Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?
Mulla on yksi kaveri, jonka kaikki kolme lasta ovat jo vanhemmasta päästä teinejä, nuorimmatkin jo koulussa. Edelleen kaverini ainoat, lähes päivittäiset somepäivitykset ovat valokuvia näiden lasten vauvakuvia. Hänen elämässään ei tapahdu mitään muuta kuin jokin yksittäinen "kävin lenkillä" -päivitys ja sitten lasten vauvakuvia "muisto 13 vuoden takaa". Ei mitään muuta! Välillä tuoreempia kuvia... yllätys yllätys... lapsista ja lasten harrastuksista.
Naapurinrouva on hyvin puhelias. Ihan mukavan oloinen. Ainoa ongelma on, että hän ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Kaikki lapset heilläkin jo teinejä ja isoja alakoululaisia. Silti vauva-ajan sairaudet, allergiat, synnytyskertomukset, neuvolakäynnit, kasvukäyrät... kaikki olen kuullut moneen kertaan. Nykyään puhuu 99% ajasta lastensa harrastuksista. Ketä viedään ja minne minäkin iltana, kuka aloitti kässäkerhon ja kuka suunnituksen, tiistaina tiina partioon ja kun sieltä tullaan niin heti ylermi yleisurheilukouluun ja matkalla vielä matti haettava musiikkikoulusta. Tätä monologina vaikka puoli tuntia putkeen.
Eikö näillä ihmisillä ihan oikeasti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin omat lapsensa? Kuinka kauan tällainen vaihe voi jatkua? Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat maailman tärkein asia minulle, mutta en mä nyt heistä koko ajan puhu ystävieni ja tuttavieni kanssa!
Kommentit (134)
Mikä ihme saa oletetusti lapsettoman ihmisen kampeamaan Vauva-lehden palstalle haukkumaan äitejä, joista on kivaa olla äiti?
Miksi ihmeessä äitejä syytetään itsekkyydestä, kun he ovat saaneet aikaan lapsen, joka tulee aikanaan kuolemaan ja ehkä kärsimään. Sellaistahan elämä on, ja elämä on lahja.
Ja jos toisten kärsiminen on suuri huolenaihe, niin kannattaako viettää palstalla aikaa kirjoittamassa loukkaavia ja ilkeitä kirjoituksia muista ja aiheuttaa mahdollisesti lisää kärsimystä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvittavia avuja elämään ja elää nyt elämäänsä muiden kautta. Vanhana ehkä katkeroituu.
Mitä tarkoittaa eläminen muiden kautta? Vastakohta olisi sellainen elämä, jossa ei olisi sosiaalisia kontakteja lainkaan, eikä yhtäkään läheistä ihmistä elämässä. Yksinäinen susi erämaassa, sekö olisi ihanne? Susikin joutuu syömään muita eläimiä eli elää sillä tavalla muiden kautta 😆
Aika jäätävää ja keskenkasvuista että lapsettomat tulevat haukkumaan ja sättimään äitejä milloin mistäkin. Milloin äidit on loisia, milloin muuten vaan huonoja kun laittavat lapsen päiväkotiin mennäkseen hankkimaan rahaa perheelle, milloin ovat muuten vaan ärsytäviä mistä tahansa syystä.
Esiintyykö tätä muissa kulttuureissa? Entä eläinkunnassa?
Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Samoin kellekään kelpaamattomat lapsettomat vanhat piiat joiden kanssa ei äidit käy bilettämässä.
Sivusta, mutta itse olen oppinut jo kauan sitten olemaan lähtemättä radalle mammaihmisten kanssa, aina menee saman kaavan mukaan: etkoilla äitylille nuoruudesta tuttu horotyyli päälle, se ysärimeikki, limuviinoista pohjat ja ekan kerran oksettaa jo taksissa yökerhoon. Sitten siinä missä aikuisiksi kasvaneet lapsettomat mielellään keskustelisivat pöydässä, äippä vetää kaksin käsin shotteja baaritiskillä, koska niin tehtiin nuorena, ja nyt on lapsivapaana pakko ottaa takaisin sitä menetettyä nuoruutta, jonne juhlimistyylikin on jäänyt. Ilta saavuttaa huipentumansa, kun äityli hamuaa huulillaan tanssilattialla jonkun ventovieraan veijon korvaa ja hetken päästä katoaa tämän kanssa invavessojen suuntaan. Vartin päästä itkuinen äityli tulee maskarat kasvoillaan viereesi ja alkaa avautua lasten takia menettämäänsä elämää, rupsahtaneita tissejään ja ylitöissä sihteerin kanssa viihtyvää miestään, jota ei saa enää syttymään edes erotiikkaliikkeen alusvaatteilla. Onkin aika saatella äityli lähimmälle taksitolpalle ja matkalle kotia kohti. Luultavasti taksikuski päätyy siivoamaan autostaan oksennusta, mutta sitä en onneksi ole näkemässä.
Väitän että useimmat lapsettomat mieluummin tapaavat lapsettomia ystäviään laadukkaissa ravintoloissa sivistyneesti nauttien, tai ihan vain viettävät koti-iltaa yksin hyvän kirjan parissa, kuin lähtevät raikulimamman räkä-poskella-sekoilua todistamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä äitylit on niitä ihmisiä joiden kohdalla painetaan facebookissa "älä seuraa" nappulaa jolla saa poistettua heidän loputtomien lapsi julkaisujen näkyminen.
Sama porukka on se jonka seuraan ei mielellään haluta työpaikan lounas ja kahvitauoilla.
Heidän kapeakatseiseen ja itsekkääseen jakeluun ei vain mene se että muita ihmisiä ei kiinnosta äitylin lapset samalla tavalla kuin häntä itseään.
Aika ällöttävää tekstiä. Et sinäkään kovin epäitsekkäältä ja jalolta ihmiseltä kuulosta. Samaan kategoriaan kuulunee sitten koirulien omistajat. Ja urheilua harrastelevat. Ollaan kaikki vaan hiljaa. Ja sitten haukutaan miten suomalaiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä juntteja. Ympäri mennän: oliko alkusyy tähän nipotukseen ne "kapeakatseiset äitylit" vai idiootit ympärillään?
Jos ei ole mitään muuta annettavaa henkisesti muille ihmisille kuin loputon jauhanta omista lapsistaan, niin onko yllättävää että tälläisen ihmisen seura ja jutut ei kiinnosta?
Tätä samaa ongelmaahan ei ole fiksujen äityleiden kanssa joilla on sosiaalista älykkyyttä ja kykenevät puhumaan myös muustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Samoin kellekään kelpaamattomat lapsettomat vanhat piiat joiden kanssa ei äidit käy bilettämässä.
Sivusta, mutta itse olen oppinut jo kauan sitten olemaan lähtemättä radalle mammaihmisten kanssa, aina menee saman kaavan mukaan: etkoilla äitylille nuoruudesta tuttu horotyyli päälle, se ysärimeikki,
Tämä tarina ei kerro nyt äityleistä yleensä, vaan omasta lähipiiristäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä äitylit on niitä ihmisiä joiden kohdalla painetaan facebookissa "älä seuraa" nappulaa jolla saa poistettua heidän loputtomien lapsi julkaisujen näkyminen.
Sama porukka on se jonka seuraan ei mielellään haluta työpaikan lounas ja kahvitauoilla.
Heidän kapeakatseiseen ja itsekkääseen jakeluun ei vain mene se että muita ihmisiä ei kiinnosta äitylin lapset samalla tavalla kuin häntä itseään.
Aika ällöttävää tekstiä. Et sinäkään kovin epäitsekkäältä ja jalolta ihmiseltä kuulosta. Samaan kategoriaan kuulunee sitten koirulien omistajat. Ja urheilua harrastelevat. Ollaan kaikki vaan hiljaa. Ja sitten haukutaan miten suomalaiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä juntteja. Ympäri mennän: oliko alkusyy tähän nipotukseen ne "kapeakatseiset äitylit" vai idiootit ympärillään?
Onko sun työpaikalla oikeasti joku joka ei kertakaikkiaan kykene puhumaan mistään muusta kuin omista lapsistaan. Työsi ei taida olla kovin vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Samoin kellekään kelpaamattomat lapsettomat vanhat piiat joiden kanssa ei äidit käy bilettämässä.
Sivusta, mutta itse olen oppinut jo kauan sitten olemaan lähtemättä radalle mammaihmisten kanssa, aina menee saman kaavan mukaan: etkoilla äitylille nuoruudesta tuttu horotyyli päälle, se ysärimeikki,
Sellaiset kateelliset ja katkerat ulinat sitten sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja haluaisi tietää mitä heille kuuluu, niin kertovat vain lapsistaan. Ei kiinnosta koska näitä lapsia en ole koskaan nähnyt. Itse olen lapseton eikä lapsipuhe kiinnosta. Nämä tutut jääkin moikkaustutuiksi. Muiden kanssa parannetaan maailmaa.
Luulisi,että jos kerran ystäviä ollaan,haluaisi kuulla sen ,mikä sille ystävälle on tärkeää eikä aina vaan itselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja haluaisi tietää mitä heille kuuluu, niin kertovat vain lapsistaan. Ei kiinnosta koska näitä lapsia en ole koskaan nähnyt. Itse olen lapseton eikä lapsipuhe kiinnosta. Nämä tutut jääkin moikkaustutuiksi. Muiden kanssa parannetaan maailmaa.
Luulisi,että jos kerran ystäviä ollaan,haluaisi kuulla sen ,mikä sille ystävälle on tärkeää eikä aina vaan itselle.
Tämä. Mutta ei, kun ne "äitylit" ovat aina niin viimeisen päälle itsekkäitä näissä ketjuissa. Todellakin haisee kaalisoppa, ei me suomalaiset olla tällaisia.
En kyllä tiedä mitään surkeampaa ja säälittävämpää kuin lapseton, työtön, elämätön reppana, joka Vauva-lehden palstalla solvaa ja herjaa äitejä ja lapsiperheitä.
Vakavia mt-ongelmia ja jotain pahasti pielessä. Hän syyttää sitten äitiään siitä, että on luuseri.
Jaa. Ehkä se on outoa että joku "hurahtaa" niihin lapsiinsa, mutta ihan samoin joku hurahtaa johonkin harrastukseen ja some on täynnä cross fitiä, tai koiranäyttelyitä, tai neulomista.
Jos on hankkinut lapsia, niin hyvä että niihin vähän hurahtaakin. Sanoisin että lapset on sen jopa ansainneet, että vanhempi / vanhemmat ovat oikeasti heidän elämässä täysillä mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Ja mitä pahaa tässä on?
No ei se hyväkään asia ole kun jämähtää pelkästään lapsiinsa. Se on lapsillekin ahdistavaa kun äiti elää heidän kauttaan. Maailmankuva on suppea ja se kupla misää elää on äärettömän pieni, sinne ei mahdu kuin lapset. Ei edes itse mahdu, eikä muut ihmiset, vain lapset.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain neutraali puheenaihe vieraiden ihmisten kanssa. Ei sen kummempaa.
En täysin hahmota ap:n näkemystä, että äiti olisi vain pienten lasten kanssa. Itse koen, että koululaisten ja teini-ikäisten kanssa menee ihan kaikki aika, pienet lapset oli päiväkodissa päivät ja kesälomat oli selkeät jne.
Mun mielestä lapset ei ole neutraali puheenaihe, varsinkaan vieraiden ihmisten kanssa. Neutraaleja puheenaiheita ovat mm sää, ajankohtaiset tapahtumat, oman kaupungin asiat tai uutiset, tv-sarjat, viihde ja suositut pinnalla olevat ilmiöt. Tuleva viikonloppu tai juhlapyhä, kesän vietto tai vaikka matkailu.
Tämä! Järkyttävää. Tuollaisilla ei useinkaan ole koulutusta eikä uraa.
Mä en ymmärrä yhtään ihmisiä jotka jakavat lastensa kuvia someen. Ei taida lapsen yksityisyyden suoja kiinnostaa pätkääkään.
No nyt tää ketjun häirikkö alkoi suoltaa tuota sisätutkimushorinaansa...
Vierailija kirjoitti:
Mulla on työkaveri, jonka toinen lapsi on jo teini-ikäinen, toinen pari vuotta nuorempi. Jos ei tietäisi tarkemmin, niin jutuistaan saisi sellaisen käsityksen, että lapset ovat taaperoikäisiä. Jakelee esimerkiksi somessa jatkuvasti tällaisia pikkulapsiperheen arkea koskevia meemejä ja vitsejä - "kauppareissun jälkeen äiti on vähän väsynyt, voi ei, heh heh" tai "kuinka minä hankin itselleni äitikavereita" - Ihmettelen aina, että miten nämä nämä hänen elämäänsä koskevat? Ei kai nyt esiteinin ja teinin äiti itselleen enää mitään "äitikavereita" tarvitse?
Apua tunnen tällaisen naisen. Pahinta on, että pukee teinitytöt pikkutyttöjen vaatteisiin. Hän ei anna heidän kasvaa; ei meikkejä, ei kännyköitä, pikkulapsielämää aina vaan. Kohta vanhempi lapsi on 18v, saa nähdä miten käy aikuistumisen.
En täysin ymmärrä että miten voisi olla jäämättä kiinni äitiyteen, kun kerran on lapsia hankkinut. Kyllä se sukulaisuussuhde niin kauan kestää, kun elossa on. Toki se muuttaa muotoaan, mutta tärkeimpiä ihmissuhteita se on ja vaativin.