Elämäni paras päätös: Sanoin hyvästit akateemisella uralla pyristelylle ja muutin maalle tavalliseksi duunariksi.

Vierailija kirjoitti:

Onnea.

Ei kaikista ole älykkyyttä, stressinsietokykyä ja sinnikkyyttä vaativiin akateemisiin tehtäviin.

Miksi tällaiseenkin pitää oikein keksimällä keksiä vain jotain mahdollisimman ilkeää sanottavaa? Kuka sinua on satuttanut? 

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmästyttää ihmiset jotka saisivat töitä melkein mistä vaan mutta ovat jotenkin niin fakkiutuneita että haluavat asua pk-seudulla, vaikka se elintaso, minkä sä saat siellä tietynsuuruisella palkalla on poikkeuksetta huonompi kuin muualla.

Fakta: pääkaupunkiseudulla asuu Suomen tyhmimmät ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Mua hämmästyttää ihmiset jotka saisivat töitä melkein mistä vaan mutta ovat jotenkin niin fakkiutuneita että haluavat asua pk-seudulla, vaikka se elintaso, minkä sä saat siellä tietynsuuruisella palkalla on poikkeuksetta huonompi kuin muualla.

Tunnen psykologin, joka tosiaan on tällainen kummallisuus. Hänhän voisi tökätä sormensa kartalla mihin tahansa kohtaan Suomea ja lähimmässä kaupungissa olisi jonkinlainen psykologin paikka auki. Hän itsekin puhuu että on luontoihminen ja lapinhullu ja tykkäisi rauhallisemmasta ympäristöstä. Silti ei muka pysty muuttamaan. Joskus kun kysyin niin sanoi että no kun Helsingissä on parhaat palkat. Järjetön vastaus, eihän ne liksat ensinnäkään nyt niin radikaalisti vaihtele ja Helsingissä asumiskulut kyllä syö kaiken sen hyödyn ja vähän enemmänkin. Lapsiakaan sillä ei ole että ei ole edes siitä kiinni. Kai se on ihan vaan jonkinlaista pelkoa ja aloitekyvyttömyyttä. 

Hienoa ap, että olet tehnyt omannäköisen ratkaisun! Näissä jutuissa ihmetyttää se, että miksi pk seudulla asuminen on joillekin muka jotain elvistelyä? Olen itse syntynyt täällä ja kaikki sukulaiset ja tutut ja turvaverkot on täällä, niin en nyt tätä niin hienoksi koe ja toisaalta en kyllä mihinkään Juupajoelle muuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Onnea.

Ei kaikista ole älykkyyttä, stressinsietokykyä ja sinnikkyyttä vaativiin akateemisiin tehtäviin.

Tuossa se oikeastaan tulikin, miksi tämän päivän akateeminen työelämä on niin kuraa. Pidetään ihan selviönä, että sen kuuluukin olla yhtä sinnittelyä ja stressaamista. Päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Joku vasta opintoputkesta työelämään putkahtanut kirkasotsainen pyrkytri jaksaa vielä tuosta kokoomuslaisesta uraohjuspuheesta haltioitua, mutta 15 vuotta ja pari-kolme burnoutia myöhemmin fiksumpi saattaa jo vähän miettiä, että onko tämä todella se mihin haluan käyttää ainoan elämäni. Vai voisiko sillä olla jotain muitakin tarkoituksia kuin raataminen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä teen duunarihommia ja paras palkka mitä voisin saada on 2400€. Sillä ei kustanneta mukavaa elämää.

Kylläpä kustantaa maalla.

Vierailija kirjoitti:

Täällä toinen. vaativissa asiantuntijatehtävissä pk-seudulla, tulot oli n 5000e/kk brutto. Myin kerrostaloasuntoni, ostin uudehkon omakotitalon pikkukaupungin keskustasta, asun väljemmin ja paremmin ja vaihdosta jäi noin 200k välirahaa. Menin aluksi ihan duunarihommiin paikalliselle ratapihalle, tulot n 3500/kk mutta alempi verotus ja alemmat asumiskustannukset laittoi tilanteen +- nollaksi. Auto mulla oli vielä Helsingissä asuessanikin joten siitä ei tullut lisäkustannuksia. Tätä nykyä edelleen duunarina mutta veturinkuljettajana, tulot korkeammat kuin niissä stressaavissa asiantuntijahommissa ja jos ylitöitä tekee niin niistä maksetaan. Ainakin taloudellisesti oli hyvä ratkaisu!

 

Joku 3500e/kk ei todellakaan ole minkään "ihan duunarihomman" palkka. Tavallinen duunari on onnekas jos saa päälle 2000e palkkaa. Veturinkuljettaja taas taitaa keskimäärin tienata lähemmäs 5000e/kk. Joten vaikka itseäsi duunariksi nimität sulla ei oikeasti todellakaan ole minkäänlaista käsitystä mitä se tarkoittaa. Suurimmalle osalle se on edelleen, tänä päivänä, kituuttamista raskaassa vuorotyössä nälkäpalkalla. Et ehkä tee työtä työpöydän ääressä mutta muuten et tiedä mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Voin helposti vastata tähän täsmällisillä lukemilla kun meillä on miehen kanssa yhteinen taloustili, jonne molemmat pistää palkkapäivänä 600 euroa ja siitä maksetaan kaikki omakotitalon juoksevat kulut ja ruoat, taloustavarat, bensa, vakuutukset jne. Se yht. 1200 euroa riittää oikein hyvin ja siitäkin suurin osa on ruokaa ja muita asumismuotoon liittymättömiä asioita. Itse talon kuukausittaisten kulujen arvelisin olevan keskimäärin jotain 500 euroa vuodenajasta riippuen (lämmitys). Lainaa ei ole. Hyvin siis pystyy duunarinkin palkalla asumaan omakotitalossa maalla. Terv. kaupan täti

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Helposti. Etenkin jos on puoliso myös. Itsellä jää käteen 1600€/kk. Talo maksoi 140t (170m2, 0.7 ha tontti, rakennettu 2008, maalämmöt asennettu). Lainaan menee itsellä 400€, talon kulut 150€, yksi yhteinen auto. Ei tässä leveästi elä mutta elää ainakin kahden duunarin palkoilla. 

Voisin muuten toteuttaa ton, mutta tykkään työstäni liian paljon. En tykkää kiireestä ja ylitöistä, mutta työ on sisällöllisesti antoisaa. Lisäksi mulla on mahis vaikka 7000 e palkkaan jos jatkan uraa. Sillä tekee jo ihan kivoja juttuja.

Kaamea elämä. Menee varmaan ekat vuodet, mutta teet samaa paskatyötä vuosikymmeniä. Ja asut takahikiällä, jossa on muutenkin vähän älyllisiä virikkeitä. Palataan siis ap:n ajatuksiin kymmenen vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Kaamea elämä. Menee varmaan ekat vuodet, mutta teet samaa paskatyötä vuosikymmeniä. Ja asut takahikiällä, jossa on muutenkin vähän älyllisiä virikkeitä. Palataan siis ap:n ajatuksiin kymmenen vuoden päästä.

Tunnetko näiden alojen työn sisällöt henkilökohtaisesti niin hyvin että pystyt sanomaan niiden olevan kategorisesti paskatyötä? Jos et niin turpa umpeen. 

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Kaukolämpötalossa yhden ihmisen asumiskulut jää alle 400€/kk. Vakuutuksineen ja veroineen. Kyllä osapäivämyyjän palkalla maksaa ihan hyvin. Jää säästöönkin kun opettelee budjetointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???

Kaukolämpötalossa yhden ihmisen asumiskulut jää alle 400€/kk. Vakuutuksineen ja veroineen. Kyllä osapäivämyyjän palkalla maksaa ihan hyvin. Jää säästöönkin kun opettelee budjetointia.

Vaatteita saa halvalla kirpputorilta. Ei kaupasta ole aina pakko ostaa kallista Euroshopperia. Pitkän pennin säästää, kun muuttaa pihamaan kasvimaaksi ja istuttaa perunoita, porkkanoita ja marjapensaita. 

Joo hoitele siellä homemökissäsi burnoutia aikasi kunnes huomaat että eläkekertymä tyssäsi siihen mitä ehdit aiemmalla uralla tienata (mikä voi tietenkin olla riittävästi), säästöt on syöty ja tulee ensimmäine isompi pakollinen remontti mihin säästöt ei enää riitä etkä pankista saa lainaa. Lisäksi ärrä lopettaa , kahvio sulkee ovensa kannattamattomana tai sun työtunnit laskee puoleen etkä enää saa maksettua edes pakollisia menoja. Autokin hajoaa eikä rahaa riitä uuteen sen enempää kuin korjauksiin.

Mä olen jossain määrin jopa itse yllättynyt siitä, miten paljon maalle muuttaminen on muuttanut asennoitumistani elämään ja yhteiskuntaan. Se tapahtui jotenkin todella nopeasti ja luontevasti. Muutin korona-aikaan etätöiden salliessa. Töitä täällä on rajallisemmin ja 100% etätyö ei ole alallani läheskään aina mahdollista, mutta takaisin en lähde luultavasti ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Joo hoitele siellä homemökissäsi burnoutia aikasi kunnes huomaat että eläkekertymä tyssäsi siihen mitä ehdit aiemmalla uralla tienata (mikä voi tietenkin olla riittävästi), säästöt on syöty ja tulee ensimmäine isompi pakollinen remontti mihin säästöt ei enää riitä etkä pankista saa lainaa. Lisäksi ärrä lopettaa , kahvio sulkee ovensa kannattamattomana tai sun työtunnit laskee puoleen etkä enää saa maksettua edes pakollisia menoja. Autokin hajoaa eikä rahaa riitä uuteen sen enempää kuin korjauksiin.

Miksi olet noin ahdistunut muiden ihmisten valinnoista? Ja milleniaalihan ei, by the way, pääse eläkkeelle muutenkaan, että se siitä kertymästä. 

Vierailija kirjoitti:

Joo hoitele siellä homemökissäsi burnoutia aikasi kunnes huomaat että eläkekertymä tyssäsi siihen mitä ehdit aiemmalla uralla tienata (mikä voi tietenkin olla riittävästi), säästöt on syöty ja tulee ensimmäine isompi pakollinen remontti mihin säästöt ei enää riitä etkä pankista saa lainaa. Lisäksi ärrä lopettaa , kahvio sulkee ovensa kannattamattomana tai sun työtunnit laskee puoleen etkä enää saa maksettua edes pakollisia menoja. Autokin hajoaa eikä rahaa riitä uuteen sen enempää kuin korjauksiin.

Joku elämäänsä vihaava "menestyjä" siellä kirjoittelee 45 neliön betonikuutiostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Joo hoitele siellä homemökissäsi burnoutia aikasi kunnes huomaat että eläkekertymä tyssäsi siihen mitä ehdit aiemmalla uralla tienata (mikä voi tietenkin olla riittävästi), säästöt on syöty ja tulee ensimmäine isompi pakollinen remontti mihin säästöt ei enää riitä etkä pankista saa lainaa. Lisäksi ärrä lopettaa , kahvio sulkee ovensa kannattamattomana tai sun työtunnit laskee puoleen etkä enää saa maksettua edes pakollisia menoja. Autokin hajoaa eikä rahaa riitä uuteen sen enempää kuin korjauksiin.

Niin, mitä sitten? Kyllähän sieltä maalta tuollaisen pahimman worst case -skenaarion iskiessä poiskin pääsee ja korkeakoulutettu saa hiukan alasta riippuen todennäköisesti uudestaankin oman alansa töitä. Jos talo ei mene kaupaksi niin se palvelee sen jälkeen kesäasuntona. Mistä tää tulee tää joidenkin suunnaton pelokkuus ja mörköjen näkeminen joka paikassa? Vai onko toi ihan vaan kateutta kun ei itse uskalla elää oman näköistä elämää? 

Ei akateeminen ura sovi kaikille. Opiskelin nuorena sairaanhoitajaksi, kun mikään ala ei kiinnostanut ja halusin päästä äkkiä töihin. Sain jatkuvasti kuulla, että miksi en kouluttaudu enemmän kun kykyjä olisi (laudaturin paperit lukiosta). Lähdin sitten yliopistoon ja kokeilin akateemista uraa, enkä pitänyt siitä lainkaan. Loputtomat palaverit, projektikiireet, stressi uralla etenemisestä, konkreettisen työn tuloksen puuttuminen jne turhauttivat ja kyllästyttivät. Lopulta palasin tekemään suorittavaa osastotyötä, ja vaikka palkka putosi niin elämänlaatu tuntui vain kasvavan. Välillä kysellään esihenkilötehtäviin, kun on ylempi korkeakoulututkinto tehtynä, mutta ei kiinnosta pätkääkään.