Jäikö sinulta hoitamatta lapsena jokun terveysasia joka häiritsee edelleen?

Kyllä. Kun olin leikki-ikäinen putosin saunalla penkiltä ja löin nenäni paljun reunaan. Nenä murtui ja nyt rusto on vinossa ja toinen sierain tukossa. Olisin päässyt leikkaukseen joskus teini-ikäisenä, mutta koska olin idiootti ja juuri lukenut Robin Cookin "Kooma"-kirjan, kieltäydyin leikkauksesta. Nyt olen sitten yli nelikymppinen suuhengittäjä koska sisäisesti epämuodostuneen kärsän kautta en saa kunnolla happea kuin lepotilassa ollessani.

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä aikuisenakin vaivaa hampaat, niin säästäkää tai ottakaa laina ja hoitakaa kuntoon. 

Ei niitä paikattuja hampaita enää ehjiksi saa ja aikuisiällä tehty oikomishoito ei välttämättä pysy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kun olin leikki-ikäinen putosin saunalla penkiltä ja löin nenäni paljun reunaan. Nenä murtui ja nyt rusto on vinossa ja toinen sierain tukossa. Olisin päässyt leikkaukseen joskus teini-ikäisenä, mutta koska olin idiootti ja juuri lukenut Robin Cookin "Kooma"-kirjan, kieltäydyin leikkauksesta. Nyt olen sitten yli nelikymppinen suuhengittäjä koska sisäisesti epämuodostuneen kärsän kautta en saa kunnolla happea kuin lepotilassa ollessani.

Menee vähän ohi, mutta itse olin teini-iässä menossa sairaalaan pienehköön leikkaukseen. Sairaalaan menoa edeltävänä iltana luin tuon Kooman ja sitten leikkausta odottaessa mietin, että ehkä sen olisi voinut lukea myöhemmin, mutta kaikki meni hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kun olin leikki-ikäinen putosin saunalla penkiltä ja löin nenäni paljun reunaan. Nenä murtui ja nyt rusto on vinossa ja toinen sierain tukossa. Olisin päässyt leikkaukseen joskus teini-ikäisenä, mutta koska olin idiootti ja juuri lukenut Robin Cookin "Kooma"-kirjan, kieltäydyin leikkauksesta. Nyt olen sitten yli nelikymppinen suuhengittäjä koska sisäisesti epämuodostuneen kärsän kautta en saa kunnolla happea kuin lepotilassa ollessani.

Kyllä tämä voidaan hyvinkin korjata vielä aikuisenakin. Korvalääkärille joko suoraan privaan tai tk:n kautta lähetteellä.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen on jäänyt ihmetyttämään kun kaaduin kesällä pyörällä ja polvet oli auki. Haavoja ei oikein hoidettu mitenkään, ne alkoi mätiä, ja kun minulle nousi kova kuume ei silti viety lääkäriin. No, jäin sentään henkiin, mutta olisi siinä voinut huonostikin käydä. 

Tämä oli jotenkin tyypillistä menneinä aikoina. Pahimmat hiekat huuhdottiin vedellä, loput jäivät laastarin alle peittoon ja koteloituivat ihoon. Omat lapseni olen vienyt päivystykseen tuollaisten kaatumisten jälkeen, jotta haavat saadaan kunnolla puhdistettua ja murtumat tutkittua.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kuin ap:llä. Joskus mietin miltä maailma näyttää heille, joilla on hyvä näkö tai joiden näköä voi silmälaseilla korjata. Heikkonäköistä silmää ei voi mitenkään auttaa enää aikuisena.

Minulta leikattiin lapsena molemmat silmät piilokarsastuksen takia ja oli peittohoitoa jne...uudelleen vielä aikuisena yritettiin laiskalle jumppaa. Mutta silti toinen silmä on huomattavasti heikompi ja laseissa taittokirjausta sekä prismat. Välttämättä se hoitaminen ei auta riittävästi. 

Kouluikäisenä vain ylähampaat oiottiin ja kauempana olevassa koulussa, ei lähellä. Matka oli ilmansaasteinen kävely ees taas kylmässä. Hammaslääkärit vattumaisia lapsille. Joillakin jäi alahampaisiin vinossa oleva sojottava hammas. Onko aikuisena varaa korjata se, on toinen kysymys, osalla varmaan samat. Muitakin hammasvikoja jätetään edelleen kunnissa hoitamatta täysin eli riittämätön hammashoito. Hampaiden tila pahenee ihmisillä.

Karsastus leikattu huonosti kun lääkärillä ollut ilmeinen päihdeongelma lääkkeistä mikä myöhemmin tuli ilmi?

Alaraajojen asentovirheet joita ei osattu hoitaa oikein. Muistan että tukikengät oli jossain vaiheessa ja siinä se. Pino kuvia muistona. Edelleen aikuisena jalat väsyvät helposti ja astun linttaan eikä lantio tunnu olevan ihan suorassa. Oma lapsi on myös linttajalkainen ja hänet on heti neuvolassa napattu paremmin avunpiiriin. Ne jalat on nyt teininä paremmin kun omani ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Et vi T T u antanut pestä!

Vierailija kirjoitti:

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Mulla oli myös lapsena aina hampaat täynnä reikiä. Vanhemmat eivät piitanneet hampaiden harjauksesta. Eivät koskaan vaatineet eivätkä vahtineet, että tuleehan ne harjattua aamuin illoin. Vähän joskus sanottiin jotain ja se siitä. Harjasin hampaita varmaan kerran parissa viikossa.

Kun koulun ilmaiset hammaslääkärikäynnit loppui, ei siellä ollut enää varaa käydä. Pitkälle parikymppisenä vasta uskaltauduin taas hammaslääkäriin ja joutui pulittamaan pitkän pennin hampaiden kuntoon laittamisesta. Nyt on hampaat niin paikattu ja pelkään koko ajan, että joku vanha paikka hajoaa ja pitää taas maksaa maltaita hammaslääkäristä. Uusia reikiä ei enää ole tullut kun opin pitämään hampaistani huolta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sama kuin ap:llä. Joskus mietin miltä maailma näyttää heille, joilla on hyvä näkö tai joiden näköä voi silmälaseilla korjata. Heikkonäköistä silmää ei voi mitenkään auttaa enää aikuisena.

Eniten kummastuttaa että pikkulasten näköä kyllä pitäisi seurata neuvolassa juuri tästä syystä, koska näkö kehittyy n 4. ikävuoteen mennessä. Mutta todella monella kuitenkin diagnosoidaan silmien kehityshäiriöt vasta aikuisena. Tilasin omat vanhat neuvolapaperit ja siellä lukee joka paikassa vain että näkö ok 🙄 

Hampaat jätettiin hoitamatta. Maitohampaat mätäni suuhun. 

PTSD ja dissosiaatiohäiriö. Ei olisi mennyt koko aikuisikä noista selviämiseen.

Teini-iässä minulla oli aika paha akne, ja onneksi äitini vei minut nopeasti yksityiselle ihotautilääkärille, sain lääkkeet eikä tullut arpia.

Sen sijaan yhdellä parhaista kavereistani vaikea akne ehti jättää pysyviä "kuoppamaisia" arpia poskiin ja leualle. Sai aknen aikanaan kyllä hoidettua mutta arvet jäi. On katkera vanhemmilleen kun eivät ottaneet asiaa vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Hampaat jätettiin hoitamatta. Maitohampaat mätäni suuhun. 

Ihan järkyttävää miten monella on laiminlyöty hampaiden hoitaminen. Jokin on pahsti pielessä jos maitohampaisiinkin tulee useampia reikiä. 

Hampaat oiottiin mutta kukaan ei kertonut että oikomistulosta pitäisi ylläpitää. Vähitellen alahampaat hakeutui taas vinoon.

Käsi meni poikki taaperona. Kipsattiin, mutta olisi tarvinnut kipsin poiston jälkeen fysioterapiaa. Käsi ei mene suoraksi ja aiheuttaa kipua olkapäähän. Pikkusormi murtui tai meni sijoiltaan 12-vuotiaana. Ei tehty mitään ja sitä ei voi käyttää. 

Autismikirjo nyt ainakin, mutta eipä omassa lapsuudessani noita diagnooseja nykyiseen tapaan annettu tai koko diagnoosia juuri edes tunnettu. Vasta aikuisena sain diagnoosin ja kyllähän tuo nyt paljon asioita kohdallani selittää. Toki aikuisenakaan en ole saanut mitään apua tähän.

Mielenterveysongelmia ei hoidettu vaikka oli näkyvää oireilua. Hoitoon hakeuduin itse lukiossa.