on pitänyt hirveetä metakkaa useampana yönä. Nyt sitten sossut ja lääkärit pallottelee hoitovastuuta toisilleen. 

Toisen puolen isovanhempani ovat nyt siinä pisteessä, että tarvitsevat apua, mutta eivät halua sitä läheisiltään. Kun olen miettinyt asiaa, ymmärrän.

Heidän vanhempansa alkoivat tarvita hoitoa minun vanhempani asuessa vielä kotona ja viimeinen kuoli vasta vähän minun syntymäni jälkeen. Tuo viimeinen oli myös, anteeksi nyt vaan, täysin sietämätön ihminen alusta loppuun. Kun tuosta pääsivät, hoidettavaksi tulivat minä ja sisarukseni. En rehellisesti sanottuna käsitä vanhempiani, jotka tekivät vuosikymmenen lapsia putkeen ja tyrkkäsivät ne näille aivan uupuneille ihmisille hoidettavaksi ilman hetkeen rauhaa. Tuo uupumus selittää hyvin monet asiat näin jälkikäteen ajateltuna.

Isovanhempani ansaitsisivat kaiken avun, mutta toisaalta eivät halua aiheuttaa tuota samaa uupumusta lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Varsinkin tuo viimeinen heidän vanhempansa rikkoi heidät lopullisesti. Oli luvannut tehdä muiden elämästä mahdollisimman vaikeaa loppuun asti ja sen teki. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla vanhemmat on kuolleet, mutta vanhin veli, jolla neuropuolen diagnoosi, vie mehut, myös rahallisesti joudun auttamaan paljon.

Sama tilanne. Ensin monta vuotta vanhempaa hoitaen, nyt muu perheenjäsen. Loppua ei näy. 

Sama! 

Kupous lähti kotoa vajaa 3v ditten ja anoppi dementoitui jo ennen sitä. Hoitokotiin ei pääse joten meidän pitäisi revetä joka paikkaan!

Ja kun miehellä on töitä ja työmatkoja, itse olen monisairas, hoidan tarvittaessa lastenlapsia ja asun 1/2 ulkomailla yhtälö on ihan hanurista....

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä nyt marttyyrikruunut kiiltävät! Itse te osanne valitsette. On olemassa muitakin vaihtoehtoja elämälle kuin vanhusten hyysääminen. Voi vaikka huolehtia omista lapsistaan!

Vanhukset ovat aikanaan rakentaneet yhteiskuntaa ja maksaneet veroja, joten heillä oikeus saada palveluja yhteiskunnalta. Se on vanhusten oma valinta, jos haluavat asua niin hankalasti, että tarvitsevat jatkuvasti apua.

Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan, kuinka vaativaa on olla dementoituneen omaishoitaja. Ei ollut kyse pelkästä muistisairaudesta, vaan käytös ja muut ongelmat olivat paljon pahempia.

Miten noita palveluita saa kunnalta? Mitkä on ne taikasanat? Isäni ollut viimeiset puoli vuotta erikoisairaanhoidossa osastolla kerran kuussa muutaman yön tai viikkoja, koska ei kykene hoitamaan astmaansa. Ei saa paikkaa palveluyksikköstä, ei saa kotihoidon palveluja jne... Liian hyvä kuntoinen. Ilmeisesti halvempaa hoidattaa astmaa sairaalassa, kuin ennaltaehkäistä ongelmaa.

Aina kuuliaiset, nyt jos itsekin kiltit iäkkäät tyttäret on koulutettu palvelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan. Poikalapset pääsevät vähemmällä.

Kannattaa kommunikoida asiasta selkeästi. Omalta osalta jouduin myös jättämään vanhuksen liikaa vaativan avustamisen reilusti vähemmälle, koska oma jaksaminen ja työkyky rupesivat tulemaan vastaan sekä muiden asioiden hoitaminen alkoi kärsimään. Eihän tuo sitä ymmärtänyt oikeastaan yhtään, mutta hänellä on onneksi varaa maksaa palveluista ja kykyä tarttua puhelimeen  muun avun saamiseksi.

Jospa nyt ihan vaan elätte omaa elämäänne. Ei vanhuksien hoito voi olla pääasia. He selviävät kyllä. Ottakaa huomioon, että te olette ensimmäinen sukupolvi, jonka kuvitellaan hoitavan vanhuksia. Ei tarvitse.

Olen vanhempieni omaishoitaja ja aivan älyttömän yliväsynyt. 

Mutta ap mieti, että ennen 1960-lukua lasten oli myös elätettävä vanhempansa vanhoina. 

Sinun vanhempasi sentään saa eläkettä. Et joudu elättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vanhemmat on kuolleet, mutta vanhin veli, jolla neuropuolen diagnoosi, vie mehut, myös rahallisesti joudun auttamaan paljon.

Sama tilanne. Ensin monta vuotta vanhempaa hoitaen, nyt muu perheenjäsen. Loppua ei näy. 

Veli??! Älä hyvä ihminen veljeä hoida. Ei ole sinun vastuullasi. 

Vierailija kirjoitti:

Mä vähän pelkään että mulla menee toho :/ Äitini on vasta vähä päälle 64 v ja nyt jo juoksuttaa mua joskus. Miten tän voisi estää? Onko tosiaan tyttärien sitten tulevaisuudessa alkaa omaishoitajiksi? Äitini vielä itse sanoi mulle kun hoiti aikoinaan omaa äitiäänsä, että minua et sitten ala hoitamaan. Hänellä kun oma terevys meni siinä. Tietysti kylässä käyn 3 kertaa viikossa jne, mutta hoitaminen on sitten eri asia.

Millä tavalla äitisi terveys meni omaa äitiään hoitaessa  

Minä olen omaishoitajana niin uupunut, että tuntuu, että sekoan

Vierailija kirjoitti:

Olen vanhempieni omaishoitaja ja aivan älyttömän yliväsynyt. 

Mutta ap mieti, että ennen 1960-lukua lasten oli myös elätettävä vanhempansa vanhoina. 

Sinun vanhempasi sentään saa eläkettä. Et joudu elättämään. 

Ne kuoli ajoissa. Muutama vuosi töiden päättymisen jälkeen. Nykyään nämä kituuttavat 30 vuotta.