En pääse vihasta yli, miten sinä pääsit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain etäisyys auttaa. Sitten asian voi unohtaa paremmin.

Tää on väärä metodi. Mä sanon sen ihan alkuun. 

Pakeneminen ja pois juokseminen ei oo ratkasu yhtään mihinkään. 

Ne asiat pitää käsitellä ja kohdata ja niistä pitää päästää irti, muuten ne seuraa perässä ihan minne vaan. Ne ei välttämättä tule pintaan heti, mutta saattaa tulla uudestaan ja uudestaan vaikka 10 vuoden päästä. 

Vaikka tapahtuneita ja asioita käsittelisi uuudellene ja uudelleen, eivät ne kuitenkaan muutu tai poistu historiasta. Ennemmin toteaa, että näin oli ja se siitä. Enemmän se käsitteleminen ja vatvominen pitää menneisyyden matkassa. 

Olen käsitellyt joitain asioita koko elämäni ajan. Siihen sisältyy myös keskustelut muiden kanssa ja tiedon hankinta. Se on kannattanut. 

Teeskentelen että kaikki on hyvin, mutta viha on edelleen olemassa. Viha nousee pintaan ajoittain, varsinkin väsyneenä tai toimettomana. En ehkä halua vihasta kokonaan eroonkaan sillä se muistuttaa pitämään etäisyyttä näihin ihmisiin jotka kohtelivat minua epäoikeudenmukaisesti. Vääryyden kokeminen aiheutti myös sen että olen varovainen myös muiden ihmisten kanssa - en päästä liian lähelle ja uusiin ihmisiin ei kiinnosta tutustua syvällisemmin. Inhottava kantaa mukanaan ikäviä muistoja, mutta otin tapahtumat oppina. Yritän myös toisinaan tuntea empatiaa näitä häiriintyneitä henkilöitä kohtaan ja ajatella että heilläkin on näiden muistojen kanssa luultavasti vaikeaa. Toivon että hekin oppivat jotain. Mutta etäisyys pitää, se on varma. Anteeksi en tule antamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pääse vihasta millään irti. Eräät ihmiset ovat tehneet minulle vääryyttä. Kostaminen lievittää vihan tunnetta joksikin aikaa. Varmaan minäkin tarvitsisin terapiaa, mutta kaikista parasta olisi, jos ihmiset toimisivat asiallisesti ja reilusti toisiaan kohtaan. Ei pidä luottaa siihen, että joku on niin nössö, että häntä voi kohdella miten vain.

Kostaminen ei auta kuin vihan kierteen jatkumiseen. Parempi kostaa ajatuksissaan, ei oikesti. 

Osa soittaa pelimiehen avovaimolle, ehkä vahingossa. Joitakin se helpottaa vähän. Mutta pelimieheltä voi tulla tulisia ajatuksia sen jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Teeskentelen että kaikki on hyvin, mutta viha on edelleen olemassa. Viha nousee pintaan ajoittain, varsinkin väsyneenä tai toimettomana. En ehkä halua vihasta kokonaan eroonkaan sillä se muistuttaa pitämään etäisyyttä näihin ihmisiin jotka kohtelivat minua epäoikeudenmukaisesti. Vääryyden kokeminen aiheutti myös sen että olen varovainen myös muiden ihmisten kanssa - en päästä liian lähelle ja uusiin ihmisiin ei kiinnosta tutustua syvällisemmin. Inhottava kantaa mukanaan ikäviä muistoja, mutta otin tapahtumat oppina. Yritän myös toisinaan tuntea empatiaa näitä häiriintyneitä henkilöitä kohtaan ja ajatella että heilläkin on näiden muistojen kanssa luultavasti vaikeaa. Toivon että hekin oppivat jotain. Mutta etäisyys pitää, se on varma. Anteeksi en tule antamaan.

Tähän sanoisin, pidä vaan huoli omista ajatuksistasi / asioistasi. Et pääse toisen pään sisään etkä voi millään tietää heidän ajatuksiaan ja oppimisiaan asioista. Monesti häiriintynyt käytös johtuu niin syvästä häiriöstä persoonallisuudessa ja itsetunnossa että eivät nämä mitään opi, eivätkä edes myönnä totuutta itselleen vaan valehtelevat itselleen. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota minulla on ehkä vähän samanlainen tilanne. Luulen että minuakin käytettiin hyväksi, ei välttämättä tahallisesti, mutta onko sillä sitten mitään väliä? Mietin vähän keskusteluakin tällaisen hyväksikäyttäjän kanssa, jos sanoo "et rakastanut mua koskaan oikeasti vaan käytit minua hyväksi" kuka tuollaista myöntäisi? Etenkin jos on omalla tavallaan rakastanutkin? Joillekin oman edun tavoittelu toisen avulla voi olla sitä rakkautta. Mutta ajattelin että itselleen tässä pitää antaa anteeksi, mokasin tunnehuuruissani ... vaikka näinhän minä jo merkit aikaisemmin..merkit siitä että ei tässä ole kyse mistään aidosta rakkaudesta. 

 

Minullakin on tilanne etten voi kokonaan häntä elämästäni poistaa, mutta onneksi voin ottaa etäisyyttä. 

Täällä myös eräs jolla samanlainen tilanne kuin teillä. Erittäin vaikea ihmissuhde ollut joitakin vuosia ja irti olen yrittänyt lukuisia kertoja. Paljon ihan sikailua toisen taholta, viimeisimpänä avainten varastaminen kotoani. Tällaisen ihmisen kanssa mistään ei voi keskustella, ei sopia, ei tehdä kompromisseja, ei neuvotella. Anteeksi ei pyydä ikinä mitään, tai jos pyytää, on se teennäinen tokaisu jotta saa joko jonkun tilanteen etenemään tai muuta hyötyä minusta itselleen. 

Etäisyys ja totaalinen irtiotto, yhteyksien katkaiseminen näihin ihmisiin on välttämätöntä jotta elämänlaatu paranee ja kiusaaminen, mitätöinti ja hyväksikäyttö loppuu. Muuta keinoa ei ole.

Tätä suosittelen myös aloittajalle ja muillekin jotka tällaisiin hirviöihin elämässään törmäävät. Se on totta, että pää menee sekaisin, tuntuu kauhealta ettei tilejä saa tasan, ei saa asioita sovittua eikä päätökseen tuollaisen ihmisen kanssa. Se on heidän puoleltaan yleensä täysin suunitelmallista eivätkä he kykene minkäänlaiseen itsereflektioon. Kaikki on muiden syytä, sekin mitä he itse tekevät. Kaikki huono heijastetaan muiden ominaisuuksiksi ja syyksi.

Uhri jää yksin ja vatvoo pahaa oloaan, jossittelee ja miettii että jos olisin tehnyt sitä, tätä tai tuota. Tekisi mieli yrittää saada joku tolkku asioihin, jollain tavalla selväksi ja pisteeseen kaikki. Se ei tule onnistumaan. Siksi olet vihainen. Vihaisuus kertoo siitä että rajojasi on ylitetty  ja sinua on loukattu. Terve tunne siis sinällään. Ole vihainen, raivoa, itke ja  huuda. Se kyllä ajan kanssa sitten helpottaa. Juttele tapahtuneista asoista jonkun terveen ihmisen kanssa niin saat jonkinlaista perspektiiviä asioihin ja tietenkin tukea. Kyllä vihainen saa olla, kunhan se ei vahingoita muita eikä kestä liian kauan. JOs tykkäät kirjoittaa, kirjoita olostasi ja asioista, siitäkin voi olla apua. Itse rimpuilen samoissa oloissa ja yksin, koitan tajuta mitä on tapahtunut ja että kaikki oikeastaan oli huijausta ja valhetta, petosta. Päivä kerrallaan.

Mikset voi katkoa välejä? Aikuisen ei ole pakko pitää välejä kehenkään.

Teet jollekin toiselle ihmiselle saman mitä hän teki sinulle. Eiköhän sitten jo löydy ymmärrystä

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi katkoa välejä? Aikuisen ei ole pakko pitää välejä kehenkään.

Ehkä yhteisiä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Teet jollekin toiselle ihmiselle saman mitä hän teki sinulle. Eiköhän sitten jo löydy ymmärrystä

Näinhän sitä toimitaan esim Israelin ja Palestiinan kesken. Aika järjetöntä, eikö.

Entäs Suomi sotien jälkeen, joka päätti mennä eteenpäin, katkerista rauhanehdoista huolimatta. Paljon parempi, vai mitä mieltä?

Se auttaa kun tosissaan tajuaa että se vihan tunne on vain sun tunne, joka syö sua itseäsi. Se ei hetkauta väärintekijää suuntaan tai toiseen. Sillä vihan tunteella annat vain väärintekijälle valtaa pilata sun elämää lisää. Tämän tietysti järjen tasolla ymmärtää, mutta sitä ajatusta pitää pohtia kunnolla, niin että sen ymmärtää myös tunnetasolla.

Joitakin auttaa mielikuva harjoitukset, jossa sen vihan tunteen puristaa esim. pallon sisään sanoen vihalle että kiitos, olet tehnyt tehtäväsi (auttanut pääsemään irti väärintehneestä ihmisestä) mutta nyt en enää tarvitse sinua ja päästän sinut irti. Ja mielikuvissaan heittää sen pallon menemään. Kuulostaa ehkä typerältä, mutta kun tarpeeksi monta kertaa toistelee tätä rauhallisesti mielessään, niin kyllä siitä yleensä on apua. 

Timantti syntyi paineen kautta. Mustasta tuli kirkas.

Elämällä menneessä en elä nyt. Ainoa todellinen on tämä hetki ja olemme sen kokija. Mieli vie tästä pois.

Halusin kokea täydellisen yhteyden. Siksi katkera vihani on myös maailmaa kohtaan, mutta tiedän, se on loputon tie ja olen itse osa samaa. Viha on pato. Elämä on virtaavuus.

Maailma opettaa. Sille kiitollisuus.

Kuka olen? Paljon enemmän kuin pelkkä kokemusten ja ajatusten keräymä. Emme ole erillisiä. Sen vaikeudet opetti.

Viha ja katkeruus eivät ole lähtökohtaisesti sen "huonompia" tunteita kuin ilo ja yllättyneisyys, mutta ne tuntuvat huomattavasti ikävämmiltä. Kestätä ikävän olon kyllä. Kysy itseltäsi, mitä ne auttavat sinua huomaamaan? Miten ne suojelevat sinua tai edistävät toimintaasi? Tunteiden kanssa eläminen on välillä raskasta, mutta se on myös terveellistä. Ne ovat aaltoja, jotka välillä tulevat ja menevät. 

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää antaa itsellesi anteeksi.

Tämä on hyvä pointti. Ensiksi en ajattele että olisin aiheuttanut tämän eli mitä minun itsessäni täytyy hyväksyä. Mutta olin liian kiltti, annoin sen tapahtua,

nro 5,

Sitä pelkään että tämä kokemus seuraa minua loppuelämäni ja vanhana vielä mietin miksi näin kävi. 

nro 7,

minullakin oli kostoajatuksia, tai sellaista uhmaa että haluan osoittaa miten paljon paremmin minulla on asiat ilman häntä. mutta tosiasiassa en osaa nauttia elämästäni vaan olen vihainen. Olen katkera koska ennen näitä kokemuksia en ollut koskaan pahalla päällä. Ja katkera juuri tuosta, että miksi toiset toimivat näin. Miksi itse mietin toisen tunteita niin paljon ja toinen ei miettinyt yhtään minun. Ärsyttää oma kiltteys.

Se on prosessi. Vihaa saa ja kannattaakin tuntea, mutta vain tuntea, ei jäädä vellomaan eikä toimia sen perusteella. Siitä pitää päästää irti, mutta yleensä tilalle tulee joku toinen epämiellyttävä tunne. Kuten suru. Se on prosessi ja aikanaan helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

 

Timantti syntyi paineen kautta. Mustasta tuli kirkas.

Elämällä menneessä en elä nyt. Ainoa todellinen on tämä hetki ja olemme sen kokija. Mieli vie tästä pois.

Halusin kokea täydellisen yhteyden. Siksi katkera vihani on myös maailmaa kohtaan, mutta tiedän, se on loputon tie ja olen itse osa samaa. Viha on pato. Elämä on virtaavuus.

Maailma opettaa. Sille kiitollisuus.

Kuka olen? Paljon enemmän kuin pelkkä kokemusten ja ajatusten keräymä. Emme ole erillisiä. Sen vaikeudet opetti.

 

Lässyn lässyn.

Anna anteeksi. Voit joutua antamaan anteeksi monta kertaa, koska se on prosessi. Ajan mittaan tulet vapautumaan vihastasi. Muista myös se, että kun annat anteeksi, se ei ole sille toiselle mikään lupalappu jatkaa pahoja tekojaan, eikä se tarkoita sitä, että sinun pitäisi olla häneen missään yhteydessä. Anteeksianto on sinua varten.

En ole päästänyt. En koe sitä tarpeelliseksi, sillä vihaisuus ja katkeruus, jotka nostavat päätään yhden ihmisen suhteen estävät minua enää luottamasta häneen millään olennaisella tasolla. Se on hienoa, ei tarvitse itse aktiivisesti muistutella itseään, että tämä henkilö ei ole minulle hyväksi. Eikä tarvitse enää vatvoa näitä asioita kun hyväksyin vihaisuuden olemassaolon elämässäni. Se on sellainen hyvä intuitio, että kun vihaisuus nostaa päätään, jotain rajaani ollaan lähestymässä ja minun tulee puolustaa itseäni. 

Vierailija kirjoitti:

Teeskentelen että kaikki on hyvin, mutta viha on edelleen olemassa. Viha nousee pintaan ajoittain, varsinkin väsyneenä tai toimettomana. En ehkä halua vihasta kokonaan eroonkaan sillä se muistuttaa pitämään etäisyyttä näihin ihmisiin jotka kohtelivat minua epäoikeudenmukaisesti. Vääryyden kokeminen aiheutti myös sen että olen varovainen myös muiden ihmisten kanssa - en päästä liian lähelle ja uusiin ihmisiin ei kiinnosta tutustua syvällisemmin. Inhottava kantaa mukanaan ikäviä muistoja, mutta otin tapahtumat oppina. Yritän myös toisinaan tuntea empatiaa näitä häiriintyneitä henkilöitä kohtaan ja ajatella että heilläkin on näiden muistojen kanssa luultavasti vaikeaa. Toivon että hekin oppivat jotain. Mutta etäisyys pitää, se on varma. Anteeksi en tule antamaan.

tämä on aika lähellä sitä miten ajattelen myös. Tiedän että tällä ihmisellä on itsellä jäänyt elämässä jokin saamatta koska on tullut tällaiseksi. Mutta en voi sille mitään että se toisen "sokeus" ja itsetietoisuuden puute inhottaa minua. Ja onkin kova uhriutumaan juuri miten häntä kohdellaan aina väärin kaikkien toimesta. On minullakin historiani ja kokemukseni mutten silti käyttäydy niin. Jotenkin jos tietäisin että hän toimii väärin, se auttaisi kuitenkin tässä omassa ylipääsemisessäni. Häiritsee jos toinen ei sitä ymmärrä.

Olin aika syvällä vihassa, kun se heijastui jo ihmisistä takaisin itseeni. Yhdessä unessa päädyin kuitenkin lillumaan valossa ja rakkaudessa. Jotkut kaiketi kutsuvat sitä elämän virraksi tai joeksi. Eli katse valoa kohti, niin saat valon energian voimaa ja jaksamista.

Katkeruus tulee usein siitä, että halutaan luovuttaa se oma vastuu toiselle. Esim. sen toisen olisi pitänyt toimia toisella tavalla niin, ettei minua olisi hyväksikäytetty (nyt ei puhuta tosin lapsista, vaan aikuisista, lapsiin tämä ei päde). Ja että toisen olisi pitänyt ymmärtää ja tehdä näin, ettei minulle olisi käynyt pahasti.

Katkeruudesta pääsee eroon, kun lähtee kehittämään itseään niin, ettei enää päädy samanlaisiin tilanteisiin. Mitä minä tein siinä tilanteessa väärin, mitä minun olisi pitänyt tehdä, että näin ei olisi tehnyt? Ja ajatussuunta siihen, että tulevaisuudessa minä teen näin, etten päädy samanlaiseen tilanteeseen.

Heikko itsetunto johtaa usein helpommin siihen, että on katkera ja vihainen toisia ihmisiä kohtaan.