Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?
04.04.2024 |
Mulla on yksi kaveri, jonka kaikki kolme lasta ovat jo vanhemmasta päästä teinejä, nuorimmatkin jo koulussa. Edelleen kaverini ainoat, lähes päivittäiset somepäivitykset ovat valokuvia näiden lasten vauvakuvia. Hänen elämässään ei tapahdu mitään muuta kuin jokin yksittäinen "kävin lenkillä" -päivitys ja sitten lasten vauvakuvia "muisto 13 vuoden takaa". Ei mitään muuta! Välillä tuoreempia kuvia... yllätys yllätys... lapsista ja lasten harrastuksista.
Naapurinrouva on hyvin puhelias. Ihan mukavan oloinen. Ainoa ongelma on, että hän ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Kaikki lapset heilläkin jo teinejä ja isoja alakoululaisia. Silti vauva-ajan sairaudet, allergiat, synnytyskertomukset, neuvolakäynnit, kasvukäyrät... kaikki olen kuullut moneen kertaan. Nykyään puhuu 99% ajasta lastensa harrastuksista. Ketä viedään ja minne minäkin iltana, kuka aloitti kässäkerhon ja kuka suunnituksen, tiistaina tiina partioon ja kun sieltä tullaan niin heti ylermi yleisurheilukouluun ja matkalla vielä matti haettava musiikkikoulusta. Tätä monologina vaikka puoli tuntia putkeen.
Eikö näillä ihmisillä ihan oikeasti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin omat lapsensa? Kuinka kauan tällainen vaihe voi jatkua? Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat maailman tärkein asia minulle, mutta en mä nyt heistä koko ajan puhu ystävieni ja tuttavieni kanssa!
Kommentit (134)
Ehkä he ovat niin äidillisiä. Toki ns. uraäitikin voi olla samalla hyvin äidillinen. Ja ihmisen voimavarat voivat olla rajallisia, eivät riitä kaikkeen. Siinäkin on ihan tarpeeksi, kun työnsä tai kotiäitiyden ja perheensä hoitaa. Ihan hyvä asia varmaan lapsille, että heillä on omistautuneet äidit ja myös isät. Jos lapset ovat äidille elämänsisältö, niin sitten ovat. Kunhan vanhemmat eivät ole tukahduttavia ja takertuvia, kunnioittavat lasten omaa persoonaa. Sinänsä sanotaan, että lapsen todellinen koti on vanhempien välinen suhde eli sitäkin kannattaa vaalia, jos mahdollista.
Ystävänä on tietysti hyvä, että keskustelu on tasapuolista eli kumpikin on kiinnostunut toisen asioista ja kertoo myös omista asioistaan. Yleensä ystävillä on myös jotain yhdistävää, vaikka elämäntilanteet ovat erilaisia. Yksipuolinen tuuttaaminen lapsista, eläimistä, työstä tai uskonnosta on epäkunnioittavaa, ei hyvää eikä hienotunteista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tai koiriin, ulkonäköön, vaatteisiin jne. Vuosikymmeniä jauhetaan rakeista ja tukkaväreistä, ei jaksa kuunnella. Pahimmat pommittaa kuvia someen.
Mikä ihme olisi salittu aihe?
Minusta taas toisten jutut lapsista pehmentää maailmaa, ei kaiken tarvitse aina olla niin tiukkaa ja aikuismaista, jos nyt osaan tämän oikein muotoilla. Tosin nykyisin olen aikaisempaa tietoisempi, mitä toisen eli oman lapsen asioista saa ja kannattaa vapaasti kertoa, ettei ole mitään arkaluontoista. Tarkkana saa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Entäs isylit? Aina äitylit tikun nokassa milloin mistäkin. Miehistä ei edes ole olemassa tuollaista halventavaa sanaa.
Haiskahtaa kaalisoppa.
Mun kokemus on, että miesten elämä harvoin alkaa pyöriä lasten ympärillä samalla tavoin kuin naisten.Isäksi tulevat miehet eivät yhtä jyrkästi muutu kuin äidiksi tulevat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla ei ilmeisesti ole lapsia?
Lue aloitus ennen kuin kommentoit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla ei ilmeisesti ole lapsia?
Lue aloitus ennen kuin kommentoit!
Ei se tarkoita etteikö hän olusi lapseton.
Alakoululaiset ei ole isoja lapsia, pikkukakaroota ne on.
vielä kymmenen vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Entäs isylit? Aina äitylit tikun nokassa milloin mistäkin. Miehistä ei edes ole olemassa tuollaista halventavaa sanaa.
Haiskahtaa kaalisoppa.
Mun kokemus on, että miesten elämä harvoin alkaa pyöriä lasten ympärillä samalla tavoin kuin naisten.Isäksi tulevat miehet eivät yhtä jyrkästi muutu kuin ä
Ehkä he vain ymmärtävät sen, ettei se isyys ole mikään ihmisyyden uusi ilmentymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä keksi parempaa elämänsisältöä kuin omat lapset. En näe mitään pahaa siinä, enkä näe kotiäitiyttä jämähtämisenä. Itselleni oli aina haave että saisin kasvattaa isoa lapsilaumaa kotiäitinä, mutta se haave ei valitettavasti toteutunut.
Huomaatko että kaikki on sinulle minä-minä-minä, halusin-halusin-halusin? Äitylit on itsekkäintä porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Entäs isylit? Aina äitylit tikun nokassa milloin mistäkin. Miehistä ei edes ole olemassa tuollaista halventavaa sanaa.
Haiskahtaa kaalisoppa.
Mun kokemus on, että miesten elämä harvoin alkaa pyöriä lasten ympärillä samalla tavoin kuin naisten.Isäksi tulevat miehet eivät yhtä jyrkästi muutu kuin äidiksi tulevat naiset.
Vähemmän hormonaalisia tai biologisia muutoksia lapsen saamisessa vaikuttanee asiaan.
Toki muiden isien kanssa tulee välillä heitettyä läppää lapsista, mutta kun frendejä näkee sitä mielellään juttelee kaikesta muusta mielenkiintoisesta. Urheilu, politiikka, musiikki, leffat, jne.
Harvemmin isukkifrendit tukottaa somea pelkästään jatkuvilla lasten kuvilla myöskään. Toki monet ovat aika passiivisia muutenkaan julkaisemaan yhtään mitään somessa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja mutta...
Itse jaan harvoin kuvia tai juttuja lapsistani. Seuraajat/kaverit somessani ovat pieni lukuisia ja lähinnä tuttuja/ystäviä. Lapset nyt kaikki jo pitkälti kouluikäisiä. Elämässäni on viime vuosina löytynyt paljonkin mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Voin joskus jakaa juttuja niistäkin mutta en usko että ne ovat sen mielenkiintoisempia kuin päivitykset lapsista. Jaan mitä haluan ja puhun mistä haluan. Jos juttuni ei kiinnosta niin ei tarvitse seurata minua somessa. En itsekään ole kiinnostunut kaikista lapsia koskevista some päivityksistä mutta voin skipata ne. Ymmärrän että ne voivat olla ajankohtaisia ja tärkeitä joillekin.
Olisiko parempi että se naapuri puhuisi joka kerta lukemistaan kirjoista, näkemästään unista tai lemmikistään? Miksi omista lapsista puhuminen on niin tuomittavaa? Vai onko tämäkin taas yksi tapa mollata naisia/äitejä?
Täytyy myöntää, että unet ja kirjat herättäisi kyllä mussa välittömän kiinnostuksen
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän isät ei juuri koskaan muutu tämmöisiksi lapsen kautta elijöiksi?
Tämäpä! Ja silti kukaan ei epäile, etteikö se lapsi olisi isällekin yksi elämän tärkeimmistä ihmisistä.Miehet on jostain syystä vanhemmuudessaan "tervepäisempiä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, elävät sitten vain lastensa kautta. Läheisriippuvuutta varmaankin. :( Itse en jaksaisi ystävänä kuunnella kenenkään monologeja oikein mistään, varsinkaan noinkin tylsästä aiheesta kuin tavallinen elämä.
Nämä surkuttelut on surullisia. Joku toinen voisi surkutella, että joku tyyppi elää vain työlleen. Tunnen sellaisiakin. Mitä sitten kun sitä työtä ei enää ole, se päivä vääjämättä kyllä tulee?
Lakkaako se elämästä vain työlleen ja uralleen, vaikka täällä muut miten surkuttelee?
...Eikö sen pitäisi olla ihan ok että elää omanlaistaan elämää, kunhan ei muita siinä vahingoita.
Kovin takertuva vanhempi, jolla ei ole muuta elämää kuin lapsensa kyllä usein vahingoittaa niitä lapsiaan kun ei anna heidän elää omaa elämäänsä. Itse olen tällaisen äidin tytär ja hänen käytöksestään voisi luulla että olen alle 20-vuotias ja ehkä juuri muuttanut pois kotoa. Todellisuudessa olen yli 40 ja elänyt siis jo suuremman osa elämästäni muualla kuin lapsuudenkodista. Jos joku hurahtaa esimerkiksi uraansa tai vaikka postimerkkeilyyn, se ura tai ne merkit eivät ole kuitenkaan eläviä olentoja eikä niitä ahdista liiallinen huomio useiden vuosikymmenten jälkeenkään.
En tiedä.
Mulla on tuttava, jonka lapset ovat vanhin jo teini ja nuorinkin iso koululainen. Hän seuraa edelleen kaikenlaisia lähinnä vauvojen ja taaperoiden vanhemmille suunnattuja sometilejä yms ja postailee jotakin imetysdebattijuttuja.
On vaikea ymmärtää. Itseäni ei suoraan sanottuna joku imettäminen keskustelunaiheena ole kiinnostanut pätkän vertaa sen jälkeen kun lapsi täytti... 2 tai jotakin. Nyt teini-ikäisen vanhempana tuntuvat todella kaukaisilta asioilta.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen samanlainen, mutta mun hevosista. En vaan voi sille mitään. On mulla lapsikin, mutta sen asioista en ole jaksanut muille höpöttää edes silloin kun oli pieni, saati sitten nyt kun on jo teini.