Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta
Työ ei saaa viedä tehokkuusvaatimuksineen meistä kaikkia mehuja, vaan energiaaa ja elämäniloa pitää riittää vielä iltoihin ja viikonloppuihinkin.
Työyhteisössä olisi hyvä puida työpaikan asioita niiin, että työmurheita ei tarvitsisi viedä liiikaa pohdittavaksi kotiin puolison kanssa.
Tulisi tehdä mukavia, virkistäviä, palautttavia ja rentouttavia asioita vapaa-aikana.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla ei ole elämässään muuta kuin työ ja sitten ulisevat, kun väsyttää eikä ole voimia mihinkään. HERÄTKÄÄ! Jokainen voi itse valita elääkö työlle vai tekeekö töitä eläkseen.
Tällaiset esihenkilöinä ovat pahimpia. Vaativat samaa työnalttarille uhrautumista muiltakin. Ulisevat uupumusta, mutta samaan aikaan haveksuvat alaisiaan, jotka eivät suostu venymään samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.
Ihan ihmisäly riittää, kunhan sitä olisi päättäjien päässä. Osa-aikatyötä pitää alkaa tukea, työtä jakaa siten useammalle, kaikille syntyy samalla vapaata, palautumisaikaa. Palkat ylöspäin, pakolliset elinkustannukset alaspäin, ehkä sitten täällä haluaisi edelleenkin lisääntyä muutkin kuin uskikset ja ulkkikset. Tulisi pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle halvemmaksi. Mutta ei, raha ja tehokkuus on tärkeintä...
Miten elinkustannukset tippuvat, jos palkat nousevat? Jos esimerkiksi myyjän palkka nousee, niin jostainhan se noussut palkka pitää saada? Usein palkankorotus rahoitetaan hintojen nostamisella.
Ei ihme että itsem.urhat lisääntyvät. Ei ihminen kestä. Laskekaapa kuinka paljon teette töitä verrattuna kuinka paljon sitä omaa aikaa jää vaikka vuodessa. Alkaa parvekkeen lasit aukeamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.
Ihan ihmisäly riittää, kunhan sitä olisi päättäjien päässä. Osa-aikatyötä pitää alkaa tukea, työtä jakaa siten useammalle, kaikille syntyy samalla vapaata, palautumisaikaa. Palkat ylöspäin, pakolliset elinkustannukset alaspäin, ehkä sitten täällä haluaisi edelleenkin lisääntyä muutkin kuin uskikset ja ulkkikset. Tulisi pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle halvemmaksi. Mutta ei, raha ja teho
Pakolliset elinkustannukset: asuminen, sähkö, ruoka. Alkoholi, tupakka ja moni muu ei kuulu pakollisiin elinkustannuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vaihtanut työtä jo ajat sitten, jos työpäivät kuormittaisivat niin, ettei vapaa-ajasta pysty nauttimaan. Elämä on liian lyhyt, jotta sitä kannattaisi käyttää itsensä rääkkäämiseen.
Olen eri, mutta olen ahkerasti hakenut uutta työtä vaan kun sitä ei saa. En tiedä millä ihmeen alalla olette te jotka luulette työllistymisen olevan helppoa. Noh, nyt opiskelen sotealaa ja olen aika luottavainen että löytyy työpaikka jossa sallitaan 4-päiväinen työviikko.
Täällä yksi väsynyt. Olen osa-aikainen, mutta teen täyttä viikkoa täysillä tunneilla, koska työpaikan tilanne on huono. Jos en tee, syyllistetään. Aina puuttuu yksi tai kaksi työvuorosta, ja silti pitää selvitä ihan samalla tavalla kuin täydellä miehityksellä. Harvoin ehtii edes istua alas ja pitämään taukoja, joten koko 8-9 tuntia on yhtä ravaamista. Jalat huutaa hoosiannaa jokaisen vuoron jälkeen. Kaiken tämän lisäksi oman vuoron suunnittelu ja työtehtävien jako muille. Käytännössä tarkoittaa sitä, että muut hoitaa omat hommat ja itse juokset omien töiden päälle puuttuvien työntekijöiden työt. Tätä pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä.
Täytin 57 ja päätin että nyt saa riittää. Tulen kyllä toimeen vähällä ja säästöilläni. Pakko sanoa että en vaihtaisi takaisin työelämään. Aamuisin hyvä aamupala ja lenkki. Sen jälkeen voin tehdä mitä ikinä haluan ja tavata ystäviä ja harrastaa. Säännölliset ruokailut välipaloineen ja olo on todellakin virkeä. Mietin vain että tuli kulutettua työelämässä monta kymmentä vuotta ennen kuin tajusin mikä tässä elämässä on kaikkein tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.
Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?
Eri olen mutta miten kuntoilla kun ei jaksa kuin rojahtaa sohvalle ja vaipua lähes koomaan ennen kuin siirtyy sänkyyn yöunille. Viikonloput samassa koomassa.
Koska et kuntoile.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi väsynyt. Olen osa-aikainen, mutta teen täyttä viikkoa täysillä tunneilla, koska työpaikan tilanne on huono. Jos en tee, syyllistetään. Aina puuttuu yksi tai kaksi työvuorosta, ja silti pitää selvitä ihan samalla tavalla kuin täydellä miehityksellä. Harvoin ehtii edes istua alas ja pitämään taukoja, joten koko 8-9 tuntia on yhtä ravaamista. Jalat huutaa hoosiannaa jokaisen vuoron jälkeen. Kaiken tämän lisäksi oman vuoron suunnittelu ja työtehtävien jako muille. Käytännössä tarkoittaa sitä, että muut hoitaa omat hommat ja itse juokset omien töiden päälle puuttuvien työntekijöiden työt. Tätä pitäisi jaksaa vielä vuosikymmeniä.
Omia valintojasi. Noin tein ennen minäkin, mutta sitten päätin, että teen sen mikä on normaalia ja riittävää palkkaani nähden. Pomo voi vaatia ihan mitä lystää, mutta jos se ei riitä, että teen normaalia tahtia ja palkkani edestä töitä, niin potkikoon pihalle.
Niin kauan vaaditaan enemmän, kun siihen alistutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.
Ihan ihmisäly riittää, kunhan sitä olisi päättäjien päässä. Osa-aikatyötä pitää alkaa tukea, työtä jakaa siten useammalle, kaikille syntyy samalla vapaata, palautumisaikaa. Palkat ylöspäin, pakolliset elinkustannukset alaspäin, ehkä sitten täällä haluaisi edelleenkin lisääntyä muutkin kuin uskikset ja ulkkikset. Tulisi pidemmällä tähtäimellä yhteiskunnalle halvemmaksi. Mutta ei, raha ja teho
Mutta kun niitä palkollisia on enemmän ja useammalla on sitä ostovoimaa, ei hintoja ole pakko nostaa. Ahneet yrittäjät kyllä nostavat millä tahansa verukkeella.
Mikään työ ei ole oman terveyden menettämisen arvoinen.
En käy töissä yllämainituista syistä.
Kuormitun herkästi, enkä koe pitkiä työpäiviä sen arvoisiksi, että saisin vähän enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Jos pärjää vähällä, suosittelen lopettamaan työnteon kokonaan. On ihanaa, kun on vapaus päättää menoistaan, eikä kukaan vaadi mitään!
Vierailija kirjoitti:
En käy töissä yllämainituista syistä.
Kuormitun herkästi, enkä koe pitkiä työpäiviä sen arvoisiksi, että saisin vähän enemmän rahaa käteen kuin työttömänä.
Jos pärjää vähällä, suosittelen lopettamaan työnteon kokonaan. On ihanaa, kun on vapaus päättää menoistaan, eikä kukaan vaadi mitään!
Nostat kuitenkin työttömyyskorvausta ja sorvailet hakemuksia?
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että tehokkuuden ja tuloksen nousua ei olla työntekijöille korvattu kuin marginaalisesti.
Mahdollisesti aiheutunut vahinko (burnout, työttömyys, mielenterveysongelmat ja selvitymisstrategioiden aiheuttamat ongelmat jne) korvataan myös, ei sen aiheuttajan pussista, vaan sen kärsijöiden pussista (valtaosin).
Kuusipäiväinen työviikko takaisin. Loppuu se valitus 35 viikkotyötunnista.
Siitä olen samaa mieltä, että työasiat käsitellään työpaikalla eikä kanneta kotiin muiden murheeksi. Ammattilaiset toimivat niin.
T. 140% työviikko
Vierailija kirjoitti:
Kuusipäiväinen työviikko takaisin. Loppuu se valitus 35 viikkotyötunnista.
Siitä olen samaa mieltä, että työasiat käsitellään työpaikalla eikä kanneta kotiin muiden murheeksi. Ammattilaiset toimivat niin.
T. 140% työviikko
Mitä työtä teet? Entä onko sinulla perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että tehokkuuden ja tuloksen nousua ei olla työntekijöille korvattu kuin marginaalisesti.
Mahdollisesti aiheutunut vahinko (burnout, työttömyys, mielenterveysongelmat ja selvitymisstrategioiden aiheuttamat ongelmat jne) korvataan myös, ei sen aiheuttajan pussista, vaan sen kärsijöiden pussista (valtaosin).
Niinhän se tuppaa olla. Hyödyt kuitataan ja haitat ulkoistetaan. Tämä on markkinataloutta. Paitsi, että valtio ottaa aina kopin niistä haitoista. Oli kyseessä sitten ihmisten terveys, ympäristöongelmat tai pankkien pelastaminen. Toisin sanoen veronmaksajat ottaa kopin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että tehokkuuden ja tuloksen nousua ei olla työntekijöille korvattu kuin marginaalisesti.
Mahdollisesti aiheutunut vahinko (burnout, työttömyys, mielenterveysongelmat ja selvitymisstrategioiden aiheuttamat ongelmat jne) korvataan myös, ei sen aiheuttajan pussista, vaan sen kärsijöiden pussista (valtaosin).
Tehokkuuden ja tuloksen nousu on ulosmitattu 110% valtiolle ja kompensoitu julkisen sektorin koulutetuille naisille.
Ei ole enää mitään suomalaista mittelstandia, joka perustelisi yrityksiä, vaan loputkin kuihtuu pois.
Suomen ahdinkoon on syynä all-in investoinnit naisiin, jotka tuotti innovaatioiden ja vientituotteiden sijaan 700000 alisuorittavaa valittajaa julkiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös kiinnittää huomio siihen, että tehokkuuden ja tuloksen nousua ei olla työntekijöille korvattu kuin marginaalisesti.
Mahdollisesti aiheutunut vahinko (burnout, työttömyys, mielenterveysongelmat ja selvitymisstrategioiden aiheuttamat ongelmat jne) korvataan myös, ei sen aiheuttajan pussista, vaan sen kärsijöiden pussista (valtaosin).
Tehokkuuden ja tuloksen nousu on ulosmitattu 110% valtiolle ja kompensoitu julkisen sektorin koulutetuille naisille.
Ei ole enää mitään suomalaista mittelstandia, joka perustelisi yrityksiä, vaan loputkin kuihtuu pois.
Suomen ahdinkoon on syynä all-in investoinnit naisiin, jotka tuotti innovaatioiden ja vientituotteiden sijaan 700000 alisuorittavaa valittajaa julkiselle.
Ookkei
Eri, mutta meillä it-alalla se menee niin, että harvoinpa sitä kukaan sanoo suoraan. Esimiehet varsinkin käyttäytyvät sillä tavoin asiallisesti että harvoin tuollaiseen painostavat. Sen sijaan se paine luodaan ovelammin keinoin tiimissä. Luodaan mielikuva, että tässä ollaan nyt samassa veneessä, jossa jos yksikin soutajista jää jälkeen, koko vene on myöhässä ja epäonnistunut. Eli et vastaa vain omasta suorituksestasi, vaan koko tiimin. Jokaiselle laitetaan aina 2 viikoksi tehtävät mitkä pitäisi saada aikaan, ja on paha juttu jos koko tiimin tavoite ei ole vihreällä. Työn luonne on kuitenkin sellainen, että usein tulee vastaan vaikeita teknisiä ongelmia, joiden ratkaisemiseen meneekin paljon enemmän aikaa kuin oletti. Jolloin niitä on käytännössä pakko tehdä vapaa-ajalla, ettei ole se koko tiimin onnistumisen pilannut paska tiimiläinen. Usein myös luodaan mielikuvaa, että tehtävien työmäärät on mitoitettu niin, että jos annetussa ajassa ei saa tehtyä, on keskimääräistä huonompi, jolloin on ihan luonnollistakin joutua kompensoimaan poikkeuksellista hitauttaan tekemällä vapaa-ajalla. Tähän soppaan vielä kilpailu työntekijöiden kesken, miten kaikki haluaa osoittaa olevansa kovia tekijöitä, ja asiakkailta tuleva paine, niin kyllä ne hyvin harvassa on jotka ei koskaan tai juurikaan tee vapaa-ajalla kotonaan työhommia.