Nyt kun taas puhutaan syntyvyydestä tosi paljon niin miehenä sanon syyt miksi olen lapseton ja miksi lapsia tuskin teen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kun on puhe elintasosta niin nykyään monella ei ole hyvää elintasoa edes silloin vaikka hän kävisi töissä koska joko palkat on liian pieniä tai sitten täällä on kaikki kallista. Ei sellaiset ihmiset halua lapsia tehdä koska ilman lapsiakin se elintaso on hyvin alhaista tasoa. 

Lapsia on syntynyt aina, sodan keskellä ja pulavuosina. Sitä paitsi lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

 

Silloin niitä lapsia tehtiin koska ei ollut ehkäisyä ja silloin oli toivo paremmasta. Nykyisin meillä on ehkäisy käytössä ja lapsia syntyy tasan sen verran mitä ihmiset haluaa tehdä koska vahikosynnytyksiä ei tule niin paljon kuin ennen. Jos meillä olisi ehkäisy ollut käytössä satoja vuosia niin kyllä pulavuosina ja sodan keskellä syntyvyys olisi myös romahtanut. 

Itselläni on toisenlainen kokemus vauva-arjesta, siitä en luopuisi mistään hinnasta. Tosin on ollut pakko koska lapset kasvavat. 

Jokainen lapseni on nukkunut yöt aina hyvin, joku saattoi herätä kerran aamuyöllä syömään, mutta jatkoi sitten uniaan. 

Pikkulapsiaika oli myös hauska, koska koko ajan sai keksiä jotain jännää puuhaa ja lapset olivat myös kekseliäitä ja tykkäsivät yllättää. 

Minulla on siis neljä lasta, nuorinkin jo pian täysi-ikäinen. Itse olen 45v. 

Harmi että työkaverisi ei koe lastaan iloiseksi ja antoisaksi asiaksi. Tai sitten hän liiottelee kokemuksiaan töissä, eikä huomaa tuoda positiivisia asioita esille. Surullista.

Miksi suomeen ei olla kehitetty sellaista järjestelmää että jos teet lapsia niin lapsia ei tarvitsisi hoitaa itse vaan ne olisi jonkinlaisessa laitoksessa hoidossa? Tämä nostaisi syntyvyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei ole parasta silloin kun se on helponta. Lapset toki vaativat paljon mutta samalla antavat tosi paljon. Siinä kasvaa itsekin ihmisenä tosi paljon kun ei voi vain tehdä kaikkea kuten itse haluaa.

Ja onhan se todella palkitsevaa kun näkee sen oman lapsen kasvavan ja kehittyvän ja voi ottaa oman lapsen syliin ja saada siltä sen hymyn. Ja kun tietää että on jollekin se elämän tärkein ihminen toisen vanhemman lisäksi.

T.kahden lapsen isä.

Mitä ne lapset antavat? 

M33

No itse näen, että elämä omassa perheessä on antoisaa jo ihan itsessään. Minua säälittävät aikuiset yksinäiset ihmiset jotka roikkuvat omissa vanhemmissaan ja ovat edelleen siinä lapsen roolissa. Jos viihdyt parhaiten yksin ja ilman parisuhdetta niin varmasti tämä on sinulle paras vaihtoehto. Mutta m

Yleistät rumasti ja taidat olla vähän harmissasi. Muistapa että se sinunkin oma perheesi lakkaa aika pian, kun lapsesi perustavat ne ovat perheet ja sinusta tulee sukulainen perheenjäsenen sijaan. Ja pienten lasten vanhemmat ovat tosi rasite työelämässä kaikkine poissaoloineen ja sekoiluineen. Se, että on lapseton ei tarkoita, että roikkuu omissa vanhemmissa tai työ olisi ainoa sisältö elämässä. Sinun pitäisi nyt hieman kypsyä ajattelussasi. 

Minusta on kiva keskustella lasten kanssa. Saan hyviä näkökulmia. He myös ratkaisevat teknologiset haasteet äidilleen. Ovat menossa yliopistoon ja sitä on kova seurata ja jännätä. Yo-kirjoitukset oli mukava elää uudelleen, rippijuhlat hellyttäviä, lasten harrastus tuo omaankin elämään uutta. Seurustelun kautta perhe kasvaa. Nämä ihan viime vuosilta, toki pienempänä oli erilaiset ilot. Saan muös hyviä elokuva, podcast ja kirjavinkkejä lapsilta. Ja kaikki joulut, juhannukset ja muut on kivoja, kun on porukkaa ja he ovat läheisiä. Mutta olen samaa mieltä, ei kaikkien tarvitse tehdä lapsia, ihan oma valinta. Ja aina se ei edes onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanon että loistava päätös. Vähintään 18 vuotta siinä menee lapsen kanssa touhutessa ennenkuin pääset ns. vapaaksi. T. N52 jolla tytär 27v.

Oletko laskenut kuinka paljon rahaa on mennyt siihen lapseen? Rahan lisäksi lapsi vie elämän ja vapauden pois.

Tietynlaisen vapauden lapset vie juu, mutta ei kokonaan. Elämääni ei kyllä ole yksikään kolmesta lapsestani vienyt, edelleen hengissä olen. En sitten tiedä koska ja miten lapset elämämi vievät? Ei ihmiset ole hämähäkkejä, joilla poikaset syövät emonsa..

Ainakin lasten kanssa pysyy kiinni ajassa. Elää uudestaan kaikki ne kasvun vaiheet ja näkee millaisia ne ovat seuraavan sukupolven näkökulmasta. Lasten elämä voi myös tuoda elämään asioita joita ei ole itse lapsena kokenut., Esim. meillä näimme aktiivisen ja SM-tasolle johtavan urheiluharrastuspolun jollaista en itse ollut lainkaan lapsena nähnyt. En ollut edes kiinnostunut urheilusta mutta nyt näin vanhemmuuden kautta senkin kaikkine puolineen. Se oli monin tavoin silmiä avaavaa.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naista joka tekee lapsen nuorena, vaikkapa 18-32v ikäisenä, eiikö elämä ole muuta kuin toisen ihmisen kasvattamista ja hoitamista, milloin se oma elämä on, joskus 50 vuotiaanan kun kaikki on jo myöhäistä?

Ei 50 vuotiaana ole myöhäistä. Lapset on tällöin jo täysi-ikäisiä ja olet hyvässä iässä tekemään ihan mitä haluat. Itse nyt ko. iässä olevana en todellakaan haluaisi että lapseni olisi tehty vasta nelikymppisenä tai jopa vähän yli, ja tässä pyörisi iältään kymmenen vuoden molemmin puolin lapsia.

Itse en ole koskaan ollut mikään äärimmäisen lapsirakas, mutta omat lapset on kyllä rakkaimmat ikinä. En vaihtaisi äitiyttä pois, eikä mieheni isyyttä. Lapset muuttavat elämää, kuluja tulee myös, mutta en koskaan olettanutkaan, että tulotaso / kulurakenne olisi sama kuin ennen lapsia. 

Silti omakotitalo on maksettu omaksi, matkusteltu satunnaisesti, tehty kivoja juttuja perheenä ja viihdytty yhdessä. Talo oli kohtuuhintainen, lainan lyhennykset järkevän suuruisia, jäi siis elämiseen rahaa myös. Isosti ei ole pihistelty, keskituloisia ollaan. Vuosia oli sama palkkataso kuin AP:llä ja olin vielä se isompi tuloinen. Välillä myös työttömänä. Menot pitää suhteuttaa tuloihin, se on avainasemassa.

Vapaus ei mennyt, olemme aina antaneet toisillemme tilaa toteuttaa haaveitamme. Toki niihin haaveisiin ei meillä kuulunut vieraat naiset tai miehet eikä pelkästään harrastuksiin uppoutuminen. Aikaa niihin on vauva / taapero aikana vähemmän, mutta löytyy kuitenkin halutessaan. Aika menee nopeasti. Juuri puhuttiin miehen kanssa, miten nopeasti aika lasten kanssa meni. Ovat omillaan jo, mutta yhä on ihanaa kun kotona tulevat käymään. Yhä myös viihdymme miehen kanssa yhdessä ja nautimme tästäkin vaiheesta elämässä.

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän syntyvyyden aleneminen johdu nimenomaan siitä että nykyään ihmisillä ei ole varaa lapsiin,"

Tarkemmin sanottuna ei siis ole varaa niin että se oma elintaso ei laskisi. Ennen ei ajateltu että elämän pitäisikään säilyä taloudellisesti samanlaisena lasten kanssa joten se ei ollut mikään este lapsille. Nykyään on.

Samaa mieltä.

Olen täysin samaa mieltä.

N.22

Vauvan ja taaperon hoito voi olla ankeaa, mutta kyllä ne lapset kasvaa äkkiä. Sun kaverin lapsi on vasta vauva! Talouspuolta tietysti helpottaa, jos saat puolisoksi toisen saman verran tienaavan, kyllä teillä olisi yhdessä varaa lapseen. Vaikka toki lapsi elämää muuttaa.

Ikisinkkuus ja epävarma maailmantilanne taas on ihan valideja syitä olla lapsia tekemättä. Eihän se edes onnistu jos ei lapselle löydy äitiä. 

", eiikö elämä ole muuta kuin toisen ihmisen kasvattamista ja hoitamista, milloin se oma elämä on"

Lapsiperhessä eläminen on ihan samalla tavalla "omaa elämää" kuin kaikki muukin. Ei se kenenkään toisen elämää ole jos on äiti tai isä. Ihan omaa se on, vain erilaista omaa elämää kuin ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat aika lapselliselta isäksi. Toisaalta luultavasti kasvaisit ja aikuistuisit vauhdilla, jos lapsen saisit.

Minusta taas kuulostaa poikkeuksellisen fiksulta mieheltä. Epäilen siksi hänen olevan nainen, joka vain esittää miestä parantaakseen miesten mainetta. Osaa analysoida asiaa, eikä syytä naisia. Yleensähän miehet vain haukkuvat naisia läskeiksi, ja syyttävät vain naisia lapsettomuudesta. Aloituksen tapainen itsekritiikki on TODELLA harvinaista mieheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työlämä on muuttunut sellaiseksi, että ne yt-t tai potkut voi tulla kenelle vain ja tällä on varmasti suurikin merkitys lisääntymiseen.

Moni tunnollinen ei halua lasta, ellei talous ole 100 varmalla pohjalla.

Työelämä on myös muuttunut siten että työntekijät eivät meinaa tulla palkallaan toimeen. Ennen vanhaa se duunaripariskunta kykeni ostamaan asunnon,auton,tekemään 3 lasta ja ostamaan mahdollisesti myös kesämökin. Nykyisin tuollainen elintaso vaatii vähintään sen että pariskunta on amk koulut suorittanut ja sekään ei enää aina takaa tuollaista elintasoa.

Nykyisin duunaripariskunnan palkka riittää juuri ja juuri siihen edulliseen asuntoon ja autoon, loput rahat menee kalliiseen ruokaan.

Miksi sen asunnon pitäisi olla kallis jos tulot eivät sellaiseen riitä. Ennen nimenomaan laskettiin mihin omat varat riittävät ja ostettiin sen mukaan. Lähdettiin parhaimmillaan ensin omistusyksiöstä ja vaihdettiin isompaan tarpeen ja varallisuuden mukaan. 

Miksi nykyään pitää heti ostaa se 200 neliötä kalliilla ja vetää kaikki niin tiukille, että korttitalo romahtaa pienestäkin tuulen vireestä. Jotenkin tuntuu että mitään ei malteta enää odottaa vaan heti mulle tänne kaikki nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä naista joka tekee lapsen nuorena, vaikkapa 18-32v ikäisenä, eiikö elämä ole muuta kuin toisen ihmisen kasvattamista ja hoitamista, milloin se oma elämä on, joskus 50 vuotiaanan kun kaikki on jo myöhäistä?

Ei 50 vuotiaana ole myöhäistä. Lapset on tällöin jo täysi-ikäisiä ja olet hyvässä iässä tekemään ihan mitä haluat. Itse nyt ko. iässä olevana en todellakaan haluaisi että lapseni olisi tehty vasta nelikymppisenä tai jopa vähän yli, ja tässä pyörisi iältään kymmenen vuoden molemmin puolin lapsia.

Itse en ole koskaan ollut mikään äärimmäisen lapsirakas, mutta omat lapset on kyllä rakkaimmat ikinä. En vaihtaisi äitiyttä pois, eikä mieheni isyyttä. Lapset muuttavat elämää, kuluja tulee myös, mutta en koskaan olettanutkaan, että tulotaso / kulurakenne olisi sama kuin ennen lapsia. 

Silti omakotitalo on maksettu omaksi, ma

Minä tein lapseni 25-28-vuotiaana. En ole mikään ikäloppu kun he muuttaa kotoa, ehdin aivan hyvin tehdä vaikka mitä vielä. Ja jos sattuu jotain kamalaa enkä pystykään enää "nauttimaan elämästä" niin olenpa ainakin pystynyt nauttimaan lasteni lapsuudesta terveenä, ja lapseni ovat saaneet elää lapsuutensa terveen äidin kanssa. Arvoa on sillekin annettava. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on toisenlainen kokemus vauva-arjesta, siitä en luopuisi mistään hinnasta. Tosin on ollut pakko koska lapset kasvavat. 

Jokainen lapseni on nukkunut yöt aina hyvin, joku saattoi herätä kerran aamuyöllä syömään, mutta jatkoi sitten uniaan. 

Pikkulapsiaika oli myös hauska, koska koko ajan sai keksiä jotain jännää puuhaa ja lapset olivat myös kekseliäitä ja tykkäsivät yllättää. 

Minulla on siis neljä lasta, nuorinkin jo pian täysi-ikäinen. Itse olen 45v. 

Harmi että työkaverisi ei koe lastaan iloiseksi ja antoisaksi asiaksi. Tai sitten hän liiottelee kokemuksiaan töissä, eikä huomaa tuoda positiivisia asioita esille. Surullista.

Unohdin kirjoittaa tähän omaan tekstiini, että tottakai lapset ovat yksilöitä, enkä kuvittele että kaikilla olisi helppoa tai kaikki sujuisi muutenkaan ilman mahdollisia ongelmia.  

Yritin vaan tuoda esille, että ei lasten kanssa eläminen ole kaikille haasteellista, taikka raskasta. Tietenkin aina tulee murheita tai huonompia hetkiä, mutta itselleni jäi lapsistani enemmän hyviä kuin harmillisempia muistoja. 

Tuli niin paha mieli siitä yhdestä tutustasi, joka ei selvästikään osaa nauttia vauva-arjesta eikä ole ainakaan vielä löytänyt hyviä asioita lapsestaan.

Mulla on pienempi palkka kun sulla ja silti jää rahaa säästöön, etten ees tiedä mitä sillä tekisin. Se lapsi siinä ois ihan hyvin menny. Mutta se mitä työkaveritkin sanoo, että se suurempi meonerä on se puoliso. Ja mulle ei päähän mahdu, miksi aikuista ihmistä pitäis elättää ja rahottaa. No ehkä sillon kun on raskaana muttei muuten. Mielelläni lapsia ois tehny jos vaan käytännön järjestelyt onnistuis. Kaikki tuntemani sinkkumiehet on kyllä tosi hyvissä varoissa, vaikkei niin kovin hyvissä töissä olekaan.

Jos vanhemmuus on sinulle tuollaista jo ajatuksen tasolla, niin ehkäpä vanhemmuus ei ole sinua varten ellei vahinkoa tapahdu.

Itse aikanaan selvitin heti alussa, että haluaako toinen osapuoli lapsia ja jos ei halunnut tai ollut varma, niin en nähnyt syytä jatkaa suhdetta. Itselleni on ollut koko aikuisuuden selvää, että lapsia halusin, joten siten myös päätökset elämässäni tein. En olisi kuvitellut jatavani edes sihdetta, jos miehelle olisi ollut ajatuksenakin liikaa vauvavuoden/taaperovuosien rankkuus . Elämässä kun tulee eteen paljon rankempia ja vaikempia asioita ilman edes niitä positiivisia puolia, mitälapsiin liittyy, niin eihän sellainen ihminen ole kypsä silloin edes vakavaan sihteeseen. Jos ei kestä toisinaan epämukavuutta ja vaikeita aikoja, niin onko silloin kypsä edes aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työlämä on muuttunut sellaiseksi, että ne yt-t tai potkut voi tulla kenelle vain ja tällä on varmasti suurikin merkitys lisääntymiseen.

Moni tunnollinen ei halua lasta, ellei talous ole 100 varmalla pohjalla.

Työelämä on myös muuttunut siten että työntekijät eivät meinaa tulla palkallaan toimeen. Ennen vanhaa se duunaripariskunta kykeni ostamaan asunnon,auton,tekemään 3 lasta ja ostamaan mahdollisesti myös kesämökin. Nykyisin tuollainen elintaso vaatii vähintään sen että pariskunta on amk koulut suorittanut ja sekään ei enää aina takaa tuollaista elintasoa.

Nykyisin duunaripariskunnan palkka riittää juuri ja juuri siihen edulliseen asuntoon ja autoon, loput rahat menee kalliiseen ruokaan.

Miksi sen asunnon pitäisi olla kallis jos tulot eivät sellaiseen riitä. Ennen nimenomaan la

Mun duunarivanhemmilla oli mun ikäisenä ysärin alussa lapsia ja asuntolaina omakotitaloon. Minä en saisi pankista lainaa edes yksiöön, vaikka olen käynyt insinöörilinjan.

Sanon vaan. eri.

Yksinkertasella miehellä on yksinkertaset ajatukset. Etkö voi säästää ja muuttaa ulkomaille johonkin köyhään maahan ja jäädä sinne sielä sun palkalla elättää montakin lasta ja naista vuosikausia. Mikä pakko on jäädä Suomeen ja olla väkisin köyhä ja lapseton?