En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloitse siitä, että olet päässyt tuosta tilanteesta pois, se on taakse jäänyttä elämää. Olet oppinut siitä paljon, tiedät nyt, mitä et ainakaan halua.

voiko vihan tunteen kääntää hyväksi energiaksi, se tekee sinusta toisaalta myös itsevarman ja vahvan. Katkeruus sen sijaan vahingoittaa sinua itseäsi.

Iloitsen! Hyvin sanottu. Se on yksi isoimmista ohjenuoristani tässä, että vaikka olen loukkaantunut ja kaikkea niin se on ohi. Sekin ihminen tietää jo että menetti minut. Siitä saan voimaa ja minussa tulee esiin sitä että olenkin voimakas, olenkin itsenäinen. 

Mutta mihin katosi taito nauttia omasta elämästä.. miksi en osaa kääntää katsettani omaan elämään vaan nimenomaan annan energiaa vieläkin sille. Sitähän täällä moni sanookin, ja olette ihan oikeassa. Haluaisin pystyä siihen. Miten?

Pakottamalla itseni? Vai meneekö se pohdin

Käännä fokus muihin asioihin. Käytät liikaa aikaa miettimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

Kostaminen ei auta kuin vihan kierteen jatkumiseen. Parempi kostaa ajatuksissaan, ei oikesti. 

Kaunis ajatus, mutta ei toimi ainakaan minulla. Kun mietin asioita, joita minulle on tehty ihan tietoisesti, niiden unohtaminen ja anteeksiantaminen on vaikeaa, käytännössä mahdotonta. Eikä niitä edes ole pyydetty anteeksi. On ilmeisesti luultu, että minulle voi sanoa mitä tahansa ja tehdä mitä tahansa. Kostaminen tuo minulle tyydytystä, ainakin hetkeksi. Väärintekijä saa kokea haittaa ja vahinkoa ja pelkoakin. Tietysti voisin henkisesti paremmin eikä aikaakaan menisi kostamiseen, jos kykenisin jättämään menneet asiat kokonaan taakse, mutta en vain pysty.

Minua vihastutti aivan tosi paljon kun yksi ystäväksi luultu ihminen samalta asuinalueelta apinoi meidän kodin. Se oli uniikki, ja nyt ei ole, kun he ovat kopioineet nimenomaan meidän tyylin remonttia myöten niin että sain tästä naapureilta viestejä; että huomasitko että X on kopioinut kotinne?

Vihasin tätä toimintaa ja tätä henkilöä; että miten voi olla kateellinen ja typerä ihminen. On auttanut se, että olen ymmärtänyt, että yleensä nämä apinoijat ovat itse sairaita ihmisiä. Esim todella epävarmoja ja heikkoja ihmisiä itse. Heillä ei ole omaa makua tai tyyliä

Hänen röyhkeän ja täysin ymmärtämättömän ja häikäisevän käytöksen vuoksi välillä tahallani apinoin takaisin, esim hankkimalla jonkun hänellä olevan asian tai esineen. Muille ystäville en näin tekisi, mutta hänhän ei ole omasta aloitteestaan ystävä, koska apinoi kotimme. Se meni hieman yli.

 

Emme myöskään halua häntä meille käymään hänen käytöksensä takia. Emme halua pelätä että hän taas kuvaa kotiamme ja varastaa elämämme..

Vihasta pääsee eroon vain antamalla anteeksi. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Anteeksianto on prosessi, ei kertaluontoinen tapahtuma. Eli jokainen yksityiskohta pitää antaa anteeksi. Myös itselle, vaikka oman tyhmyytensä tai kiltteytensä. 

Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita teon hyväksymistä eikä sitä, että kaikki palautuisi ennalleen, eikä sitä että olisi jälleen kaveri toisen kanssa. Se tarkoittaa sitä, että päästää irti ja kykenee ajattelemaan, että toinen ei ole minulle _enää_ mitään velkaa. Toinen saa tehdä mitä haluaa, mutta minä jatkossa suojelen itseni.

Vierailija kirjoitti:

Minua vihastutti aivan tosi paljon kun yksi ystäväksi luultu ihminen samalta asuinalueelta apinoi meidän kodin. Se oli uniikki, ja nyt ei ole, kun he ovat kopioineet nimenomaan meidän tyylin remonttia myöten niin että sain tästä naapureilta viestejä; että huomasitko että X on kopioinut kotinne?

Vihasin tätä toimintaa ja tätä henkilöä; että miten voi olla kateellinen ja typerä ihminen. On auttanut se, että olen ymmärtänyt, että yleensä nämä apinoijat ovat itse sairaita ihmisiä. Esim todella epävarmoja ja heikkoja ihmisiä itse. Heillä ei ole omaa makua tai tyyliä

Hänen röyhkeän ja täysin ymmärtämättömän ja häikäisevän käytöksen vuoksi välillä tahallani apinoin takaisin, esim hankkimalla jonkun hänellä olevan asian tai esineen. Muille ystäville en näin tekisi, mutta hänhän ei ole omasta aloitteestaan ystävä, koska apinoi kotimme. Se meni hieman yli.

 

Emme myöskään halua häntä meille k

Mä ottaisin tälläisen matkijan heti privaatista Instasta ja Facessa pois. En haluaisi enää ikinä että näkee meidän asioita mitään Pyysikö hän koskaan anteeksi?

Minusta anteeksi antaminen on jotakin sellaista, että hyväksyy tapahtuneen osaksi omaa elämänpolkuansa. Ottaa ehkä opiksi ja jatkaa omaa elämäänsä jäämättä jumiin menneeseen. Tämä auttaa pääsemään katkeruudesta. Kyllä vihan tunteita voi tulla vielä pitkän ajankin kuluttua, mutta ne menevät ohi. Niihin ei enää jää kiinni. Tärkeää on antaa anteeksi itselleen, ei kukaan ole täydellinen. Anteeksi antamisella ei tässä ole mitään tekemistä pahojen tekojen hyväksymisellä tai edes ymmärtämisellä. 

 

Ap:lle toivon kaikkea hyvää (kuten kaikille satutetuille), toipuminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa.

Yritäthän nyt keskittyä nimenomaan itseesi ja omaan hyvinvointiisi. Sinä olet nyt tärkeä. Turha tuhlata ajatuksiansa ja energiaansa satuttajaansa. Häntä et voi muuttaa, ei hän muutu.

Näin jossain sellaisen lauseen että "viha pitää paikallaan". Se jotenkin muutti ajatukseni. Halusin päästä eteenpäin enkä katkeroitua.

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee eroon vain antamalla anteeksi. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Anteeksianto on prosessi, ei kertaluontoinen tapahtuma. Eli jokainen yksityiskohta pitää antaa anteeksi. Myös itselle, vaikka oman tyhmyytensä tai kiltteytensä. 

Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita teon hyväksymistä eikä sitä, että kaikki palautuisi ennalleen, eikä sitä että olisi jälleen kaveri toisen kanssa. Se tarkoittaa sitä, että päästää irti ja kykenee ajattelemaan, että toinen ei ole minulle _enää_ mitään velkaa. Toinen saa tehdä mitä haluaa, mutta minä jatkossa suojelen itseni.

Eli anteeksi pitää antaa, vaikka joku tekee tosi paskaisesti, esim matkii koko kodin ja ei pyydä edes anteeksi? Naureskelee vain ja esittää kuin ei tietäisi asiaa. Silti pitää antaa kuitenkin anteeksi ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iloitse siitä, että olet päässyt tuosta tilanteesta pois, se on taakse jäänyttä elämää. Olet oppinut siitä paljon, tiedät nyt, mitä et ainakaan halua.

voiko vihan tunteen kääntää hyväksi energiaksi, se tekee sinusta toisaalta myös itsevarman ja vahvan. Katkeruus sen sijaan vahingoittaa sinua itseäsi.

Iloitsen! Hyvin sanottu. Se on yksi isoimmista ohjenuoristani tässä, että vaikka olen loukkaantunut ja kaikkea niin se on ohi. Sekin ihminen tietää jo että menetti minut. Siitä saan voimaa ja minussa tulee esiin sitä että olenkin voimakas, olenkin itsenäinen. 

Mutta mihin katosi taito nauttia omasta elämästä.. miksi en osaa kääntää katsettani omaan elämään vaan nimenomaan annan energiaa vieläkin sille. Sitähän täällä moni sanookin, ja olette ihan oikeassa. Haluaisin pystyä siihen. Miten?

Pakottamalla itseni? Vai meneekö se pohdin

Ehkä siihen vain menee oma aikansa, että pääsee takaisin raiteilleen? Olet jo matkalla sinne. Auttaisikohan joku konkreettinen tekeminen. Tee jotain kivaa joka päivä. Myös liikunnasta tulee hyvä olo, ihan vaikka kävely. Tai mites musiikin kuuntelu, lukeminen, äänikirjat, tanssiminen. Mieti mikä voisi innostaa sinua. Joku projekti vaikka.

Tämä voi kuulostaa hassulta, mutta auttaisiko, jos sinulla olisi joku henkilö inspiraation lähteenä, joku bloggaaja tai joku instassa. Tai vaikka joku tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Näin jossain sellaisen lauseen että "viha pitää paikallaan". Se jotenkin muutti ajatukseni. Halusin päästä eteenpäin enkä katkeroitua.

Eri mieltä. Vihan demonisointi on yhteiskunnallinen normi, jolla pidetään yksilö aisoissa. Omalla kohdalleni viha jos jokin on ollut eteenpäin kuljettava voima; kuin puhdas ja raikas tuuli, jonka totuuden harjalla ratsastaa!

Jos minulla on ollut kaunaa jotain kohtaa, eliminoin hänet täysin elämästäni.  Päätän, ettei häntä ole minulle olemassakaan,  jos tulee jossain vastaa, katson hänen lävitseen, kuin olisi ilmaa, en reagoi millään tavalla.

Pääsin vihasta ja katkeruudesta uskoontulon myötä, kolme vuotta sitten. Olen pystynyt myös antamaan anteeksi kaikille. Kiitos Jeesus!

Tuntemalla tunteet ne ajan myötä laantuvat. Samalla vapautuu energiaa mielekkäämpiin asioihin eikä ikäviä kokemuksia jaksa enää loputtomiin märehtiä. Tulevaisuuden kannalta on hyvä opetella tunnistamaan ja asettamaan omat rajat, jottei tule hyväksikäytetyksi.

Mieti mitä hyödyt siitä katkeruudesta?

Toinen ihminen jatkaa elämäänsä ilman taakkaa ja sinä pilaat omasi roikkumalla menneisyydessä ja asioissa, joita et voi muuttaa.

Viha on ihan luonnollinen tunne, mutta sen läpi pitää kahlata, ei jäädä siihen vellomaan.

Sen lisäksi, että toinen ihminen pilasi palan menneisyyttäsi, katkeroitumalla hänelle annat hänen pilata tulevaisuutesikin. Haluatko antaa tälle ihmiselle näin paljon valtaa elämässäsi vai olisiko aika siirtyä eteenpäin ja katsoa tulevaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä hyödyt siitä katkeruudesta?

Toinen ihminen jatkaa elämäänsä ilman taakkaa ja sinä pilaat omasi roikkumalla menneisyydessä ja asioissa, joita et voi muuttaa.

Viha on ihan luonnollinen tunne, mutta sen läpi pitää kahlata, ei jäädä siihen vellomaan.

Sen lisäksi, että toinen ihminen pilasi palan menneisyyttäsi, katkeroitumalla hänelle annat hänen pilata tulevaisuutesikin. Haluatko antaa tälle ihmiselle näin paljon valtaa elämässäsi vai olisiko aika siirtyä eteenpäin ja katsoa tulevaisuuteen?

Ei todellakaan ole pakko jumiutua muistoihin. Sellaisen ihmisen voi panna kärsimään. Tapoja kyllä löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihasta pääsee eroon vain antamalla anteeksi. Joka päivä, yhä uudelleen ja uudelleen. Anteeksianto on prosessi, ei kertaluontoinen tapahtuma. Eli jokainen yksityiskohta pitää antaa anteeksi. Myös itselle, vaikka oman tyhmyytensä tai kiltteytensä. 

Anteeksianto ymmärretään usein väärin. Se ei tarkoita teon hyväksymistä eikä sitä, että kaikki palautuisi ennalleen, eikä sitä että olisi jälleen kaveri toisen kanssa. Se tarkoittaa sitä, että päästää irti ja kykenee ajattelemaan, että toinen ei ole minulle _enää_ mitään velkaa. Toinen saa tehdä mitä haluaa, mutta minä jatkossa suojelen itseni.

Eli anteeksi pitää antaa, vaikka joku tekee tosi paskaisesti, esim matkii koko kodin ja ei pyydä edes anteeksi? Naureskelee vain ja esittää kuin ei tietäisi asiaa. Silti pitää antaa kuitenkin anteeksi ?

Ap kysyi, miten vihasta pääsee eroon. Siihen vastasin. Jos ei halua päästä siitä eroon, niin ei tarvitse antaa anteeksi.

Anteeksianto on sama asia kuin hyväksyminen. Se on vaihtoehtoisesti tapa, jolla vihasta pääsee eroon. SiinäKÄÄN EI hyväksyminen tarkoita, että hyväksyy toisen toiminnan, vaan hyväksyy, että pas*asti kävi, se suututtaa, mutta menneeton menneitä. 

 

to forgive is to set a prisoner free, and to know, the prisoner was yourself. Corrie Ten Boom, keskitysleiriltä selvinnyt. Ja totta, niin totta. Been there, done that.

Mulle jäi aivan tajuton ja jatkuva vihantunne erään traumaattisen tapahtuman seurauksena, tekijöitä kohtaan, luonnollisesti.

Tekijöitä ei koskaan tunnistettu, mä velloin vihassa päivästä toiseen. Kun ajoit autoa, istuit töissä, se valtava viha pulpahti aina heti ajatuksista päällimmäiseksi. Se oli tosi kuluttavaa, koska en voinut kohdistaa sitä tekijöihin. 

Hypnoosi oli lopulta se, millä pääsin tuosta. Tavallisessa terapiassa kävin, mutta ei siitä ollut samanlaista konkreettista hyötyä ja se on niin paljon sitä huonossa olossa vellomista. Hypnoosi tarjoaa sen vihan tilalle toisenlaisia ajatuksia.

Kävin kolme kertaa, suurin muutos tapahtui ensimmäisellä kerralla, vaikka siinä session aikana en sitä tajunnutkaan. Siitä on nyt puoli vuotta, eikä vihan tunteet ole palanneet. Asian tavallaan hyväksynyt tapahtuneeksi, mä selvisin. Tekijöille en anna koskaan anteeksi, kostaisin edelleen heti ja epäröimättä, jos saisin tilaisuuden, mutta muuten en mieti enää tapahtunutta eikä se hallitse minun ajatuksiani.

Pääsin vihasta eroon vähitellen. Siinä auttoi mm. se, että poltin konkreettisesti esim. papereita, joita olin arkistoinut, poistin myös levykkeiltä tiedostoja. En halunnut velloa menneessä. Aloin myös pitää parempaa huolta itsestäni.

Toisenlaisesta vihasta pääsin, kun olin valmis antamaan anteeksi. Tiettyjä ihmisiä en ole valmis kohtaamaan, mutta olen silti antanut heille anteeksi. Tässä meni kauan. Asiassa auttoi uudenlainen tervehdyttävä usko. "Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet." Jos haluaa saada osakseen armoa, pitää antaa myös muille armoa. 

Eräs vihaa Naapurimaan hyökkääjää.

Eikös sellainen ole kuluttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi aivan tajuton ja jatkuva vihantunne erään traumaattisen tapahtuman seurauksena, tekijöitä kohtaan, luonnollisesti.

Tekijöitä ei koskaan tunnistettu, mä velloin vihassa päivästä toiseen. Kun ajoit autoa, istuit töissä, se valtava viha pulpahti aina heti ajatuksista päällimmäiseksi. Se oli tosi kuluttavaa, koska en voinut kohdistaa sitä tekijöihin. 

Hypnoosi oli lopulta se, millä pääsin tuosta. Tavallisessa terapiassa kävin, mutta ei siitä ollut samanlaista konkreettista hyötyä ja se on niin paljon sitä huonossa olossa vellomista. Hypnoosi tarjoaa sen vihan tilalle toisenlaisia ajatuksia.

Kävin kolme kertaa, suurin muutos tapahtui ensimmäisellä kerralla, vaikka siinä session aikana en sitä tajunnutkaan. Siitä on nyt puoli vuotta, eikä vihan tunteet ole palanneet. Asian tavallaan hyväksynyt tapahtuneeksi, mä selvisin. Tekijöille en anna koskaan anteeksi, kostaisin edelleen heti ja epäröimättä, jos sais

Huojentava kuulla että muilla on ollut tämä sama kuluttava tila päällä. Hypnoosi oli uusi juttu tässä. Mitä siinä konkreettisesti tapahtui? Millä tavalla se auttoi? Jos huvittaa niin kerro tästä lisää, kiinnostaisi kyllä.