Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?
04.04.2024 |
Mulla on yksi kaveri, jonka kaikki kolme lasta ovat jo vanhemmasta päästä teinejä, nuorimmatkin jo koulussa. Edelleen kaverini ainoat, lähes päivittäiset somepäivitykset ovat valokuvia näiden lasten vauvakuvia. Hänen elämässään ei tapahdu mitään muuta kuin jokin yksittäinen "kävin lenkillä" -päivitys ja sitten lasten vauvakuvia "muisto 13 vuoden takaa". Ei mitään muuta! Välillä tuoreempia kuvia... yllätys yllätys... lapsista ja lasten harrastuksista.
Naapurinrouva on hyvin puhelias. Ihan mukavan oloinen. Ainoa ongelma on, että hän ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Kaikki lapset heilläkin jo teinejä ja isoja alakoululaisia. Silti vauva-ajan sairaudet, allergiat, synnytyskertomukset, neuvolakäynnit, kasvukäyrät... kaikki olen kuullut moneen kertaan. Nykyään puhuu 99% ajasta lastensa harrastuksista. Ketä viedään ja minne minäkin iltana, kuka aloitti kässäkerhon ja kuka suunnituksen, tiistaina tiina partioon ja kun sieltä tullaan niin heti ylermi yleisurheilukouluun ja matkalla vielä matti haettava musiikkikoulusta. Tätä monologina vaikka puoli tuntia putkeen.
Eikö näillä ihmisillä ihan oikeasti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin omat lapsensa? Kuinka kauan tällainen vaihe voi jatkua? Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat maailman tärkein asia minulle, mutta en mä nyt heistä koko ajan puhu ystävieni ja tuttavieni kanssa!
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän isät ei juuri koskaan muutu tämmöisiksi lapsen kautta elijöiksi?
Isä siis ei ole toisen kautta eläjä, kun kertoo ylpeänä lasten urheiluhatrastuksista ä, koulumenestyksestä/sen puutteesta ja kommelluksista.
Aika säälittävää nimitellä ketään toisen kautta eläjäksi. Kaikkihan me eletään, kuka missäkin elinympäristössä, ihmisiä ympärillä. Yksin on kenenkään mahdotonta elää. Aika hyvin omistautuvat vanhemmat lastensa asioista huolehtii, se on itsenäistä ja rohkeaa, eikä toisen kautta elämistä. Toista on, jos joku muu joutuu ne asiat hoitamaan ja huolehtimaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suurin osa aikuisuuden mt-ongelmista juontaa varhaislapsuuteen. Ei kaikki, esim skitsofrenia johtuu geeneistä, mutta ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, huono itsetunto, päihteisin kääntyminen jne lähes aina syy löytyy varhaislapsuudesta."
Totta. Mutta skitsofrenia ei johdu läheskään aina geeneistä. Esimerkiksi Huumeet tai jotkin lääkkeet voivat johtaa skitsofreniaan, ilman geneettisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ollut tarvittavia avuja elämään ja elää nyt elämäänsä muiden kautta. Vanhana ehkä katkeroituu.
En koe sitä itse mitenkään pahana, että elän paljon lapsen kautta. En tiedä, miksi katkeroituisin siitä. Katkera olen vain siitä, etten saanut toista lasta ja olemassa olevan saamiseenkin meni vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ehkä se on outoa että joku "hurahtaa" niihin lapsiinsa, mutta ihan samoin joku hurahtaa johonkin harrastukseen ja some on täynnä cross fitiä, tai koiranäyttelyitä, tai neulomista.
Jos on hankkinut lapsia, niin hyvä että niihin vähän hurahtaakin. Sanoisin että lapset on sen jopa ansainneet, että vanhempi / vanhemmat ovat oikeasti heidän elämässä täysillä mukana.
On hyvä että vanhemmat ovat täysillä mukana lastensa elämässä, mutta olisi silti hyvä omata sosiaalista älykkyyttä sen verran ettei niitä lapsiaan tarvitse tyrkyttää puheenaiheeksi muille ihmisille jatkuvasti.
Yhtä kiinnostavaa seuraa kuin jotkut koira ja jeesusihmiset kenen elämä ja puheenaiheet pyörii vain tämän yhden aihealueen ympärillä. Onneksi somessa tälläiset voi sentään vaimentaa helposti pois silmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Ehkä se on outoa että joku "hurahtaa" niihin lapsiinsa, mutta ihan samoin joku hurahtaa johonkin harrastukseen ja some on täynnä cross fitiä, tai koiranäyttelyitä, tai neulomista.
Jos on hankkinut lapsia, niin hyvä että niihin vähän hurahtaakin. Sanoisin että lapset on sen jopa ansainneet, että vanhempi / vanhemmat ovat oikeasti heidän elämässä täysillä mukana.
On hyvä että vanhemmat ovat täysillä mukana lastensa elämässä, mutta olisi silti hyvä omata sosiaalista älykkyyttä sen verran ettei niitä lapsiaan tarvitse tyrkyttää puheenaiheeksi muille ihmisille jatkuvasti.
Yhtä kiinnostavaa seuraa kuin jotkut koira ja jeesusihmiset kenen elämä ja puheenaiheet pyörii vain tämän yhden aihealueen ympärillä. Onneksi somessa tälläiset voi sentään vaimentaa helposti pois silmistä.
Muille ihmisille? Ap on yksi ainoa ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Tämä on niihin totta!!! Ja todella surullista. Mieheni siskolla ja veljellä molemmilla lapsia, iät 10-14 v. Kumpikin sisarus puhuu ja viestittelee vain lasten harrastuksista, lapset sitä ja tätä. Kumpikin haudannut omat harrastukset, kun kaikki aika menee penskojen kuskaamiseen ympäri Suomen harrastusten perässä. Tämä sisko oli ennen lapsia menestynyt omassa urheilulajissaan, mutta nykyään ei ehdi eikä kiinnosta, kun lapset lapset lapset...
En jaksaisi näitä ihmisiä enää pahemmin nähdä, ei enää mitään omaa elämää eikä tosiaan tunnu olevan enää mitään tavoitteita elämässä. Pädetään jollain lapsen säbäpelin voitolla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Tämä on niihin totta!!! Ja todella surullista. Mieheni siskolla ja veljellä molemmilla lapsia, iät 10-14 v. Kumpikin sisarus puhuu ja viestittelee vain lasten harrastuksista, lapset sitä ja tätä. Kumpikin haudannut omat harrastukset, kun kaikki aika menee penskojen kuskaamiseen ympäri Suomen harrastusten perässä. Tämä sisko oli ennen lapsia menestynyt omassa urheilulajissaan, mutta nykyään ei ehdi eikä kiinnosta, kun lapset lapset lapset...
En jaksaisi näitä ihmisiä enää pahemmin nähdä, ei enää mitään omaa elämää eikä tosiaan tunnu olevan enää mitään tavoitteita elämässä. Pädetään jollain lapsen säbäpelin voitolla...
Miksi ihmeessä sinä roikut miehesi sukulaisissa??? Eikö sinulla ole omaa elämää, harrastuksia jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Tämä on niihin totta!!! Ja todella surullista. Mieheni siskolla ja veljellä molemmilla lapsia, iät 10-14 v. Kumpikin sisarus puhuu ja viestittelee vain lasten harrastuksista, lapset sitä ja tätä. Kumpikin haudannut omat harrastukset, kun kaikki aika menee penskojen kuskaamiseen ympäri Suomen harrastusten perässä. Tämä sisko oli ennen lapsia menestynyt omassa urheilulajissaan, mutta nykyään ei ehdi eikä kiinnosta, kun lapset lapset lapset...
En jaksaisi näitä ihmisiä enää pahemmin nähdä, ei enää mitään omaa elämää eikä tosiaan tunnu olevan enää mitään tavoitteita elämässä. Pädetään jollain lapsen säbäpelin voitolla...
Miksi ihmeessä sinä roikut miehes
No me kuitenkin nähdään juhlissa tms ja miehelle sisarukset on läheisiä, joten näemme silloin tällöin. En halua olla törkeä ja poistua kotoa jos he käyvät meillä, ehkä kerran kk. Eli en roiku :D
Aikani menee muutoin ihan omassa työssä, tärkeissä harrastuksissa ja omien tärkeiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Tämä on niihin totta!!! Ja todella surullista. Mieheni siskolla ja veljellä molemmilla lapsia, iät 10-14 v. Kumpikin sisarus puhuu ja viestittelee vain lasten harrastuksista, lapset sitä ja tätä. Kumpikin haudannut omat harrastukset, kun kaikki aika menee penskojen kuskaamiseen ympäri Suomen harrastusten perässä. Tämä sisko oli ennen lapsia menestynyt omassa urheilulajissaan, mutta nykyään ei ehdi eikä kiinnosta, kun lapset lapset lapset...
En jaksaisi näitä ihmisiä enää pahemmin nähdä, ei enää mitään omaa elämää eikä tosiaan tunnu olevan enää mitään tavoitteita elämässä. Pädetään jollain lapsen säbäpelin voitolla...
Eli olette vähän tekemisissä ja sinä valitset olla heidän seurassaan? Eikö sulla ole omia sukulaisia? Omia juhlia? Miksi roikut ihan vieraissa ihmisissä ja sitten valitat???
ja kai se sun miehesi on sukulaislapsistaan kiinnostunut? Ei niitä juttuja sinulle edes kerrota. Sinä vain tunget siihen siivellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me kuitenkin nähdään juhlissa tms ja miehelle sisarukset on läheisiä, joten näemme silloin tällöin. En halua olla törkeä ja poistua kotoa jos he käyvät meillä, ehkä kerran kk. Eli en roiku :D
Aikani menee muutoin ihan omassa työssä, tärkeissä harrastuksissa ja omien tärkeiden ihmisten kanssa.
Ensin kirjoitit
- ettet jaksa nähdä
- sinulle avaudutaan mielestäsi tylsistä aiheista
Sitten kirjoitat
- että he ei edes tapaa sinua, vaan sukulaisensa, mutta sinä sitten valitset notkua siinä
- että itse asiassa miehellesi kerrotaan hänen läheisten sukulaistensa läheisistä lapsista, ei sinulle ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
No me kuitenkin nähdään juhlissa tms ja miehelle sisarukset on läheisiä, joten näemme silloin tällöin. En halua olla törkeä ja poistua kotoa jos he käyvät meillä, ehkä kerran kk. Eli en roiku :D
Aikani menee muutoin ihan omassa työssä, tärkeissä harrastuksissa ja omien tärkeiden ihmisten kanssa.
Ensin kirjoitit
- ettet jaksa nähdä
- sinulle avaudutaan mielestäsi tylsistä aiheista
Sitten kirjoitat
- että he ei edes tapaa sinua, vaan sukulaisensa, mutta sinä sitten valitset notkua siinä
- että itse asiassa miehellesi kerrotaan hänen läheisten sukulaistensa läheisistä lapsista, ei sinulle ollenkaan
Meillä on tapana, että molemmat osallistuvat kummankin perheen juhliin yms. Tai jos toisen sukulaiset tulevat kylään, niin mielestäni kohteliasta, ettei toinen osapuoli luiki karkuun. Yhteiseloa takana kuitenkin yli 15 vuotta, niin elämme kuten muutkin perheet, vaikka lapsia ei ole. Eli kumpikaan ei notku toisen suvun juhlissa tms täysin vieraana ihmisenä, vaan elämme ns normaalien suomalaisten tavoin. Keskustelen ihmisten kanssa näissä tilanteissa normaalisti.
Outo ajatus osalla, että puolison sukulaiset on täysin vierasta porukkaa, ja jos niitä joskus puolison kanssa näkee, niin se on "roikkumista" ja "notkumista". Meillä se on kohteliaisuutta molemmin puolin. Ei miehenikään aina riemusta kiljuen lähde minun suvun juhliin, mutta kunnioitamme kuitenkin toisiamme ja teemme tällaisia myönnytyksiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa ei ole pakko roikkua vahtaamassa toisten kuvia ja julkaisuja. Ihan oma moka ja saat inistä vaikka maailman tappiin
Minun lapseni ovat jo isoja, mutta jotenkin tuntuu, että juuri se, että olin kotiäitinä ja "elin lasten kautta" tekee sen, etten hirveästi kaipaa niitä aikoja. Ei tullut tunnetta, että aika menee liian nopeasti, ehdin nähdä ja kokea ne kaikki kasvuvaiheet. Aika meni juuri sitä vauhtia mitä pitikin. Lapseni ovat minulle edelleen hirveän tärkeitä ja joissain jutuissa ehkä edelleen elän heidän kauttaan, mutta että esittelisin muille kuvia kuopuksen ensimmäisestä maitohampaasta, miksi ihmeessä :) Kerron mieluummin kuopuksesta sellaisena mitä hän on nyt 16-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika surullista, elävät sitten vain lastensa kautta. Läheisriippuvuutta varmaankin. :( Itse en jaksaisi ystävänä kuunnella kenenkään monologeja oikein mistään, varsinkaan noinkin tylsästä aiheesta kuin tavallinen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me kuitenkin nähdään juhlissa tms ja miehelle sisarukset on läheisiä, joten näemme silloin tällöin. En halua olla törkeä ja poistua kotoa jos he käyvät meillä, ehkä kerran kk. Eli en roiku :D
Aikani menee muutoin ihan omassa työssä, tärkeissä harrastuksissa ja omien tärkeiden ihmisten kanssa.
Ensin kirjoitit
- ettet jaksa nähdä
- sinulle avaudutaan mielestäsi tylsistä aiheista
Sitten kirjoitat
- että he ei edes tapaa sinua, vaan sukulaisensa, mutta sinä sitten valitset notkua siinä
- että itse asiassa miehellesi kerrotaan hänen läheisten sukulaistensa läheisistä lapsista, ei sinulle ollenkaan
Meillä on tapana, että molemmat osallistuvat kummankin perheen juhliin yms. Tai jos toisen sukulaiset tulevat kylään, niin mielestäni kohteliasta, ettei toinen osapuoli
Nuo ovat kaikki omia valintojasi.
Ja hehän eivöt kerro lastensa kuulumisia sinulle ollenkaan vaan miehellesi. Sinä vain notkut siinä siivellä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä äitylit on niitä ihmisiä joiden kohdalla painetaan facebookissa "älä seuraa" nappulaa jolla saa poistettua heidän loputtomien lapsi julkaisujen näkyminen.
Sama porukka on se jonka seuraan ei mielellään haluta työpaikan lounas ja kahvitauoilla.
Heidän kapeakatseiseen ja itsekkääseen jakeluun ei vain mene se että muita ihmisiä ei kiinnosta äitylin lapset samalla tavalla kuin häntä itseään.
Tekoälyn kehittymisen myötä olisi hyvä sellainen automaattifiltteri toiminto jossa sais kaikki lapsikuvat pois uutisvirrasta.
Ei tarvitsisi itse erikseen blokata ketään ja tulisi näkyville sitten ne harvat viestit näiltä äityleiltä jossa saattaa olla muutakin kiinnostavaa kontenttia ja asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni elää ja pätee lastensa kautta. Mikä ei ole koskaan sama asia, jos itse olisi elänyt täysillä omaa elämäänsä.
Ja mitä pahaa tässä on?
No ei se hyväkään asia ole kun jämähtää pelkästään lapsiinsa. Se on lapsillekin ahdistavaa kun äiti elää heidän kauttaan. Maailmankuva on suppea ja se kupla misää elää on äärettömän pieni, sinne ei mahdu kuin lapset. Ei edes itse mahdu, eikä muut ihmiset, vain lapset.
Mistä niin päättelee? Jos esim. on kotiäitinä ja puhuu lapsistaan, ei se tarkoita etteikö muutakin ajattelua olisi. Sitä ei ehkä sinulle ole mielekästä jakaa.
En mä sanonut mitään siitä ettei lapsistaan voisi puhua. Tietenkin voi, nyt oli kysymys siitä että jotkut elää ja pätee vain lastensa kautta. Mitään muuta tärkeää ei elämässä ole kuin pelkästään lapset. Ei kiinnosta yhtään mikään muu. Se on epänormaalia.
Minä kerroin siis tutuista jotka sattumalta tapaa ja kertovat vain lastensa kuulumisia. Ystävät ovat erikseen. Ystäviäni ovat ihmiset jotka elävät mielenkiintoista elämää ja puhuvat muusta kuin lapsistaan. Terv. Maailmanparantaja. P. S. Maailma on myös minun, ei vain lapsiesi.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, elävät sitten vain lastensa kautta. Läheisriippuvuutta varmaankin. :( Itse en jaksaisi ystävänä kuunnella kenenkään monologeja oikein mistään, varsinkaan noinkin tylsästä aiheesta kuin tavallinen elämä.
Nämä surkuttelut on surullisia. Joku toinen voisi surkutella, että joku tyyppi elää vain työlleen. Tunnen sellaisiakin. Mitä sitten kun sitä työtä ei enää ole, se päivä vääjämättä kyllä tulee?
Lakkaako se elämästä vain työlleen ja uralleen, vaikka täällä muut miten surkuttelee?
...Eikö sen pitäisi olla ihan ok että elää omanlaistaan elämää, kunhan ei muita siinä vahingoita.
Alue: Aihe vapaa
"Juuri koskaan" - ehkä aiemmilla sukupolvilla näin, mutta kyllä mä omasta lähipiiristä tunne isiä joille ensimmäinen puheenaihe on pirjo-perjelin harrastukset esim. Tai koulujen loma-ajat kun niitä ei saa omiin sopimaan. Tai joku selkkaus koulussa. Tai viikonloppuna mökille lasten kanssa. Tai hitto kun on taas lapset sairaana kai se tarttuu kohta kaikkiin jne puheet.
Miehetkin puhuu lapsista mutta tulokulma ehkä erilainen kuin naisella. Ja ehkä miehille tämäkin sallitaan hövelimmin kuin naisille, tämä lapsista puhuminen.