Nyt yritetään kiistä kouluampujan kiusaaminen, "on vain pojan oma tuntemus"

Muistan omilta kouluajoilta tyypin joka koki tulleensa kiusatuksi vaikka kukaan muu ei nähnyt sitä sellaisena.

Tämä poika oli sitä mieltä että muut kiusaa jos he eivät esimerkiksi suostuneet pelaamaan/leikkimään aina sitä mitä hän päätti. Muutti myös sääntöjä sen mukaan oliko itse häviöllä vai voitolla. Hän ei myöskään ymmärtänyt lainkaan leikinlaskua, otti kaiken täysin kirjaimellisesti. Koska hän oli hyvin räjähdysherkkä, kaikki kohteli häntä suorastaan silkkihansikkain. Sitten kutosella hän syytti kaikkia kiusaamisesta kun kukaan ei nimennyt häntä kun kysyttiin kenen kanssa haluaa yläasteella samalle luokalle 🙄

Tuota olen itsekin pohtinut viime päivinä. Yritin itse olla kaveri eräälle henkilölle ala/yläasteella, mutta myöhemmin hän on syyttänyt minua todella pahasta kiusaamisesta. En itse muista tai tunnista lainkaan hänen kuvailemiaan asioita, samoin kun ei ystävänikään. Hänen kokemuksensa on varmaan ihan yhtä todellinen kun meidän, mutta kyllä itse voin ihan puhtaalla omatunnolla jatkaa tätä eloa. Liekö taustalla muita mt-ongelmia, väärintulkintaa, muita traumoja tai mitä lie, mutta joskus ihmisten kokemukset ovat täysin päinvastaiset samasta asiasta. 

Tämähän voi hyvinkin olla totta.

Kiusaamista ja kaltoinkohtelua on varmasti tämän pojan elämässä jossain vaiheessa tapahtunut, eihän tällaiseen tekoon muuten kykene. Mutta tapahtuiko kiusaamista ihan oikeasti niiden 11 viikon aikana, jotka hän ehti olla ko. koulussa? Toivottavasti saamme tähän vastauksen.

Kiusatulle nimittäin muodostuu usein ns. "kiusatun identiteetti", jolloin kiusaamista ja kaltoinkohtelua nähdään sielläkin, missä sitä ei ole. Tämä on vaikea asia myöntää, mutta näin se vain on.

Tiedän tämän sekä työstäni lasten ja mielenterveyden parista, mutta myös entisenä kiusattuna. Huomasin herkistyneeni kokemusteni myötä tietyille tilanteille siinä määrin, että koin nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa kiusaamista ihan tavanomaisissa tilanteissa. Ymmärrän ja tiedostan tämän nyt ja olen terapian myötä pystynyt tämän korjaamaan, mutta moni ei näe asiaa omalla kohdallaan.

Usein jopa riittää, että vanhemmalla on omia kiusaamiskokemuksua. Olen selvittänyt lukuisia kertoja tilanteita, joissa vanhemmat tulevat lankoja pitkin, kun "meidän lasta kiusataan". Selvittelyssä paljastuu, että lasta on ehkä tönäisty käytävällä vahingossa tai lapsi on itse tapellut toisten kanssa. Varsinaista kiusaamista (yhteen kohdistuvaa, toistuvaa ja tahallista) ei siis ole tapahtunut, toki nämäkin konfliktit pitää selvittää joka tapauksessa.

Mikäli taustalla on traumatisoitumista kiusaamiselle ja väärille ihmisille kostamista, on tilanne vieläkin traagisempi.

Eihän koulukiusaaja koe kiusaavansa. Hänelle se on hauskanpitoa.

Opettajat taas eivät näe mitään, koska eihän niitä nöyryyttäviä kommentteja opettajan edessä lauota, vaan open selän takana.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti terve ei kosta eikä tapa. Kiusaaminen voi olla omien tekojen ja tunteiden projisointia muihin. 

Minkä yksi kokee kiusaamisena, on toisen mielestä vain leikkiä. 

Sodissa tappaminen on  suoiteltavaa, ja siitä saa mitaleja.

sama selitys oli niillä muilla työntekijöillä, kun kiusattu työntekijä puukotti toista työntekijää. Halutaan pestä omat kädet jutusta

Poliisi voisi vähän miettiä mitä tiedottaa. Nyt on hieman vaikeaa lähteä korjailemaan lausuntoa ilman, että a)ottaisi kantaa vaikeasti selvitettävissä olevaan she said - he said asiaan b) paljastaisi yksityisisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita tai syyllistyisi kunnianloukkaukseen

Jos poliisi nyt sanoo, ettei Viertolassa poikaa kiusattu, he sanovat sen ilman pitävää näyttöä. Aivan väkisin, koska kiusaaminen on niin vaikeaa todentaa aukottomasti, saati kiusaamattomuus.

jos poliisi sanoo, että kaikki uhrit eivät kiusanneet, se syyllistyy yhden tai kahden uhrin kunnianloukkaukseen ilman pitävää näyttöä. Samoin jos se sanoo, että kiusaamista oli taustalla.

Poliisilla ei ole nyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin sanoa, että motiivi on tekjän henkilökohtainen kokemus kiusaamisesta. Jos kiusaaminen on ollut todella rankkaa, on tuokin lausunto taas vähän tekijän kannalta ongelmallinen -siinähän sanotaan käytännössä, että poika koki tulleensa kiusatuksi, vaikkei siitä ole pitävää näyttöä, eli saa pojan vaikuttamaan paranoidilta.

Jaa, jaa.

Antaa nyt olla jo.

Kun hänhän on voinut olla kiusattu siellä edellisessä koulussa.

Että antaa olla.

Ja mistä nämä aikuiset mitään tietävät, kukaan ei ole koko ajan tarkkailemassa mitä vekaroiden keskuudessa tapahtuu.

Siksi toisekseen, mitä ihmettä tässä vängätään, kun lapsi on vain antanut syyn tekoonsa... hän on antanut syyn. Ei sitä tarvitse sen enempää nyt vängätä, poliisi sitten kyselee myöhemmissä kuulusteluissa millaisista kiusaamistapauksista on ollut kyse.

Voi että jokainen käänne ja lausahdus on nyt jonkun seurannassa, ja sitten se joku raportoi kaiken tänne vauva.fi:hin.

On hällä ja harrastukset hän on varmaan down in a rabbit hole.

Vierailija kirjoitti:

Iät ja ajat on sanottu, että kiusaamista on se minkä kiusattu itse kokee kiusaamiseksi.

Joku voi kokea kiusaamiseksi sen, että toinen juttelee mukavia ja hymyilee. Oikeuttaako sekin ampumaan tuon henkilön kuoliaaksi? 

Jos kiusataan, se voi lamauttaa ihmisen täysin. Pidemmälle jatkuessaan, voi tulla voimaa ja vihaa. Kiusaajia harvoin on vain yksi. Yleensä ainakin työpaikoilla tapahtuu ns. Mäkeä alas menevä lumipallo efekti.  Eristetään porukasta, kukaan ei puhu sinulle, ilveillään, näytetään merkkejä, huudellaan ja vihjaillaan ohimennen,  otetaan opettajat mukaan...valehdellaan ja levitellää tarinoita,  joissa oma osuus jää piiloon. Tällöin pikkuhiljaa kiusattu alkaa vaikuttamaan vähän kaikkien silmissä kiusaajalta....

Onko autisti? Tulkinnut väärin sos. tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Mikäli tuo poika ei ollut todella hyvännnäköinen ja sosiaalinen on fakta että häntä on kiusattu. Köyhästä perheestä kuitenkin. Siinä jo erinomainen lähtökohta kiusaajille. 

höpöhöpö mistä sinä tuon köyhyyden revit. Ihan tyylikkäät releet päällä ja ase/metsästysharrastuskaan ei ole ihan prsaukisten touhuja. Ja tikkurilassahan tunnetusti kaikki muut on rahoissaan..

Vierailija kirjoitti:

Muistan omilta kouluajoilta tyypin joka koki tulleensa kiusatuksi vaikka kukaan muu ei nähnyt sitä sellaisena.

Tämä poika oli sitä mieltä että muut kiusaa jos he eivät esimerkiksi suostuneet pelaamaan/leikkimään aina sitä mitä hän päätti. Muutti myös sääntöjä sen mukaan oliko itse häviöllä vai voitolla. Hän ei myöskään ymmärtänyt lainkaan leikinlaskua, otti kaiken täysin kirjaimellisesti. Koska hän oli hyvin räjähdysherkkä, kaikki kohteli häntä suorastaan silkkihansikkain. Sitten kutosella hän syytti kaikkia kiusaamisesta kun kukaan ei nimennyt häntä kun kysyttiin kenen kanssa haluaa yläasteella samalle luokalle 🙄

Minun pitkäaikaisin koulukiusaajani oli ns. lellitty lapsi. Yläasteella hän sitten koki, että häntä kiusattiin, kun muut eivät enää jaksaneetkaan tanssia hänen pillinsä mukaan. Hän jatkoi kuitenkin minulle ilkeilyään samalla tavalla kuin vuosia sitä ennenkin, eli eipä hän ollut itse kasvanut yhtään, halusi edelleen pompottaa muita.

En tiedä on ollut kiusaamista, Mutta ei koulu voi tämän tapauksen jälkeen myöntää että kiusaamista on ollut. Sillä se kertoisi että he ovat olleet tietoisia kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti terve ei kosta eikä tapa. Kiusaaminen voi olla omien tekojen ja tunteiden projisointia muihin. 

Minkä yksi kokee kiusaamisena, on toisen mielestä vain leikkiä. 

Puuttumatta tähän tapaukseen ihan yleisesti sanon: väkivalta, sekä fyysinen että henkinen, pilkkaaminen ja nöyryyttäminen, pelottelu, uhkailu, kiristys ja ulkopuolelle sulkeminen (ilman syytä) ei kyllä ikinä ole mitään leikkiä vaikka tekijä niin väittäisikin.

Katsokaa YLE areenasta dokkari Valkoinen raivo. 

Yksikään koulu ei myönnä,  että heillä kiusataan. Koska kiva koulu ja maine. Näitä peitellään viimiseen asti

Vierailija kirjoitti:

En tiedä on ollut kiusaamista, Mutta ei koulu voi tämän tapauksen jälkeen myöntää että kiusaamista on ollut. Sillä se kertoisi että he ovat olleet tietoisia kiusaamisesta.

En tiedä onko kiusaamista tapahtunut. Mutta ei koulu voi tämän tapauksen jälkeen myöntää että kiusaamista on ollut. Sillä se kertoisi että he ovat olleet tietoisia kiusaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti terve ei kosta eikä tapa. Kiusaaminen voi olla omien tekojen ja tunteiden projisointia muihin. 

Minkä yksi kokee kiusaamisena, on toisen mielestä vain leikkiä. 

Miksi leikit toisella ihmisellä? Ei hän ole mikään sinun henkilökohtainen lelusi, vaan tunteva olento, samanlainen kuin sinäkin.

Jos et tiedä, millaista huumoria toinen sietää, niin tarkkaile hänen ilmeitään, kun laukaiset vitsisi. Näet kyllä siitä, pahoittiko hän mielensä tai kokiko tilanteen kiusallisena. Jos koki, niin jätät nuo "humoristiset" heittosi jatkossa väliin, koska hänen näkökulmastaan ne selvästikään eivät ole humoristisia.

Toivoisin, että ymmärtäisitte myös kiusaamisen monimuotoisuuden. Harvoin se on sitä, että jossain on hiljainen tyyppi, jota sitten porukalla höykytetään. Lähes aina kiusaaminen on "kiusaamista" eli kaksisuuntaista sikailua, jossa uhrin ja tekijän asema vaihtelee. Lisäksi monissa tapauksissa kyse on todellakin tunteesta. Lapsen/nuoren käsitys asioista on hyvin subjektiivinen ja sen päälle ei voi lähteä kiihkoilemaan ilman kokonaiskuvaa. On mahdoton tilanne, jossa joku vaan tuntee jotain ja koko ympäristö pitää sen takia ajaa ahdistavasti puun ja kuoren väliin, koska joku nyt sattuu vaan tuntemaan jotain. Korostan: Tunteiden perässä ei voi loputtomiin juosta ja turhasta tunteita kokevan pitää itse saada hoitoa ongelmaansa sen sijaan, että oikeutetaan jonkun tunteiden perusteella toisten nuorten kiusaaminen/alistaminen hyppimään jonkun fiilisten mukaan.