Jäikö sinulta hoitamatta lapsena jokun terveysasia joka häiritsee edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Skolioosia ei todettu, päinvastoin, väitettiin kouluaikojen tutkimuksissa selän olevan suora. Opiskeluikäisenä sitten todettiin, ja mutka oli heittämällä yli sen, että minulle olisi pitänyt aloittaa lapsena korsettihoito.

Sama, koko kroppa vinossa aikuisiässä ja jatkuvat selkäkivut. 

Allergiat jäi hoitamatta ja sen seurauksena astma. Jaksaminen olisi ollut nuorena parempi jos allergiat olisi hoidettu, muistan jatkuvan väsymyksen ja flunssan oireet. Syömishäiriöiden vuoksi ovat hampaat huonossa kunnossa ja maksaa todella paljon laittaa ne kuntoon. Tekisi mieli vain luovuttaa.

Paha notkoselkä ja ylipurenta.

En syytä vanhempia,terveydenhuollon olisi pitänyt puuttua.

Polven nivelsiteet sekä koulukiusaamisesta & väkivaltaisesta isästä johtuva masennus. Nyt vasta tutkitaan polvea (30-v.) En uskalla juosta täysiä, hiihtää tai käyttää korkokenkiä. 

Laiska silmä. Vanhemmat olivat huomanneet, että näkökyvyssäni on puutteita. Neuvolassa ei uskottu. Ns. lappuhoito aloitettiin liian myöhään. Nyt oikeassa silmässä niin huono näkö, että en pysty sen kanssa lukemaan, en voi ajaa kuin AB-luokan ajo-oikeuksia vaativia ajoneuvoja, enkä voi työllistyä mihinkään hyvää näkökykyä vaativaan työhön. 

Jalkojen virheasentoa olisi voinut kasvuiässä vielä korjata, mutta sen sijaan kiellettiin ongelma ja haukuttiin laiskaksi kun kävely ei maittanut halutulla tavalla. 

En ole saanut d-vitamiinia ja epäilen sitä osasyyksi myöhemmin puhjenneeseen autoimmuunisairauteen tyypin 1 diabetes.

Vierailija kirjoitti:

Autismikirjo nyt ainakin, mutta eipä omassa lapsuudessani noita diagnooseja nykyiseen tapaan annettu tai koko diagnoosia juuri edes tunnettu. Vasta aikuisena sain diagnoosin ja kyllähän tuo nyt paljon asioita kohdallani selittää. Toki aikuisenakaan en ole saanut mitään apua tähän.

Minullakin huomattiin lapsena olevan jotain "häikkää päässä" (70-luvulla) ja päädyin kalloröntgeniin 😳 no siinä ei näkynyt mitään ja totesivat vaan että pärjäilkää. As-diagnoosin sain vasta viisikymppisenä ja koko siihenastinen elämä ollut pelkkää selviytymistaistelua. Toki se on sitä nytkin mutta ainakin tiedän miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Et vi T T u antanut pestä!

Meidän taaperolta ei kysytä vaan ne pestään vaikka väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Et vi T T u antanut pestä!

Tuo ei ole mikään syy jättää lapsen hampaita hoitamatta. Jos lapsi ei anna pestä, keksitään jokin keino, miten se onnistuisi. Viimeinen keino on pakkopesu, jos mikään muu ei auta. Huonot hampaat vaikuttavat negatiivisesti koko loppuelämän.

Kesken jäänyt oikomishoito. Nyt ylipurenta ja ulkonevat etuhampaat. Alaleuassa hampaat sikinsokin. Ei siinä iässä ymmärtänyt ettei hoitoa kannata jättää kesken, vanhemmat eivät tarpeeksi olleet tukena. Ja tuohon aikaan lapsia ei otettu mukaan oman hoitonsa suunnitteluun, toisin kuin tänä päivänä. Hammaslääkärit ja lääkärit keskustelevat myös lapsipotilaiden kanssa ikätasoisesti. 90-luvulla keskusteltiin vain vanhempien kanssa. Muistan kun hammaslääkäri piti saarnaan et miten kalliita oikomiskojeet on. Ei lapsi sitä ymmärrä. 

Muutamakin lapsi lähipiirissäni on ihan itse jättänyt oikomishoidon kesken, kuka mistäkin syystä. Yhteistä näille on valehtelu vanhemmille ja kojeen ottaminen salaa pois. Hampaitakin esitetään pesevän vaikka oikeasti ei viitsitä. Ei kaikki ole siis huonojen vanhempien syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hampaat. Nyt kolmekymppisenä ne lahoaa suuhun, vaikka miten hoitaisi. Porukat vaan sanovat, etten antanut pestä niitä, joten antoivat asian olla.

Et vi T T u antanut pestä!

 

Tuo ei ole mikään syy jättää lapsen hampaita hoitamatta. Jos lapsi ei anna pestä, keksitään jokin keino, miten se onnistuisi. Viimeinen keino on pakkopesu, jos mikään muu ei auta. Huonot hampaat vaikuttavat negatiivisesti koko loppuelämän.

 

Vastahan oli lehdessä juttu kun vanhemmat laiminlöi hampaidenhoidon ja lapsi menetti hampaat. Tuli isot sakot vanhemmolle maksettavaksi. En tiedä mihin rahat tällaisessa tapauksessa menee kun vanhemmat kuitenkin huolehtivat lapsen rahoista jos tällä jotain tiliä on.

Vierailija kirjoitti:

Muutamakin lapsi lähipiirissäni on ihan itse jättänyt oikomishoidon kesken, kuka mistäkin syystä. Yhteistä näille on valehtelu vanhemmille ja kojeen ottaminen salaa pois. Hampaitakin esitetään pesevän vaikka oikeasti ei viitsitä. Ei kaikki ole siis huonojen vanhempien syytä.

Vanhemman tehtävä on varmistaa hampaiden harjaus. Kyllä vanhempien pitää myöskin varmistaa, että oikomiskoje on yöllä suussa. Kaikki muu on vanhempien laiskuutta ja lasten laiminlyöntiä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Tai sitten olet juuri tällainen laiska ja epäonnistunut vanhempi, jonka lasten vinot hampaat mätänevät suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamakin lapsi lähipiirissäni on ihan itse jättänyt oikomishoidon kesken, kuka mistäkin syystä. Yhteistä näille on valehtelu vanhemmille ja kojeen ottaminen salaa pois. Hampaitakin esitetään pesevän vaikka oikeasti ei viitsitä. Ei kaikki ole siis huonojen vanhempien syytä.

 

Vanhemman tehtävä on varmistaa hampaiden harjaus. Kyllä vanhempien pitää myöskin varmistaa, että oikomiskoje on yöllä suussa. Kaikki muu on vanhempien laiskuutta ja lasten laiminlyöntiä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia. Tai sitten olet juuri tällainen laiska ja epäonnistunut vanhempi, jonka lasten vinot hampaat mätänevät suuhun.

 

Ei voi isompaa lasta pakottaa jos hän vielä valehtelee. Sulla ei itselläsi taida olla lapsia kun et yhtään ymmärrä mitä kaikkea ne lapset voivat tehdä kun eivät jotain halua. Saat anteeksi, eihän voi kauhalla vaatia kunnon noin selkeästi lusikalla annettu.

oman aikuisen lapseni hampaat on aina olleet priimaa. Pesin niitä vielä kun lapsi oli 7v. Silti kykenen normaaliälykkäänä ymmärtämään että on myös erilaisia lapsia ja aikuisia.

Hampaat sekä mielenterveys.

Hampaat. En edes muista lapsena että olisin pessyt hampaita. Ihmettelin kesäisin kun serkut tuli käymään ja pesivät hampaita. Mulla oli jo ala-asteella vaikka kuinka paljon reikiä ja hampaita särki jatkuvasti. Kesälomalla jos tuli hammassärky, piti vaan kestää. Ei kuulemma ollut rahaa hammaslääkäriin. (Asuin lapsuuden mummilla ja ainot tulo oli hänen eläke.) Aikuisena vaikka kuinka oonnhoitanut hampaita, multa on poistettu jo 6 hammasta, jota ei ole saatu hoidettua.

Päävamma. Kaaduin 8-vuotiaana todella pahasti polkupyörällä ja satutin takaraivon ja niskani. Muistan iäti sen järkyttävän päänsäryn ja huimauksen, kun kotona aamulla heräsin puoli päätä ja kaikki takahiukset kuivassa veressä. Sellanen vaatimaton noin 17-18 tunnin musta aukko, mistä ei mitään muistikuvia aamulla (en muistanut edes nähneeni naapuria, joka oli tuonu kotiin, en mitään kaatumisen ja aamun väliltä). Lääkäriin ei menty. Pienistä naarmuista ei ole ennenkään menty lääkäriin. Siitä alkoi kuukausien sanoinkuvaamaton väsymys, muistiongelmat, kouluvaikeudet, keskittymiskyky oli huono.. 

Päävammasta tulleista oireista en kaikista päässyt eroon missään vaiheessa ne paheni entisestään aikuisena autokolarissa.

Vierailija kirjoitti:

Kesken jäänyt oikomishoito. Nyt ylipurenta ja ulkonevat etuhampaat. Alaleuassa hampaat sikinsokin. Ei siinä iässä ymmärtänyt ettei hoitoa kannata jättää kesken, vanhemmat eivät tarpeeksi olleet tukena. Ja tuohon aikaan lapsia ei otettu mukaan oman hoitonsa suunnitteluun, toisin kuin tänä päivänä. Hammaslääkärit ja lääkärit keskustelevat myös lapsipotilaiden kanssa ikätasoisesti. 90-luvulla keskusteltiin vain vanhempien kanssa. Muistan kun hammaslääkäri piti saarnaan et miten kalliita oikomiskojeet on. Ei lapsi sitä ymmärrä. 

Minullakin on hampaat kuin heiteltyinä suussa, rivin sisäpuolella oleva hammas poistettiin heti YHTS:lllä - lääkäri kysyi miksi se on ylipäätään jätetty ja miksei ole oiottu. Vastasin, että 70-luvun alussa pikkukunnassa mitään sellaisia tehty, olisi ollut liian hankalaa kulkemisen ja kustannusten osalta. 

Lapsena todettu Hirschprungin tauti, jonka takia edelleen järkyttävät ummetusongelmat. Leikkaushoito ei ilmeisesti tehonnut tarpeeksi hyvin. Suolitukosta odotellessa...

"Kasvukivut" olivatkin perinnöllinen pehmytkudossairaus. Raudanpuutos todnäk syntymästä asti on myös aiheuttanut kaikenlaista kremppaa. Vakavia vatsavaivoja ei otettu tosissaan (IBS ja allergioita). Iso luomi näkyvällä paikalla, mutta äiti ei antanut poistattaa sitä. Henkisesti sairaan isän tekosista kompleksi PTSD.