Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuleeko keski-iässä väistämättä välimatkan otto appivanhempiin?
30.03.2024 |
Meillä on siis ollut kohteliaat välit aina (pitkä liitto puolison kanssa takana, toivottavasti myös edessä). Mutta jos totta puhutaan, niin pinnan alla on aina muhinut se, etteivät välttämättä ole poikansa valinnasta (=minusta) pitäneet. Ikinä eivät ole tätä ääneen sanoneet tai osoittaneet teoin.
Minulla vaan tuli jotenkin todellinen kypsyminen tähän. Lasten kasvettua minua ei esim. yhteydenpidossa enää tarvita (ei olisi tarvittu muutenkaan, mutta ei ole puolison vahvuuksia tämä ollut koskaan), joten en jaksa enää edes yrittää ylläpitää tätä ns. teatteria. Eli otan etäisyyttä ihan kunnolla ja eivätpä hekään ole perään huudelleet. Puoliso ei ole lisännyt yhteydenpitoa itse vanhempiinsa, eli ei varmaan koe tälle tarvetta.
Onko tämä vain luonnollinen askel tässä ihmissuhde-evoluutiossa keski-iässä?
Kommentit (7)
Minä veikkaan, että kyse on enemmänkin siitä, missä väleissä ollaan kuin iästä. Siksi toisekseen monen keski-ikäisen sekä omat, että appivanhemmat ovat kuolleet, joten siinä sitä on etäisyyttä kylliksi.
Minulla tosin oli muutenkin maailman paras anoppi. Se asui 8000 kilometrin päässä, eikä puhunut sanaakaan suomea, eikä juuri englantiakaan. Appiukko oli mukava, sen pari kertaa kun hänet tapasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä voisi joskus ajatella appivanhempienkin kantilta. Jos he eivät miellytä toisesta taustasta tullutta miniää kyllä he sen aistivat ja viileys ja ehkä arvostelukin on todellisuutta. Puolin ja toisin.
Enemmän miniät arvostelevat appivanhempiaan kuin toisinpäin. Omille miniöille kiitos, vaikkemme sydänystäviä ole, olemme toimeen tullut. Lastenlasten paras molemmille yhteinen asia.
Ja kun ikää tulee, ei enää jaksa se appivanhempikaan kun ei enää tarvitse pinnistää hoitoavuksikaan.
En koskaan edes ruvennut miksikään yhteystoimistoksi, vaan se oli miehen ongelma pitää sukulaisiinsa yhteyttä.
Eivät kaikki luo lainkaan suhteita toisen vanhempiin tai yritä miellyttää koko ajan. Ne pitäisi toisen hoitaa itse, hänen vanhemmat ja ihmissuhteet. Toki varmasti joskus näkyy jossain. Elämä pitäisi elää itselle, ei toisen sukulaisille tai pelkästään kumppania miellyttäen.
Eihän sitä puolison sukua tarvitse naida kaupanpäällisiksi. Eihän sitä kenelläkään kemiat toimi ihan kaikkien ihmisten kanssa ja kamalaa jos väkisin tarvisi synkata yhteen.
Ihan hyvin olet oivaltanut ettei mitää teatteria tarvitse esittää. Puoliso osaa ihan itsekkin pitään suhteita omaisiinsa.
Ei kaikkien ihmisten tarvitse elää samalla lailla perinteisesti vaan soveltaakkin saa käyttäen omaa älykkyyttään eikä olla mikään tapa orja jos joku juttu ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Sama meillä. Sain kuulla suoraankin aika ikäviä kommentteja appivanhemmilta mutta miehen toiveesta oltiin heidän kanssa aika tiiviisti tekemisissä lasten ollessa pieniä ( minä kuitenkin miestä vähenmän). Nyt lasten aikuistuessa tuntuu alkavan ihana vapaus appivanhemmista. Puuttuivatkin kaikkeen.