Ajattelin vielä aamulla etten kerro tätä ikinä kenellekään,
mutta nyt haluan kuitenkin. Anonyymejahan tässä ollaan, ja kun olen asiaa ennenkin täällä jauhanut, niin kerron sitten tämänkin.
Menin sähläämään ihmissuhteissani eilen illalla kaiken, mitä olen yrittänyt viime kuukaudet pitää kasassa. Asia toisensa jälkeen tapahtui vauhdilla, ja jossain vaiheessa vain päästin irti käsijarrusta. Tämä ei ole ihan sitä miltä kuulostaa, mutta melkein. En selittele mitään enkä odota keneltäkään hyväksyntää. Nyt kuitenkin tiedätte, ettei tämä mamma pystynyt siihen mihin olisi pitänyt pystyä. En tiedä missä vaiheessa minun olisi pitänyt myöntää asioiden suunta itselleni, mutta nyt viimeistään joudun sen tekemään.
No niin, nyt se on sanottu.
Kommentit (124)
en todellakaan ole sanonut mitään tuollaista. En ole edes ollut kovin helposti ihastuvaa tyyppiä, eikä minulla ole mitään varattuihin kohdistuvaa yritystä. Ihme väitteitä. Mutta tietenkin myönnän että huomio imartelee, ketäpä ei?
38, omaa miestänihän minä rakastan, mutta olen aivan sekaisin tunteitteni kanssa.
39, kiitos rohkaisusta. Kyllä se pelkkää suutelua pitemmälle meni... :/ En voi selitellä enkä puolustella.
94, kiitos. Kunpa tämän voisikin vain unohtaa. Tunnen kuitenkin itseni ja tiedän, etten voi elää elämääni kertomatta tätä koskaan miehelleni. Ei se olisi reilua häntäkään kohtaan.
Mitä siitä sitten seuraa, onkin toinen juttu. :' ' ' ( Olen tehnyt todella paskasti ja väärin häntä kohtaan. Ihastuin tähän toiseen mieheen jo loppukesästä ja syksyllä hän kertoi minulle omista tunteistaan. Pian sen jälkeen kerroin koko kuvion aviomiehelleni, koska uskoin ihastuksen helpottavan. Silloin mieheni suhtautui asiaan rennosti ja ymmärsi minua hyvin. On hänelläkin näitä juttuja joskus ollut. Jouduin kuitenkin huomaamaan, etteivät tunteeni kadonneet mihinkään, päin vastoin. Myöhemmin syksyllä mieheni tajusi tämän ja siitä aiheutui aikamoinen selkkaus perheessämme. :( Siitä toivuttiin pitkillä keskusteluilla. Sain vakuutettua miehelleni, että hän on todellisen rakkauteni kohde, muut jutut ovat vain ohimenevää ihastusta. Se oli totta ja ajattelen rehellisesti edelleenkin näin sekoilustani huolimatta. Tosin olen perjantain jälkeen olen miettinyt tämän toisenkin suhteen merkitystä. Miksi reagoimme molemmat tapaamiseen niin voimakkaasti, jos se on vain ohimenevä ihastus??
Olemme asuneet ihastukseni kanssa eri kaupungeissa pari kuukautta, ja se on helpottanut tilannetta. Luulin jo päässeeni koko asiasta kohtuullisen hyvin yli - mutta... :s Kun tapasimme perjantaina, tuntui kuin jotain olisi räjähtänyt sisälläni. Siitä sitten seurasi kaikki mitä seurasi.
Olen tehnyt todella, todella halpamaisesti aviomiestäni kohtaan. :' ' ( Juuri kun olimme saaneet luottamuksen takaisin, mokaan kaiken. En tiedä mitä sanoisin hänelle - anteeksiantoa en voi ainakaan pyytää. En olisi uskonut, että pystyn tekemään näin loukkaavan ja vittumaisen teon. :(
homma eteni nopeasti muuhunkin. Ei se ollut etukäteen suunniteltua.
Haluatko jakaa arjen, kodin, lapsesi kasvatuksen? Jos eroatte millaiset järjestelyt tekisit miehesi kanssa, missä sinä asuisit, missä mies, kumman luo lapsi jää asumaan, kuinka jakaisitte vanhemmuuden? Mieti asiaa myös lapsen kannalta.
Nyt kun puntaroit tunteitasi, mieti myös ihan käytännön arjen juttujen kannalta kuinka elämä sitten muuttuisi.
Tiedän että nämä kaikki asiat täytyy miettiä läpi. Tällä hetkellä en vain osaa katsoa vielä kovin pitkälle... olen niin hämmentynyt tapahtuneesta.
En jaksanut lukea ihan koko ketjua. Menikö teillä juttu ihan " loppuun asti" ? Oletko vielä keskustellut miehesi kanssa tilanteesta, vai ajattelitko ettet enää ihastustasi tapaa?
t. 39
Päätös voi olla helppo (ja mennä vikaan) jos tekee ratkaisun vain sen huumaavan tunteen perusteella.
ei se ihan loppuun asti mennyt... riippuen vähän määritelmistä. :/ Enkä tiedä vielä jatkosta. En ole kertonut tästä miehelleni. Hän on reissussa ja muutenkin tarvitsen kyllä ensin aikaa tilanteen kelaamiseen.
Kuka meistä muka voi sanoa, että jos tilanne tulisi niin ei olisi millään lailla sen vietävissä? Itse en ole pettänyt ja rakastan miestäni, mutta tilanteet tulevat ja menevät. Hei haloo, maailmassa tapahtuu paljon tätä! Ja lähes kaikki silti vannovat ikuista rakkautta sitä omaa puolisoaan kohtaan. Ihmisiä me ollaan vain!
Saattais kyllästyä arkeen aika nopeesti se poika! Eihän se tiedä minkälaista se on.
Ja tää voi sitäpaitsi vaan olla kolmenkympinkriisiä sun kohdaltas.
Vai onko teistä jotenkin hyväksyttävämpää pettää suomalaista???!
että olen yllättynyt vastauksistanne. Olin varma, että tulisi pelkkää paskaa niskaan. Kiitos jokaiselle, joka on vastannut asiallisesti.
Olemme jutelleet monessa aikaisemmassa viestiketjussa. Itsellänihän siis sellainen tilanne, että olen ihastunut mieheen, joka ei minun ihastumisestani tiedä. Näemme erään projektin osalta hyvin harvoin. Mitään ei siis välillämme ole tapahtunut. Voin kuitenkin sanoa, että otollisessa tilanteessa kiusaus ylittää omat rajat olisi hyvin suuri. Mutta sehän on vain realistinen ajatus. Kuten eräs jo ketjussa totesikin, olemme vain ihmisiä.
Ja myös päinvastoin ajatellen, olen hyvin tietoinen siitä, että oma mieheni voi vallan hyvin ihastua toiseen naiseen. Tiedän, että hänellä vientiä riittäisi. Tosin itse en halua oman parisuhteeni olevan mikään tuomioistuin.
Voimia sinulle, tunteesi ovat varmaankin hyvin ristiriitaiset tällä hetkellä.
t. 39
on sitten niin erityistä, että lankesit häneen? Onko hän hurjan komea tai upea persoona? Minkä ikäinen hän on?
Tunteet ovat todellakin ristiriitaisia tällä hetkellä... Tiedän ettei mieheni ikimaailmassa hyväksy asiaa jos sen hänelle kerron. Enkä sitä odotakaan. Kyllä hänelläkin on ollut ihastuksia ja kysyntää, mutta ainakaan tietääkseni koskaan ei ole tapahtunut mitään.
Kiitos sinulle.
niin hän on ihanan elämänmyönteinen, hauska ja nokkela, meillä synkkaa joka tasolla ja välillämme on vetovoimaa. Ei hän ehkä komea ole, mutta syötävän söpö. Ikää 21.
Enkä sano tätä puolustellakseni mitään.
En voi mitenkään elää loppuelämääni salaillen tällaista. En halua, että avioliittomme onni on vain kulissia minun puoleltani. Ja sitähän se on, jos esitän että kaikki on hyvin.
Ihastukseni on laitellut useita tekstareita ja haluaisi tavata uudestaan. Toisaalta tekisi mieleni koska tuntuu, ettei kuvio voi enää tämän huonommaksi muuttua vaikka tapaisimmekin. Ainoa moraalisesti oikea ratkaisu olisi kuitenkin kieltäytyä... Kyllä v*tuttaa niin maan p****leesti kaikki. :((( Miksi ihminen mokaa, vaikka tietää ettei siitä seuraa kuin paha mieli???
jutusta voisi kehkeytyä jotakin syvällisempääkin?
Mitä sä oikein ajattelet? Petät miestäsi jo siinä kun edes harkitset tapaavasi sitä poikaa vielä!
Oletko siis suudellut the harjoittelijapojun kanssa? Onhan sekin jo kamala teko miestäsi kohtaan, mutta toisaalta et antanut jutun kehkeytyä pidemmälle, vai kumpi teistä laittoi suutelulle stopin?
Oletpa jälleen saanut typeriä vastauksia tässäkin ketjussa. Itse koen, että pitkässä parisuhteessa olevilla on se mahdollisuus että ihastuu ja retkahtaa. Se on ehdottoman väärin, mutta toisaalta se on ehdottoman inhimillistä.
Voimia sinulle!