Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?
04.04.2024 |
Mulla on yksi kaveri, jonka kaikki kolme lasta ovat jo vanhemmasta päästä teinejä, nuorimmatkin jo koulussa. Edelleen kaverini ainoat, lähes päivittäiset somepäivitykset ovat valokuvia näiden lasten vauvakuvia. Hänen elämässään ei tapahdu mitään muuta kuin jokin yksittäinen "kävin lenkillä" -päivitys ja sitten lasten vauvakuvia "muisto 13 vuoden takaa". Ei mitään muuta! Välillä tuoreempia kuvia... yllätys yllätys... lapsista ja lasten harrastuksista.
Naapurinrouva on hyvin puhelias. Ihan mukavan oloinen. Ainoa ongelma on, että hän ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Kaikki lapset heilläkin jo teinejä ja isoja alakoululaisia. Silti vauva-ajan sairaudet, allergiat, synnytyskertomukset, neuvolakäynnit, kasvukäyrät... kaikki olen kuullut moneen kertaan. Nykyään puhuu 99% ajasta lastensa harrastuksista. Ketä viedään ja minne minäkin iltana, kuka aloitti kässäkerhon ja kuka suunnituksen, tiistaina tiina partioon ja kun sieltä tullaan niin heti ylermi yleisurheilukouluun ja matkalla vielä matti haettava musiikkikoulusta. Tätä monologina vaikka puoli tuntia putkeen.
Eikö näillä ihmisillä ihan oikeasti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin omat lapsensa? Kuinka kauan tällainen vaihe voi jatkua? Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat maailman tärkein asia minulle, mutta en mä nyt heistä koko ajan puhu ystävieni ja tuttavieni kanssa!
Kommentit (134)
Niin, kyllä mä ajattelen, että lapset ja nuoret on tulevaisuus. Ja jos pitää valita vanhusten vai nuorten etu, niin valitsen nuoret. Esimerkiksi korona-aikana mentiin liikaa vanhukset edellä, ja nuoret maksaa sitä laskua vielä pitkään.
Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa laiva uppoaa ja pelastusveneeseen mahtuu joko minä tai lapsi, antaisin paikan lapselle. Mulla on jo kilsoja takana, hänelle kuuluu oikeus kartuttaa omiaan.
Näin se vain on. Toiset tulee ja toiset menee. Ehkä omat lapset auttaa tämän ymmärtämisessä. 90-luvulla tuli ihanaa Enkeli maantiellä -sarjaa. Siinä yhdessä kohdassa se Tess sanoo jotenkin, että ihmisiä on motivoinut se, että voi tarjota parempaa elämää lapsilleen, niille, jotka tulevat heidän jälkeensä. Hän luettelee siinä eräälle miehelle tämän sukujuuria, esi-isä oli orja, sitten joku oli ovimies jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ollut tarvittavia avuja elämään ja elää nyt elämäänsä muiden kautta. Vanhana ehkä katkeroituu.
Vierailija kirjoitti:
Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?
Epäilen että suurin osa - ainakin valtava määrä - naisista laittaa lapset ykkössijalle jostain syystä - MIKÄ SYY? Ja entäpä jos he sitten elävät elämänsä näiden lastensa kautta? Uskon tämän vaikuttavan miehen ja naisen välisten suhteiden kummallisuuteen.
Itse olen niitä naisia jotka laittaa miehen ykkössijalle. Lapset kuuluvat siihen sitten ja tietysti niitä rakastetaan - ei nyt ole siitä kiinni - mutta suhde mieheen on kuitenkin ykkönen. Sitä en sitten osaa sanoa että miten tämmöinen 'näkyy' minusta ja perheestäni ja näkevätkö jotkut sen ulospäin.
Jos lapset ovat ykkössijalla niin entäpä jos 'rakkaussuhde' on ollut 'puutteellinen' jo alusta alkaen. Naisen päämäärä - tietoinen tai tiedostamaton - on vain ollut saada ne lapset mieheltä... LEIKKIÄ jotain KOTILEIKKIä... entäpä jos tästä syntyy joku nukkekoti jossa valotkin mu
Sä taidat olla juuri sellainen nainen, että jos miehesi käyttäytyisi ilkeästi / jopa pahoinpitelisi / olisi muuten vain kamala ja henkisesti väkivaltainen isä tai isäpuoli lapsillesi, niin et eroaisi etkä pystyisi suojelemaan lapsiasi, sillä MIES ON TÄRKEIN. Valitettavasti tällaisia tarinoita on aika paljon, tulee nyt kauheimpana mieleen eräs Joensuussa tapahtunut tragedia, joka tietysti on ääripään esimerkki.
En tiedä, tuleeko tämä nyt jollekin yllätyksenä, mutta kyllähän se näin on, että tasapainoiselle vanhemmalle ne lapset ovat ykkössijalla ja elämässä tehdään valinnat hyvin pitkälle alaikäisten lasten hyvinvointi edellä. Parisuhde ja se hyvinvointi on tärkeä, totta kai, mutta jos nyt leikitään, että sairaalassa vaikeassa leikkauksessa on samaan aikaan toisessa huoneessa puoliso ja toisessa huoneessa 5-vuotias lapsesi, niin kyllä äiti sen lapsen sängyn vieressä on, ei kahta sanaa siitä. Joillekin itsekeskeisille miehille tämä saattaa tulla järkytyksenä ja yllätyksenä.
Mä tavallaan ymmärrän tuon yhden kirjoittajan pointin, että jos itsellä ei ole ollut kovin hääppöset lähtökohdat elämään ja nyt omille lapsilleen haluaa ja pystyy tarjoamaan parempaa ja enemmän, niin niistä lapsista, lasten harrastuksista jne tulee todella _poikkeuksellisen_ iso osa elämää ja siitä halutaan somettaa, kertoa työkavereille ja tuttaville jne. Ehkä kyse on jonkinlaisesta oman identiteetin rakentamisesta, että itse olen hyvä äiti, vaikka minulla itselläni sellaista ei ehkä ollut. Tavallaan ymmärrettävää.
Omassa tuttavpiirissäni on kaksi tuollaista ap:n kuvailemaa naista, joiden ainoa sisältö esim. somessa on tosiaan jakaa näitä jo teini-ikäisten, osin aikuisten, lasten vauvakuvia ja pikkulapsimuistoja. He ovat molemmat suomalaisia naisia, jotka asuvat ulkomailla ja ovat olleet aina kotirouvina paikalliseen tapaan. Ajattelen, että elämässä ei ehkä tosiaan ole kovin paljon muuta sisältöä kuin ne lapset ja lasten kuskaaminen kouluun ja harrastuksiin. En silti sano, että se huonoa elämää olisi, he ovat sellaisen valinneet. Tietysti näin tasa-arvoisessa pohjoismaassa asuvan työssäkäyvän / opiskelevan / omat rahat tienaavan naisen näkökulmasta valinta ja elämäntapa on erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain neutraali puheenaihe vieraiden ihmisten kanssa. Ei sen kummempaa.
En täysin hahmota ap:n näkemystä, että äiti olisi vain pienten lasten kanssa. Itse koen, että koululaisten ja teini-ikäisten kanssa menee ihan kaikki aika, pienet lapset oli päiväkodissa päivät ja kesälomat oli selkeät jne.
No ei todellakaan ole neutraali aihe.
Ei kaikki halua puhua lapsista. Sää on neutraali.
Sää on ollut kiinnostava aihe joskus sota-aikana. Kukaan siitä jaksa jauhaa.
Kuka sanoi kiinnostava? Ei lapsetkaan ole.Kyse oli neutraalista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kirjoitin tuolla noista omista lähtökohdistani ja siitä, että olen onnellinen, kun voin tarjota lapsilleni parempaa. Ei mulla ole noista harrastuksista, vanhojentansseista ym. puhuessani niinkään tarkoitus osoittaa kenellekään mitään tai kerätä itselleni niistä mitään kunniaa, olen vain yksinkertaisesti niistä tosi onnellinen. Tykkään elämästäni äitinä.
Olen siis ihan täystyöllistetty omalla alallani, mutta työni on semmoista, että siitä ei kauheasti voi mitään jakaa tai edes kertoa. En sanoisi myöskään, että kyse on identiteetin rakentamisesta. Eikö ihmiset nyt vain ylipäänsä jaa somessa (en muuten someta kovin aktiivisesti) sellaista, josta itse tykkäävät? Joku postaa kuvia itsestään kuntosalilla, joku koirastaan, joku lounaastaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Niin, kyllä mä ajattelen, että lapset ja nuoret on tulevaisuus. Ja jos pitää valita vanhusten vai nuorten etu, niin valitsen nuoret. Esimerkiksi korona-aikana mentiin liikaa vanhukset edellä, ja nuoret maksaa sitä laskua vielä pitkään.
Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa laiva uppoaa ja pelastusveneeseen mahtuu joko minä tai lapsi, antaisin paikan lapselle. Mulla on jo kilsoja takana, hänelle kuuluu oikeus kartuttaa omiaan.
Näin se vain on. Toiset tulee ja toiset menee. Ehkä omat lapset auttaa tämän ymmärtämisessä. 90-luvulla tuli ihanaa Enkeli maantiellä -sarjaa. Siinä yhdessä kohdassa se Tess sanoo jotenkin, että ihmisiä on motivoinut se, että voi tarjota parempaa elämää lapsilleen, niille, jotka tulevat heidän jälkeensä. Hän luettelee siinä eräälle miehelle tämän sukujuuria, esi-isä oli orja, sitten joku oli ovimies jne.
Esimerkiksihän juuri osoittavat,miten omat lapset lisäävät itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tässähän on sellainen hauska juttu ihan omalla vahvalla kokemuspohjalla, että jos teen someen päivityksen omasta harrastuksesta, jostain muusta omasta tekemisestä. Jaan jonkun oman ajatuksen jostain asiasta, jonkun sen hetkisen fiiliksen. Kerron olevani kipeä, väsynyt, uupunut, iloinen, hyvällä päällä, pää kainalossa sairaalassa, mitä vaan. Ketään ei kiinnosta. Ei yhtään tykkäystä, ei yhtään kommenttia. Ei mitään.
Kun kerron jotain lapsista, lasten tekemisistä, lasten kanssa tehdyistä asioista, niin johan ollaan sormi ojossa painelemassa sydämiä ja jopa kommentteja saattaa tulla. Sama se on kasvotusten. Lasten kuulumiset kysellään, ei minun.
Tästäpä olen siis vetänyt johtopäätökset, että lasten asiat kiinnostavat, eivät minun. Tosin en kyllä jauha enkä ole jauhanut koskaan missään mitään synnytyskertomuksia tmv., tai jaellut vauvakuvia jo teini-ikäisistä...
Nämä äitylit on niitä ihmisiä joiden kohdalla painetaan facebookissa "älä seuraa" nappulaa jolla saa poistettua heidän loputtomien lapsi julkaisujen näkyminen.
Sama porukka on se jonka seuraan ei mielellään haluta työpaikan lounas ja kahvitauoilla.
Heidän kapeakatseiseen ja itsekkääseen jakeluun ei vain mene se että muita ihmisiä ei kiinnosta äitylin lapset samalla tavalla kuin häntä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Se äitiys-vaihe on todella lyhyt. Miksi siihen ei saisi keskittyä?
Ja se että teinien kanssa eläessä katseleekin vauvakuvia jne on sitä, että irtautuu niistä teineistään vähitellen, tekee tavallaan surutyötä vääjäämättä tapahtuvan elämänmuutoksen myötä.
Miksei ihmiset tee surutyötä sitä ajatellen, että ovan omia itsekkäitä tarpeita tyydyttääkseen saattaneet maailmaan uuden ihmisen, joka tulee ennen pitkää monella tapaa kärsimään ja kuolemaan? Ja kaikki on sinun syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Se äitiys-vaihe on todella lyhyt. Miksi siihen ei saisi keskittyä?
Ja se että teinien kanssa eläessä katseleekin vauvakuvia jne on sitä, että irtautuu niistä teineistään vähitellen, tekee tavallaan surutyötä vääjäämättä tapahtuvan elämänmuutoksen myötä.
Katselee vauvakuvia on eri kuin postaa niitä someen. Äitiys kestää lopun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tällaisia ihmisiä. Ja ei, heillä ei oikeasti ole mitään muuta elämää. Ovat jääneet kotiäideiksi, vaikka lapset ovat kasvaneet. Elämän sisältö on juuri tuo lasten kuskaaminen harrastuksiin.
Mitä sinä heidän elämänsisällöistään tiedät? Annatko itse tarpeeksi aikaa lapsillesi, vai oletko ylpeä siitä miten "itsenäisiä" lapsesi ovat. Haluaisitko kurkistaa tulevaisuuteen nähdäksesi, onko lapsillasi asiasta mitään poikkipuolisia sanottavaa. Jos lapsia hankkii, he OVAT elämänsisältösi pitkään. Tai ainakin parasta olisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan just tällainen ihminen. Lapseni jo teini-iässä kaikki.
Tässä on semmoinen kummallinen yhtälö takana, että kun lapset ovat pieniä, aikaa on hyvin vähän. Otetaan ehkä valokuvia, mutta paljon energiaa menen ihan siihen arkeen, päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kotiin -rumbaan. Sitten joku siirtyy kouluun, ja siellä taas uudet jutut, Wilma tykittää monta kertaa päivässä, ip-kerhoa, luistimia kouluun, koulun retkiä, hammaslääkäreitä jne. On siinä omaakin aikaa, mutta itse kulutuin sen pääsääntöisesti liikkumalla ja lukemalla.
Kun vähän helpottaa, voi käydä niin, että onkin aikaa järkätä niitä valokuvia ja fiilistellä noita aikoja. Silloin niitä saattaa laittaa myös jakoon. Nykypäivänä kuvia löytyy monesta eri paikasta. Mullakin olisi projektina koota kuvat jonnekin yhteen, mutta sitä päivää ei ole vielä tullut.
Olen itse kok
Juuri näin. Minulla on lapsia mutta en silti ajattele kuten edellinen, kyllä edelleen on minun aika ja minulla on paljon suunnitelmia ja haaveita omalle loppuelämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Samoin kellekään kelpaamattomat lapsettomat vanhat piiat joiden kanssa ei äidit käy bilettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä äitylit on niitä ihmisiä joiden kohdalla painetaan facebookissa "älä seuraa" nappulaa jolla saa poistettua heidän loputtomien lapsi julkaisujen näkyminen.
Sama porukka on se jonka seuraan ei mielellään haluta työpaikan lounas ja kahvitauoilla.
Heidän kapeakatseiseen ja itsekkääseen jakeluun ei vain mene se että muita ihmisiä ei kiinnosta äitylin lapset samalla tavalla kuin häntä itseään.
Aika ällöttävää tekstiä. Et sinäkään kovin epäitsekkäältä ja jalolta ihmiseltä kuulosta. Samaan kategoriaan kuulunee sitten koirulien omistajat. Ja urheilua harrastelevat. Ollaan kaikki vaan hiljaa. Ja sitten haukutaan miten suomalaiset ovat niin sisäänpäin kääntyneitä juntteja. Ympäri mennän: oliko alkusyy tähän nipotukseen ne "kapeakatseiset äitylit" vai idiootit ympärillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Entäs isylit? Aina äitylit tikun nokassa milloin mistäkin. Miehistä ei edes ole olemassa tuollaista halventavaa sanaa.
Haiskahtaa kaalisoppa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvittavia avuja elämään ja elää nyt elämäänsä muiden kautta. Vanhana ehkä katkeroituu.
Kaikilla ei ole tarvittavia eväitä lasten kanssa olemiseen, vaan kuvittelevat lasten saavan parhaat eväät päiväkodissa sekä kokevat osaavansa itse vain oman työnsä suorittamisen. Miten väärässä ovatkaan päiväkodin osalta ainakin.
Minulla on aikaa vievä vaativa työ ja pitää huolehtia iäkkäistä vanhemmistani, mutta silti lapsi on elämäni keskipiste ihan heittämällä. Hän on jo täysikäinen, mutta yhä puhun hänestä ja yritän hoitaa, kuskaan häntä, annan rahaa, yritän tehdä hänen elämästään mahdollisimman hyvää. En pysty kuvittelemaan, että siirtäisin hänet ajatuksissani jonnekin ulkokehälle, vaan kyllä hän on elämäni loppuajan se kaikista tärkein henkilö minulle.
N50+
Alue: Aihe vapaa
Mulle lapsi on ollut aina ykkönen ei mies.