Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta

Olen asiantuntija-ammatissa, käytännössä kaikki työ on etätyötä kotoa, omilla aikatauluillani. Riittää kun pysyn sovituissa deadlineissa, muuten päätän itse milloin ja miten paljon teen töitä.

Elämä on lähes stressitöntä, työn koen mielekkääksi ja palkitsevaksi (niin rahallisesti kuin muutenkin).

Sanoisin, että oleellisin hyvä puoli työssäni on se, etten joudu koskaan tekemisiin muiden ihmisten kanssa muuten kuin sähköpostin välityksellä.

Ihmisistä se stressi syntyy, ei niinkään työstä. Näin väitän.

Ovatko töittensä takia zombietasolle uupuneet ihmiset ymmärtäväisiä niitä kohtaan, jotka ovat jättäytyneet työttömiksi, koska eivät pidä sellaista elämää elämisen arvoisena? Näitä uupuneiden kauhutarinoita lukiessa tulee nimittäin mieleen ne muut keskustelut, joissa haukutaan tukien varassa eläviä.

Itse olen kuumeisesti etsinyt 80-prosenttista osa-aikatyötä, koska pelkään etten kestä kokoaikaisessa, mutta systemaattisesti minulle joko ei tule vastausta tai sitten vastataan, ettemme etsi juuri nyt osa-aikaista.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko töittensä takia zombietasolle uupuneet ihmiset ymmärtäväisiä niitä kohtaan, jotka ovat jättäytyneet työttömiksi, koska eivät pidä sellaista elämää elämisen arvoisena? Näitä uupuneiden kauhutarinoita lukiessa tulee nimittäin mieleen ne muut keskustelut, joissa haukutaan tukien varassa eläviä.

Itse olen kuumeisesti etsinyt 80-prosenttista osa-aikatyötä, koska pelkään etten kestä kokoaikaisessa, mutta systemaattisesti minulle joko ei tule vastausta tai sitten vastataan, ettemme etsi juuri nyt osa-aikaista.

Ehkäpä eivät ole samoja henkilöitä nämä uupuvat ja tukien varassa eläviä haukkuvat. Tässä on vaan se ongelma, että jos kaikki toimisivat noin, niin yhteiskunta ei pyörisi. Jotkut sitten joutuvat uhraamaan elämänsä ja terveytensä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi väsynyt. Olen osa-aikainen, mutta teen täyttä viikkoa täysillä tunneilla, koska työpaikan tilanne on huono. Jos en tee, syyllistetään. Aina puuttuu yksi tai kaksi työvuorosta, ja silti pitää selvitä ihan samalla tavalla kuin täydellä miehityksellä. Harvoin ehtii edes istua alas ja pitämään taukoja, joten koko 8-9 tuntia on yhtä ravaamista. Jalat huutaa hoosiannaa jokaisen vuoron jälkeen. Kaiken tämän lisäksi oman vuoron suunnittelu ja työtehtävien jako muille. Käytännössä tarkoittaa sitä, että muut hoitaa omat hommat ja itse juokset omien töiden päälle puuttuvien työntekijöiden työt. Tätä pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä.

Omia valintojasi. Noin tein ennen minäkin, mutta sitten päätin, että teen sen mikä on normaalia ja riittävää palkkaani nähden. Pomo voi vaatia ihan mitä lystää, mutta jos se ei riitä, että teen normaalia tahtia ja pallkkani edestä töitä, niin potkikoon pihalle.

Niin kauan vaaditaan enemmän, kun siihen alistutaan.

NÄIN JUURI! Me vanhemmat osaamme tämän, vielä, kun saisi nuoret ymmärtämään. He polttavat itsensä loppuun. Vähän, kun kehutaan ja oikeista naruista vedellään, nuoriso painaa pienellä palkalla täysillä. Toivottavasti edes osa pääsee eteenpäin, ylenemään. Osa painaa duunia mieliala- ja unilääkkeiden avulla. Reppanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se menekään kun kotona ei ala uusi työpäivä. Ulkoilua, löhöilyä, streemausta töllöstä ja tilausruokaa. Lapsettomana on oikein leppoisaa.

No sulla ei selvästi ole liiaksi työstressiä. Mä olen kyllä lapseton, mutta käytännössä usein kotona alkaa ihan uusi työpäivä sitä samaa työtä jota tein varsinaisen työpäivänkin, jos joku deadline-paine on päällä kuten usein on, tai muuten vaan tuntuu että on ollut jotenkin liian hidas saamaan valmista. Silloinkin kun ei ole ylitöitä, on niin loppu ettei jaksa mitään. Vituttaa ja ahdistaa vaan, eikä mitään jaksa tehdä. Mitään lapsia tai puolisoa edes en tosiaan jaksaisi, kun työstä toipuminen vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä ja ärsykkeettömyyttä.

Hei haloo nyt! Aseta rajasi, täällä eletään vain kerran. Tuohan on aivan järkyttävää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi väsynyt. Olen osa-aikainen, mutta teen täyttä viikkoa täysillä tunneilla, koska työpaikan tilanne on huono. Jos en tee, syyllistetään. Aina puuttuu yksi tai kaksi työvuorosta, ja silti pitää selvitä ihan samalla tavalla kuin täydellä miehityksellä. Harvoin ehtii edes istua alas ja pitämään taukoja, joten koko 8-9 tuntia on yhtä ravaamista. Jalat huutaa hoosiannaa jokaisen vuoron jälkeen. Kaiken tämän lisäksi oman vuoron suunnittelu ja työtehtävien jako muille. Käytännössä tarkoittaa sitä, että muut hoitaa omat hommat ja itse juokset omien töiden päälle puuttuvien työntekijöiden työt. Tätä pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä.

Omia valintojasi. Noin tein ennen minäkin, mutta sitten päätin, että teen sen mikä on normaalia ja riittävää palkkaani nähden. Pomo voi vaatia ihan mitä lystää, mutta jos se ei riitä, että teen normaalia tahtia ja pallkkani edestä töitä, niin potkikoon pihalle.

Niin kauan vaaditaan enemmän, kun siihen alistutaan.

Otan tämän ohjenuorakseni tästä eteenpäin. En enää stressaa, teen sen minkä ehdin. Palkatkoot lisää henkilökuntaa. Toivottavasti mahdollisimman moni alkaa tekemään näin. Terveys on tärkeää, mikään työ ei ole niin tärkeä, että se kannattaisi menettää.

 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että moni inhoaa kaikenlaisia palavereita ja etenkin tiimipalavereita, mutta mä en suostuisi enää menemään sellaiseen työyhteisöön, jossa ei säännöllisesti istuta alas ja keskustella työpaikan asioista kuin aikuiset. Se on mun elinehto.

Ei kaikki tee toimistohommia..vielä !