Lue keskustelun säännöt.
Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta
05.04.2024 |
Työ ei saaa viedä tehokkuusvaatimuksineen meistä kaikkia mehuja, vaan energiaaa ja elämäniloa pitää riittää vielä iltoihin ja viikonloppuihinkin.
Työyhteisössä olisi hyvä puida työpaikan asioita niiin, että työmurheita ei tarvitsisi viedä liiikaa pohdittavaksi kotiin puolison kanssa.
Tulisi tehdä mukavia, virkistäviä, palautttavia ja rentouttavia asioita vapaa-aikana.
Kommentit (127)
Burnoutin jälkeen kuntoutustuelle ja paluuta entiseen ei ole. Varmaan suurin pelko kapitalismilla on, että ihmiset huomaa, että vähemmälläkin pärjäisi ja vapaa-aika onkin arvokkainta, mitä voi ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Burnoutin jälkeen kuntoutustuelle ja paluuta entiseen ei ole. Varmaan suurin pelko kapitalismilla on, että ihmiset huomaa, että vähemmälläkin pärjäisi ja vapaa-aika onkin arvokkainta, mitä voi ostaa.
Narkki ei hallitse narkkaustaan, juoppo ei hallitse juomistaan ja kympin tyttö ei hallitse miellyttämistään.
Olen alkanut vastustamaan näitä ahdistavia tuottavuuden vaatimuksia. Mikä on tällainen johtamistyyli, jossa työntekijöiltä vaatimalla vaaditaan isompaa työpanosta. Joka kuukausi pitäisi päästä tavoitteisiin, vaikka ihminen ei ole mikään kone, joka toimisi samalla teholla päivästä toiseen.
En jaksa enää, unettomuus ja väsymys ovat lisääntyneet. Ja tiedoksi näille urpoille, jotka kuittaavat minunlaiseni työtä vältteleviksi luusereiksi. Olen tehnyt koko ikäni ahkerasti töitä ja teen tänäkin päivänä. Ero on siinä, että ennen koin iloa työstäni, tein sitä mielelläni. Kukaan ei kytännyt tekemisiäni joka tunti. Nykyään olen kuin hakattu koira, suoriudun rimaa hipoen paskasta työstäni.
Miten kaipaankin sitä työtä (suurin piirtein samat tehtävät), josta olin ylpeä ja tyytyväinen itseeni. Kaipaan työnantajaa, joka luottaa työntekijään. Työtä, johon minulla oli hallinnan tunne. Psykologisesti turvallista ja hyvän työilmapiirin työpaikkaa, jossa työntekijästä välitettiin oikeasti, eikä vain näennäisesti.
Onneksi minulla on hyvä itsetunto, niin pärjään, nuorempia käy sääliksi. Voin säästöjeni vuoksi lopettaa tämän vaikka huomenna, jos käy liian raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan mennyt noin. Teen töissä vain omat hommani enkä stressaa turhista.
Mitä työtä teet?
Ei sillä ole väliä. Kaikissa töissä voi itse valita antaako työn kuormittaa liikaa vai ei.
Hyvin pitkälti näin. Soveltuvuus alalle. Ammattitaito. Omasta työkunnosta huolehtiminen. Hyvän yhteishengen rakentaminen omalta osaltaan. Tekemällä hyvin sen, mikä näillä resursseilla on mahdollista, sitten voi hymyillen ja hyvällä omallatunnolla lähteä kotiin.
Hikipajoja on kyllä Suomessakin, mutta niihin ei tarvitse jäädä.
Olen sairaanhoitaja. Työskentelen yksikössä jossa työvuorot arkisin 8-20 välillä. Yksikkö ei ole öisin tai viikonloppuisin auki. Työn määrä lisääntyy koko ajan ja työnantajapuolelta tulee koko ajan enemmän töitä tehtäväksi. Ennen aamulla tiesin mitä teen, nyt en tiedä mihin minut on sijoitettu. Poissaolojen määrä on merkittävästi lisääntynyt, todella merkittävästi. Porukka vaihtaa työpaikkaa. Alimiehitys joka päivä.
työpäivän jälkeen olen todella väsynyt. Ei jaksa keskittyä mihinkään. Yritän ulkoilla, koska se auttaa mieltä palautumaan. Ahdistaa se kun ei hirveässä kiireessä pysty tekemään työtään niin hyvin kuin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja. Työskentelen yksikössä jossa työvuorot arkisin 8-20 välillä. Yksikkö ei ole öisin tai viikonloppuisin auki. Työn määrä lisääntyy koko ajan ja työnantajapuolelta tulee koko ajan enemmän töitä tehtäväksi. Ennen aamulla tiesin mitä teen, nyt en tiedä mihin minut on sijoitettu. Poissaolojen määrä on merkittävästi lisääntynyt, todella merkittävästi. Porukka vaihtaa työpaikkaa. Alimiehitys joka päivä.
työpäivän jälkeen olen todella väsynyt. Ei jaksa keskittyä mihinkään. Yritän ulkoilla, koska se auttaa mieltä palautumaan. Ahdistaa se kun ei hirveässä kiireessä pysty tekemään työtään niin hyvin kuin pitäisi.
Vielä kun lisäät tuohon jatkuvat yt:t, potku-uhan, olemattomat uudelleentyöllistymismahdollisuudet potkujen jälkeen, lyhyemmät lomat ja pienemmän palkan, niin työsi vastaa melkein yksityisen puolen työtä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että moni inhoaa kaikenlaisia palavereita ja etenkin tiimipalavereita, mutta mä en suostuisi enää menemään sellaiseen työyhteisöön, jossa ei säännöllisesti istuta alas ja keskustella työpaikan asioista kuin aikuiset. Se on mun elinehto.
Edellisessä työpaikassani oli pe klo 14 haukkumispalveri, jossa käytiin läpi mitä kukin on jättänyt tekemättä tai tehnyt väärin. Siitä oli mukava lähteä viettämään viikonloppua. Ne muistuttivat oikeudenkäyntiä ja vihasin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse teen vain 40 tuntia viikossa, niin en rasitu liikaa. Sillä saan ihan riittävästi rahaa elämiseen.
T. lähihoitaja.
Ennenvanhaan korvessa tukkikämpällä oltiin metsätöissä aamupimeästä iltapimeään eikä kukaan valittanut vapaa-ajasta kirves,puukko ja pokasaha oli jätkän kaverit.
Silloin ei ollutkaan somettelua eikä ns vapaa-ajan ongrelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olen itse päässyt nyt sellaiseen työpaikkaan, että kun portti takana sulkeutuu niin työt jää sinne. Työpäiviäkin on vähemmän kuukaudessa kuin edellisellä alalla, mutta palkka on parempi. Eikä tarvitse itse huolehtia muusta kuin siitä, että tekee vain työnsä. Ennen joutui olemaan itse ns. isäntänä rengin palkalla. Paljon mukavampi olla kotona lasten kanssa ja jaksaa tehdä kaikkea muutakin kuin olla zombiena.
Vierailija kirjoitti:
Itse teen vain 40 tuntia viikossa, niin en rasitu liikaa. Sillä saan ihan riittävästi rahaa elämiseen.
T. lähihoitaja.
Orpo järkkää sulle 48 tuntia viikkoon. Se huoltosuhde on korjattava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan korvessa tukkikämpällä oltiin metsätöissä aamupimeästä iltapimeään eikä kukaan valittanut vapaa-ajasta kirves,puukko ja pokasaha oli jätkän kaverit.
Silloin ei ollutkaan somettelua eikä ns vapaa-ajan ongrelmia.
Homma päättyi "tes neuvotteluihin" Korian sillalla.
Pitäsiköhän Orpo ja EK kutsua sinne neuvotteluihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen vain 40 tuntia viikossa, niin en rasitu liikaa. Sillä saan ihan riittävästi rahaa elämiseen.
T. lähihoitaja.
Orpo järkkää sulle 48 tuntia viikkoon. Se huoltosuhde on korjattava!
Jos ei löydy työntekijöitä, niin se on hyvinkin mahdollista. Meillä on jatkuva haku päällä, joten tervetuloa töihin. Ei tämä niin rankkaa ole mitä puhutaan ja palkalla elää ihan hyvin.
T. lähihoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teen vain 40 tuntia viikossa, niin en rasitu liikaa. Sillä saan ihan riittävästi rahaa elämiseen.
T. lähihoitaja.
Orpo järkkää sulle 48 tuntia viikkoon. Se huoltosuhde on korjattava!
Jos ei löydy työntekijöitä, niin se on hyvinkin mahdollista. Meillä on jatkuva haku päällä, joten tervetuloa töihin. Ei tämä niin rankkaa ole mitä puhutaan ja palkalla elää ihan hyvin.
T. lähihoitaja.
Ultimaattumisi on bluffia!
Hae sinne prisman kassalle 3000 muun kanssa ja saa se työpaikka tai elä pysyvästi karenssissa, koska lähärille on aina työpaikkoja osoitettavaksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusipäiväinen työviikko takaisin. Loppuu se valitus 35 viikkotyötunnista.
Siitä olen samaa mieltä, että työasiat käsitellään työpaikalla eikä kanneta kotiin muiden murheeksi. Ammattilaiset toimivat niin.
T. 140% työviikko
Mitä työtä teet? Entä onko sinulla perhettä?
Juuri niitä sote-, opetus- ja kasvatusalan töitä, joita pidetään raskaina. Perhe on.
Siitä on ehkä ollut etua, että olen tullut ikään kuin ulkopuolisena näille aloille, katsoen kaikkea etäämmältä ja kokonaisuutena. Kysyen, miettien ja kyseenalaistaen. Sitten rohkeus tehdä ja kokeilla asioita eri tavalla. Liukuhihnalta kohti luovuutta ja läsnäoloa.
Irtisanoutuminen. Sitä pitäisi harrastaa enemmän. Työnantajilla olisi kusi sukassa, kun jatkuvasti joutuisivat kouluttamaan uusia työntekijöitä ja tuottavuus laskisi.
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoutuminen. Sitä pitäisi harrastaa enemmän. Työnantajilla olisi kusi sukassa, kun jatkuvasti joutuisivat kouluttamaan uusia työntekijöitä ja tuottavuus laskisi.
Noinhan siinä käy.
Isot, paremmat ja kauniimmat firmat kun saa luvan irtisanoa läskiä, niin alkaa armoton headhunttaus pienemmiltä. Huoletta voi kasvattaa organisaatiota nappaamalla pieniltä ja keskikokoisilta avainhenkilöt, koska myöhemmin saa läskin leikattua helposti pois ilman YT-mainehaittaa.
Löytyykö pörssistä kotimaista köysivalmistajaa johon sijoittaa? Omistajatoimarin puolesta kyselen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusipäiväinen työviikko takaisin. Loppuu se valitus 35 viikkotyötunnista.
Siitä olen samaa mieltä, että työasiat käsitellään työpaikalla eikä kanneta kotiin muiden murheeksi. Ammattilaiset toimivat niin.
T. 140% työviikko
Mitä työtä teet? Entä onko sinulla perhettä?
Juuri niitä sote-, opetus- ja kasvatusalan töitä, joita pidetään raskaina. Perhe on.
Siitä on ehkä ollut etua, että olen tullut ikään kuin ulkopuolisena näille aloille, katsoen kaikkea etäämmältä ja kokonaisuutena. Kysyen, miettien ja kyseenalaistaen. Sitten rohkeus tehdä ja kokeilla asioita eri tavalla. Liukuhihnalta kohti luovuutta ja läsnäoloa.
Kun olet noinkin monipuolisesti nähnyt sote-, opetus- ja kasvatusalan töitä ja mahdollisesti työpaikkoja, niin todellako olet kuuden päivän työviikon kannalla?
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoutuminen. Sitä pitäisi harrastaa enemmän. Työnantajilla olisi kusi sukassa, kun jatkuvasti joutuisivat kouluttamaan uusia työntekijöitä ja tuottavuus laskisi.
Jospa vaan olisi työpaikkoja valmiina, mihin mennä irtisanoutumisen jälkeen. Ensin karenssi ja sen jälkeen heikennetty ansiosidonnainen ei innosta, jos työtä ei löydykään.
Vetääkö totuus hiljaiseksi?