Palkka 5000 euroa ja rahat aina loppu tältä näyttää hyvätuloisten paheneva ongelma

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ihan älyttömästi hyväosaiset ja hyvätuloiset tutut, joilla on kaikkea ja vielä vähän enemmän, ja jotka valittaa siitä, että kun itse pitää maksaa kaikki ja toisille maksaa kela ja sossu. Että niinku mikä teidän hätä on, kun teillä kerta on mahdollisuus maksaa oma elämänne?!? Ainahan sitä voi sössiä elämänsä ja raha-asiansa ja siirtyä sinne kadehdittavalle saamapuolelle, jossa ei tarvitse töitä tehdä ja kaikki tulee valmiina. Sieltä hyväosaiseksi nousuun voi kyllä sitten olla monenkinlaisia rajoitteita ja moni sieltä varmaan mielellään vaihtaisi osia päikseen.

Minä ainakin olen tyytyväinenkin tähän hyväosaisten "hirveään kurimukseen", kun ei voikaan enää porsastella entiseen malliin. Jokainen kauppaan jäävä turha ostos ja lentämättä jäänyt matka on vain hyvä. Ehkä lopulta löydätte sen sisäisen rauhan, jossa ei koko ajan tarvitse olla menossa jonnekin ja ostamassa jotakin. Mitä ihminen muuta tarvitsee k

Ah, vanha venäläinen "pääasia että naapurilla on huonommin kuin minulla" -asenne. Muiden onnistuminen harmittaa kympillä kun itse ei oikein ole tullut mitään edes yritettyä.

Luulin että tämä meininki kuoli jo 80-luvulla pikkukaupungeissa ja tuppukyllissäkin, mutta voimissaan on luuserius näköjään edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvätuloisena olin tasan samassa jamassa KUNNES ainut lapsi muutti omilleen ja saatiin asuntolaina maksettua. Nyt ei ole penniäkään velkaa ja pakollisten menojen jälkeen jää näppiin se 3000€. Se on uskomatonta kuinka paljon yksi lapsi ja asuntolaina vaikuttaa tuloihin.

Opetus: älä hanki lapsia, äläkä asuntolainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaah, en voi käsittää aloitusta. Olemme puolison kanssa onnistuneet pienipalkkaisina rakentamaan oman talon ja maksamaan sen velattomaksi 11 vuodessa. Kilpavarusteluun emme lähteneet, ei myös matkusteltu silloin kun oli lainaa. Nyt on toinen meistä sairastunut joten tulot ovat sitäkin pienemmät, silti pärjäämme koska osaamme olla taloudellisia. Paremmalla palkalla tässä eläisi ihan herroiksi.

Minä taas en voi käsittää, että joku jättää 11 vuoden ajaksi matkustelun lainan poismaksun vuoksi. Näin me ihmiset tehdään eri valintoja. 

Tuskin niillä matkustelusta säästetyillä summalla on velat maksettu pois vai kuinka kalliita matkoja sitten teette vuosittain? 

Tiesitkö, että on muuten paljon perheitä joissa ei matkustella, mutta ei myöskään ole varaa säästää mitään, eikä edes

Pienten lasten kanssa 10 vuotta menee silmänräpäyksessä. Ovat vielä pieniruokaisia, asuvat tyytyväisinä yhteisessä/yhteisissä huoneissa, vaatteita löytyy helposti käytettynä ja vaatteet & varusteet kiertää sisarukselta toiselle. Matkoja ei tarvita, kalliita harrastuksia ei tarvita, kalliita leluja, laitteita ja varusteita ei tarvita. Jos jolloin, niin lasten ollessa pieniä on helppo säästää. Läsnäolevat välittävät vanhemmat ja arjen rutiinit, perheen kesken vietettyä mukavaa aikaa, sitä lapset haluaa. Kaikki muu on vanhempia varten, ne matkat ja muut ulkoiset jutut, ja niistä voi kyllä hetkeksi luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri noita 5-6.500e ansaitsevia, joilla ei lainanlyhennysten jälkeen jää paljon mitään käteen. Asuntolaina on otettu toki nollakorkoaikaan, mutta myös aikaan, jolloin elämäntilanteeni oli ihan toisenlainen. Elin silloin yksin, eikä ei ollut lapsia. Eihän se mukavaa ole, että nettotuloista on korkojen nousun myötä sulanut todella merkittävä osa. Olen harkinnut asunnon myymistä, mutta kyllä tässä vielä pärjäillään vähän parempia markkinoita odotellessa. Täytyy vaan elää vähän sniidummin ja olla tuhlailematta turhuuksiin, niin eiköhän tästä selvitä. En onneksi ole muutenkaan ollut koskaan sellainen, jolla täytyy olla merkkivaatteita tai laukkuja tai kulmakunnan hienoin ja kallein auto pihassa. 

Aiemmin kun korot oli tätä luokkaa oli tapana mitoittaa laina tuloihin, aloitta pienemmästä asunnosta. On ollut ihan omaa tyhmyyttä mitoittaa laina nollakorkoi

Ehkä, mutta silloin sai isomman lainan ja arvokkaamman asunnon, jota ehti maksella aika hyvänkin aikaa pois ennen korkojen nousua. Toki asunnon arvo itsessäänkin on tässä ajassa noussut. Lisäksi on aivan turhaa semantiikkaa, onko sulanut oikea termi vai ei. Henkilökohtainen kassavirta on kuitenkin nyt sen näköinen, että rahaa on käytettävissä merkittävästi vähemmän. Jos olisin yksin, niin eipä tuo haittaisi. Kahden lapsen kanssa tilanne onkin nykyään vähän eri. Ei tässä silti mitään hätää ole, vähemmälläkin rahalla pärjätään hetkellisesti.

"Ah, vanha venäläinen "pääasia että naapurilla on huonommin kuin minulla" -asenne. Muiden onnistuminen harmittaa kympillä kun itse ei oikein ole tullut mitään edes yritettyä.

Luulin että tämä meininki kuoli jo 80-luvulla pikkukaupungeissa ja tuppukyllissäkin, mutta voimissaan on luuserius näköjään edelleen."

Suonen anteeksi, mutta itsekin olen hyvin toimeentuleva ja siksi minua ärsyttääkin tämä tuttujen narina, joilla myös kaikki on hyvin. Itse en kadehdi hetkeäkään heitä, joita yhteiskunta tukee, olen tyytyväinen , että pystyn maksamaan itse oman elämäni.

Mutta kävikö nyt niin, että se koira älähtää johon...?? 

Olen hyvatuloinen enka ymmarra tuota valitusta. Lainat on otettu tappiin ja hommattu se unelmakoti heti. Lapsilla kalliit "pakolliset" harrastukset. Huonekaluja ja hilavitkuttimia ostetaan surutta luottokortilla. Ja hups, korot nousi ja ei olekaan enaa ylimaaraista. Epista! Ihmetellaan etta kuinkas meille noin kavi. Puskuria ei ilmeisesti ole saastetty nimeksikaan eika korkotason nousua ennakoitu.

En ikimaailmassa laittaisi kaikkia rahojani seiniin enka ottaisi suuria lainoja. Lasten ei ole pakko osallistua ohjattuihin harrastuksiin, omani harrastavat maalausta ja lenkkeilevat ja hiihtavat. Me asumme vaatimattomammin kuin tulotason perusteella olettaisi eika rahat ole koskaan loppu. Voimme elaa vahemmallakin jos tarve vaatii. 

"Pienten lasten kanssa 10 vuotta menee silmänräpäyksessä. Ovat vielä pieniruokaisia, asuvat tyytyväisinä yhteisessä/yhteisissä huoneissa, vaatteita löytyy helposti käytettynä ja vaatteet & varusteet kiertää sisarukselta toiselle. Matkoja ei tarvita, kalliita harrastuksia ei tarvita, kalliita leluja, laitteita ja varusteita ei tarvita. Jos jolloin, niin lasten ollessa pieniä on helppo säästää. Läsnäolevat välittävät vanhemmat ja arjen rutiinit, perheen kesken vietettyä mukavaa aikaa, sitä lapset haluaa. Kaikki muu on vanhempia varten, ne matkat ja muut ulkoiset jutut, ja niistä voi kyllä hetkeksi luopua."

Minulle 10 vuotta omassa elämässäni on pitkä aika. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja mieluiten elän elämääni nyt enkä sitten joskus. Matkoineen kaikkineen, toki omaan taloustilanteeseen suhteutettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo sitten purkavat suuttumastaan köyhiin ja työläisiin haukkumalla heitä netissä.

Olen yksinhuoltaja joka tienaa 4,5 tonnia kuussa. Palkasta viedään joka kuukausi tasan kolmasosa! veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Verojen lisäksi lähtee yli 400€ eläkemaksuja. Mitä luulette, vituttaako se, ettei tienaamastaan palkasta saa tässä maassa kuin 66,66% omaan käyttöönsä kun maa on väärällään kaikenlaisia elätettäviä ja tuettavia. No, vasemmistososialistihan loihee oitis sanomaan, että jäähän sulle siitä 3 tonnia vielä käteen, moni ei saa edes bruttopalkkaa noin paljoa! 

Vaan kun asiahan on niin, että palkkani on sovittu minun ja työnantajani välillä korvaukseksi tekemästäni työstä. Se ei ole/ei pitäisi olla mitään sosialisoitua kaikkien yhteistä komm

"Asuminen maksaa lähes saman, oli yksin tai pariskuntana". Minulla ainakin asuminen on ehdottomasti suurin kuukausittainen kustannukseni kun lainaakin vielä on. Siihen menee sellaiset 1500 euroa kuussa. Miten ei olisi selvästi edullisempaa jos tämän kulun voisi jakaa kahdella? (Ja 50 neliötä on, eli kaksi mahtuisi, mutta yksinään ei tuota hintatasoa saisi puolitettua vaikka muuttaisi puolet pienempään.) 750 euroa kuussa on aika valtava ero käytettävissä olevissa tuloissa, eikö?

Suomessa ei 5000 eur ole kovin hyvä palkka. Samaan tulotason suuruusluokkaan pääsee verosyistä jo reilun 3000 palkalla. Ei ole merkittävää eroa käteen jäävässä osuudessa. 

En tällä puolustele yhtään sitä, että ihmiset sössivät raha-asiansa, mutta ihan huomiona vain, että tuo JOPA 5000e ei ole niin kovin kummoinen ansiotaso Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

"Pienten lasten kanssa 10 vuotta menee silmänräpäyksessä. Ovat vielä pieniruokaisia, asuvat tyytyväisinä yhteisessä/yhteisissä huoneissa, vaatteita löytyy helposti käytettynä ja vaatteet & varusteet kiertää sisarukselta toiselle. Matkoja ei tarvita, kalliita harrastuksia ei tarvita, kalliita leluja, laitteita ja varusteita ei tarvita. Jos jolloin, niin lasten ollessa pieniä on helppo säästää. Läsnäolevat välittävät vanhemmat ja arjen rutiinit, perheen kesken vietettyä mukavaa aikaa, sitä lapset haluaa. Kaikki muu on vanhempia varten, ne matkat ja muut ulkoiset jutut, ja niistä voi kyllä hetkeksi luopua."

Minulle 10 vuotta omassa elämässäni on pitkä aika. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja mieluiten elän elämääni nyt enkä sitten joskus. Matkoineen kaikkineen, toki omaan taloustilanteeseen suhteutettuna. 

No juuri tämä. Itsekin haluaisin elää enemmän hetkessä, eikä mulle ole niin tärkeää kerryttää jotain massiivisia säästöjä. Mies taas haikailee vaan sitä eläkeikää ja mitä kaikkea sitten voidaan tehdä. Jos itse olen kuolinvuoteella 5 vuoden päästä, niin siinä voinkin miettiä, että mitään en kokenut enkä tehnyt, mutta säästettyä ainakin tuli. 

Tulot MIINUS menot.

Suunnittelen ulkomaanmatkaa, viimeksi n 16 pvää syksyllä, en valita ettei rahat riitä

Vierailija kirjoitti:

Kyynel. Miksi se on niin vaikeaa ottaa vastuuta itsestään, perheestään ja tulevaisuudestaan, että edes jonkin verran pistäs säästöön ja sijoittais törsäämisen sijaan? Ei paljon myötistä heru näille dilleille.

Miksi tämä koskee vain hyvätuloisia? Kaikilla on Suomessa sama mahdollisuus kouluttautua jne mutta vain hyvätuloisten kohdalla penätään vastuun ottamista itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo sitten purkavat suuttumastaan köyhiin ja työläisiin haukkumalla heitä netissä.

Olen yksinhuoltaja joka tienaa 4,5 tonnia kuussa. Palkasta viedään joka kuukausi tasan kolmasosa! veroihin ja veroluonteisiin maksuihin. Verojen lisäksi lähtee yli 400€ eläkemaksuja. Mitä luulette, vituttaako se, ettei tienaamastaan palkasta saa tässä maassa kuin 66,66% omaan käyttöönsä kun maa on väärällään kaikenlaisia elätettäviä ja tuettavia. No, vasemmistososialistihan loihee oitis sanomaan, että jäähän sulle siitä 3 tonnia vielä käteen, moni ei saa edes bruttopalkkaa noin paljoa! 

Vaan kun asiahan on niin, että palkkani on sovittu minun ja työnantajani välillä korvaukseksi tekemästäni työstä. Se ei ole/ei pitäisi

Puhumattakaan jos on vain yksi aikuinen taloudessa, joka maksaa myös useamman lapsenkin asumisen ja elämisen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyvätuloinen ja olen sitä mieltä että tällainen on turhaa ininää. Otimme ison lainan ok-taloon Espoon hyvältä alueelta. Nyt korot nousivat niin sitten maksellaan. Ulkomaan reissuista voi tinkiä. Tuttujen kanssa puhunut niin kuvitellaan että vaikka lasten harrastukset on pakollinen meno. Newsflash ei melkein mikään ole pakollista, eikö kukaan oikeutettu parempaan elintasoon mitä pystyy maksamaan. Vähävaraisista ymmärrän jos valittavat kun halvempaa asuntoa ei löydy, muuttoonkaan ei oikein olisi varaa ja ruoasta joutuu alkaa tinkimään. Se on todellinen ongelma.  Valittavat hyvätuloiset kermaperseet sietäisivät hävetä.

Amen tähän. Täysin turhaa ininää. Kai nyt jokainen osaa tehdä suunnittelemalleen lainalle stressitestin isommalla korolla kuin 0?

Vierailija kirjoitti:

"Pienten lasten kanssa 10 vuotta menee silmänräpäyksessä. Ovat vielä pieniruokaisia, asuvat tyytyväisinä yhteisessä/yhteisissä huoneissa, vaatteita löytyy helposti käytettynä ja vaatteet & varusteet kiertää sisarukselta toiselle. Matkoja ei tarvita, kalliita harrastuksia ei tarvita, kalliita leluja, laitteita ja varusteita ei tarvita. Jos jolloin, niin lasten ollessa pieniä on helppo säästää. Läsnäolevat välittävät vanhemmat ja arjen rutiinit, perheen kesken vietettyä mukavaa aikaa, sitä lapset haluaa. Kaikki muu on vanhempia varten, ne matkat ja muut ulkoiset jutut, ja niistä voi kyllä hetkeksi luopua."

Minulle 10 vuotta omassa elämässäni on pitkä aika. Kukaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen ja mieluiten elän elämääni nyt enkä sitten joskus. Matkoineen kaikkineen, toki omaan taloustilanteeseen suhteutettuna. 

No sulle on, mutta kuulostaa siltä, ettei sulla ole tarpeenkaan säästää. Mutta jos jollakin on tarve tai halu, niin nuo on siihen oivalliset vuodet. Kaikki ei myöskään koskaan tarvitse elääkseen ulkomaanmatkoja tai muuta rahaa vievää.