Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?

Kaverilla 3v poika. Minusta tuntuu, että hänen elämä pyörii tuon ympärillä. Milloin nähnyt viimeksi kavereitaan? Jos yritän pyytää kahville, alkaa sähläys ja murehtiminen mitä en jaksa. 😮💨 "Haluaisin kahville, ei tarvitsee murehtia 500 asiaa ennen. Eiköhän asiat järjesty."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.

Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa. 

        Samoin kellekään kelpaamattomat lapsettomat vanhat piiat joiden kanssa ei äidit käy bilettämässä. 

 

Sivusta, mutta itse olen oppinut jo kauan sitten olemaan lähtemättä radalle mammaihmisten kanssa, aina menee saman kaavan mukaan: etkoilla äitylille nuoruudesta tuttu horotyyli päälle, se ysärimeikki, limuviinoista pohjat ja ekan kerran oksettaa jo taksissa yökerhoon. Sitten siinä missä aikuisiksi kasvaneet lapsettomat mielellään keskustelisivat pöydässä, äippä vetää kaksin käsin shotteja baaritiskillä, koska niin tehtiin nuorena, ja nyt on lapsivapaana pakko ottaa takaisin sitä menetettyä nuoruutta, jonne juhlimistyylikin on

Aikamoinen tuttavapiiri sulla. Tasokas. 

Mun äitikaverit (tai kaverit, joista on sittemmin tullut äitejä) on sellaisia että kun 2-3 kertaa vuodessa nähdään, se tarkoittaa että käydään ravintolassa syömässä hyvin. Katotaan aina joku uusi paikka jossa hyvä menu. Joskus nähdään toistemme kotona. Aika epäuskoisena luen tuota kuvausta mitä on lähteä "äitylin" kanssa viihteelle. Varmaan ollaan eri sukupolvea. Minä ja mun äitikaverit ollaan liki viiskymppisiä jo. Toisaalta kirjoitit että "äityli" laittaa ysärimeikin, eli kuvaamasi äityli taitaa sittenkin olla samaa sukupolvea kuin me. Me oltiin ysärillä nuoria. Aika uskomatonta settiä, että joku mun ikäinen käyttäytyisi vielä noin, mutta onhan meitä moneen junaan. Toiset ei aikuistu ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Aika jäätävää ja keskenkasvuista että lapsettomat tulevat haukkumaan ja sättimään äitejä milloin mistäkin. Milloin äidit on loisia, milloin muuten vaan huonoja kun laittavat lapsen päiväkotiin mennäkseen hankkimaan rahaa perheelle, milloin ovat muuten vaan ärsytäviä mistä tahansa syystä.

Esiintyykö tätä muissa kulttuureissa? Entä eläinkunnassa? 

Luulen että he ovat itse jääneet lapsena vaille sitä "omistautunutta äitiä" ja se nostaa vihan ja katkeruuden tunteita pintaan. Tunnistan sen jotenkin itsessäni, jos lapsena oli jostain puute, niin ärsyttää kun joku toinen sitä sitten saa ja ihan pyytämättä vielä. Esim mua ärsyttää, kun mun mies saa ehdotonta välittämistä ja huolenpitoa omilta vanhemmiltaan. Se ärsyttää ihan hirveästi, vaikka tajuan että siinä ei ole järkeä, eikä se ei ole minulta pois. (minä en saa vanhemmiltani huolenpitoa, ihan tuuliajolla saanut olla) Se tunne on aika syvällä ja tuskin nämä vihaiset tunnistavatkaan, että miksi "omistautunut äiti" ärsyttää niin paljon.

Se on heidän mielestä ihan väärin, kun heillä on kokemus toisenlaisesta äidistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä. 

Ja mitä pahaa tässä on? 

No ei se hyväkään asia ole kun jämähtää pelkästään lapsiinsa. Se on lapsillekin ahdistavaa kun äiti elää heidän kauttaan. Maailmankuva on suppea ja se kupla misää elää on äärettömän pieni, sinne ei mahdu kuin lapset. Ei edes itse mahdu, eikä muut ihmiset, vain lapset.

 

Mistä niin päättelee? Jos esim. on kotiäitinä ja puhuu lapsistaan, ei se tarkoita etteikö muutakin ajattelua olisi. Sitä ei ehkä sinulle ole mielekästä jakaa.

En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta...

Itse jaan harvoin kuvia tai juttuja lapsistani. Seuraajat/kaverit somessani ovat pieni lukuisia ja lähinnä tuttuja/ystäviä. Lapset nyt kaikki jo pitkälti kouluikäisiä. Elämässäni on viime vuosina löytynyt paljonkin mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Voin joskus jakaa juttuja niistäkin mutta en usko että ne ovat sen mielenkiintoisempia kuin päivitykset lapsista. Jaan mitä haluan ja puhun mistä haluan. Jos juttuni ei kiinnosta niin ei tarvitse seurata minua somessa. En itsekään ole kiinnostunut kaikista lapsia koskevista some päivityksistä mutta voin skipata ne. Ymmärrän että ne voivat olla ajankohtaisia ja tärkeitä joillekin. 

Olisiko parempi että se naapuri puhuisi joka kerta lukemistaan kirjoista, näkemästään unista tai lemmikistään? Miksi omista lapsista puhuminen on niin tuomittavaa? Vai onko tämäkin taas yksi tapa mollata naisia/äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?

Outoa ajattelua. Äitiys - niin roolina kuin muutoinkin- pääsääntöisestikin päättyy lapsen täysi-ikäistymiseen. Jos sinä tämänkin jälkeen ryssit elämäsi, ei se ole _äidin_ vika, vaan sinun. On peliinkatsomisen ja terapian paikka. Me olemme yksilöitä kaikki, vastuussa itsestämme.

Vierailija kirjoitti:

Tämä! Järkyttävää. Tuollaisilla ei useinkaan ole koulutusta eikä uraa.

Fiksu satsaa lapsiinsa. Sitä kai itsekin toivoisit, kun näet mummoja potkivia pikku Petruksia. Jos koulutus ja ura tarkoittaa sitä, että lapset saavat selvitä suuren osan aikaa yksin, ehkä on tosiaan parasta jättää lasten teko niille, jotka haluavat siihen satsata. Kukin satsaa, mihin haluaa. Se siitä. Ne mummonpotkijat ja paremmin hoidetut sitten huolehtivat sinusta vanhainkodissa. Tuurilla saat sellaisen, joka on oppinut ihmisläheisen katsantotavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä. 

Ja mitä pahaa tässä on? 

No ei se hyväkään asia ole kun jämähtää pelkästään lapsiinsa. Se on lapsillekin ahdistavaa kun äiti elää heidän kauttaan. Maailmankuva on suppea ja se kupla misää elää on äärettömän pieni, sinne ei mahdu kuin lapset. Ei edes itse mahdu, eikä muut ihmiset, vain lapset.

 

Sulla on selkeästi jotain hampaan kolossa jotain "äityliä" kohtaan... Kannattaa koittaa työstää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?

Outoa ajattelua. Äitiys - niin roolina kuin muutoinkin- pääsääntöisestikin päättyy lapsen täysi-ikäistymiseen. Jos sinä tämänkin jälkeen ryssit elämäsi, ei se ole _äidin_ vika, vaan sinun. On peliinkatsomisen ja terapian paikka. Me olemme yksilöitä kaikki, vastuussa itsestämme.

Äitiys ei kyllä pääty koskaan, sori vaan. Vaikka lapsi kuolisi olet silti äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jäätävää ja keskenkasvuista että lapsettomat tulevat haukkumaan ja sättimään äitejä milloin mistäkin. Milloin äidit on loisia, milloin muuten vaan huonoja kun laittavat lapsen päiväkotiin mennäkseen hankkimaan rahaa perheelle, milloin ovat muuten vaan ärsytäviä mistä tahansa syystä.

Esiintyykö tätä muissa kulttuureissa? Entä eläinkunnassa? 

 

Luulen että he ovat itse jääneet lapsena vaille sitä "omistautunutta äitiä" ja se nostaa vihan ja katkeruuden tunteita pintaan. Tunnistan sen jotenkin itsessäni, jos lapsena oli jostain puute, niin ärsyttää kun joku toinen sitä sitten saa ja ihan pyytämättä vielä. Esim mua ärsyttää, kun mun mies saa ehdotonta välittämistä ja huolenpitoa omilta vanhemmiltaan. Se ärsyttää ihan hirveästi, vaikka tajuan että siinä ei ole järkeä, eikä se ei ole minulta pois. (minä en saa vanhemmiltan

Luulen, että ison naapurimme johtajaa ajaa samanlainen vietti, suuremmin

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla 3v poika. Minusta tuntuu, että hänen elämä pyörii tuon ympärillä. Milloin nähnyt viimeksi kavereitaan? Jos yritän pyytää kahville, alkaa sähläys ja murehtiminen mitä en jaksa. 😮💨 "Haluaisin kahville, ei tarvitsee murehtia 500 asiaa ennen. Eiköhän asiat järjesty."

Kyllä se 3 v poika ja pojasta huolehtiminen on tärkeämpää, kuin sinä ja kahvi. Tietenkin. Mitä oikein luulit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?

Outoa ajattelua. Äitiys - niin roolina kuin muutoinkin- pääsääntöisestikin päättyy lapsen täysi-ikäistymiseen. Jos sinä tämänkin jälkeen ryssit elämäsi, ei se ole _äidin_ vika, vaan sinun. On peliinkatsomisen ja terapian paikka. Me olemme yksilöitä kaikki, vastuussa itsestämme.

Äitiys ei kyllä pääty koskaan, sori vaan. Vaikka lapsi kuolisi olet silti äiti.

Läheisriippuvaisuus ei ole synonyymi äitiydelle. Jossakin kohtaa on itsenäistyttävä, aikuistuttava, irrottauduttava. Pl kehitysvammaiset ja muut avuntarvitsijat.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta...

Itse jaan harvoin kuvia tai juttuja lapsistani. Seuraajat/kaverit somessani ovat pieni lukuisia ja lähinnä tuttuja/ystäviä. Lapset nyt kaikki jo pitkälti kouluikäisiä. Elämässäni on viime vuosina löytynyt paljonkin mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Voin joskus jakaa juttuja niistäkin mutta en usko että ne ovat sen mielenkiintoisempia kuin päivitykset lapsista. Jaan mitä haluan ja puhun mistä haluan. Jos juttuni ei kiinnosta niin ei tarvitse seurata minua somessa. En itsekään ole kiinnostunut kaikista lapsia koskevista some päivityksistä mutta voin skipata ne. Ymmärrän että ne voivat olla ajankohtaisia ja tärkeitä joillekin. 

Olisiko parempi että se naapuri puhuisi joka kerta lukemistaan kirjoista, näkemästään unista tai lemmikistään? Miksi omista lapsista puhuminen on niin tuomittavaa? Vai onko tämäkin taas yksi tapa mollata naisia/äitejä?

Unitulkinnat ja kirjat olisi kyllä sellaiset aiheet joilla pääsisi ehdottomasti minun tehoseurantaani. Lapset taas lähinnä masentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?

Outoa ajattelua. Äitiys - niin roolina kuin muutoinkin- pääsääntöisestikin päättyy lapsen täysi-ikäistymiseen. Jos sinä tämänkin jälkeen ryssit elämäsi, ei se ole _äidin_ vika, vaan sinun. On peliinkatsomisen ja terapian paikka. Me olemme yksilöitä kaikki, vastuussa itsestämme.

Äitiys päättyy täysi-ikäistymiseen? Sinulla ei varmasti ole lapsia. Kysy keneltä tahansa eläkeikäiseltä, milloin äitiys lakkasi. Ne vastaavat ei tietenkään koskaan. Lapsesta murehtii aina. 

Ja suurin osa aikuisuuden mt-ongelmista juontaa varhaislapsuuteen. Ei kaikki, esim skitsofrenia johtuu geeneistä, mutta ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, huono itsetunto, päihteisin kääntyminen jne lähes aina syy löytyy varhaislapsuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti elää elämänsä parasta aikaa itselleen, eikä liikaa lapsiaan ajattele, voivat lapset elää elämänsä onnettominta ja avuttominta aikaa. Mutta äiti/isä ei tule sitä koskaan tajuamaan, koska on muuta juttua ja kiirettä meneillään. Että näin. Siltikö ap ja ap kaltainen ajattelet, että lapsiaan ajatteleva on itsekkäin?

Outoa ajattelua. Äitiys - niin roolina kuin muutoinkin- pääsääntöisestikin päättyy lapsen täysi-ikäistymiseen. Jos sinä tämänkin jälkeen ryssit elämäsi, ei se ole _äidin_ vika, vaan sinun. On peliinkatsomisen ja terapian paikka. Me olemme yksilöitä kaikki, vastuussa itsestämme.

Äitiys ei kyllä pääty koskaan, sori vaan. Vaikka lapsi kuolisi olet silti äiti.

Läheisriippuvaisuus ei ole synonyym

Mikä läheisriippuvuus? Hyvä äiti auttaa ja tukee lastaan vaikka tämä kuinka olisi täysikäinen, myöhemmin mm. sitten lapsenlasten kanssa.

Miksiköhän isät ei juuri koskaan muutu tämmöisiksi lapsen kautta elijöiksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä. 

Ja mitä pahaa tässä on? 

No ei se hyväkään asia ole kun jämähtää pelkästään lapsiinsa. Se on lapsillekin ahdistavaa kun äiti elää heidän kauttaan. Maailmankuva on suppea ja se kupla misää elää on äärettömän pieni, sinne ei mahdu kuin lapset. Ei edes itse mahdu, eikä muut ihmiset, vain lapset.

 

Mistä niin päättelee? Jos esim. on kotiäitinä ja puhuu lapsistaan, ei se tarkoita etteikö muutakin ajattelua olisi. Sitä ei ehkä sinulle ole mielekästä jakaa.

Näinhän tuo on. Minulla on pienen piirin harrastus, johon kiinnostuneita en lähipiiristä tunne ketään. Olisi aika itsekästä puhua vain siitä, kun ketään muuta ei varmasti kiinnosta. Lasten kuulumiset on aika neutraali alue, etenkin jos sillä toisellakin on lapsia. Oletan että lapset kiinnostaa edes vähän, kun niitä sillä toisellakin on. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä yhtään ihmisiä jotka jakavat lastensa kuvia someen. Ei taida lapsen yksityisyyden suoja kiinnostaa pätkääkään. 

Vielä pahempia ovat muut sukulaiset ja ystävät, jotka jakavat huolettomasti sisarenlapsista, lastenlapsista, kummilapsista kuvia ja tietoja. Suuri osa näidenkin lasten vanhemmista ymmärtää riskit, eikä jaa lasten kuvia tai tietoja. Kun osaisivat läheiset ympärillä toimia samoin, kun monta kertaa asiasta on valistettukin.

Vierailija kirjoitti:

Miksiköhän isät ei juuri koskaan muutu tämmöisiksi lapsen kautta elijöiksi? 

Mikä on elijö?

Vierailija kirjoitti:

Ap, sulla ei ilmeisesti ole lapsia?

Jos luit loppuun niin hänellä on lapsia.