Lue keskustelun säännöt.
En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?
31.03.2024 |
Lyhyesti: Eräs ihmissuhde jätti turhautumisen josta en pääse yli, olon että minua käytetään hyväksi. En osannut laittaa vastaan koska en ymmärtänyt. Annoin ja annoin koska luulin että vika on minussa, kunnes katkeroiduin. Keskusteluyritykset eivät onnistu enkä siis odota anteeksipyyntöä itselleni, miksi halusin keskustella oli vain jotta luottamus välillemme palautuisi, kuulisin mitä mieltä toinen asiasta on ja ehkä tulisimme jollain tavalla toimeen. Toista ei kiinnosta, mutta haluaa olla tekemisissä edelleen ja esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itselleni tästä vihainen olo. Välejä en voi katkaista mutta jätän hänet huomiotta. Olen ymmärtänyt ja opiskellut ja käynyt terapiassa ja meditoinut. Yrittänyt muuttaa omaa ajatteluani.
Ongelma on päässäni. Olen katkera.
Miten siitä pääsee eroon? En ole hyväksynyt tapahtunutta koska olen edelleen katkera? Miten asiat hyväksytään, miten annetaan anteeksi? En odota mitään häneltä enkä vaadi mitään, en ota asiaa enää puheeksi, toista ei voi muuttaa jne. Haluan vain ITSE päästä tunteestani eroon.
Saa kommentoida mitä vain, vaikka tuomita täysin. Kaiken olen käynyt päässäni läpi. Odotan sitä jotain kommenttia jossa olisi vaikka joku uusi näkökulma mitä en ole vielä tajunnut.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
"Huojentava kuulla että muilla on ollut tämä sama kuluttava tila päällä. Hypnoosi oli uusi juttu tässä. Mitä siinä konkreettisesti tapahtui? Millä tavalla se auttoi? Jos huvittaa niin kerro tästä lisää, kiinnostaisi kyllä."
- Ensin käytiin läpi asioita ja keskusteltiin, hypnoterapeutti kirjoitti asioita ylös. Varsinaisessa hypnoosissa mennään makaamaan luurit korvilla, ja rentoudutaan siihen unen ja valveen rajamaille. Oman kokemuksen mukaan se ei ole sellainen, että siitä ei voisi herätä, jos ei haluaisi, vaan tila on niin mukava ja rauhallinen, ettei siitä halua herätä. Hypnoterapeutti kertoo rauhallisella äänellä oikeastaan ainakin omalla kohdalla sellaisia asioita, mitä haluaisit itsekin itsellesi sanoa. Tuossa tilassa ne jää sinne alitajuntaan. Ja alitajuntahan ohjaa meidän ajatuksia ja käytöstä.
Kun siitä nousin, ajattelin, että no, hukkaan meni rahat vaikka ihan mukavaa olikin ja oli
kiitos kun kerroit. Perehdyn tähän asiaan lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis hänen vallassaan. Mieti että sinulla on oma tahto. Et tarvi hänen lupaansa eroon.
Ota valta itsellesi, valta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Sinä pilaat vain oman elämäsi jos jäät katkeruuteen ja odotat että toinen pyytäisi anteeksi ja ymmärtäisi mitä on tehnyt. On ihmisiä jotka ei todella ymmärrä tekojaan, ihmisiä jotka ei halua ymmärtää, ihmisiä joilla ei ole ollenkaan empatiakykyä, itsekkäitä ihmisiä jotka ajattelevat että hänellä on oikeus tehdä mitä vain vaikka se loukkaa muita. Suurimmalle osalle sattuu joku tällainen kohdalle ja itsekkin mokaa joskus ja mitä on tapahtunut se on tapahtunut jälkikäteen sille ei voi mitään. Paras "kosto" on kun jatkaa elämäänsä ja pyrkii hyväksymään että näin kävi. Ota etäisyyttä niin paljon kuin pystyt ja jos joudut tekemisiin hänen kanssaan ennakoi, mieti miten käyttäydyt jne. Pidä häntä tuttavana, ei ystävänä tai kaverina. Mutta ennenkaikkea kaikki me mokaamme joskus jollakin lailla, hyväksy se, älä tee samaa mokaa uudelleen ja nauti elämästä vaikka se ei aina mene ihan täydellisesti.
Kiitos. Kauniita ajatuksia.
Jotenkin tuli mieleen ja jaan sellaisen yksityiskohdan, että voinkin ymmärtää että joku jossain toimii väärin muita kohtaan. Mutta koen oloni niin petetyksi kun ihmiset jotka näkivät kaiken läheltä ja ovat itsekin olleet tämän henkilön vihan kohteina hyväksyvät asian ja odottavat että minäkin annan anteeksi. Minä olen tässä se jyrkkä nyt. Minusta tuntuu että oma aiempi elämäni on valmistanut minut tähän että nyt vihdoin mitta tuli täyteen ja tajuan etten voi jatkaa näin. Siksi reagoin lopulta isosti ja laitoin välit poikki.
nämä muut ajattelevat edelleen että hän vain on sellainen, ei hän tarkoita mitä sanoo, olet vain itse ymmärtänyt hänet väärin. Ihmiset jotka näkivät miten huonosti minulle kävi ja mitä minulle tehtiin. Kauan ajattelinkin et olen liian herkkä. Mutta tajusin että tämä paha oloni on todellinen ja kertoo jostain. Tämä ihmissuhde ei ollut terve.
siksi olen niin yksinäinen. Ja jumissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...siksi olen niin yksinäinen. Ja jumissa."
Palasin tänä aamuna lukemaan palstaa, koska itsellä oli tunne että vaikka olisin kovasti halunnut eilen auttaa sinua, niin kommenttini sisälsi vain asioita mitä itse yritän tehdä omien vihantunteitteni suhteen. En ole löytänyt mitään lopullista ratkaisua, mutta hetkellistä helpotusta olen pystynyt saavuttamaan pienillä toimilla. Tunneasiat ovat todella monimutkaisia joskus, ja syyt jumitukseen ovat syvällä.
Minun tapauksessani on kyse useistakin ihmisistä, jotka ovat tehneet ikäviä asioita ja käyttäneet minua hyväkseen. Mitä useampi ihminen, sitä monimutkaisemmaksi asiat äityvät.
Minulla ei ole sellaista viisastenkiveä, joka ratkaisisi koko kuvion, joka vihajumiin on johtanut. Ei ole omaan tilanteeseen, eikä ole liioin toiselle samassa tilanteessa olevalle.
Haluan nyt sanoa että et ole yksin kokemuksesi kanssa. Minulla myös on syvä halu päästä vihantunteistani, mutta jumi vain sen kun pysyy. Ja on meitä muitakin.
Ei menetetä toivoa - pidetään siitä kiinni. Sekin on jo hyvä merkki, että todella haluamme päästä vihantunteesta eroon ja ymmärrämme että se ei ole meille hyväksi.
Itse ajattelen että ehkä tämä tosiaan on minulle sellainen läksy, joka vaatii syventävät opinnot ja riittävän paljon aikaa.
Rakkaus voittaa aina.
Etäisyys se vastaus on. Kun ei joudu olemaan tekemisissä, niin on helpompi olla ajattelematta, ja mitä vähemmän ajattelee kys hlöä, sitä vähemmän tuntuu katkeralta.
En todellakaan olisi pystynyt olemaan tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä enää koskaan, vaikka asioista on jo 10-20 vuotta. Onneksi osa on jo kuollutkin.
Jos joutuisin koko ajan näkemään heitä niin velloisin inhon tunteissa ja miettisin kostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on seksuaalisesti hyväksikäytetty viisi kertaa yläkouluiässä. Tekijöinä eri henkilöt. Kaikki teot olivat rai***ksia. Varhaisaikuisuuden sekä aikuisuuden parisuhteissa ollut fyysistä sekä henkistä väkivaltaa. Pahoinpitelyt sitä luokkaa että luita meni rikki. Myös naiset ovat pahoinpidelleet minua.
Nyt olen jo puoli vuosisataa elänyt enkä jaksa miettiä menneisyyden negatiivisia tapahtumia. Ne on olleita ja menneitä.
Tosin näin matalapaineen aikana kostealla säällä mun kroppa muistuttaa menneistä koska vanhat jo aikoja sitten parantuneet luunmurtumat särkee hieman.
Miksi ajatella mennyttä tapahtumaa joka ärsyttää? Mitä sinä hyödyt siitä?
Jos tapahtumasta voi oppia jotain, on menneen miettimässä jotain järkeä mutta jos asiat vain ärsyttää miksi myrkytät mieltäsi?
Mennyttä ei voi muuttaa mutta voit vaikuttaa tähän hetkeen. Päästä irti.
Joissain vastauksissa on ikävää asennetta: väärin kohdeltua syyllistetään siitä, että hänellä on vääriä tunteita, koska ei pysty unohtamaan tai antamaan anteeksi. Kostamisen oikeutus kyseenalaistetaan, kaiketi siksi, että sana kalskahtaa niin dramaattiselta.
Tuo asenne on sama kuin monella on suhteessa koulukiusaamiseen: uhria syyllistetään ja tekijä päästetään pälkähästä. Uhrin pitäisi jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja se on sitten ihan hänen oma syynsä, jos se ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etäisyys se vastaus on. Kun ei joudu olemaan tekemisissä, niin on helpompi olla ajattelematta, ja mitä vähemmän ajattelee kys hlöä, sitä vähemmän tuntuu katkeralta.
En todellakaan olisi pystynyt olemaan tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä enää koskaan, vaikka asioista on jo 10-20 vuotta. Onneksi osa on jo kuollutkin.
Jos joutuisin koko ajan näkemään heitä niin velloisin inhon tunteissa ja miettisin kostoa.
olen samaa mieltä.
minulla ongelma on tosiaan myös se että ihmiset ympärilläni ovat tekemisissä ja minua välillä ymmärretään ja välillä syyllistetään tästä valinnastani. Pelkään konfliktia. Siksi yritän samalla vain sopeutua. Huonona päivänä minulle sanotaan että kyllä tässä muutkin sietää ärsyttäviä ihmisiä, minun pitäisi pystyä samaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"...siksi olen niin yksinäinen. Ja jumissa."
Palasin tänä aamuna lukemaan palstaa, koska itsellä oli tunne että vaikka olisin kovasti halunnut eilen auttaa sinua, niin kommenttini sisälsi vain asioita mitä itse yritän tehdä omien vihantunteitteni suhteen. En ole löytänyt mitään lopullista ratkaisua, mutta hetkellistä helpotusta olen pystynyt saavuttamaan pienillä toimilla. Tunneasiat ovat todella monimutkaisia joskus, ja syyt jumitukseen ovat syvällä.
Minun tapauksessani on kyse useistakin ihmisistä, jotka ovat tehneet ikäviä asioita ja käyttäneet minua hyväkseen. Mitä useampi ihminen, sitä monimutkaisemmaksi asiat äityvät.
Minulla ei ole sellaista viisastenkiveä, joka ratkaisisi koko kuvion, joka vihajumiin on johtanut. Ei ole omaan tilanteeseen, eik
Hei, kiitos. Olen tosi otettu ja kiitollinen tuosta että kerroit että olit miettinyt tätä ja halusit vielä palata. Minä koen että kaikki kommentit mitä saan ja mitä ihmiset jakavat auttavat minua tulemaan nähdyksi asiani kanssa. Sekin on mahtavaa että joku kertoo miten itse toimii, siitä pystyn ottamaan mallia. En minä tarvitsekaan mitään sääliä tai voivottelua vaan työstän kovasti tätä asiaa itsekin.
minä muistan kyllä kaikki teidät jotka olette kertoneet olevanne samassa tilanteessa. Ehkä se on asia jonka kertoo itselleen vaikealla hetkellä että jossain on tälläkin hetkellä se jokin sielunsisko tai veli.
Vaikka tämä on tällainen näkymätön kärsimys jota ei kukaan noteeraa niin miten vaikeaa on olla onnellinen kun on kokenut sen että joku luulee omistavansa sinut ja yrittää murtaa. Varsinkin jos et ymmärrä sitä heti. Tällaisia katkeria ajatuksia ihan että minun elämäni! Minulla oli oma elämä jo ennen sinua. Minulla on tunteet ja minä olen kokenut asioita ja selvinnyt asioista jo ennen sinua. Yhtäkkiä joku ihminen luulee että olet olemassa vain hänen palvelijana. Tajuat ettei hän ole missään vaiheessa nähnyt sinua persoonana. Valhetta ja peliä kaikki. mikä ikinä onkaan se mitä itse koki, samantyylisiä kokemuksia kaikki. Se on iso kokemus vaikkei päältä päin uskoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hei, kiitos. Olen tosi otettu ja kiitollinen tuosta että kerroit että olit miettinyt tätä ja halusit vielä palata. Minä koen että kaikki kommentit mitä saan ja mitä ihmiset jakavat auttavat minua tulemaan nähdyksi asiani kanssa. Sekin on mahtavaa että joku kertoo miten itse toimii, siitä pystyn ottamaan mallia. En minä tarvitsekaan mitään sääliä tai voivottelua vaan työstän kovasti tätä asiaa itsekin."
Nyt tuli hyvä mieli. Luotan että me selviämme näistä tilanteistamme eteen päin, itse kukin tahollamme ja tavallamme. Kun pyrkimys on hyvään ja vapautuneeseen oloon, niin silloin on jo oikealla tiellä ja ratkaisu jo valmistumassa.
Tuo mitä kerroit lisää, se herätti minussa ajatuksen että kenties on tarkoituskin että jossakin vaiheessa havahdumme tajuamaan, mitä meille oikeasti silloin tehtiin ja minkälaista vääryyttä se oli. Ymmärretään oman elämämme arvo ja oma ihmisarvomme, jonka koskemattomuutta joku toinen ei ole kunnioittanut.
Asian näkeminen sen oikeassa valossa tuo sitten nämä tunteet kestettäviksi ja työstettäviksi. Ei ole helppo rasti eikä kevyt kuorma se, mutta vapautuminen on mahdollista!
Kiitos kun teit aloituksen tähän ketjuun. Tosi tärkeä aihe. Ei ole syytä vaieta. Avautuminen sinänsä jo voi auttaa jotakuta toista - vaikkapa havahtumaan ja toivomaan muutosta sisimpänsä tilaan.
Vierailija kirjoitti:
"Hei, kiitos. Olen tosi otettu ja kiitollinen tuosta että kerroit että olit miettinyt tätä ja halusit vielä palata. Minä koen että kaikki kommentit mitä saan ja mitä ihmiset jakavat auttavat minua tulemaan nähdyksi asiani kanssa. Sekin on mahtavaa että joku kertoo miten itse toimii, siitä pystyn ottamaan mallia. En minä tarvitsekaan mitään sääliä tai voivottelua vaan työstän kovasti tätä asiaa itsekin."
Nyt tuli hyvä mieli. Luotan että me selviämme näistä tilanteistamme eteen päin, itse kukin tahollamme ja tavallamme. Kun pyrkimys on hyvään ja vapautuneeseen oloon, niin silloin on jo oikealla tiellä ja ratkaisu jo valmistumassa.
Tuo mitä kerroit lisää, se herätti minussa ajatuksen että kenties on tarkoituskin että jossakin vaiheessa havahdumme tajuamaan, mitä meille oikeasti silloin tehtiin ja minkälaista vääryyttä se oli. Ymmärretään oman elämämme arvo ja oma ihmisarvomme, jonka koskemattomuutta joku toinen ei
aika hienoa että tältäkin palstalta löytyy näin empaattisia ja fiksuja ihmisiä että tulee koettua näitä kivoja keskusteluja. Viisaita sanoja. Kyllä me varmasti tästä selvitään. Pahin on jo takana päin! Kiitos!
Ja luulen myös että näitä lukemalla joku voi havahtua. Luulen että monella on elämässä kärsimystä josta ei aina ole edes tietoinen josta voisi vapautua kun uskaltaisi katsoa. On vaikka vain tottunut pärjäämään. Aikuisena turhauttaa kun muut ympärillä ovat niin tarvitsevia. Kyse voi olla siitä että et itse ole saanut olla.
No kaikkea tällaista.
Tiedän että olen mennyt aika syvälle tähän omaan ongelmaani koska olen halunnut ratkaista tämän. Mutta luulen että olen sellainen ihminen että minun on saatava käydä asiat kunnolla läpi. Joskus ne vain lopulta loksahtavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.
Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun.
Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään.
Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä.
Mutta mitä tehdä, jos se toinen ihminen ei halua käsitellä asioita? Silloin on pakko ottaa etäisyyttä oman jaksamisensa vuoksi
Ei satuttaja yleensä halua/kykene keskustelemaan ongelmista. Normaalia keskustelua ei vaan kertakaikkiaan tule, vaikka itse kuinka haluaisi. Sitten asiat jää jotenkin ilmaan roikkumaan, olet aivan yksin niiden kanssa. Ja yrität selvitä vaikket ikinä tule saamaan mitään vastauksia.
saatko yhtään kiinni mitä yritän sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisyys se vastaus on. Kun ei joudu olemaan tekemisissä, niin on helpompi olla ajattelematta, ja mitä vähemmän ajattelee kys hlöä, sitä vähemmän tuntuu katkeralta.
En todellakaan olisi pystynyt olemaan tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä enää koskaan, vaikka asioista on jo 10-20 vuotta. Onneksi osa on jo kuollutkin.
Jos joutuisin koko ajan näkemään heitä niin velloisin inhon tunteissa ja miettisin kostoa.
olen samaa mieltä.
minulla ongelma on tosiaan myös se että ihmiset ympärilläni ovat tekemisissä ja minua välillä ymmärretään ja välillä syyllistetään tästä valinnastani. Pelkään konfliktia. Siksi yritän samalla vain sopeutua. Huonona päivänä minulle sanotaan että kyllä tässä muutkin sietää ärsyttäviä ihmisiä, minun pitäisi pystyä samaan.
Mulla samaa exän kanssa. Nekin jotka tietävät pahoinpitelystä ovat välillä sitä mieltä että kyllä pitää lasten takia olla hyvissä väleissä. Itse en vain pysty. Ex esittää kaikille niiiiin mukavaa ja minustakin puhuu niin kivasti, mutta minulla on puhelin täynnä sitä kuinka kelvoton ja huono vanhempi olen, vaikka lapset rakastavat minua ja heillä on aina ollut kaikki kanssani hyvin. Myös sisarukselleni hän on kertonut että en hoida lapsia ja olen exälle ilkeä. On vain unohtanut kertoa että ilkeily hänelle tarkoittaa sitä etten ole esimm perunut matkaani siksi kun hän olisi tarvinut extempore lastenhoitajaa.
sitten ilmestyy sukujuhliini niin että joudun jäämään itse pois, ja muut pitävät minua pikkumaisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei satuttaja yleensä halua/kykene keskustelemaan ongelmista. Normaalia keskustelua ei vaan kertakaikkiaan tule, vaikka itse kuinka haluaisi. Sitten asiat jää jotenkin ilmaan roikkumaan, olet aivan yksin niiden kanssa. Ja yrität selvitä vaikket ikinä tule saamaan mitään vastauksia.
saatko yhtään kiinni mitä yritän sanoa.
saan kiinni hyvin. Ja juuri niin. Nyt kun aikaa on kulunut jo kauan alkaa jo tosiaan sivulliset kommentoida että eikö olisi aika jo unohtaa ja palata yhteyteen, että se toinen siellä ei ole enää vihainen sinulle. Ei ole varmastikaan, tuskin varsinaisesti edes oli minulle vihainen kun en tehnyt hänelle itse mitään. Tämä ei ollut mikään riita missä molemmat olisimme sanoneet pahasti.
Se että aikaa kuluu ja aina välillä jos olinkin yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, se aggressiivisesti käännettiin takaisin minun syyksi ja itkettiin päälle miten epäreilua nämä syytökset ovat. Tajusin että ei tätä voi selvittää. Loukkaantunut olo, hyväksikäytetty olo. Nyt kun se tosiaan roikkuu ilmassa edelleen, mutta emme ole väleissä ei tarkoita että se asia olisi selvitetty. Sekava lause, pahoittelut.
jäljellä vain tämä hämmennys, vihaisuus, katkeruus. Paha olo siitä että lähimmäiset kannustaa antamaan anteeksi. Varmasti sen voi johonkin pisteeseen asti käsitellä itsenäisesti ja päästä yli. Mutta tämä asia jäi kesken! En koskaan kuule tai kuullut miksi minulle tehtiin näin. Toisella ihmisellä on tietysti joku syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etäisyys se vastaus on. Kun ei joudu olemaan tekemisissä, niin on helpompi olla ajattelematta, ja mitä vähemmän ajattelee kys hlöä, sitä vähemmän tuntuu katkeralta.
En todellakaan olisi pystynyt olemaan tiettyjen tyyppien kanssa tekemisissä enää koskaan, vaikka asioista on jo 10-20 vuotta. Onneksi osa on jo kuollutkin.
Jos joutuisin koko ajan näkemään heitä niin velloisin inhon tunteissa ja miettisin kostoa.
olen samaa mieltä.
minulla ongelma on tosiaan myös se että ihmiset ympärilläni ovat tekemisissä ja minua välillä ymmärretään ja välillä syyllistetään tästä valinnastani. Pelkään konfliktia. Siksi yritän samalla vain sopeutua. Huonona päivänä minulle sanotaan että kyllä tässä muutkin sietää ärsyttäviä ihmisiä, minun pitäisi pystyä samaan.
voi ymmärrän hyvin tämän että joudut jäädä pois koska toinen menee paikalle oman shownsa kanssa ja sitten itse vaikutat lapselliselta. Näissähän tietysti neuvotaan olemaan vain neutraali ja reagoimatta, että ihmiset kyllä näkevät lopulta minkälaisia kukakin on. Mielestäni ei ole pikkumaista. Vaan jopa ihan viisasta, siis että se kaiku mikä tästä tulee on että olet pelleilyn yläpuolella. Joku juhlissa olija tunneälykäs ihminen kyllä noteeraa että olet poissa ja kun kuuntelee exääsi jokin klikkaa päässä että ehkä olet kyllästynyt toiminaan tällaisen suurieleisen tyypin kanssa. Ja se muut kommentoivat voi olla merkityksetöntä heille itselleenkin; kunhan sanovat jotain. Eivät välttämättä tarkoita kovin vakavaissaan mutta eivät tiedä mitä sanoa. Vähän että voi harmi, kunpa tuo selviäisi nyt.
Minulla auttoi vihaaminen. Vihaan sitä ihmistä todella paljon. Lopulta se tunne hellitti. Kun salli sen, kokeile.
Minunkin oli todella vaikeaa päästä yli vihasta, mutta käsitin, että vain itse siitä kärsin ja katkeroidun, se vihan kohde vähät välittää asiasta. Oma äitini vihasi koko elämänsä erästä hänelle vääryttä tehnyttä, ja näin miten se viha ja katkeruus häntä söi ja pilasi elämän, en halunnut samaa. Eli siis jollain tavalla pakko antaa anteeksi (koska uskon, että se on ainoa tapa päästä irti vihasta). Enkä tarkoita anteeksi antamisella sitä, että hyväkyy väärän teon tms.
Googlailin löytääksen vinkkejä ja löysin jostain sellaisen, että ihan alkuun voi vaikka itselleen toistella päivittäin, että "tahtoisin tahtoa antaa anteeksi", jos ei pysty mielessään sanomaan edes, että "tahtoisin antaa anteeksi". En nimittäin todellakaan tahotonut, vihan tunne oli niin kova.
Mutta tuosta se sitten lähti, jotenkin sen lauseen sanominen itselle päivittäin auttoi käsittelemään sitä tunnetta, ja pikkuhiljaa se tunne vaimeni. Ajattelin, että tuolla tavalla menin tavallaan läpi siitä tunteesta, sallin sen itselleni, mutta en jäänyt siihen kiinni vaan sanoitin itselleni, että tahdon mennä eteenpäin.
Ei se hetkessä tapahtunut, mutta nykyään se viha on täysin kadonnut ja olen oikeasti antanut anteeksi. Ajattelen, että ei hän siinä elämäntilanteessaan ja sillä elämän kokemksellaan osannut toimia toisin. Tajusin myös miten itse olin mahdollistanut asian, kukaan ei ole virheetön, en minäkään. Annoin anteeksi myös itselleni, esim. sen, miten paljon annoin sen toisen ihmisen vaikuttaa itseeni.
Kiitos. Mielenkiintoista.
jos tämä ihminen kuuluisi historiaani tämä olisi helpompaa. Joudun nähdä häntä ajoittain ja kuulen juttuja hänestä. Kaikkein eniten inhottaa että hän juttelee läheisilleni iloisia ja lähettelee terveisiä kuin kaikki olisi ihanasti. Mutta minun keskusteluyrityksiin ei vastaa tai myöskään koskaan lähesty minua suoraan. Tapahtumien jölkeen on vältellyt minua.
Arvostan vapauttani ja osaan nauttia siitä nykyään. Mutta inhottaa että joudun sietää häntä elämässäni. Vaikken itse ole väleissä enää niin hän on siinä lähellä. Ja kehtaa puhua minusta ihmisille edelleen.