Lue keskustelun säännöt.
Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta
05.04.2024 |
Työ ei saaa viedä tehokkuusvaatimuksineen meistä kaikkia mehuja, vaan energiaaa ja elämäniloa pitää riittää vielä iltoihin ja viikonloppuihinkin.
Työyhteisössä olisi hyvä puida työpaikan asioita niiin, että työmurheita ei tarvitsisi viedä liiikaa pohdittavaksi kotiin puolison kanssa.
Tulisi tehdä mukavia, virkistäviä, palautttavia ja rentouttavia asioita vapaa-aikana.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan mennyt noin. Teen töissä vain omat hommani enkä stressaa turhista.
Mitä työtä teet?
Ei sillä ole väliä. Kaikissa töissä voi itse valita antaako työn kuormittaa liikaa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa. Nykyisellään oleva 5 päiväinen työviikko ei mahdollista elämisen arvoista elämää. Tarvitaan muutos.
Vierailija kirjoitti:
No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?
Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.
Mulla menee kyllä aikalailla voimat työhön, mutta olenkin valinnut sellaisen työn että se on oikeasti mielenkiintoista ja tuntuu parhaimmillaan harrastukselta. Muita harrastuksia ei elämään sitten mahdukaan. T. Hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei se menekään kun kotona ei ala uusi työpäivä. Ulkoilua, löhöilyä, streemausta töllöstä ja tilausruokaa. Lapsettomana on oikein leppoisaa.
No sulla ei selvästi ole liiaksi työstressiä. Mä olen kyllä lapseton, mutta käytännössä usein kotona alkaa ihan uusi työpäivä sitä samaa työtä jota tein varsinaisen työpäivänkin, jos joku deadline-paine on päällä kuten usein on, tai muuten vaan tuntuu että on ollut jotenkin liian hidas saamaan valmista. Silloinkin kun ei ole ylitöitä, on niin loppu ettei jaksa mitään. Vituttaa ja ahdistaa vaan, eikä mitään jaksa tehdä. Mitään lapsia tai puolisoa edes en tosiaan jaksaisi, kun työstä toipuminen vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä ja ärsykkeettömyyttä.
Olisin vaihtanut työtä jo ajat sitten, jos työpäivät kuormittaisivat niin, ettei vapaa-ajasta pysty nauttimaan. Elämä on liian lyhyt, jotta sitä kannattaisi käyttää itsensä rääkkäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan mennyt noin. Teen töissä vain omat hommani enkä stressaa turhista.
Mitä työtä teet?
Ei sillä ole väliä. Kaikissa töissä voi itse valita antaako työn kuormittaa liikaa vai ei.
Voi valita, mutta työnantaja voi myös seuraavien yt:iden tullen poistaa firmasta. Ainakin omalla alalla firmat pyörittää yt:itä ihan jatkuvasti siksi, että saavat ne "intohimottomat" yhdeksästä viiteen tekijät, jotka ei veny ja tee ylitöitä ja tee huippulaskutusta, laitettua ulos ja uusia tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se menekään kun kotona ei ala uusi työpäivä. Ulkoilua, löhöilyä, streemausta töllöstä ja tilausruokaa. Lapsettomana on oikein leppoisaa.
No sulla ei selvästi ole liiaksi työstressiä. Mä olen kyllä lapseton, mutta käytännössä usein kotona alkaa ihan uusi työpäivä sitä samaa työtä jota tein varsinaisen työpäivänkin, jos joku deadline-paine on päällä kuten usein on, tai muuten vaan tuntuu että on ollut jotenkin liian hidas saamaan valmista. Silloinkin kun ei ole ylitöitä, on niin loppu ettei jaksa mitään. Vituttaa ja ahdistaa vaan, eikä mitään jaksa tehdä. Mitään lapsia tai puolisoa edes en tosiaan jaksaisi, kun työstä toipuminen vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä ja ärsykkeettömyyttä.
Onko tuo sinusta elämisen arvoista elämää? Jos ei, miksi suostut tuollaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan mennyt noin. Teen töissä vain omat hommani enkä stressaa turhista.
Mitä työtä teet?
Ei sillä ole väliä. Kaikissa töissä voi itse valita antaako työn kuormittaa liikaa vai ei.
Voi valita, mutta työnantaja voi myös seuraavien yt:iden tullen poistaa firmasta. Ainakin omalla alalla firmat pyörittää yt:itä ihan jatkuvasti siksi, että saavat ne "intohimottomat" yhdeksästä viiteen tekijät, jotka ei veny ja tee ylitöitä ja tee huippulaskutusta, laitettua ulos ja uusia tilalle.
No eipä siinä mitään menetä, jos vapautuu epäinhimillisistä olosuhteista ja pääsee elämään järkevää elämää. Ellei sitten ole masokisti, joka nauttii kärsimyksestä ja uhrautumisesta työnantajan alttarille.
En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, joilla ei ole elämässään muuta kuin työ ja sitten ulisevat, kun väsyttää eikä ole voimia mihinkään. HERÄTKÄÄ! Jokainen voi itse valita elääkö työlle vai tekeekö töitä eläkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onni on liukuva työaika ja vapaus tehdä töitä silloin kun haluaa. Ei pääse työt rasittamaan.
Juu ei semeekään, vapaa-aikana pitää tehdä myös töitä, kun niitä on niin paljon, ettei työaikana ehdi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei semeekään, vapaa-aikana pitää tehdä myös töitä, kun niitä on niin paljon, ettei työaikana ehdi tehdä.
Hullu paljon työt tekee, viisas pääsee vähemmällä. Mutta työnantajat varmasti nauttivat, kun saavat ilmaistyövoimaa palkallisen lisäksi teistä tunnollisista lampaista.
Vierailija kirjoitti:
Juu ei semeekään, vapaa-aikana pitää tehdä myös töitä, kun niitä on niin paljon, ettei työaikana ehdi tehdä.
Pitää? Kuka sanoo, että pitää tehdä palkatonta työtä vapaa-ajalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole koskaan mennyt noin. Teen töissä vain omat hommani enkä stressaa turhista.
Mitä työtä teet?
Ei sillä ole väliä. Kaikissa töissä voi itse valita antaako työn kuormittaa liikaa vai ei.
Voi valita, mutta työnantaja voi myös seuraavien yt:iden tullen poistaa firmasta. Ainakin omalla alalla firmat pyörittää yt:itä ihan jatkuvasti siksi, että saavat ne "intohimottomat" yhdeksästä viiteen tekijät, jotka ei veny ja tee ylitöitä ja tee huippulaskutusta, laitettua ulos ja uusia tilalle.
Eikös se ole vain hyvä, että pääsee pois oravanpyörästä, joka ennemmin tai myöhemmin johtaa burn-outiin? Samalla voi silmät aueta sille, että elämässä on muutakin työt ja raatamalla orjana ilmaisia lisätöitä ei saa muuta kuin itsensä sairaaksi.
Tein 10 vuotta raskasta ja vaarallista työtä, joka tehdään ulkona ympäri vuoden ja se oli vuorotyötä (viikko aamua, viikko iltaa) ja se teki minusta hermoraunion koska se sotki nukkumisen täysin ja olin niin raivona, että voinut syödäkään kunnolla ja laihduin alle 60 kiloiseksi. Irtisanouduin ja viime viikon keskiviikko oli viimeinen työpäivä ja nyt olen vain makoillut ja levännyt. Uusi työ toisessa työpaikassa alkaa joskus toukokuussa ja nuo kestävät jonnekin loppusyksyyn ja sitten levähtelen loppuvuoden ja talvella voin käydä 2-3 kuukautta tuolla vaarallisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?
Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.
Minä, olen lähihoitaja kotihoidossa. Pidän työstäni ja teen paljon myös ekstratunteja. En kuitenkaan koe työtä kuormittavan. Kaupan alalla oli paljon raskaampaa hyllyttäessä ja tulosvastuuta pohtiessa. Nyt saan mennä ja tehdä, työt jäävät töihin kotiin lähtiessä.
Mulla on fyysinen työ, koko päivä jaloillaan ja liikkeessä, ja onhan sitä työpäivän jälkeen aika poikki. Siihen auttaa kuitenkin se, että tunniksi tai pariksi oikaisee ja antaa kropan rentoutua. Sen jälkeen taas jaksaa touhuta loppuillan. Mutta se mikä vie voimat, on ne jotkut ihmiset siellä töissä. Mikään määrä fyysisesti raskasta työtä ei uuvuta niin paljon kuin epämiellyttävät ihmiset. Siihen ei auta lepääminen, kunnosta huolehteminen, riittävä uni eikä hyvä ravinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se menekään kun kotona ei ala uusi työpäivä. Ulkoilua, löhöilyä, streemausta töllöstä ja tilausruokaa. Lapsettomana on oikein leppoisaa.
No sulla ei selvästi ole liiaksi työstressiä. Mä olen kyllä lapseton, mutta käytännössä usein kotona alkaa ihan uusi työpäivä sitä samaa työtä jota tein varsinaisen työpäivänkin, jos joku deadline-paine on päällä kuten usein on, tai muuten vaan tuntuu että on ollut jotenkin liian hidas saamaan valmista. Silloinkin kun ei ole ylitöitä, on niin loppu ettei jaksa mitään. Vituttaa ja ahdistaa vaan, eikä mitään jaksa tehdä. Mitään lapsia tai puolisoa edes en tosiaan jaksaisi, kun työstä toipuminen vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä ja ärsykkeettömyyttä.
Onko tuo sinusta elämisen arvoista elämää? Jos ei, miksi suostut tuollaiseen?
Raha, ja toisaalta se etten oikein tiedä mitä sitten tekisin jos en tätä. Ehkäpä myös nuo paljot ylityöt yms. suojaa miettimästä yksinäisyyttä ja muita ongelmia, jotka pitäisi kohdata jos olisi aikaa. On helpompi olla se stakhanoviitti (jes, opin tästä ketjusta uuden sanan!) joka tunnollisuuttaan uhrasi itsensä työlle ja saavutti edes ulkoista vaurautta jonkun verran, kuin perusduunari joka ei sittenkään saanut esim. puolisoa, lapsia ja normaalia elämää vaikkei työ vienyt vapaa-aikaa, ja sen lisäksi ei olisi rahaakaan mihinkään ylimääräiseen. Voi hyvin olla, että uhraan itseni työlle, koska tiedän ettei minusta kumminkaan olisi sellaiseen normaaliin elämään.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti it-alasta ja samalla alalla, ja nämä on pahimpia uupumusläpiä nämä. Kovapalkkainen vaativa asiantuntijatyö joo. Mutta millä hinnalla. Sillä rahalla mitä tienaa ei edes jaksa tehdä mitään ennen kuin eläkkeellä, koska on liian uupunut nauttimaan mistään mitä rahallakaan saisi.
Nuo pomolle puhumiset yms. johtaa tällä alalla vain siihen, että seuraavissa yt:issä joutuu ulos. Lisäksi työkulttuuriin kuuluu kova kilpailu työntekijöiden kesken, kuka on kovin tekijä ja guru, ja siihenhän ei sitten kuulu semmoinen että valittelee ettei jaksa tai pärjää tahdissa.
On tavallista jopa väittää, että selviytyy tiukoista aikatauluista työajan puitteissa, mutta tehdä toinen työpäivä kotona salaa ilmaisina ylitöinä, koska sittenhän on muiden silmissä vielä kovempi guru jos on niin lahjakkuus että selviää kaikesta työajassa. Minulle tämä valkeni kun tuopin ääressä eräälle vähän kaveriksi muuttuneelle kollegall
Näitä teidän juttuja, kun lukee tajuaa miten pihalla päättäjät on nykyajan työelämästä.
Ei hitto, mä olen oikeasti saanut vähän tämäntyyppisen. Edellisessä duunipaikassa jaettiin Oscar gaalojen aikaan työntekijöille jossain osavuosikatsaustilaisuudessa palkintoja, ja minäpä tällaisen työn sankarin varjo-oscarin pokkasin :D Kovasti ylistettiin, miten olen työn sankari joka tulee paikalle ja ratkaisen kaikki vaikeimmatkin ongelmat tuosta vaan niks naks (tosiasiassa niitä ongelmia oli ratkaistu yöunetkin uhraten päiväkaupalla, mutta sitä he eivät tienneet, kun minä vaan lopulta esitin ratkaisun eleettömästi, kertomatta sen enempää prosessista miten siihen päädyin).