Vapaa-aika ei voi mennä jatkuvasti niin, että olemme väsyneitä ja yritämme vain toipua työn rasituksesta

Mua ei edes työasiat kotona vaivaa, teen niitä hommia vaan töissä. Oon vaan niin loppu, kun joka tunti ja minuutti töissä pitää olla joka ikinen hoksotin auki ja silmät selässä ja päälaellakin, eikä siltikään tekeminen riitä. Tuntuu että on 10 tulipaloa yhtäaikaa liekeissä, ja juoksen niihin vuoron perään vettä heittämässä niin etteivät polta koko paikkaa. Siltikin tuntuu että ihan hetkellä millä hyvänsä kaikki räjähtää atomeiksi, jos vaan sekunniksikin herpaannun.

Pitää ajatella kymmentä asiaa yhtä aikaa ja ratkaista vähintään yhtä montaa ongelmaa yhtä aikaa. Ja niiden määrä on vähintään vakio, paitsi sitten ne ylimääräiset ongelmat joita aiheutuu, kun tekemisen laatu on sitä tulipalojen sammuttelua. Jos olisi edes joskus aikaa ajatella levänneillä aivoilla asioita läpi! Tällainen tila saavutetaan sitten vasta joskus kesäloman lopulla, valitettavasti. 

Mitään 80% työaikaa ei todellakaan tässä saa itselleen järjestettyä.

Varmasti kaikissa töissä omat kuormittavuutensa, eikä välttämättä tosiaankaan vaihtamalla parane. Mut mä olen alkanut hyväksyä ajatuksen, että musta ei taida tähän työhön olla.

T. Se ope

Eihän sellaisessa oravanpyörässä ole mitään järkeä, että töitä on tehtävä niin paljon ja sellaisella intensiteetillä, että ei ole mahdollisuutta nauttia työllä kustannetusta elämästä ja vapaa-ajasta. Omalla kohdallani ainoa järkevä ratkaisu on karsia kulutus niin pieneksi, että pystyin vähentämään työntekoa radikaalisti. En olisi pystynyt jatkamaan enää kovin kauaa samaa rataa, enkä aio enää koskaan tehdä 30 viikkotuntia enempää töitä. Mieluummin muutan vaikka veneen alle kuin lähden uudestaan siihen ralliin. 

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.

Tekoäly tulee helpottamaan vain omistavan luokan rikastumista ja muut etsii ruokaa mistä löytää. Jos olet yhtään uutisia seurannut niin se on suunta. Ja jos mietit miten automaatio on helpottanut ihmisten työtä, niin huomaat, että nykyään tehdään enemmän töitä kuin keksiajalla jotta saadaa rikas porsas laumaelätettyä.

Joku kirjoitti it-alasta ja samalla alalla, ja nämä on pahimpia uupumusläpiä nämä. Kovapalkkainen vaativa asiantuntijatyö joo. Mutta millä hinnalla. Sillä rahalla mitä tienaa ei edes jaksa tehdä mitään ennen kuin eläkkeellä, koska on liian uupunut nauttimaan mistään mitä rahallakaan saisi.

Nuo pomolle puhumiset yms. johtaa tällä alalla vain siihen, että seuraavissa yt:issä joutuu ulos. Lisäksi työkulttuuriin kuuluu kova kilpailu työntekijöiden kesken, kuka on kovin tekijä ja guru, ja siihenhän ei sitten kuulu semmoinen että valittelee ettei jaksa tai pärjää tahdissa.

On tavallista jopa väittää, että selviytyy tiukoista aikatauluista työajan puitteissa, mutta tehdä toinen työpäivä kotona salaa ilmaisina ylitöinä, koska sittenhän on muiden silmissä vielä kovempi guru jos on niin lahjakkuus että selviää kaikesta työajassa. Minulle tämä valkeni kun tuopin ääressä eräälle vähän kaveriksi muuttuneelle kollegalle kerroin etten taida pärjätä tällä alalla, ei ole lahjoja, olen hidas. Ja hän sitten sanoi sen, että ainakin ekat 5 vuotta joutuu ottamaan paikkansa tekemällä vapaa-ajalla paljon, opiskelemalla ja ihan töitäkin tekemällä, että hänkin on tehnyt niin ja lähes kaikki hänen tuntemat lukuun ottamatta jotain ihan poikkeuksellista huippulahjakkuutta. Ja se oli kuulemma ennen kuin riitti se 5 vuotta, nykyään projektit on kiilpailutettu niin tiukoille ja tekniikat muuttuu koko ajan, että ei siitä jatkuvasta vapaa-ajan käytöstä työasioihin pääse ikinä. No, minä sitten aloin tehdä myös noin, käyttää vapaa-aikaani työhön, ja nyt pärjään - mutta sillä hinnalla että mulla ei ole mitään muuta elämää kuin työ. Ei puolisoa, ei harrastuksia, ei lapsia, ei mitään. Työ ja hyvä palkka, jota en jaksa kuluttaa. 

Ja aina, aina väitetään että kiire on tilapäistä. Tämä projekti nyt kunnolla vauhtiin. Tämä projekti nyt kunnialla loppuun, deadline lähestyy. Mutta sitten alkaa heti seuraava projekti, ja scrum-menetelmällä varmistetaan jatkuva paine kun deadlinet on 2 viikon välein. Eikä ole rentoja aikoja enää missään vaiheessa. On tämä aika hurjaa. En suosittele kenellekään.

Olin aina enemmän tai vähemmän poikki työpäivien jälkeen, mutta ilosta itkien vaihtaisin tämän työttömyyden siihen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se ihannemaailmassa olisi, ettei menisi noin, mutta kyllä minulla on kohta 30 vuotta kestäneen työurani ajan aina noin mennyt. Ei ole muuten kuin kesälomalla jaksanut juuri muuta kuin työtä ja työstä toipumista. Kovasti odotan, että tekoäly tulisi auttamaan niin, että ihmiset voisi tehdä vähän vähemmän töitä. Olisi elämää muutenkin kuin kesälomalla ja ehkä eläkevuosina, jos sinne asti saa terveenä elää.

Tekoäly tulee helpottamaan vain omistavan luokan rikastumista ja muut etsii ruokaa mistä löytää. Jos olet yhtään uutisia seurannut niin se on suunta. Ja jos mietit miten automaatio on helpottanut ihmisten työtä, niin huomaat, että nykyään tehdään enemmän töitä kuin keksiajalla jotta saadaa rikas porsas laumaelätettyä.

Ei tämä ole mikään rikkumaton luonnonlaki, että tulee menemään näin. Me ihmiset, ihmiskunta, sen lopulta päätämme miten tekoälyä käytämme ja miten sen tuottaman hyvän jaamme. Jos noin meinaa käydä, ennemmin tai myöhemmin tulee isot kapinat ja koko talous- ja poliittisen järjestelmän mahdollisesti väkivaltainen murros. Jos liikaa ihmisiä on alistettuina, kun samaan aikaan eliitti juhlii, lopulta tapahtuu aina jonkin sortin vallankumous.

Mutta toivon kovasti, että tämä muutos tällä kertaa saadaan tehtyä väkivallattomasti. Hyvää lupaa se, että esim. Elon Musk ja monet muut, jotka on sitä eliittiä ja tekoälyä omistavaa ja hallitsevaa porrasta itse, näkevät että tekoälyä tehdään ihmiskunnan hyväksi, ja visioivat maailmaa, jossa ihmisten ei tarvitse enää tehdä niin paljoa työtä, ja tekoälyn tuotos jaetaan heille jonkinlaisena perustulon tyyppisenä tulona. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.

Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?

Sittenhän sitä ainakin on ihan poikki jos vielä kuntoilemaankin alkaisi! helkutti soikoon

Mulla on tasapaino työn ja vapaa-ajan suhteen ja voin hyvin. Teen simppeliä duunarintyötä keikkamallilla, max 4 vuoroa viikossa. Toisenkinlaista elämää on joutunut elämään silloin kun oli vielä asuntolaina ja lapsi kotona. Ei enää koskaan.  45 v.

Vierailija kirjoitti:

No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?

Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.

Hah, hyvän vitsin kerroit. Olet opetusalalla eli leikkityössä ja uupunut. Älä missään nimessä vaihda alaa, muualla joutuu tekemään töitä.

Kysy työnantajalta, jos saisit tehdä lyhennettyä työpäivää. Monissa yrityksissä voi tehdä osapaviväistä duunia. Se vaatii vaan keskustelua pomon kanssa. Kyllähän se tuntuu palkassa, mutta ainakin omaa aikaa jää enemmän. Kumpi asia sinulle on tärkeämpää?

Vierailija kirjoitti:

Kysy työnantajalta, jos saisit tehdä lyhennettyä työpäivää. Monissa yrityksissä voi tehdä osapaviväistä duunia. Se vaatii vaan keskustelua pomon kanssa. Kyllähän se tuntuu palkassa, mutta ainakin omaa aikaa jää enemmän. Kumpi asia sinulle on tärkeämpää?

Meillä tuota hyväksytään vain erityissyystä ja tilapäisesti, esim. pienen lapsen äidille tai jos on vielä toipumassa isommasta sairaudesta/onnettomuudesta/leikkauksesta tms. Muuten ne haluaa, että työntekijät on mahdollisimman paljon tunteja tekemässä asiakaslaskutusta, ja pitää mielellään olla valmis venymään asiakkaan tarpeiden mukaan ylitöihinkin. Jos ei veny, ei pärjää tällä alalla, sanotaan. Alkaa alepan kassa kiinnostaa, vaikka palkka tippuisi murto-osaan.

Työlliset uupuu taakkansa alle ja toisille ei töitä millään riitä. Ehdottomasti pitäisi suorittaa töiden uusjako. Neli ja kolmipäiväiset työviikot kaikille. Työttömyys poistuu. 

Se auttaisi, kun osaisi olla välittämättä. Tekisi töissä sen vähimmän välttämättömän, eikä miettisi miten se näkyy potilaiden elämässä. Ei kantaisi mitään vastuuta iäkkäistä vanhemmista ja appivanhemmista. Tuumaisi vaan, että ei kuulu mulle. Sitten jaksaisin ihan toisella tavalla.

Työ on parasta lepoa ja palautumista. Nostetaan eläkeikää ja lyhennetään lomat sekä viikkovapaat. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on löytänyt tuollaisen työn missä noin on, niin kertokaa mulle, vaihdan sille alalle heti.

Itse it-alalla, ja on kyllä niin rankkaa, että mihinkään "palauttavaan" toimintaan en vapaa-ajalla pysty, olen työpäivän jälkeen ihan kuiviin puristettu. Aivot ei jaksa kuin istua sohvalla ja tuijottaa ajatustoimintaa tai tarkkaavaisuutta vaatimattomia realityjä. Kaljakin maistuu helposti liian hyvin, kun elämä on niin tympeää jatkuvan uupumuksen takia. Kesälomalla ainoastaan ehtii vähän toipua paremmin. Muu aika on selviytymistaistelua.

Alkoholi pilaa yöunen laadun moneksi yöksi, joten tuo on ehkä huonoin mahdollinen apu tilanteeseen. Mitä jos alkaisit pitää huolta itsestäsi sen sijaan. Vaikka vain keskityt terveelliseen syömiseen ja pieneen liikuskeluun kotona samalla kun järjestät itsellesi syötävää. Tanssi? Siivoa?

En saanut sanottua työterveydessä aikoinaan etten pysty ja stressaan liikaa. Tilanne paheni kunnes olin aivan loppu. Univaje oli sellainen että olin käytännössä vankassa kännissä. 

Nyt olen osakuntoutustuella. Voin suositella lämpimästi. Töissä pystyy keskittymään terävällä päällä ja sadalla prosentilla. Työtä pystyy tekemään turvallisesti. Aiemmin tuli melko paljon läheltäpiti-tilanteita.

Nyt on myös aikaa liikunnalle. Tärkeää on että liikunnasta ennättää palautua eli rauhoittua ajoissa ennen nukkumaanmenoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on löytänyt tuollaisen työn missä noin on, niin kertokaa mulle, vaihdan sille alalle heti.

Itse it-alalla, ja on kyllä niin rankkaa, että mihinkään "palauttavaan" toimintaan en vapaa-ajalla pysty, olen työpäivän jälkeen ihan kuiviin puristettu. Aivot ei jaksa kuin istua sohvalla ja tuijottaa ajatustoimintaa tai tarkkaavaisuutta vaatimattomia realityjä. Kaljakin maistuu helposti liian hyvin, kun elämä on niin tympeää jatkuvan uupumuksen takia. Kesälomalla ainoastaan ehtii vähän toipua paremmin. Muu aika on selviytymistaistelua.

Alkoholi pilaa yöunen laadun moneksi yöksi, joten tuo on ehkä huonoin mahdollinen apu tilanteeseen. Mitä jos alkaisit pitää huolta itsestäsi sen sijaan. Vaikka vain keskityt terveelliseen syömiseen ja pieneen liikuskeluun kotona samalla kun järjestät itsellesi syötävää. Tanssi? Siivoa?

Onhan tuota tullut kokeiltua toki, kun näitä hommia on parikymmentä vuotta tehnyt. Ongelma on, ettei sen aivojen ylikuormituksen takia pysty tekemään oikein mitään. Ja sitten kun vaan istuu ja möllöttää (pakolliset kotityöt ja ruoat toki hoitaen), alkaa vähitellen elämä tuntua ihan jumalattoman tympeältä. Rankkaa työtä ja möllöttämistä ja toipumista, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Sitten sitä yrittää, että jos sitä kumminkin jaksaisi piristää itseään jollain. Käydä elokuvissa. Aloittaa harrastuksen. Ostaa uusia tietokonepelejä. Mutta ei niitä jaksa, vaatimuskin työpäivän jälkeen minkään tekemisestä ahdistaa niin että tulee kyyneleet silmiin. Jopa tietokonepeli on liikaa ylikuormittueille aivoille, koska se vaatisi ohjausnäppäinten oppimista, tarkkaavaisuutta, nopeutta. Siksi se helposti menee siihen että mielialaa kohottaa alkoholilla, koska silloin ei tarvi muuta jaksaa kuin nostaa tölkkiä tai lasia omalla sohvallaan, ja kas, edes muutaman tunnin elämä on ihanaa ja paineet on pois. Mutta joo olen siis ollut pitkiäkin aikoja välillä juomatta, koska teoriassa menee noin että alkoholi pahentaa asiaa, mutta aina ne selvät ajat on olleet vielä paljon huonompia ja ilottomampia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on löytänyt tuollaisen työn missä noin on, niin kertokaa mulle, vaihdan sille alalle heti.

Itse it-alalla, ja on kyllä niin rankkaa, että mihinkään "palauttavaan" toimintaan en vapaa-ajalla pysty, olen työpäivän jälkeen ihan kuiviin puristettu. Aivot ei jaksa kuin istua sohvalla ja tuijottaa ajatustoimintaa tai tarkkaavaisuutta vaatimattomia realityjä. Kaljakin maistuu helposti liian hyvin, kun elämä on niin tympeää jatkuvan uupumuksen takia. Kesälomalla ainoastaan ehtii vähän toipua paremmin. Muu aika on selviytymistaistelua.

Haluan vaan sanoa että nyt olisi loistava hetki pysähtyä ja miettiä oletko alkoholisoitumassa työpaikan takia. Ei ole sen arvoista. Eikö tuossa tilanteessa jos jo juo ahdistukseensa kannattaisi arvostaa itseään sen verran että alat etsiä parempia työoloja? Ei ole yksinkertaista mutta kai tuossa nyt jotain on alettava tehdä toisin ennen kuin vedät itsesi burn outiin tai alkoholisoidut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, niinhän sen pitäisi mennä, tai siis ei saisi mennä. Fakta on se että aika harvassa on ne, joita työnteko ei kuormita liikaa. Vai löytyykö täältä joku?

Mä olen opetustyössä ja töiden jälkeen en kyllä jaksa Yhtään mitään. Alanvaihto suunnitteilla.

 

Hah, hyvän vitsin kerroit. Olet opetusalalla eli leikkityössä ja uupunut. Älä missään nimessä vaihda alaa, muualla joutuu tekemään töitä.

Trolloloo, tampio

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän sinun kuntoilla enemmän, jos et jaksa työpäivän jälkeen muuta.

Vai väitätkö, että työnantaja on vastuussa sinun kunnostasikin?

Eri olen mutta miten kuntoilla kun ei jaksa kuin rojahtaa sohvalle ja vaipua lähes koomaan ennen kuin siirtyy sänkyyn yöunille. Viikonloput samassa koomassa.

Mikä ala?