Poikani on ilmoittanut jo 8 vuotiaana, ettei usko uskontoon
Ei halua sitä opiskella, ei halua vaihtaa uskontoa, eikä usko myöskään pahaan, mutta uskonnot ovat tuoneet maailmaan pelkkää kauhua, sotaa ja pelkoa.
Nyt ikää on jo 14 vuotta ja hän on edelleen samaa mieltä.
Rippikoulu lähenee, onko se pakollinen? Ja missä iässä voi alkaa ateistiksi. Emme siis ole kasvattaneet häntä tuohon mielipiteeseen, on täysin oma ajatus.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Tolokun mulli! Osaa jo käyttää aivojaan ja ajatella ihan itse.
Eiköhän nykyään ole niin päin että kulttuuri tukee uskonnottomuutta, tavan vuoksi kirkkoon kuulumista tai henkistä haahuilemista fiilisten mukaan, ja uskonnon valitseminen on todella paljon vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi edes mieti uskontoa, ellei tätä kasvatuksen kautta tuoda esiin.
Pienikin lapsi tuntee luonnostaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kutsun tulla osaksi Hänen yhteisöään ja armoaan. Tästä on tehty lukuisia tutkimuksia ja se on varmaa tietoa.
Juu, se on varmaa tietoa että trollaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistin ongelmana vain tuppaa olemaan itsensä viiltely ja sen jälkeen yleensä itsemurha.
Ei tuppaa.
Niinpä. Eikä toisaalta meidän kristittyjenkään maanpäällinen elämä ole jatkuvaa päivänpaisteessa kukkasten keräilemistä.
Minä en ikinä ole uskonut mihinkään uskontohihhulointiin.
Koulussa sitä syötettiin väkisin ja silloin oli kyllä kiinnostavaa kuunnella niitä kertomuksia, ne oli jänniä mutta ne meni meikäläiselle pelkästään kertomuksina.
En käynyt rippikoulua tietenkään, kirkkoon en kuulu.
Mielestäni ja puolestani jokainen saa uskoa vaikka pavosen heskaan ja palvoa sitä, ei se minulta ole pois, mutta minulle ei tulla tuputtamaan mitään sellaista. Siihenvedän jyrkän rajan.
Maailmassa on kyllä jänniä uskontoja joita on mielenkiintoista tutkia, esim. abogiriaanien uniaika. Se on 40 000 vuotta vanha, ja hyvin kiehtova, Sitä haluan tutkia lisää.
Uskonnosta pitäisi tulla valinnainen aine noin neljännellä luokalla. 1-3 tutustumista, jolloin lapsi saa tehdä päätöksensä uskonnsta itse opiskeleeko vai ei.
Ap lä on fiksu poika, se onkin parempi uskoa itseensä eikä mihinkään satuolentoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö ilmoitti ala-asteella että ei usko raamattuun sun muuhun. Opettaja oli uskonnollinen ja ujutti kaikkeen opetukseen uskontoa. Minun sukuni kuuluu kirkkoon ja ollaan ns."tapauskovaisia". Eli suvun mahdolliset häät ja hautajaiset vietetään kirkossa ja yleensä käydään rippikoulu. Avomies ei kuulu kirkkoon eikä olla naimisissa. Vanhempi lapsi on rippikoulussa tavan vuoksi ja yritän saada tytön käymään rippikoulun vaikka kavereiden takia. Sen jälkeen saa sitten päättää jatkaako kirkossa kuulumista vai eroaako kirkosta.
Miksi pitäisi käydä rippikoulu?
Lapsi saa kavereita ja sosiaalistuu. Ihan sama juttu kuin lapsen pakottamisessa harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö ilmoitti ala-asteella että ei usko raamattuun sun muuhun. Opettaja oli uskonnollinen ja ujutti kaikkeen opetukseen uskontoa. Minun sukuni kuuluu kirkkoon ja ollaan ns."tapauskovaisia". Eli suvun mahdolliset häät ja hautajaiset vietetään kirkossa ja yleensä käydään rippikoulu. Avomies ei kuulu kirkkoon eikä olla naimisissa. Vanhempi lapsi on rippikoulussa tavan vuoksi ja yritän saada tytön käymään rippikoulun vaikka kavereiden takia. Sen jälkeen saa sitten päättää jatkaako kirkossa kuulumista vai eroaako kirkosta.
Miksi pitäisi käydä rippikoulu?
Tavan vuoksi ja sen takia että kaverit käy. Ei mielestäni uskonnon opetuksesta tai kirkossa ja rippikoulussa käymisestä ole haittaa. Voihan siellä miettiä laajemmin asiaa ja omaa kantaansa. Sen sijaan ääri uskovaisuus kaikissa muodoissaan ja kaikki lahkolaisuus on haitallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsillakin on uskonnonvapaus eli en henkilökohtaisesti pakottaisi lasta esim riparille ellei haluaisi itse mennä enkä toisaalta estäisi menemästä jos haluaisi vaikken itse kuuluisi kirkkoon. Sama koskee koulun uskonnonopetusta, halutessaan antaisin lapsen vaihtaa elämänkatsomustietoon tai toisinpäin. T. Kristitty äiti
Seurakuntaan kuuluva ei voi valita elämänkatsomustietoa.
Toisin päin kyllä onnistuu :D
Vierailija kirjoitti:
Huoltaja ei kuulu kirkkoon, mutta lapsi kuuluu. Lapsi tarvitsee kirkosta eroamiseen huoltajan luvan kuitenkin. Jotenkin ristiriitaista.
Teiniäiti 16 v saa päättää lapsensa kuulumisesta uskontokuntaan mutta ei voi itse erota tai liittyä ilman huoltajan suostumusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ikinä ole uskonut mihinkään uskontohihhulointiin.
Koulussa sitä syötettiin väkisin ja silloin oli kyllä kiinnostavaa kuunnella niitä kertomuksia, ne oli jänniä mutta ne meni meikäläiselle pelkästään kertomuksina.
En käynyt rippikoulua tietenkään, kirkkoon en kuulu.
Mielestäni ja puolestani jokainen saa uskoa vaikka pavosen heskaan ja palvoa sitä, ei se minulta ole pois, mutta minulle ei tulla tuputtamaan mitään sellaista. Siihenvedän jyrkän rajan.
Maailmassa on kyllä jänniä uskontoja joita on mielenkiintoista tutkia, esim. abogiriaanien uniaika. Se on 40 000 vuotta vanha, ja hyvin kiehtova, Sitä haluan tutkia lisää.
Saako kumminkin ilmastoagendaa tai genderideologiaa vähän tuputtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ateisti, mutta filosofinen totuus on se, että ilman uskontoa ja Jumalaa, elämällä tuskin on kunnon tarkoitusta, tai ainakin tällaisen tarkoituksen löytäminen on hankalaa.
Oletpa outo ateisti!
Katosiko elämältäsi metkitys, kun menetit uskosi?
Epäilen sinua uskovaiseksi trolliksi, koska yksikään tuntemani ateisti(en tosin ole monen kanssa keskustellut), itseni mukaanlukien, ei ajattele näin.
T: nimim. Assburger
Olen eronnut kirkosta aikoja sitten rahallisten syiden johdosta, en uskonnollisten syiden johdosta. Olen ihan puhdasverinen ateisti, enkä tarvitse elämääni Jumalaa tai uskontoa, mutta luulen, että moni massaihminen itse asiassa tarvitsee. Transendenttinen ajattelu auttaa monia jaksamaan elämässä, kun tulee vaikeuksia, luulen näin.
Transendenttinen ajattelu tarkoittaa käytännössä todellisuudentajua ja suhteellisuudentajua että hahmottaa kuinka osa jotain suurempaa. Ei tarkoita uskontoa tai uskonnollista uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoltaja ei kuulu kirkkoon, mutta lapsi kuuluu. Lapsi tarvitsee kirkosta eroamiseen huoltajan luvan kuitenkin. Jotenkin ristiriitaista.
Teiniäiti 16 v saa päättää lapsensa kuulumisesta uskontokuntaan mutta ei voi itse erota tai liittyä ilman huoltajan suostumusta.
Onko oikeasti näin?
Tämän takia kasteelle pitäisi olla tiukka K18 ikäraja. Nyt kirkon jäsenrekisteri on pullallaan lapsena kastettuja ateisteja, joita miellyttääkseen kirkko on maallistunut ja kadottanut juurensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tyttö ilmoitti ala-asteella että ei usko raamattuun sun muuhun. Opettaja oli uskonnollinen ja ujutti kaikkeen opetukseen uskontoa. Minun sukuni kuuluu kirkkoon ja ollaan ns."tapauskovaisia". Eli suvun mahdolliset häät ja hautajaiset vietetään kirkossa ja yleensä käydään rippikoulu. Avomies ei kuulu kirkkoon eikä olla naimisissa. Vanhempi lapsi on rippikoulussa tavan vuoksi ja yritän saada tytön käymään rippikoulun vaikka kavereiden takia. Sen jälkeen saa sitten päättää jatkaako kirkossa kuulumista vai eroaako kirkosta.
Miksi pitäisi käydä rippikoulu?
Tavan vuoksi ja sen takia että kaverit käy. Ei mielestäni uskonnon opetuksesta tai kirkossa ja rippikoulussa käymisestä ole haittaa. Voihan siellä miettiä laajemmin asiaa ja omaa kantaansa. Sen sijaan ääri uskovaisuus kaikissa muodoissaan ja kaikki lahkolaisuus on haitallista.
Ongelma on siinä, että joka kerta kun mikään taho, jolla on minkäänlaista auktoriteettia opettaa, että on ihan ok uskoa ilman todisteita tai todisteiden vastaisesti, ne antavat tulitukea ääriuskonnollisuudelle. Ei joku Westboro Baptist Church mitenkään objektiivisesti ole jotenkin vääremmässä kuin vaikka Suomen ev.lut., jos jotain niin WBC seuraa Raamattua tarkemmin. Kumpikin taho viime kädessä perustelee näkemyksensä uskolla, joka ei nojaudu todisteisiin vaan jonkinlaiseen "oikeaksi kokemiseen".
Ääriuskonnollisuutta ei voi voittaa maltillisella uskonnollisuudella. Ei sitä välttämättä voi rationaalisella ajattelullakaan voittaa, mutta käsittääkseni useimmat WBC:stä poistuneet eivät ole vaihtaneet maltillisempaan uskoon vaan kokonaan pois uskonnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia kasteelle pitäisi olla tiukka K18 ikäraja. Nyt kirkon jäsenrekisteri on pullallaan lapsena kastettuja ateisteja, joita miellyttääkseen kirkko on maallistunut ja kadottanut juurensa.
Näin taitaa valitettavasti olla
Mikä vi tun hihhulien invaasio tälle palstalle on tullut?
Olin saman ikäisenä 80-luvulla samaa mieltä uskonnosta. En halunnut sitä opiskella. Kun meinasin saada ehdot siitä ala-asteella niin opiskelin vähän enemmän. En koskaan ottanut koulun turhinta ainetta tosissaan.
Minäkin olin tuota mieltä jo lapsena. Riparin kävin pitkin hampain, riitelin siellä papin kanssa, joka ei kestänyt kyseenlaistamista. Yrittivät tuputtaa jotain perisyntiä ja kun esitit kysymyksiä, niin hermostuttiin. Olisi pitänyt totuuksina niellä kaikki sadut, mitä potaskaa.
Erosin kirkosta heti, kun tulin täysi-ikäiseksi. Edelleen nelikymppisenä sama mielipide kuin lapsena. Silloin koulussa uskonnolle ei ollut vaihtoehtoa. Nykyään on jo onneksi edistystä tapahtunut, että sitä ei ole pakko opiskella. Minusta uskonto ei kuulu kouluun lainkaan. Sen voisi sieltä poistaa kokonaan.
Ei tuppaa.