En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota minulla on ehkä vähän samanlainen tilanne. Luulen että minuakin käytettiin hyväksi, ei välttämättä tahallisesti, mutta onko sillä sitten mitään väliä? Mietin vähän keskusteluakin tällaisen hyväksikäyttäjän kanssa, jos sanoo "et rakastanut mua koskaan oikeasti vaan käytit minua hyväksi" kuka tuollaista myöntäisi? Etenkin jos on omalla tavallaan rakastanutkin? Joillekin oman edun tavoittelu toisen avulla voi olla sitä rakkautta. Mutta ajattelin että itselleen tässä pitää antaa anteeksi, mokasin tunnehuuruissani ... vaikka näinhän minä jo merkit aikaisemmin..merkit siitä että ei tässä ole kyse mistään aidosta rakkaudesta. 

 

Minullakin on tilanne etten voi kokonaan häntä elämästäni poistaa, mutta onneksi voin ottaa etäisyyttä. 

Täällä myös eräs jolla samanlainen tilanne kuin teillä. Erittäin vaikea ihmissuhde ollut joi

Kiitos, ei lisättävää. Hyvä kommentti, tuttua kyllä minulle. Voimia tosiaan paljon teille muillekin jotka tällaisessa kiinni.. tuntuu ettei ympärillä muka kukaan ymmärrä. Oikeasti ehkei ihmiset vain puhu.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

*manipuloija painelee persoonallisuutesi herkimpiä nappuloita, joiden olemassaolosta et ehkä välttämättä ole edes tietoinen* Ote kirjasta *narsistit ympärilläni*.

Näin kävi itselle. Minulla on ollut kaltoinkohtelua lapsuudessa ja hain ns toisten auttamisella merkitystä elämääni. Ja tietysti tätä osasivat tietynlaiset ihmiset käyttää hyväkseen omilla keinoillaan.

Ja saivat minut auttamaan itseään. Monesti mietin että miten aina toistan samaa kasvaa ja onko narsistisesti toimivia ihmisiä näin paljon? Mutta oma käytökseni veti heitä puoleensa enkä tiedostanut asiaa. 

Nyt osaan vetää jo rajoja. Ja käyn traumaterapiassa.

Suosittelen kirjaa 

Thomas Erikson

Narsistit ympärilläni

Kuinka toimia itsekkäiden ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Jännästi joka nainen vihaa muita ja joka nainen kitisee ja valittaa että häntä ei saa vihata

Taitaa olla vähän niinkun ominaisuus. Sillä saa vastuun ja syyllisyyden ulkoistettua itsestään.

Vierailija kirjoitti: Katkeruus tulee usein siitä, että halutaan luovuttaa se oma vastuu toiselle. Esim. sen toisen olisi pitänyt toimia toisella tavalla niin, ettei minua olisi hyväksikäytetty (nyt ei puhuta tosin lapsista, vaan aikuisista, lapsiin tämä ei päde). Ja että toisen olisi pitänyt ymmärtää ja tehdä näin, ettei minulle olisi käynyt pahasti. Katkeruudesta pääsee eroon, kun lähtee kehittämään itseään niin, ettei enää päädy samanlaisiin tilanteisiin. Mitä minä tein siinä tilanteessa väärin, mitä minun olisi pitänyt tehdä, että näin ei olisi tehnyt? Ja ajatussuunta siihen, että tulevaisuudessa minä teen näin, etten päädy samanlaiseen tilanteeseen. Heikko itsetunto johtaa usein helpommin siihen, että on katkera ja vihainen toisia ihmisiä kohtaan.

Tämä. Apu tulee sieltä, että keskityt enemmän itseesi ja vähemmän siihen toiseen. Anna itsellesi niitä asioita, mitä odotat toiselta. Hyväksyntää, lämpöä, oikeudenmukaisuutta, anteeksiantoa. Mieti, miksi näin pääsi käymään, ja mitä voit tehdä ettei niin tapahtuisi uudestaan. Oletko osannut pitää omista rajoistasi kiinni ja olla mukautumatta liikaa toisen tarpeisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Älä jää siihen riippumaan. Jätä asia kokonaan taaksesi se on mennyttä. Eikä sinun tarvitse hallita kaikkea eikä kaikkia.

 

Ap tässä juuri kyseli, että kuinka jättää asia taakseen ;) 

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi katkoa välejä? Aikuisen ei ole pakko pitää välejä kehenkään.

Perheelläni ja lapsillani esim on suhteita tähän ihmiseen. Voin välttää häntä mutta en voi päättää etten enää koskaan häntä näe tai hänestä kuule. ja minun odotetaan "pääsevän yli".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä jää siihen riippumaan. Jätä asia kokonaan taaksesi se on mennyttä. Eikä sinun tarvitse hallita kaikkea eikä kaikkia.

 

Ap tässä juuri kyseli, että kuinka jättää asia taakseen ;) 

Ajattelemalla, mielikuvaharjoituksilla, tietoisella asenteen muutoksella, fokuksen kohdistamisella muihin asioihin. Ihan kaikkea kannattaa hyödyntää.

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kun tosissaan tajuaa että se vihan tunne on vain sun tunne, joka syö sua itseäsi. Se ei hetkauta väärintekijää suuntaan tai toiseen. Sillä vihan tunteella annat vain väärintekijälle valtaa pilata sun elämää lisää. Tämän tietysti järjen tasolla ymmärtää, mutta sitä ajatusta pitää pohtia kunnolla, niin että sen ymmärtää myös tunnetasolla.

Joitakin auttaa mielikuva harjoitukset, jossa sen vihan tunteen puristaa esim. pallon sisään sanoen vihalle että kiitos, olet tehnyt tehtäväsi (auttanut pääsemään irti väärintehneestä ihmisestä) mutta nyt en enää tarvitse sinua ja päästän sinut irti. Ja mielikuvissaan heittää sen pallon menemään. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta kun tarpeeksi monta kertaa toistelee tätä rauhallisesti mielessään, niin kyllä siitä yleensä on apua. 

 

Kiitos, tällaista varmasti tarvii kokeilla. Tämähän tuntuu jo ihan tyhmältä tavallaan joo. Mutta kaikki keinot käytettävä.

Sen olen tehnyt että olen tuhonnut tämän ihmisen valokuvan ja koittanut sillä lailla saada kostoani, hah!

Vierailija kirjoitti:

En ole päästänyt. En koe sitä tarpeelliseksi, sillä vihaisuus ja katkeruus, jotka nostavat päätään yhden ihmisen suhteen estävät minua enää luottamasta häneen millään olennaisella tasolla. Se on hienoa, ei tarvitse itse aktiivisesti muistutella itseään, että tämä henkilö ei ole minulle hyväksi. Eikä tarvitse enää vatvoa näitä asioita kun hyväksyin vihaisuuden olemassaolon elämässäni. Se on sellainen hyvä intuitio, että kun vihaisuus nostaa päätään, jotain rajaani ollaan lähestymässä ja minun tulee puolustaa itseäni. 

Kyllä parasta on välinpitämättömyys. Silloin ei tarvitse edes tuntea vihaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se auttaa kun tosissaan tajuaa että se vihan tunne on vain sun tunne, joka syö sua itseäsi. Se ei hetkauta väärintekijää suuntaan tai toiseen. Sillä vihan tunteella annat vain väärintekijälle valtaa pilata sun elämää lisää. Tämän tietysti järjen tasolla ymmärtää, mutta sitä ajatusta pitää pohtia kunnolla, niin että sen ymmärtää myös tunnetasolla.

Joitakin auttaa mielikuva harjoitukset, jossa sen vihan tunteen puristaa esim. pallon sisään sanoen vihalle että kiitos, olet tehnyt tehtäväsi (auttanut pääsemään irti väärintehneestä ihmisestä) mutta nyt en enää tarvitse sinua ja päästän sinut irti. Ja mielikuvissaan heittää sen pallon menemään. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta kun tarpeeksi monta kertaa toistelee tätä rauhallisesti mielessään, niin kyllä siitä yleensä on apua. 

 

Kiitos, tällaista varmasti tarvii kokeilla.

Unohda nyt ne kostot. Sinun tarvitsee muuttaa asennettasi. Tehdä tietoinen päätös, että aiot pyrkiä välinpitämättömyyteen, jolloin kyseinen ihminen ei pääse enää ihosi alle. Eiköhän ole jo vihasi vihannut? :)

Minä käytän hyödyksi hyviä piirustustaitojani silloin kun jotkut ihmiset ärsyttävät. Teen heistä pilapiirroksia joissa he joutuvat naurunalaisiksi, ja jollain tavalla ne helpottavat ärtymystäni. En tietenkään näytä piirroksiani kohdehenkilöille, vaan pidän ne ihan omana tietonani.

"Tähän sanoisin, pidä vaan huoli omista ajatuksistasi / asioistasi. Et pääse toisen pään sisään etkä voi millään tietää heidän ajatuksiaan ja oppimisiaan asioista. Monesti häiriintynyt käytös johtuu niin syvästä häiriöstä persoonallisuudessa ja itsetunnossa että eivät nämä mitään opi, eivätkä edes myönnä totuutta itselleen vaan valehtelevat itselleen. "

Tähän haluaisin sanoa että vaikka kyse on tässäkin keskustelussa siitä että minä haluan päästä yli, ei enää niinkään siitä mikä tuota ihmistä vaivaa. Niin nimenomaan tämä on joku mikä siinä ahdistaa. Valehtelee itselleenkin, sen tiedän. Eikö silti oikeasti ymmärrä todellisuutta? Jossain sisimmässään kavahtaa että hitto, tämä asia sattuu minuun, yritän kääntää sen vain väkisin nyt tuon toisen syyksi?

Vierailija kirjoitti:

-- Toivon että hekin oppivat jotain. --

Tähän sanoisin, pidä vaan huoli omista ajatuksistasi / asioistasi. Et pääse toisen pään sisään etkä --

Kiitos vastauksestasi! On totta, että toivominen toisten puolesta ei auta mitään. Tärkeintä pitää nämä ihmiset etäällä.

Iloitse siitä, että olet päässyt tuosta tilanteesta pois, se on taakse jäänyttä elämää. Olet oppinut siitä paljon, tiedät nyt, mitä et ainakaan halua.

voiko vihan tunteen kääntää hyväksi energiaksi, se tekee sinusta toisaalta myös itsevarman ja vahvan. Katkeruus sen sijaan vahingoittaa sinua itseäsi.

Vierailija kirjoitti: Katkeruus tulee usein siitä, että halutaan luovuttaa se oma vastuu toiselle. Esim. sen toisen olisi pitänyt toimia toisella tavalla niin, ettei minua olisi hyväksikäytetty (nyt ei puhuta tosin lapsista, vaan aikuisista, lapsiin tämä ei päde). Ja että toisen olisi pitänyt ymmärtää ja tehdä näin, ettei minulle olisi käynyt pahasti.

Katkeruudesta pääsee eroon, kun lähtee kehittämään itseään niin, ettei enää päädy samanlaisiin tilanteisiin. Mitä minä tein siinä tilanteessa väärin, mitä minun olisi pitänyt tehdä, että näin ei olisi tehnyt? Ja ajatussuunta siihen, että tulevaisuudessa minä teen näin, etten päädy samanlaiseen tilanteeseen.

Heikko itsetunto johtaa usein helpommin siihen, että on katkera ja vihainen toisia ihmisiä kohtaan.

Lisäyksenä vielä, että liialllinen menneisyydessä vallominen ja "olisi pitänyt ja olisinpä tehnyt näin" myös johtaa katkeruuteen, vihantunteeseen ja masentumiseen.

On hyvä myös itsensä kehittämisen lisäksi opetella sellaista "minä tein näin väärin ja se oli väärin, mutta tulevaisuudessa en enää tee niin, vaan teen näin" ajattelutapaa ja myös seurata sitä. Jos lupaat itsellesi, ettet enää käyttäydy tietyllä tavalla, sinun on myös pidettävä tämä lupaus.

Menneisyyttä ei voi muuttaa, vaikka kuinka sitä jossittelisi ja miettisi mitä olisi pitänyt tehdä. Mutta tulevaisuuden voit muuttaa. Myös sinä voit muuttaa vain omaa itseäsi ja suhtautumistasi millä tavalla muut käyttäytyvät, mutta et voi muuttaa muita ihmisiä ja heidän käyttäytymistä. Siksi on turhaa murehtia ja märehtiä sitä millä tavalla muut käyttäytyvät, kun et voi sitä muuttaa. Mutta voit muuttaa ja kehittää itseäsi. Keskity siis siihen, älä muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

 

Timantti syntyi paineen kautta. Mustasta tuli kirkas.

Elämällä menneessä en elä nyt. Ainoa todellinen on tämä hetki ja olemme sen kokija. Mieli vie tästä pois.

Halusin kokea täydellisen yhteyden. Siksi katkera vihani on myös maailmaa kohtaan, mutta tiedän, se on loputon tie ja olen itse osa samaa. Viha on pato. Elämä on virtaavuus.

Maailma opettaa. Sille kiitollisuus.

Kuka olen? Paljon enemmän kuin pelkkä kokemusten ja ajatusten keräymä. Emme ole erillisiä. Sen vaikeudet opetti.

Kiitos. Niin kliseistä kuin se onkin jotain tällaista filosofista olen myös oivaltanut, omasta vapaudestani ja omista hyvistä puolistani jne. Myös sen että vaikken tiedä välttämättä elämässä mitä haluan tehdä nyt kun jätän tämän kärsimyksen taakse, että kun olen aika vaatimaton tyyppi eikä ole mitään isoja haaveita että NYT näytän kaikille..niin silti minulla on oikeus ja vapaus valita kaikki itse. Ja en voi toimia ihmisten kanssa niin että oletan että kaikki sujuu jos vain olen joustava.

Intialainen guru sanoi

Don't forgive. Just punish yourself everyday.

Älä anna anteeksi. Rankaise vain itseäsi joka päivä. Vuodesta toiseen. Kärsi.

Et tule unohtamaan kokemaasi vääryyttä ja kukaan ei sitä muista paitsi sinä. Kannattaako itseään rangaista joka päivä? Kenen voitto se on? Anna anteeksi, et ole unohtanut. Päästä irti, älä anna sen pilata sinun loppuelämää. Teit virheen ja kärsit jo rangaistuksen. Älä tee siitä itse itsellesi elinkautista.

    Vaihdan näkökulmaa asiaan ja jatkan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Iloitse siitä, että olet päässyt tuosta tilanteesta pois, se on taakse jäänyttä elämää. Olet oppinut siitä paljon, tiedät nyt, mitä et ainakaan halua.

voiko vihan tunteen kääntää hyväksi energiaksi, se tekee sinusta toisaalta myös itsevarman ja vahvan. Katkeruus sen sijaan vahingoittaa sinua itseäsi.

Iloitsen! Hyvin sanottu. Se on yksi isoimmista ohjenuoristani tässä, että vaikka olen loukkaantunut ja kaikkea niin se on ohi. Sekin ihminen tietää jo että menetti minut. Siitä saan voimaa ja minussa tulee esiin sitä että olenkin voimakas, olenkin itsenäinen. 

Mutta mihin katosi taito nauttia omasta elämästä.. miksi en osaa kääntää katsettani omaan elämään vaan nimenomaan annan energiaa vieläkin sille. Sitähän täällä moni sanookin, ja olette ihan oikeassa. Haluaisin pystyä siihen. Miten?

Pakottamalla itseni? Vai meneekö se pohdinnan kautta lopulta ohi?

Kiitos kaikille hyvistä vastauksista, arvostan todella paljon. Kaikkia kommentteja. 

Sun pitää ruveta uskomaan johonkin hihhuli aatteeseen että voit päästä vihasta. 

Luulisi että hyviä aineita löytyy niistä piireistä myös.