Elämäni paras päätös: Sanoin hyvästit akateemisella uralla pyristelylle ja muutin maalle tavalliseksi duunariksi.
Stressitasot ovat laskeneet ihan mielettömästi sen jälkeen kun tämän kaksi vuotta sitten tein. Kaikki oman alan työt on Helsingissä, ja ehdin asua siellä lähes koko aikuisikäni. Kilpailu alallani on raakaa, palkattomat ylityöt normi ja vaatimustaso tuntuu vain kovenevan. Silti palkoilla ei kustanna Helsingissä kuin jonkun ankean kerrostalokaksion lähiöstä. Pari vuotta sitten ostin halvalla omakotitalon pikkukunnasta maalta. Ehdin tehdä vähän aikaa oman alan etätöitä, mutta sitten sanoin sillekin Teamsissa nököttämiselle soromnoo ja nyt olen töissä paikallisella R-kioskilla ja kahviossa. Matalapalkka-alan palkat riittävät kattamaan omakotialon kustannukset. Työasiat ei pyöri mielessä vapaa-ajalla. Asuinympäristö on rauhallinen. Samaan aikaan vanhat työ- ja opiskelukaverit rääkkäävät itseään toistuvasti burnoutiin kustantaakseen sitä pientä ja typistettyä kerrostaloelämäänsä kaupungissa ja ajattelevat että minä olen meistä se hölmö osapuoli.
Kommentit (74)
Mulla on mielessä vähän samanlainen siirto, mutta pidemmällä aikavälillä toteutettuna. Ajattelin ensin opiskella itselleni duunariammatin ja opiskeluaikana ostaa kakkosasunnon jostain landella. Voisin kokeilla ensin landella asumista ja työskentelyä esim. työharjoittelujen ajan ja pätkätöissä, ja mikäli böndeily tuntuu kivalta myisin Helsingin asuntoni ja ostaisin isomman talon tms. sieltä böndeltä.
Juuri näin!
Elämänlaatu paranee kohisten kun arki rauhoittuu ja luonto on lähellä. Omassa kodissa on rauhallista ja tilavaa, autolla pääsee mihin haluaa, eikä tarvitse koko ajan stressata ja jumittaa ruuhkassa, suorittaa ja kilpailla, olla liian tiiviisti muiden ihmisten seassa ja ahtaasti aikatauluja vilkuillen ja juosten paikasta paikkaan. Itse en halua matkustaa julkisessa liikenteessä haisevien ja mölyävien ihmisten seassa, en etsiä parkkipaikkaa stressaten tai nököttää ruuhkassa, en kuunnella kerrostalossa muiden vetävän vessaa yms.
Luonto, tila ja rauha, niin mielenrauha kuin ympäristön rauha on tärkeämpää. Hyvä päätös ap!
Pikku paikkakunta, jossa voisi laittaa sukset jalkaan jo pihalla, kesällä löytyisi järvi, johon pulahtaa, kylänraitilla tulisi vastaan naapurinukko, jonka kanssa voisi vaihtaa kuulumisia. Kyläkauppa, josta saisi juuri tarpeellisen , ei ylimääräistä. Porkkanat , perunat ja munat paikalliselta viljelijältä. Onhan tämä ihana haave stadin keskustassa katupölyä nielevälle.
Täällä yksi joka teki tuon vuonna 2009. Olin "akateemisessa ammatissa", sittemmin ihan perus myyntityössä. Elän oikein hyvää elämää ja rakastan tätä pikkukaupunkia. Ja niin rakastaa koiratkin.
Aikoinaan lukiosta päästyäni pohdin, mitä haluan. Olisi ollut trendikästä lähteä isompaan kaupunkiin opiskelemaan yliopistoon. Minun papereilla olisi päässytkin.
Mutta ehkä olin arkakin ja kotiseutu rakas. Joten jäin paikkakunnalle ja luin duunariammatin.
Moni kaveri lähti ja piti minua tyhmänä, kun jäin kotiseudulle. Tästä innostuneena lähdin sitten innoissani suurempaan kaupunkiin yöihinu. Vuoden olin ja totesin, että juntti, mikä juntti ja palasin takaisin.
Näin eläkkeen kynnyksellä olen tyytyväinen ratkaisuun. Oma elämä on ollut hyvää. Töitä ja rahaa riittänyt. Ja näin se pitää ollakin. Lähtijät ovat tyytyväisiä omaansa, minä omaani.
Jokaisen pitää miettiä itse, mitä haluaa, kun sen oman elämän itse elää.
Minä olisin jäänyt etelään, jos olisin ollut onnellinen. AP teki oman ratkaisun ja jää uuteen elämään, jos on onnellinen. Mikäpä me muut ollaan arvostelemaan toisten ratkaisuja
Me ei muutettu maalle astu, mutta ostettiin Turusta rauhalliselta asuinalueelta rintamamiestalo kivalla tontilla ja puutarhalla. Olen kahvilassa töissä. Palkat riittää hyvin asuinkuluihin ja ollaan pikkuhiljaa myös remontoitu taloa. Talon hinnalla olisi saanut kerrostalokaksion jostain trendikkäämmältä alueelta.
Aivan mahtavaa ap ja kaikki te rohkeat! Olen iloinen teidän puolesta 🙂
Mekin muutettiin maalle, mut kävi niin että mun mielenterveys petti ja elämästä tuli aivan hirveää. Syy ei kuitenkaan ollut tuossa muutossa. Täällä jos missä on edellytykset toipua!
Täällä toinen. vaativissa asiantuntijatehtävissä pk-seudulla, tulot oli n 5000e/kk brutto. Myin kerrostaloasuntoni, ostin uudehkon omakotitalon pikkukaupungin keskustasta, asun väljemmin ja paremmin ja vaihdosta jäi noin 200k välirahaa. Menin aluksi ihan duunarihommiin paikalliselle ratapihalle, tulot n 3500/kk mutta alempi verotus ja alemmat asumiskustannukset laittoi tilanteen +- nollaksi. Auto mulla oli vielä Helsingissä asuessanikin joten siitä ei tullut lisäkustannuksia. Tätä nykyä edelleen duunarina mutta veturinkuljettajana, tulot korkeammat kuin niissä stressaavissa asiantuntijahommissa ja jos ylitöitä tekee niin niistä maksetaan. Ainakin taloudellisesti oli hyvä ratkaisu!
Mikä palkka sinulla on? Paljon asumiskustannukset?
Minä teen duunarihommia ja paras palkka mitä voisin saada on 2400€. Sillä ei kustanneta mukavaa elämää.
Mäki päätin luovuttaa akateemisen uran yrittämisen ja opiskelin duunariammatin. En työllistynyt sittenkään. V"ttu. Joku R-kiskan myyjä tai kahvila ois ihan unelmahomma.
R-kioskin ja kahvilan työntekijä pitää yllä omakotitaloa ???
Kuulostaa muuten ihanalta mutta itse kaipaisin vaikkapa kiinalaista ravintolaa
Vierailija kirjoitti:
Minä teen duunarihommia ja paras palkka mitä voisin saada on 2400€. Sillä ei kustanneta mukavaa elämää.
No ei ainakaan pk-seudulla, mutta monessa muussa suomalaisessa kaupungissa / kunnassa se on ihan kelpo aikuisen ihmisen palkka aikuisen elintasoon.
Tai sitten sulla on aika korkeat odotukset mukavasta elämästä. Ei kai tässä mistään ökyluksuksesta kukaan puhukaan.
Kaikki eivät nauti omasta talosta ja sen hoidosta, eristäytyneisyydestä ja suorittavasta työstä, vaan haluavat tehdä älytyötä, ratkaista ongelmia ja pohtia asioita kollegojen kanssa ja elää monikulttuurisessa ympäristössä. Sekin on ok, kuten sinunkin valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Mua hämmästyttää ihmiset jotka saisivat töitä melkein mistä vaan mutta ovat jotenkin niin fakkiutuneita että haluavat asua pk-seudulla, vaikka se elintaso, minkä sä saat siellä tietynsuuruisella palkalla on poikkeuksetta huonompi kuin muualla.
Se on se ylpeyden tunne että on "parempi kuin muut". Tuollainen ihminen on nimenomaan 100% systemon orja, joka on orjallisesti opiskellut ja tehnyt niin kuin yhteiskunta on määritellyt ja säätänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät nauti omasta talosta ja sen hoidosta, eristäytyneisyydestä ja suorittavasta työstä, vaan haluavat tehdä älytyötä, ratkaista ongelmia ja pohtia asioita kollegojen kanssa ja elää monikulttuurisessa ympäristössä. Sekin on ok, kuten sinunkin valintasi.
Mä teen joku päivä saman kuin tuo ranskalainen. Mutta rullasuksilla ja sauvoilla. Aloitan Lapista.
Nää jutut kuulostavat jotenkin utopistisilta, kahvilan tai r kiskan myyjä unelmahomma????
Mä oon ollut ärrällä töissä ja todella stressaavaa työtä ja huonommat edut kuin kaupassa. Teet 3 myyjän työt itse,et voi pitää taukoja. Veikkaus, kahvipiste,lehti,tilitys,pelikoneiden tyhjennys,kampanjan vaihdot. Kuollut työvuoron jälkeen. Työt loppuivat ilta klo 22. Kassat pitää olla laskettuna ilman heittoja ja aamulla takaisin Iltasanomiaja paistopisteitä laittamaan. Nyt olen sosiaalityöntekijä,gradua viimeistelen. Tämä on hyväpalkkaista työtä, mutta todella raskasta. Lastensuojelu. Mitä työtä tekisin seuraavaksi?
Mua hämmästyttää ihmiset jotka saisivat töitä melkein mistä vaan mutta ovat jotenkin niin fakkiutuneita että haluavat asua pk-seudulla, vaikka se elintaso, minkä sä saat siellä tietynsuuruisella palkalla on poikkeuksetta huonompi kuin muualla.