En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

Kostaminen ei auta kuin vihan kierteen jatkumiseen. Parempi kostaa ajatuksissaan, ei oikesti. 

Kaunis ajatus, mutta ei toimi ainakaan minulla. Kun mietin asioita, joita minulle on tehty ihan tietoisesti, niiden unohtaminen ja anteeksiantaminen on vaikeaa, käytännössä mahdotonta. Eikä niitä edes ole pyydetty anteeksi. On ilmeisesti luultu, että minulle voi sanoa mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Kostaminen tuo minulle tyydytystä, ainakin hetke

Minulla ei ole tarvetta kostaa tuottamalla toiselle jokin ikävä juttu. Mutta on sellainen olo että haluaisin että hän varmasti ymmärtää etten luota häneen enkä pidä hänestä.

Kostaminen on mielestäni "väärin" mutta en nyt tuomitse ketään siitä, se ei ole pointti. Tarkoitan lähinnä että mielestäni et voi ajatella että saat oikeutta sillä että teet pahan teon toiselle, koska et tiedä miten hän sen kokee. "haluan että hän kärsii kuten minä kärsin", mielestäni et voi tietää kärsiikö hän lainkaan toivomallasi tavalla sinun kostostasi. Kiinnostaisi kuulla mielenkiinnosta että millaisia kostoja, ja millä tavalla se on auttanut? Että en ole nyt ainoa joka kärsii?

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee eroon vain antamalla anteeksi. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Anteeksianto on prosessi, ei kertaluontoinen tapahtuma. Eli jokainen yksityiskohta pitää antaa anteeksi. Myös itselle, vaikka oman tyhmyytensä tai kiltteytensä. 

Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita teon hyväksymistä eikä sitä, että kaikki palautuisi ennalleen, eikä sitä että olisi jälleen kaveri toisen kanssa. Se tarkoittaa sitä, että päästää irti ja kykenee ajattelemaan, että toinen ei ole minulle _enää_ mitään velkaa. Toinen saa tehdä mitä haluaa, mutta minä jatkossa suojelen itseni.

Kiitos. Hyviä sanoja. Ja avaa juuri lisää tätä hyväksymisen ja anteeksiannon käsitettä minulle.

Vierailija kirjoitti:

Minusta anteeksi antaminen on jotakin sellaista, että hyväksyy tapahtuneen osaksi omaa elämänpolkuansa. Ottaa ehkä opiksi ja jatkaa omaa elämäänsä jäämättä jumiin menneeseen. Tämä auttaa pääsemään katkeruudesta. Kyllä vihan tunteita voi tulla vielä pitkän ajankin kuluttua, mutta ne menevät ohi. Niihin ei enää jää kiinni. Tärkeää on antaa anteeksi itselleen, ei kukaan ole täydellinen. Anteeksi antamisella ei tässä ole mitään tekemistä pahojen tekojen hyväksymisellä tai edes ymmärtämisellä. 

 

Ap:lle toivon kaikkea hyvää (kuten kaikille satutetuille), toipuminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.

Yritäthän nyt keskittyä nimenomaan itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Sinä olet nyt tärkeä. Turha tuhlata ajatuksiansa ja energiaansa satuttajaansa. Häntä et voi muuttaa, ei hän muutu.

Kiitos paljon. Hyviä neuvoja.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä hyödyt siitä katkeruudesta?

Toinen ihminen jatkaa elämäänsä ilman taakkaa ja sinä pilaat omasi roikkumalla menneisyydessä ja asioissa, joita et voi muuttaa.

Viha on ihan luonnollinen tunne, mutta sen läpi pitää kahlata, ei jäädä siihen vellomaan.

Sen lisäksi, että toinen ihminen pilasi palan menneisyyttäsi, katkeroitumalla hänelle annat hänen pilata tulevaisuutesikin. Haluatko antaa tälle ihmiselle näin paljon valtaa elämässäsi vai olisiko aika siirtyä eteenpäin ja katsoa tulevaisuuteen?

Se on vaikea lakata olemasta katkera jotta ei anna toiselle valtaa. Kun on oikeasti katkera. Tiedän että hän kyselee minusta ja odottaa minua ja esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut vaikka selvästi välimme ovat pilalla. Se tavallaan pitää minua tässä. Minä vaikutan epäkypsältä kun en anna anteeksi. Minun ei tarvitse palata suhteeseen sen tiedän. Mutta jollain tavalla odotan että mitä se ihminen sanoisi tästä tilanteesta, eikö muka vieläkään oikeasti ymmärrä että on loukannut. Tämä menee siihen kosto-kategoriaan ehkä mutta tavallaan haluan että hän kerta toisensa jälkeen EI voita minua takaisin. Epäoikeudenmukaisuuden tunne josta en pääse. Vaikka tiedän että ei tätä voi ratkaista. 

Onko sillä vaikutusta jos ei tiedä tarkalleen mitä tapahtui? Esim jos puoliso kiistänyt salasuhteen, mutta eron jälkeen muuttaa saman tien yhteen epäillyn pettämiskumppanin kanssa. Miten voi päästää irti kun ei tiedä mikä on totta? Jos on kaasuvalotettu niin, että on oppinut itsekin vain sumuttamaan itseään? 

Ajattelen että en mahda mitään sille jos joku vain on niin mulkku minua kohtaan eikä itse edes tajua sitä. En voi muuttaa hänen ajatteluaan enkä käytöstään vaikka kuinka yrittäisin. En saa häntä våkisin katumaan.

Se miten hän ajattelee on täysin vierasta minulle enkä pysty vaikuttamaan siihen koska hän ei kykene muuttumaan eikä edes välttämättä ymmärtämään miten pahasti on minua kohdellut. Hän on sillä tavoin vajaa tunne-elämältään.

Siksi en pysty ylläpitämään vihaa loputtomiin. Se on vähän kuin vihaisi kantoa johon kompastuu ja satuttaa itsensä. Ihmisten pitäisi kyetä kohtelemaan toisia hyvin mutta kaikki eivät vain pysty, tai halua.

Siksi meillä tulee aina olemaan ihmisten kesken väkivaltaa, kiusaamista, vallankäyttöä ja alistamista. Miksi tuhlata energiaa sellaisen hautomiseen. Se on hedelmätöntä eikä muuta mitään. 

"Huojentava kuulla että muilla on ollut tämä sama kuluttava tila päällä. Hypnoosi oli uusi juttu tässä. Mitä siinä konkreettisesti tapahtui? Millä tavalla se auttoi? Jos huvittaa niin kerro tästä lisää, kiinnostaisi kyllä."

- Ensin käytiin läpi asioita ja keskusteltiin, hypnoterapeutti kirjoitti asioita ylös. Varsinaisessa hypnoosissa mennään makaamaan luurit korvilla, ja rentoudutaan siihen unen ja valveen rajamaille. Oman kokemuksen mukaan se ei ole sellainen, että siitä ei voisi herätä, jos ei haluaisi, vaan tila on niin mukava ja rauhallinen, ettei siitä halua herätä. Hypnoterapeutti kertoo rauhallisella äänellä oikeastaan ainakin omalla kohdalla sellaisia asioita, mitä haluaisit itsekin itsellesi sanoa. Tuossa tilassa ne jää sinne alitajuntaan. Ja alitajuntahan ohjaa meidän ajatuksia ja käytöstä.

Kun siitä nousin, ajattelin, että no, hukkaan meni rahat vaikka ihan mukavaa olikin ja olin vastoin omaa aikakäsitystä ollut siinä puoli tuntia, luulin, että aikaa olisi kulunut ehkä vaan viisi minuuttia. Eli ajantaju siinä myös jotenkin hävisi. 

 

Saman tien kun lähdin sitten kotiin, kävelin autolle, kävin kaupassa jne. tajusin, että oloni on todella kevyt ja huoleton, en ollut tuntenut sellaista pitkään aikaan. Ja aina kun lakkaat tietoisesti ajattelemasta tai tekemästä jotain ja annat ajatusten virrata, sieltä ei nousekaan se viha ja raivo, vaan sillä terapeutin äänellä kerrottuna niitä mukavia ajatuksia. Täysin tiedostamatta eli kyllä ne johonkin alitajuntaan jäi.

Hypnoterapeutti kannattaa kuitenkin valita tarkkaan. Alalla on ilmeisesti hyvin kirjavaa väkeä. Terapiamuoto on kuitenkin tehokas, jos vaan on itse sille vastaanottavainen. Ymmärtääkseni vastentahtoista ei voi hypnotisoida ja sellaiset televisiohypnoosit missä ihminen saadaan tekemään mitä vaan, eivät ole todellisuutta. 

Hypnoterapiaa käyttävät paljon esimerkiksi urheilijat ja esiintyjät jännitykseen. Itse valitsin hypnoterapeutin juurikin sen perusteell, että hänellä on käynyt tunnettuja urheilijoita ja ovat siitä kertoneet omalla nimellään ja saaneet apua. Oli aika erikoinen tyyppi, mutta näytti osaavan asiansa.

"Minulla ei ole tarvetta kostaa tuottamalla toiselle jokin ikävä juttu. Mutta on sellainen olo että haluaisin että hän varmasti ymmärtää etten luota häneen enkä pidä hänestä.

Kostaminen on mielestäni "väärin" mutta en nyt tuomitse ketään siitä, se ei ole pointti. Tarkoitan lähinnä että mielestäni et voi ajatella että saat oikeutta sillä että teet pahan teon toiselle, koska et tiedä miten hän sen kokee. "haluan että hän kärsii kuten minä kärsin", mielestäni et voi tietää kärsiikö hän lainkaan toivomallasi tavalla sinun kostostasi. Kiinnostaisi kuulla mielenkiinnosta että millaisia kostoja, ja millä tavalla se on auttanut? Että en ole nyt ainoa joka kärsii?"

Hierarkkisissa asetelmissa alhaalta päin on vaikea panna hanttiin - edes sanoa, että ylempänä oleva tekee väärin. Eikä se ylempänä oleva välttämättä edes piittaa, vaikka sanoisi. Saattaa päinvastoin nauttia enemmän, kun näkee, että on loukannut ja satuttanut kunnolla.

Näillä palstoilla tuskin kenenkään kannattaa avautua kostojensa yksityiskohdista. Olennaista on ymmärtää, että maailma ei ole sellainen, että kaikkia ongelmia voi selvittää puhumalla eikä kaikkia vääriä tekoja voi unohtaa eikä antaa anteeksi. Vaikka itse ei olisikaan joutunut kokemaan vääryyksiä tai vaikka on kyennyt antamaan sellaiset anteeksi, ei pidä tuomita sitä, joka haluaa niin sanotusti antaa takaisin ja panna loukkaajansa kärsimään. Lapsia siteeraten: "hän ei aloittanut sitä". Se, joka kylvi vihan, saa niittää koston päälleen.

Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä ap. Eniten ärsyttää se, että mies pääsi (ainakin tähän mennessä) kuin koira veräjästä. Olen niin vihainen hänelle että suorastaan kihisen raivosta. Haluaisin hänet vastuuseen teoistaan ja samalla eroon tästä vihasta.

Sinä pilaat vain oman elämäsi jos jäät katkeruuteen ja odotat että toinen pyytäisi anteeksi ja ymmärtäisi mitä on tehnyt. On ihmisiä jotka ei todella ymmärrä tekojaan, ihmisiä jotka ei halua ymmärtää, ihmisiä joilla ei ole ollenkaan empatiakykyä, itsekkäitä ihmisiä jotka ajattelevat että hänellä on oikeus tehdä mitä vain vaikka se loukkaa muita. Suurimmalle osalle sattuu joku tällainen kohdalle ja itsekkin mokaa joskus ja mitä on tapahtunut se on tapahtunut jälkikäteen sille ei voi mitään. Paras "kosto" on kun jatkaa elämäänsä ja pyrkii hyväksymään että näin kävi. Ota etäisyyttä niin paljon kuin pystyt ja jos joudut tekemisiin hänen kanssaan ennakoi, mieti miten käyttäydyt jne. Pidä häntä tuttavana, ei ystävänä tai kaverina. Mutta ennenkaikkea kaikki me mokaamme joskus jollakin lailla, hyväksy se, älä tee samaa mokaa uudelleen ja nauti elämästä vaikka se ei aina mene ihan täydellisesti.

Masennuksen kautta.

Kun ei useaan vuoteen jaksa välittää mistään muusta kuin aivan perusasioista eikä aina niistäkään, lakkaa välittämästä myös monista muistakin asioista. Joskus käväisevät mielessä, mutta sitten muistaa niiden turhuuden ja siirtyy muihin asioihin. 

Olen itse samantyyppisessä tilanteessa. Sisälläni on vihaa tiettyjä ihmisiä kohtaan. Jotkut tapahtumat ja niihin liittyvät henkilöt ovat jääneet taaemmaksi, mutta näitä tuntuu ilmestyvän elämääni milloin mistäkin kulmasta.

Viha ja katkeruus  ovat tuttuja tunteita. Ne joihin tämä kohdistuu ovat autuaan tietämättömiä tästä mitä tunnen ja koen. Ja vaikka tietävät, eivät välitä. Ehkä vain irvailevat takanapäin.

Mitä olen yrittänyt tehdä? Itselleni ei tehoa mikään pakottaminen, en voi kieltää mitään tunnetta tai ajatuksia, ja jos sellaista yritän, viha ja muu nega vain voimistuu. Hyväksyn tunteeni ja ajatukseni, annan niille luvan olla mitä ovat ja siinä volyymissa missä milloinkin tulevat.

Hyväksyn tapahtuneet elämänhistoriaani kuuluviksi. Tilanteita aiheuttaneet ihmiset eivät kuulu nykyisyyteeni.

Ja kun tämä pyhä hyväksyminen yrityksistä huolimatta tahtoo mennä läskiksi, annan mennä läskiksi. Hyväksyn epäonnistumiseni. Annan aina uuden mahdollisuuden itselleni.

Jos mahdollista, katkaisen negan ajatusketjun, joka yleensä edeltää ja ylläpitää vihantunnetta.

Teen hengitysharjoituksen, joka keskittää huomioni käsillä olevaan hetkeen ja olemiseen.

Puran tunteitani ulos. Siivoan. Huudan ja kiroilen. Yllytän vihaani isommaksi, jotta se saa kyllikseen mellastaa. Kokemukseni on että se lieventyy tästä ''yllytyksestä''. Käänteistä psykologiaa?

Ja lopuksi se rajuin asia: en ole juurikaan ihmisten kanssa tekemisissä. Hyväksikäyttäjille lopulliset lähtöpassit. Se mitä tapahtui, tapahtui siksi että luotin ihmisiin. Olen saanut huomata, että ihmisistä etääntyminen rauhoittaa elämää huomattavasti. Voin paremmin. Koen usein kiitollisuuden tunteita. Arvostan itseäni ja elämääni.

On olemassa ihmisiä joilla ei ole omaatuntoa, joka kolkuttaisi mistään väärinteosta. Minun tehtäväni ei ole heistä tehdä vastuuntuntoisia tai tiedostavia.

Samaa pyörittelin vuosia. Sitten havanduin miettimään, että miksi itse asiassa mun on pakko vapautua vihasta ja katkeruudesta. Ja juu tiedän yleisen selityksen: ne syövät mua sisältä, aiheuttavat mulle vahinkoa. Mutta onko todella näin? Mistä tästä löytyy mitään näyttöä? Eikö tunteiden tukahduttaminen ja kieltäminen syö sisältä?

Nykyään annan itseni olla se mikä olen. Olen katkera ja kyyninen. Mitäs sitten? Olen paljon muutakin. Olen se mikä olen, eikä ole tarvetta muuksi muuttua. 

Jatkan vielä, koska tässähän kaivattiin uusia näkökulmia, niin tämä varmastikin on sellainen. Itse kanavoin näitä tunteita mustaan magiaan. Varoituksen sanana, vaikkei näihin juttuihin uskoisikaan, niin ole varovainen mitä toivot, se saattaa hyvinkin toteutua. 

Estetyt tunteen vain kasvavat.

Hyväksy, jaha, siinä sinä taas.

Miksi olet edelleen tekemisissä sinulle vahingollisen ihmisen kanssa? Tunne on viesti. Ota se vakavasti ja jätä taaksesi tällainen ihmissuhde lopullisesti. Et voi muuttaa kuin itseäsi.

Minä tein niin ja kyllä helpotti. Ei ole oikein jatkaa ihmissuhdetta jossa vihataan. Se on sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet edelleen tekemisissä sinulle vahingollisen ihmisen kanssa? Tunne on viesti. Ota se vakavasti ja jätä taaksesi tällainen ihmissuhde lopullisesti. Et voi muuttaa kuin itseäsi.

Minä tein niin ja kyllä helpotti. Ei ole oikein jatkaa ihmissuhdetta jossa vihataan. Se on sairasta.

miten ihmeessä voit olla ei-tekemisissä esim. Alaikäisten Lastesi isän kanssa?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet edelleen tekemisissä sinulle vahingollisen ihmisen kanssa? Tunne on viesti. Ota se vakavasti ja jätä taaksesi tällainen ihmissuhde lopullisesti. Et voi muuttaa kuin itseäsi.

Minä tein niin ja kyllä helpotti. Ei ole oikein jatkaa ihmissuhdetta jossa vihataan. Se on sairasta.

miten ihmeessä voit olla ei-tekemisissä esim. Alaikäisten Lastesi isän kanssa?

ohis

Tehdään sopimus lasten huoltajuudesta ja noudatetaan sitä. Tekstareilla muutokset, ei ylimääräistä kanssakäymistä.

en lukenut ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä ap. Eniten ärsyttää se, että mies pääsi (ainakin tähän mennessä) kuin koira veräjästä. Olen niin vihainen hänelle että suorastaan kihisen raivosta. Haluaisin hänet vastuuseen teoistaan ja samalla eroon tästä vihasta.

Tsemppiä sinulle myös. Ymmärrän täysin tuon mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä, koska tässähän kaivattiin uusia näkökulmia, niin tämä varmastikin on sellainen. Itse kanavoin näitä tunteita mustaan magiaan. Varoituksen sanana, vaikkei näihin juttuihin uskoisikaan, niin ole varovainen mitä toivot, se saattaa hyvinkin toteutua. 

Kiitos näkökulmasta. Kyllä tätäkin voin tutkia vain ihan mielenkiinnosta.