Jäikö sinulta hoitamatta lapsena jokun terveysasia joka häiritsee edelleen?

Vasen nilkka venähti kunnolla narua hyppiessä. Ei mitään lepoa, vaan side ja nilkuttaen kouluun ja takaisin joka päivä 3 km. Eihän siitä hyvä koskaan tullut, maastossa on käytettävä nilkkatukea. 44 v.

Laiska silmä ja kasvohalvaus, ainakin.

Jänne poikki varpaassa (ei siis taivu) ja siksi toinen kenkä joko liian suuri (hankaa) tai liian peni...

Mielenterveys ja astma.

Olen mies ja lykkäsin synnynnäisen gynon eli miestissien (ei rasvaa, vaan kovat patit jotka näkyvät alipainoisenakin) leikkauttamista 28 ikävuoteen joka tuhosi nuoruuteni.

Sai myös lopulta hyvin itsetuhoiseksi ja latisti tunne-elämän.

Sain seurustelusuhteen liki heti leikkauksesta toivuttuani ja tiesin että se oli se suurin este. Ei vaan ollut elämäntilannetta että olisi sitä neljää tonnia repäissyt aiemmin, valtio kun ei niitä enää ole maksanut aikoihin.

Minulla on nykyään 2 lasta joista toinen poika, jos tälle tulee gyno niin otan välittömästi lainaa jotta tämä saa sen jo teini-iässä pois, ettei joudu naurunalaiseksi ikätovereiden keskuudessa koska tahansa paidan pois ottaessa.

Edes t-paidassa en voinut kulkea kesällä ennen 28 ikävuotta!

Mulla on nilkassa todettu vika, joka johtuu kasvuiän häiriöstä. Virheasento ja selkeä patti on olleet siinä aina. Nyt harkitaan leikkaushoitoa, sillä iän myötä tämä on aiheuttanut kipuja. 

Selässä kipuja jo 4-v. lähtien, nivelet ja nivelsiteet lonksahtelivat paikoiltaan helposti. Ei hoitoa, ei kuvantamisia tms. N. 50-v. todettu selkänikamien kasvuhäiriö ja retrolisteesi, periytyvä yleinen nivelrikko ja muuta 'pientä'.... Tässä niitä ei kannata mainita, koska aiheuttaa vain ikäviä kommentteja.

jäi diagnosoimatta sairauksia, jotka vaikuttanut pituuskasvuun ja kehitykseen. myös pahoinvointi ja väsymys, joista kärsinyt lapsesta asti olisi voitu hoitaa jo lapsena ,jos olisi kuunneltu.olisi saanut ehkä myös tukea koulunkäntiin jos olisi ollut diagnoosit jo heti.harmittaa kyllä näin aikuisena.

Hörökorvia ei leikattu joten kiusaaminen oli taattu. Yläasteella vannoin et leikkautan ne itse aikuisena. En tehnyt sitä, eivät haittaa enää mitään, tajusin että kiusaajilla oli huono itsetunto.

Mut lapsen hörökorvat leikkauttaisin. 

Minulla sama kuin ap:llä. Joskus mietin miltä maailma näyttää heille, joilla on hyvä näkö tai joiden näköä voi silmälaseilla korjata. Heikkonäköistä silmää ei voi mitenkään auttaa enää aikuisena.

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Mulla hampaat. Olin tapaturmassa, yksi hammas jäi puuttumaan ja muut siirtyi kohti aukkoa. Hampaat ihan vinksin vonksin. Voisi ne hoitaa aikuisenakin mutta maksaisi monta tonnia ja veisi kauan. Ihmettelen ettei hoidettu julkisella mutta mulla oli koko kouluikäni yksi ja sama hammaslääkäri. Ei sitä kiinnostanut. 

Likinäköisyys, ostin lasit vasta opintojen lopussa itse omilla rahoillani.

En vieläkään ymmärrä miten sain lääkärintodistuksen ajokorttia varten - kortin sain isovanhemmilta yo-lahjaksi - ja autolla ajelin sitten vanhempien juoppokuskina ulkomuistin varassa kun en kunnolla nähnyt merkkejä.

Hirvittää vieläkin, mutta minkäs teit?

Muitakin terveysongelmia oli kuten myöhemmin todetut astma ja allergiat, vanhempia ei yksinkertaisesti kiinnostanut lainkaan miksi muksu yskii ja nokka on aina kesäisin tukossa. Yksi intiimiongelmakin jäi hoitamatta mutta sitä en kerro edes vauvapalstalla.

Aikuisiällä olen käynyt sitten terapiassa, näidenkin kokemusten takia, vaikka ovatkin sieltä miedommasta päästä.

Selkä. Kävelin kuulemma hassusti. Ei kipuillut. Naksahti vielä moottorikelkkaillan kyydissä ojanpenkkan. Ei tuntoa, ei kipuiluja. Fyssari sanoi kakskymppisenä sen olevan kiero kuin mikä. Mutta kumman hyvin toimii.

3-kymppisenä kivut ja oireilu alkoi. Eihän se nyt lapsi tiedä, et se pieni jumppaohje. Olisi vaatinut koululääkäriltä kontrollia. Eikä sitä, et kun selkä naksahtaa kypärään asti kovaa kuuluen. Et se pitäs tohtorin tsekata. Kun siinä ei mitään tuntoo ollut.

Istun oudosti ja kävelen kummasti.

Hampaat

No mutta eihän noille kaikille olisi voinut edes tehdä mitään ja joskus joku leikkaus voi tehdä tilanteen huonommaksi kuin se rttä jätetään leikkaamatta. Ymmärrän kyllä, jos on vaikka paha akne ollut ja sitä ei ole hoidettu ja on jäänyt henkisiä ja fyysisiä arpia. 

Skolioosia ei todettu, päinvastoin, väitettiin kouluaikojen tutkimuksissa selän olevan suora. Opiskeluikäisenä sitten todettiin, ja mutka oli heittämällä yli sen, että minulle olisi pitänyt aloittaa lapsena korsettihoito. Lisäksi tietysti selän lihakset ovat kehittyneet täysin epätasapainoisesti, kun asiaan ei mitenkään tiedetty yrittää vaikuttaa.

Nämä vaikuttavat edelleen osaltaan pahoihin yläselän ja niskahartiaseudun lihaskipuihin. Tosin olihan yhden ortopedin näkemys, että skolioosista on harvoin mitään haittaa aikuisena, koska ei se satu luihin, että luut ovat väärässä asennossa. Varsin mielenkiintoinen asiantuntijalausunto.

Jos vielä aikuisenakin vaivaa hampaat, niin säästäkää tai ottakaa laina ja hoitakaa kuntoon. 

Syntymäni jälkeen lastenlääkäri oli minut tutkittuaan sanonut äidille, että minulla on lonkkavika ja minulle pitäisi laittaa lasta. Äiti oli kieltäytynyt jyrkästi. Minulla toinen jalkatrerä on kävellessä sisäänpäin ja siitä äiti jaksoi natkuttaa koko lapsuuteni, että kävele suorassa. Polveen sattui jos yritin ja aikuisena tajusin, että vika on siellä lonkassa. Vaikka kävely ehkä näyttää hassulta, annan jalan olla luontaisessa asennossaan.

Sellainen on jäänyt ihmetyttämään kun kaaduin kesällä pyörällä ja polvet oli auki. Haavoja ei oikein hoidettu mitenkään, ne alkoi mätiä, ja kun minulle nousi kova kuume ei silti viety lääkäriin. No, jäin sentään henkiin, mutta olisi siinä voinut huonostikin käydä.