Elämäni paras päätös: Sanoin hyvästit akateemisella uralla pyristelylle ja muutin maalle tavalliseksi duunariksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät nauti omasta talosta ja sen hoidosta, eristäytyneisyydestä ja suorittavasta työstä, vaan haluavat tehdä älytyötä, ratkaista ongelmia ja pohtia asioita kollegojen kanssa ja elää monikulttuurisessa ympäristössä. Sekin on ok, kuten sinunkin valintasi. 

Oikeasti pelkkää rutiinityötä kuten insinööri joka ratkoo yhtälöitä.  Multikulttuurinen ympäristö yhtä kuin kehitysmaista tullutta halpatyövoimaa. Eihän Suomeen kukaan oikea kyky jolla on kysyntää maailmalla halua.

Maallahan niitä työpaikkoja on ihan valittavaksi asti. Not. 

Olen tosi onnellinen että molemmat jälkikasvuni päättivät muuttaa työn perässä ulkomaille. Siellä on paremmat tulot korkeasti koulutetuille

Mee Kelalle paperinpyörittelijäksi. Varmaan pääset sosiaalityöntekijän tutkinnolla.

Onnea.

Ei kaikista ole älykkyyttä, stressinsietokykyä ja sinnikkyyttä vaativiin akateemisiin tehtäviin.

Itse muutin landelle parikolme vuotta kun äiti ja isä oli kuollut ja jonkun piti maksaa vastiketta asunnosta eikä ollut oikein järkevää ostajaa rivarille, jossa on 122 neliöö- toisaalta tää on landekaupungin keskustassa ja ruokajono on vieressä ja sieltä saapi hyvin ruokoo ilmaiseksi.

Olen asunut Turussa 13 vuotta, Tampereella 1v, Kalliossa stadissa 4 vuotta, Järvenpäässä 2 vuotta, Israelissa ja matkustellut-

jään kaipaamaan isojen kaupunkien erilaisia buffetteja ja vilinää, täällä ei ole oikein mitään tekemistä kuin ruokajono ja uimahalli ja mökkimme. Mutten jaksa enää kalastaa eikä kiinnosta se mökillä oleilu YKSIN

ja työttömyys, ei ole mitään tekemistä ei töitä. Vaikka minullakin on kaksi akateemista tutkintoa.

Opiskeluelämä oli elämäntapa ja sellainen hippielämän tapa, urheilla, opiskella ja haahuilla.

En haluaisi akateemiseen elämään, en opettajan sijaisuuksiin enää, en papin töihin (vaikka on myös teologian maisterin tutkinto enkä ole päivääkään siinä homopappien instituutiossa ollut töissä enkä menekään).....

parhaat työt ovat olleet silti duunarin hommia: 1) puupakkaaja Valmetilla, tein kaverin firmassa 12-metrisiä puuhäkkejä, yksin 1 häkki per päivä se oli ihan jännää. 2) pesuriautolla ajoin stadissa yökaudet pesemässä grafiitteja, parkkihalleja, kauppojen roskiksia, vihreitä vessoja. Se oli miehekästä työtä tosin piti olla töissä aina usein klo 02.

sellaista duunia haluaisin tehdä vieläkin, ikää on 52 ja työtön.

opettajan työt, sijaisuudet olleet täyttä paskaa ja vittuilua. Opettajat ovat nykyään ateistipaskaa sakkia eikä kouluissa voi olla oma itsensä- en kestä sitä enkä varsinkaan inluusiopaskaa, siinä menee luokat pilalle-

AKATEEMISUUS on ollut omassa elämässä sukuperintö ja pakko suorittaa, eikä se oikein toiminut omassa elämässäni- ainoa positiivinen asia on hyvä kielitaitoni.

Suuren kaupungin vilinää kaipaan, mutta Suomi on liian junttila. Suunnittelen, jos ostaisin purjeveneen, asuisin siinä ja kiertelisin kaikkia Aasian satamia. Asuen veneessä, kalastaen ruokani, ehkä joku enkun open duuni Vietnamissa olisi jännä-

mutta eniten kaipaan Jeesusta. Elämä on tylsää ja yksinäistä- toki suurkaupungeissakin. Mutta suomalaiset on kaikki paskapäitä, joten täällä ei ole mitään elämää, vain luterilaisia ateisteja ja tyhmiä hellareita.

Mä olin nuorena tehtaassa kokoonpanossa. Nautin siitä työstä tavattomasti, eikä palkkakaan nyt huono ollut kun siihen aikaan sai tehdä ylitöitä. Mutta sosiaalisen paineen vuoksi en voinut jäädä. Onneksi pääsin alalle, missä ei tarvitse kovin paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä. 

Fiksu päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Maallahan niitä työpaikkoja on ihan valittavaksi asti. Not. 

Oikeassa elämässä pienillä paikkakunnilla onkin monesti pienempi työttömyys. Töitä on myös akateemisille paikallisissa teollisuuslsitoksissa ja julkisella sektorilla. Suurin osa ei tee sen ihmeellisempää työtä ok seudullakaan.

Ylipäätään ihmiset ovat huonoja ymmärtämään toistensa valintoja. Mä keikkailen syksystä kevääseen, kesät ollaan tien päällä Norjassa. Duunikavereilla on monella aivo rullalla että miten ja miksi. Koska voidaan ja halutaan.

mulla on kans akateemisia tutkintoja, mutta ei mikään kiinnosta.

oon aatellut jos rupeisin kasvattaa hamppua kun se tulee lailliseksi Suomessa, tilaa ois kotona ja tilaa ois kesällä mökillä 2 hehtaaria siihen

laittomana en taas rupee siihen

Vierailija kirjoitti:

Minä teen duunarihommia ja paras palkka mitä voisin saada on 2400€. Sillä ei kustanneta mukavaa elämää.

No riippuu, mikä on käsityksesi mukavasta elämästä. Minä pärjään tuolla summalla oikein hyvin. Omistusasunto löytyy (ei pk-seudulta toki) ja palkasta jää vähän säästöönkin. Toki en kauheasti harrasta kuluttamista. 

Vierailija kirjoitti:

Maallahan niitä työpaikkoja on ihan valittavaksi asti. Not. 

Maalta käsin voi käydä kaupungissa töissä.

Itse olen kai tuollainen ap:n kuvailema lähiön kerrostalokaksiossa kykkivä stressaavan akateemisen työn tekijä. Kieltämättä joskus tulee mieleen, että onko tämä paras elämäntapa hyvinvoinnin kanbalta. Mutta toisaalta, omalla alallani käytännössä työmahdollisuudet ovat isoissa kaupungeissa. Ja luultavasti vain tylsistyisin ja ahdistuisin jossain suorittavassa työssä. Luonnonrauhaa kyllä välillä kaipaan enemmän ja siksi suunnitelmissa onkin kesämökin hankkiminen.

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Mikä tässä yhtälössä tuottaa päänvaivaa? Kahden tällaisen, oletettavasti osa-aikaisen työn palkka on yhteensä sen reilu pari tonnia ja omakotitalon saa maalta helposti alle sadalla tonnilla, mihin jo työelämässä vuosia ollut ja asunnon omistanut ei välttämättä tarvitse kummoistakaan lainaa. Juoksevat kulut on joitakin satasia. 

"suomalaiset on kaikki paskapäitä, joten täällä ei ole mitään elämää, vain luterilaisia ateisteja ja tyhmiä hellareita."

Mitä tai keitä ovat hellarit?

Vierailija kirjoitti:

Mee Kelalle paperinpyörittelijäksi. Varmaan pääset sosiaalityöntekijän tutkinnolla.

Miksi sosiaalityöntekijä menisi paljon heikommin palkattuun mutta pakkotahtiseen etuuskäsittelijä työhön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Mikä tässä yhtälössä tuottaa päänvaivaa? Kahden tällaisen, oletettavasti osa-aikaisen työn palkka on yhteensä sen reilu pari tonnia ja omakotitalon saa maalta helposti alle sadalla tonnilla, mihin jo työelämässä vuosia ollut ja asunnon omistanut ei välttämättä tarvitse kummoistakaan lainaa. Juoksevat kulut on joitakin satasia. 

... puhumattakaan siitä että eihän sitä omakotitaloa välttämättä kustanneta yksin, jos on puoliso joka on myös töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Maallahan niitä työpaikkoja on ihan valittavaksi asti. Not. 

Ei kai kukaan väittänyt että valittavaksi asti. Tässähän nimenomaan otettiin se duuni mitä oli tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maallahan niitä työpaikkoja on ihan valittavaksi asti. Not. 

Oikeassa elämässä pienillä paikkakunnilla onkin monesti pienempi työttömyys. Töitä on myös akateemisille paikallisissa teollisuuslsitoksissa ja julkisella sektorilla. Suurin osa ei tee sen ihmeellisempää työtä ok seudullakaan.

Kerrotko vielä, mitä ne paikkakunnat ovat? Ei ole tullut vastaan. Teollisuuden alat kutistuvat koko ajan. Teollisuus työllistää enää murto-osan siitä mitä ennen eikä hyvin palkattuihin töihin ole helppoa päästä.

Monet teollisuuden työt ovat raskaita ja vuorptyöön nähden heikosti palkattuja, joissa on vaikeaa jaksaa eläkkeelle asti. Jos tehdas lakkautetaan, ei ole toivoakaan uudesta työstä samalla seudulla.