Miten jotkut ihmiset jää niin kiinni siihen äitiyteen tai vauva-aikaan?
Mulla on yksi kaveri, jonka kaikki kolme lasta ovat jo vanhemmasta päästä teinejä, nuorimmatkin jo koulussa. Edelleen kaverini ainoat, lähes päivittäiset somepäivitykset ovat valokuvia näiden lasten vauvakuvia. Hänen elämässään ei tapahdu mitään muuta kuin jokin yksittäinen "kävin lenkillä" -päivitys ja sitten lasten vauvakuvia "muisto 13 vuoden takaa". Ei mitään muuta! Välillä tuoreempia kuvia... yllätys yllätys... lapsista ja lasten harrastuksista.
Naapurinrouva on hyvin puhelias. Ihan mukavan oloinen. Ainoa ongelma on, että hän ei koskaan puhu mistään muusta kuin lapsistaan. Kaikki lapset heilläkin jo teinejä ja isoja alakoululaisia. Silti vauva-ajan sairaudet, allergiat, synnytyskertomukset, neuvolakäynnit, kasvukäyrät... kaikki olen kuullut moneen kertaan. Nykyään puhuu 99% ajasta lastensa harrastuksista. Ketä viedään ja minne minäkin iltana, kuka aloitti kässäkerhon ja kuka suunnituksen, tiistaina tiina partioon ja kun sieltä tullaan niin heti ylermi yleisurheilukouluun ja matkalla vielä matti haettava musiikkikoulusta. Tätä monologina vaikka puoli tuntia putkeen.
Eikö näillä ihmisillä ihan oikeasti ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin omat lapsensa? Kuinka kauan tällainen vaihe voi jatkua? Minullakin on kaksi lasta, jotka ovat maailman tärkein asia minulle, mutta en mä nyt heistä koko ajan puhu ystävieni ja tuttavieni kanssa!
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tällaisia ihmisiä. Ja ei, heillä ei oikeasti ole mitään muuta elämää. Ovat jääneet kotiäideiksi, vaikka lapset ovat kasvaneet. Elämän sisältö on juuri tuo lasten kuskaaminen harrastuksiin.
Ei ne ole kaikki kotiäitejä.Mulla on työkaveri,joka tarvitsee vapaita,jos aikuinen yliopistossa toisella paikkakunnalla opiskeleva lapsi tulee käymään arkiviikkona.Ja jos viikonloppuna, pitää saada tehdä lyhyempi työpäivä.Suunnittelee myös muuttoa lapsensa opiskelukaupunkiin.
Mä postaan kuvia lapsistani, aina luvan kanssa toki. Ovat mulle tärkeitä. Ja en tietystikään päivittäin ja on muutakin sisältöä. Ennemmin mä kattelen kuvia toisten perhe-elämästä kuin pers-elämästä, näitäkin on, kun joka kuva on naama tai tarakka eri suunnasta. Siinä se vasta elämänsisältö on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tällaisia ihmisiä. Ja ei, heillä ei oikeasti ole mitään muuta elämää. Ovat jääneet kotiäideiksi, vaikka lapset ovat kasvaneet. Elämän sisältö on juuri tuo lasten kuskaaminen harrastuksiin.
Ei ne ole kaikki kotiäitejä.Mulla on työkaveri,joka tarvitsee vapaita,jos aikuinen yliopistossa toisella paikkakunnalla opiskeleva lapsi tulee käymään arkiviikkona.Ja jos viikonloppuna, pitää saada tehdä lyhyempi työpäivä.Suunnittelee myös muuttoa lapsensa opiskelukaupunkiin.
Ihan järkyttävää. Ja surullista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja haluaisi tietää mitä heille kuuluu, niin kertovat vain lapsistaan. Ei kiinnosta koska näitä lapsia en ole koskaan nähnyt. Itse olen lapseton eikä lapsipuhe kiinnosta. Nämä tutut jääkin moikkaustutuiksi. Muiden kanssa parannetaan maailmaa.
Mahtaa tulla tuolla asenteella hieno maailma. Kenelle te sitä parannatte? Nuo lapsethan siinä joutuu elämään.
Onko Vauva-lehden palstalla hilluminen sitä suurinta maailman parantamista lapsettomalle?
Hoh hoijaa. Onneksi hänellä on sisältöä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen varmaan just tällainen ihminen. Lapseni jo teini-iässä kaikki.
Tässä on semmoinen kummallinen yhtälö takana, että kun lapset ovat pieniä, aikaa on hyvin vähän. Otetaan ehkä valokuvia, mutta paljon energiaa menen ihan siihen arkeen, päiväkotiin, töihin, päiväkotiin, kotiin -rumbaan. Sitten joku siirtyy kouluun, ja siellä taas uudet jutut, Wilma tykittää monta kertaa päivässä, ip-kerhoa, luistimia kouluun, koulun retkiä, hammaslääkäreitä jne. On siinä omaakin aikaa, mutta itse kulutuin sen pääsääntöisesti liikkumalla ja lukemalla.
Kun vähän helpottaa, voi käydä niin, että onkin aikaa järkätä niitä valokuvia ja fiilistellä noita aikoja. Silloin niitä saattaa laittaa myös jakoon. Nykypäivänä kuvia löytyy monesta eri paikasta. Mullakin olisi projektina koota kuvat jonnekin yhteen, mutta sitä päivää ei ole vielä tullut.
Olen itse kokenut lasten kanssa vähän semmoistakin, että tuntu
Toivottavasti et myös anna muiden ikäistesi ymmärtää, että nyt on sinun lapsesi sukupolven aika. Mua lapsettomana tympäisee omanikäisten jauhanta siitä,miten meidän aika meni ja nyt on toisen sukupolven aika.Kyllä tämä aika on kaikkein meidän,jotka täällä elämme,ei vain sinun lastesi ikäpolven.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain neutraali puheenaihe vieraiden ihmisten kanssa. Ei sen kummempaa.
En täysin hahmota ap:n näkemystä, että äiti olisi vain pienten lasten kanssa. Itse koen, että koululaisten ja teini-ikäisten kanssa menee ihan kaikki aika, pienet lapset oli päiväkodissa päivät ja kesälomat oli selkeät jne.
No ei todellakaan ole neutraali aihe.
Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?
Epäilen että suurin osa - ainakin valtava määrä - naisista laittaa lapset ykkössijalle jostain syystä - MIKÄ SYY? Ja entäpä jos he sitten elävät elämänsä näiden lastensa kautta? Uskon tämän vaikuttavan miehen ja naisen välisten suhteiden kummallisuuteen.
Itse olen niitä naisia jotka laittaa miehen ykkössijalle. Lapset kuuluvat siihen sitten ja tietysti niitä rakastetaan - ei nyt ole siitä kiinni - mutta suhde mieheen on kuitenkin ykkönen. Sitä en sitten osaa sanoa että miten tämmöinen 'näkyy' minusta ja perheestäni ja näkevätkö jotkut sen ulospäin.
Jos lapset ovat ykkössijalla niin entäpä jos 'rakkaussuhde' on ollut 'puutteellinen' jo alusta alkaen. Naisen päämäärä - tietoinen tai tiedostamaton - on vain ollut saada ne lapset mieheltä... LEIKKIÄ jotain KOTILEIKKIä... entäpä jos tästä syntyy joku nukkekoti jossa valotkin mutta sammuvat... entäpä jos on vedetty koko homma kulissiksi...
Ja ennen kaikkea, ei ketään puolituttua kiinnosta jonkun toisen ihmisen lasten tekemiset. Outo puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla ei ilmeisesti ole lapsia?
Ei olekaan. En ole kelvannut kellekään. Olen kateellinen äideille joiätka rakastaa lapsiaan, eivätkä lähde mun kaa kaljoille.
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kaikkea, ei ketään puolituttua kiinnosta jonkun toisen ihmisen lasten tekemiset. Outo puheenaihe.
Vähän sama kun alkaisin kertoilemaan naapurin Irmelille, mitä enoni harrastaa ja tekee työkseen. Irmeli ei varmaan ymmärrä miksi näitä asioita kerrotaan, eikä osaa sanoa juuta tai jaata. Ei siitä keskustelua saa aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja haluaisi tietää mitä heille kuuluu, niin kertovat vain lapsistaan. Ei kiinnosta koska näitä lapsia en ole koskaan nähnyt. Itse olen lapseton eikä lapsipuhe kiinnosta. Nämä tutut jääkin moikkaustutuiksi. Muiden kanssa parannetaan maailmaa.
Mahtaa tulla tuolla asenteella hieno maailma. Kenelle te sitä parannatte? Nuo lapsethan siinä joutuu elämään.
Niin.Täällä elävät kaikki ne ihmiset ,jotka täällä nyt elää.Mä kuulen lapsen kuulumiset mieluummin hänellä itsellään kuin hänen äidiltään. Samoin kuin Martin kuulumiset mieluummin häneltä itseltään kuin häntä kyttäävältä naapurilta. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tapaa vanhoja tuttuja ja haluaisi tietää mitä heille kuuluu, niin kertovat vain lapsistaan. Ei kiinnosta koska näitä lapsia en ole koskaan nähnyt. Itse olen lapseton eikä lapsipuhe kiinnosta. Nämä tutut jääkin moikkaustutuiksi. Muiden kanssa parannetaan maailmaa.
Mahtaa tulla tuolla asenteella hieno maailma. Kenelle te sitä parannatte? Nuo lapsethan siinä joutuu elämään.
Niin.Täällä elävät kaikki ne ihmiset ,jotka täällä nyt elää.Mä kuulen lapsen kuulumiset mieluummin hänellä itsellään kuin hänen äidiltään. Samoin kuin Martin kuulumiset mieluummin häneltä itseltään kuin häntä kyttäävältä naapurilta. -eri
Eli parannat maailmaa miettimällä, miten itse saat siitä eniten irti niinä muutamana vuosikymmenenä, kun täällä vielä ehkä keikut. Ja se on susta moraalisesti hianompaa?
Vierailija kirjoitti:
Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?
Epäilen että suurin osa - ainakin valtava määrä - naisista laittaa lapset ykkössijalle jostain syystä - MIKÄ SYY? Ja entäpä jos he sitten elävät elämänsä näiden lastensa kautta? Uskon tämän vaikuttavan miehen ja naisen välisten suhteiden kummallisuuteen.
Itse olen niitä naisia jotka laittaa miehen ykkössijalle. Lapset kuuluvat siihen sitten ja tietysti niitä rakastetaan - ei nyt ole siitä kiinni - mutta suhde mieheen on kuitenkin ykkönen. Sitä en sitten osaa sanoa että miten tämmöinen 'näkyy' minusta ja perheestäni ja näkevätkö jotkut sen ulospäin.
Jos lapset ovat ykkössijalla niin entäpä jos 'rakkaussuhde' on ollut 'puutteellinen' jo alusta alkaen. Naisen päämäärä - tietoinen tai tiedostamaton - on vain ollut saada ne lapset mieheltä... LEIKKIÄ jotain KOTILEIKKIä... entäpä jos tästä syntyy joku nukkekoti jossa valotkin mu
Sekä äidin että isän pitää laittaa lapsensa etusijalle. Aivan naurettava kysymys!
Vierailija kirjoitti:
Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?
Epäilen että suurin osa - ainakin valtava määrä - naisista laittaa lapset ykkössijalle jostain syystä - MIKÄ SYY? Ja entäpä jos he sitten elävät elämänsä näiden lastensa kautta? Uskon tämän vaikuttavan miehen ja naisen välisten suhteiden kummallisuuteen.
Itse olen niitä naisia jotka laittaa miehen ykkössijalle. Lapset kuuluvat siihen sitten ja tietysti niitä rakastetaan - ei nyt ole siitä kiinni - mutta suhde mieheen on kuitenkin ykkönen. Sitä en sitten osaa sanoa että miten tämmöinen 'näkyy' minusta ja perheestäni ja näkevätkö jotkut sen ulospäin.
Jos lapset ovat ykkössijalla niin entäpä jos 'rakkaussuhde' on ollut 'puutteellinen' jo alusta alkaen. Naisen päämäärä - tietoinen tai tiedostamaton - on vain ollut saada ne lapset mieheltä... LEIKKIÄ jotain KOTILEIKKIä... entäpä jos tästä syntyy joku nukkekoti jossa valotkin mu
Laitan oman elämän ykkössijalle,en kumpaakaan vaihtoehdoistasi.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin somessa ihmisten lapsipäivityksiä katselen, kuin esim. ruoka/liikunta/eläin.
Mä taas päinvastoin.
Lapsijutut ei kiinnosta.
Olihan se upeeta aikaa ja ilolla muistelee. Elämää on ollut ennen ja jälkeen. On niin merkittävä elämänvaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain neutraali puheenaihe vieraiden ihmisten kanssa. Ei sen kummempaa.
En täysin hahmota ap:n näkemystä, että äiti olisi vain pienten lasten kanssa. Itse koen, että koululaisten ja teini-ikäisten kanssa menee ihan kaikki aika, pienet lapset oli päiväkodissa päivät ja kesälomat oli selkeät jne.
No ei todellakaan ole neutraali aihe.
Ei kaikki halua puhua lapsista. Sää on neutraali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat vain neutraali puheenaihe vieraiden ihmisten kanssa. Ei sen kummempaa.
En täysin hahmota ap:n näkemystä, että äiti olisi vain pienten lasten kanssa. Itse koen, että koululaisten ja teini-ikäisten kanssa menee ihan kaikki aika, pienet lapset oli päiväkodissa päivät ja kesälomat oli selkeät jne.
No ei todellakaan ole neutraali aihe.
Ei kaikki halua puhua lapsista. Sää on neutraali.
Sää on ollut kiinnostava aihe joskus sota-aikana. Kukaan siitä jaksa jauhaa.
Mieluummin somessa ihmisten lapsipäivityksiä katselen, kuin esim. ruoka/liikunta/eläin.