Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.
- Olen ihan vakituisessa työssä ja en tiedä olisiko minulla varaa lapsiin. Saan palkkaa nyt noin 3300e/kk ja käteen jää se noin 2300e/kk. Asuminen,auto,vakuutukset ja muut pakolliset laskut vie palkasta sen vähän yli 1000e/kk. Jos lapsia tekisin niin luultavasti eläisin sitten köyhyydessä koska lapsi vaatii myös rahaa.
- Olen ikisinkku. Ylipäätänsä tuntuu siltä että pariutuminen on todella haastavaa, täällä eteläsuomessa kaupungissa missä asun ei taida sinkkunaisia olla yhtään lähettyvillä. En ole miesmallin näköinen vaan iskäkroppanen duunari joten tuskin se ihan halutuin mies olen parisuhdemarkkinoilla. Toki en itse myöskään ole se kovinkaan aktiivinen seuran hakija vaan olen oikeastaan "syrjäytynyt" parisuhdemarkkinoilta. En myöskään tapaa kumppaniehdokkaita oikein missään koska työpaikallani on lähinnä vain miehiä ja harrastukset minulla on sellaisia missä olen yksin.
- Tiedän yhden kaverin jolla on lapsi nyt noin 8kk ikäinen. Hän on kertonut että isyys ei ole kovin antoisaa vaan se on ankeaa. Joutuu öisin herämään syöttöhommiin, vauva ei pärjää yksin yhtään, työura kärsii lapsista ja ei se vaippojen vaihtokaan ole antoisaa. Olen itse kauhuissani kuunnellut sen juttuja, hän menetti oman elämän kun se teki lapsen tähän maailmaan?
- Suomessa ylipäätänsä asiat tuntuu olevan mennyt huonompaan suuntaan koko minun aikuis iän ajan. Hinnat on nousseet ja verotus on vain kiristynyt. Tuntuu myös siltä että kaiken maailman "ääriliikkeet" saavat nykyään ihan liikaa vaikutusvaltaa jolla he pyrkivät muuttamaan ihmisten käyttäytymistä sekä elämää.
- Uusimpana asiana maailman tilanne eli on inflaatiota,korkojen nousua, oli koronaa, on sotia,ilmastonmuutosta,väestönräjähdystä.. jne eikä nämä asiat houkuttele lapsia tekemään.
Naisten vika ei alhainen syntyvyys ole enkä naisia asiasta syyttele enkä myöskään ole katkera ikisinkkuudesta vaan viihdyn sinkkuna hyvin.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
M33
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Miksi suomeen ei olla kehitetty sellaista järjestelmää että jos teet lapsia niin lapsia ei tarvitsisi hoitaa itse vaan ne olisi jonkinlaisessa laitoksessa hoidossa? Tämä nostaisi syntyvyyttä.
Romanian tyyliin vai?
Se, että lapset jotenkin parantaisivat sinua , on kyllä myytti.
Lapsellisia harmittaa, kun tuli tehtyä ne lapsit eikä niitä voi edes palauttaa niin kuin vaatteita zalandoon. Miksi perhe-elämä ei olekaan niin idyllistä kuin jenkkileffoissa, jossa iloinen lapsi heittelee hauskoja sutkautuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Moni tunnollinen ei halua lasta, ellei talous ole 100 varmalla pohjalla."
Joka on hassu ajatus koska ei elämä ole koskaan asia jota voisi sataprosenttisesti kontrolloida.
Ehkäpä lasten hankintaa nykyään estääkin juuri se että ihmiset eivät oikein enää kestä epävarmuutta ja sitä että kaikkea ei voi varmistella.
Kummassa tilanteessa sinä niitä lapsia tekisit mieluummin?
1. Tienaat 5000e/kk ja työ mitä teet on rentoa konttorityötä, voit välillä tehdä etänä töitä ja joustoa työssäsi on paljon.
2 Tienaat 3000e/kk ja työ on tuottavaa työtä missä teet fyysistä työtä. Etänä et voi töitä tehdä ja jos haluat saada parempaa palkkaa niin silloin sinun pitäisi tehdä ylitöitä.
Olen tehnyt hektistä henkisesti rankkaa konttorityötä, ylitöitäkin paljon ja vailla mahdollisuuksia etätyöhön tuolla 2 kohdan bruttopalkalla ja niin, että kotonakin joutui päivystämään aika usein. Lapset olivat pieniä ja ne tehtiin kun tein vastaavaa hommaa toisaalla vielä pienemmällä palkalla.
Ylitöissä kun mies oli lasten kanssa. Rästihommia oli aina koska henkilö mitoitus päin p:tä. Silti uskallettiin lapset tehdä ja pärjättiin.
Onneksi sittemmin päässyt "parempiin" hommiin tosin ei mun bruttopalkka edelleenkään ole tuota 5000, joten jos sitä olisin odottanut, olisi lapset jääneet tekemättä.
Vanhemmuutta mystifioidaan ihan suotta. Se on aivan normaalia elämää niinkuin lapsettomankin. Ja lasten kasvatus ja hoiva ei ole mitään sen ihmeellisempää, raskasta ajoittain, niin on moni muukin asia.
"Ennen nimenomaan laskettiin mihin omat varat riittävät ja ostettiin sen mukaan. Lähdettiin parhaimmillaan ensin omistusyksiöstä ja vaihdettiin isompaan tarpeen ja varallisuuden mukaan. "
Juuri näin. Nämä "ennen duunaritkin asuivat omakotitalossa" jankkaajat eivät todellakaan ole tajunneet että ennen se oli pitkä tie. Kun minä synnyin, vanhempani asuivat yksiössä. Kaksioon päästiin kun olin kolme vuotias ja sinne syntyi sisareni pari vuotta myöhemmin. Sen jälkeen päästiin ihan rivari kolmioon kun olin 11 vuotias ja sielläkin siis piti jakaa se huone sisaruksen kanssa. Vihdoin se omakotitalo saatiin kun olin 16-vuotias ja siellä sitten ehdinkin asua vain 3 vuotta ennen kuin jo muutinkin opiskelemaan.
Eli kyllä, duunarit pääsivät omakotitaloon mutta ei silloin kun lapset olivat pieniä vaan vasta kun olivat jo melkein aikuisia.
Ei kaikkien miesten ole tarkoituskaan jatkaa geenejään. Yksi huippumies voi saada lapsia useiden naisten kanssa ja yhdenkin kanssa monta. Niin kai se eläinkunnassakin menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä hoitamassa vastasyntyneitä, ja kyllä ne vastasyntyneiden vauvojen isät ovat niitä jotka ovat eniten innoissaan siitä vauvasta, ihan ärsytykseen saakka.
Isienkin pitää päästä yöpymään sairaalassa kun äitikin saa, jos vauva yöllä pihahtaa niin isät loikkii aluspöksyissä esiin hädissään, kuvataan ja kysellään ja häiritään hoitajan kiireistä työtä.Toki olen sen huomannut, että suomenkielisiä isiä on vähemmän kuin muuta kieltä puhuvia.
Kyllä miehenä tuon tunnustan, sairaalassa olin ihan sähköjäniksenä. Ja mukavat mukulat saatiin.
Oma vävy oli sairaalassa perhehuoneessa yöllä niin sekaisin, että rupesi kapaloimaan sukkaa vauvan sijasta ja ihmetteli, kun ei hommasta meinannut tulla mitään. Sitten tokeni ja tajusi, mikä hommassa mätti.
Kyllä sitten tulee toisiin aatoksiin kun sairastut terminaalivaiheen syöpään eikä ole vaimoa eikä lapsia tukemassa. Niih!
Hyvää pohdintaa aloittajalta. Olen itse viisikymppinen nainen ja syyt pitkälti samat.
kaikkein hirveintä on ollut seurata oman ikäisiä erityislasten vanhempia ja erityisesti heitä, joiden lapset katoavat huume-elämään. Sitä kun katsoo vierestä niin täytyy sanoa että lapseton pääsee elämästä niiiiin paljon helpommalla!
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapset jotenkin parantaisivat sinua , on kyllä myytti.
No ne joka tapauksessa muuttavat sinua vääjäämättä. Parhaimmillaan sitten hyvään suuntaan.
Eivät ne puuttuneet mutta ne nousivat vain ihan uudelle tasolle lasten myötä. Jokainen toki tulee onnelliseksi tavallaan mutta kyllä minä joskus mietin että tuleeko se lapseton tuttavapariskunta todellakin onnelliseksi kun matksutaa seitsemännen kerran New Yorkiin tai ostaa taas uudemman auton.
Mä en ole ikinä tajunnut tätä, kun lapsien hankkimisen vastakohtana pidetään jotain ihme luksuselämää jossa vaan matkustellaan, ostellaan ja biletetään. Ja sitten sitä halveksutaan ja pidetään huonompana elämäntapana kuin lasten kasvatusta.
Ensinnäkin monet vapaaehtoisesti lapsettomat elävät ihan sitä tavallista arkea, on perhettä ja ystäviä ja sitä rakkautta ja sisältöä elämässä monenkin asian kautta. Ei odota yksinäinen vanhuus eikä varsinkaan oleteta että jälkikasvu sitten palvelee ja passaa (koska todellisuudessa ne lapsellisetkin vanhukset usein ovat yksin siellä kodeissaan).
Toisekseen, jos joku haluaa matkustella ja ostella autoja niin tämä on täysin ok, ja kyllä, tästäkin voi sen täyttymyksen löytää. Itselleni matka on aina parempi kuin lapsen kanssa oleminen, koska en halua lapsia enkä pidä lapsista!! Miksi siis paapoisin vauvaa mieluummin kuin matkustaisin, kun matkustamisesta kerran pidän?
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertasella miehellä on yksinkertaset ajatukset. Etkö voi säästää ja muuttaa ulkomaille johonkin köyhään maahan ja jäädä sinne sielä sun palkalla elättää montakin lasta ja naista vuosikausia. Mikä pakko on jäädä Suomeen ja olla väkisin köyhä ja lapseton?
Meinaat, että siellä köyhässä maassa saa yhtä hyvän palkan kuin täällä Suomessa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitten tulee toisiin aatoksiin kun sairastut terminaalivaiheen syöpään eikä ole vaimoa eikä lapsia tukemassa. Niih!
Just oikea syy lisääntyä 🤣🤣🤣🤣
Itsekin nautin vapaudesta, moottoripyöräilystä, kavereideni kanssa juhlimisesta ja videopeleistä.
M30
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt vain, mutta tuollaisella asenteella ei taitaisi vanhemmuudesta selvitäkään. Että ehkä parempi, että elät yksin.
Olen pitkän linjan neuvolan Th ja minusta ap kuulosti fiksulta ja vastuuta ottavalta. Et uskoisi, miten hölmöt ihmiset hankkivat lapsia! Osa vain kelan tukia saadakseen. Nähty on. Että ei se vanhemmuus valitettavasti ole tae mistään.
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Hyvää pohdintaa aloittajalta. Olen itse viisikymppinen nainen ja syyt pitkälti samat.
kaikkein hirveintä on ollut seurata oman ikäisiä erityislasten vanhempia ja erityisesti heitä, joiden lapset katoavat huume-elämään. Sitä kun katsoo vierestä niin täytyy sanoa että lapseton pääsee elämästä niiiiin paljon helpommalla!
Elämä on täynnä riskejä. Koskaan ei tiedä, mitä tulee eteen, oli niitä lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikkien miesten ole tarkoituskaan jatkaa geenejään. Yksi huippumies voi saada lapsia useiden naisten kanssa ja yhdenkin kanssa monta. Niin kai se eläinkunnassakin menee.
Eläinkunnassa on esimerkkejä ihan laidasta laitaan joten ei sieltä oikein voi mitään perustella.
Ja kyllä suurin osa lapsista syntyy ihan pysyviin parisuhteisiin tavallisille miehille, ei mihinkään "huippumiesten" sinne tänne siittämiin pikasuhteisiin.
Kaffebulla kirjoitti:
Hyvää pohdintaa aloittajalta. Olen itse viisikymppinen nainen ja syyt pitkälti samat.
kaikkein hirveintä on ollut seurata oman ikäisiä erityislasten vanhempia ja erityisesti heitä, joiden lapset katoavat huume-elämään. Sitä kun katsoo vierestä niin täytyy sanoa että lapseton pääsee elämästä niiiiin paljon helpommalla!
Elämässä voi tulla eteen kamalia asioita ihan riippumatta siitä onko lapsia vai ei.
Ja suurimmalla osalla ei tule lapsienkaan kanssa eteen mitään erityisen kamalaa.
Kenelläkään ei pitäisi olla tarvetta selitellä kenellekään sinkkuttaan tai lapsettomuuttaan.
Ei myöskään päinvastoin, miksi valitsi sen toisen vaihtoehdon.
Jokainen tietää itse omalla kohdallaan syynsä ja motiivinsa, kenelläkään ei ole asiaa siihen näppejään sorkkia.
Minäkin valitsin sinkkuuden ja lapsettomuuden. Sanon suoraan että ura ja työ meni edelle ja menee edelleen.
Tämä on valintani eikä kuullu yhtään kenellekään. Jos itse on tyytyväinen lapsiperheellisenä niin hyvä, ei sitä tarvitse selitellä. Pitää kuitenkin kunnioittaa sitä että kaikille se ei ole se oikea vaihtoehto.
Jos minun vapauteni ja itsenäinen elämäni ja rahankäyttöni ärsyttää, voi olla hyvä kysyä itseltään miksi?
Miksi toisen elämänvalinnat on niin vaikea sulattaa? Mitä se vaikuttaa sinun henk.koht. elämääsi?
Terv. nelikymppinen lapseton sinkkunainen, tyytyväinen elämäänsä.