Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa kysyä vauvan vanhemmilta mitä he haluavat lapselle hankittavan tai miten lapsen kanssa käyttäydyttävän?
En vaan voi ymmärtää näitä maettyyrimummoja, -tätejä, -ukkeja, -setiä. Avaa suunsa, kysyy, ja tekee kuten on ohjeistettu. Sukulaisilla ei ole mitään oikeuksia lapseen, lapsella on oikeuksia joita vanhempansa kertovat muille.
-
Se vaikeus on siinä kun ne eivät anna antamisen halusta vaan se on osa vallankäyttöä, tunnetaan oma olo tärkeäksi kun ostetaan kaikkea roinaa mikä käteen osuu. Ostelu voi olla jopa maanista.
Sitten voidaan uhriutua kun minä aina kaiken teen ja kaikkia muistan.
Väärän koon sukkia aikuisille pojille ja pieniä t-paitoja, voidaan sanoa että minä aina mutta te ette ikinä.
Kyllä hän on vanhus jos kerrotaan hänen olevan suuria ikäluokkia. "Ne on semmosia marttyyreja."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia. Vanhat eivät toimi kuten nuoret. Puhumalla ja kuuntelemalla selviää monesta, kiitos ja anteeksi ovat tärkeimmät sanat. Usein kannattaa ajatella ennen kuin puhuu. Turha psykologisointi vain mutkistaa asioita, se kannattaa jättää ammattilaisille.
Näillä ohjeilla olen pärjännyt melko hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuisi siltä, että jotain meni vikaan ihan alussa, mutta oli kuitenkin ihan pikku juttu. Voisiko olla kyse ihan äänensävyistä tms, millä joku asia on sanottu.
Anoppi säikähti eikä uskalla nyt juuri mitään tehdä, kun ei tiedä tekeekö oikein ja onko vain haitaksi. Koskaan ei tiedä, mikä onkin väärin.
Nuo puolen tunnin visiitti tuntuisi merkitsevän juuri sitä. Ei uskalla asettua pitemmäksi aikaa, kun pelkää ettei tykätä.
Olen itsekin lukenut täältä näitä anoppien parjaamisketjuja ja tullut vähän säikyksi. Olen saamassa ensimmäisen lapsenlapsenlapsen, ja tullut siihen tulokseen, että pysyttelen vain hyvin taustalla.
Lasten lasteni kohdalla ei ollut ongelmaa, kun oli tyttären lapsista kyse, mutta nyt on eri asia. Vävyn kanssa ei ollut koskaan mitään jännitteitä ja lapsia sain hoitaa ja tehdä miten itse halusin h
Mummoiässä olisi kyllä syytä olla jo sen verran eheä persoona, ettei vaivaa päätään sillä, osaako olla kuyen odotetaan.
Sinä olet mitä ole ja muiden odotukset ovat niiden ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa kysyä vauvan vanhemmilta mitä he haluavat lapselle hankittavan tai miten lapsen kanssa käyttäydyttävän?
En vaan voi ymmärtää näitä maettyyrimummoja, -tätejä, -ukkeja, -setiä. Avaa suunsa, kysyy, ja tekee kuten on ohjeistettu. Sukulaisilla ei ole mitään oikeuksia lapseen, lapsella on oikeuksia joita vanhempansa kertovat muille.
-
Se vaikeus on siinä kun ne eivät anna antamisen halusta vaan se on osa vallankäyttöä, tunnetaan oma olo tärkeäksi kun ostetaan kaikkea roinaa mikä käteen osuu. Ostelu voi olla jopa maanista.
Sitten voidaan uhriutua kun minä aina kaiken teen ja kaikkia muistan.
Väärän koon sukkia aikuisille pojille ja pieniä t-paitoja, voidaan
Tuore eläkeläinen. Ei suuria ikäluokkia. Kuusikymppinen. Minä olen 63 vee ja hallitsen edelleen sukkakoot.
Ap, jotkut ihmiset nyt vaan on sellaisia, että he eivät ymmärrä rajoja. Heille se, että joku asettaa oman hyvinvointinsa vuoksi rajan johonkin tiettyyn kohtaan, on suuri henkilökohtainen loukkaus. En olisi tätä uskonut ennen kuin itse koin. Rajojen asettaminen aiheutti vetäytymisen ja välien katkaisun. On täysi mahdottomuus, että saisin perustella tai, että voisimme keskustella rajan aiheuttamista tunteista ja löytää yhteisymmärryksen, kun toinen ei vaan suostu puhumaan. Olen ajatellut, että ehkä tämä henkilö ei ole koskaan oppinut tunnetaitoja. Ehkä säikähti ja loukkaantui kun hänelle sanottiin, eikä osaa käsitellä hankalaa tunnetta. Ehkä pakeneminen tilanteesta ja tunteen aiheuttaneesta ihmisestä on ainoa toimintamalli, jonka osaa. Tällä ihmisellä on ollut vain lyhyitä suhteita ja lähtee niistäkin suurin piirtein ekan riidan tullen, joten siksikin ajattelen näin. Harmi, että välit meni, mutta siltikään en kadu rajoittamista. Asia oli sellainen, että ilman sitä rajaa voisin nyt itse huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua joten kommentoin vain aloitusviestin pohjalta. Minusta olet ap tehnyt jo aivan liikaakin suhteenne eteen. Jos mummoa ei tuon vertaa kiinnosta niin anna olla.
Vauvaperheeseen ei mennä ilmoittamatta käymään, tämä on itsestään selvää. Et ollut kohtuuton, kun huomautit asiasta.
🇺🇦🇮🇱
Se että tupsahdetaan kutsumatta on todella iso nounou.
Samaten tuo että jatkuvasti jätetään kuuntelematta ne vaatekoot ja tiedetään kaikki paremmin.
Silkkaa rajojen testausta ja ylittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei aina voi onnistua. Mummo ei ole onnistunut täyttämään odotettuja toiveita ja on ilmeisesti hiukan säikähtänyt ja aika varautunut. Mielestäni aina kannattaisi yrittää soittaa/keskustella eikä lähettää viestejä, ne on niin tulkinnanvaraisia.
Itselläni oli aikanaan anoppi, joka innokkaasti osallistui vauvanhoitoon ja vapautuneesti availi kaappeja ja touhusi milloin mitäkin. En tykännyt, mutta en viitsinyt puuttua asiaan. Meistä tuli ajan mittaan hyvät ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.
Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?
Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja vauva laskettu syliini.
Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.
Olen reilusti 70+
Hmmm en ole puhunut sekopäästä?
Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito.
Tai nostetaan vauva itse syliin sopivalla hetkellä eikä odoteta palvelua, ollaan itse se vauvaan tutustuva taho, joka tarjoaa apua. Vauvaan voi
Meidän suvussa ei käy edes mielessä, että ilman molempien vanhempien lupaa nostettaisiin vauvaa syliin saati tungettaisi vierelle opettelemaan vaipanvaihtoa. Vauva ei ole näyttelyesine! Kotitöitäkään ei ryhdytä tekemään, siinähän sitä anoppi oikein todella näyttäisi, että miniä ei ole saanut edes kaksia kenkiä järejstykseen eteisessä ja takkinsakin viskonut lattialle.
Vauvaperheeseen tullaan ihan oikeasti kylään, tullaan juttelemaan ja ihastelemaan tulokasta. Tai sitten vastaavasti nuorten pariskuntien olettaa menevän joka toinen viikko mummolaan siivoamaan kunnolla, pesemään pyykit ja käymään kaupassa, koska ihmissuhteet ovat pelkkää auttamista, ei kohtaamista.
Poika tulee perheensä kanssa huomenna käymään. Pitääkin istua sohvalle ja sanoa miniälle, että siivoapa, meillä on suvussa sellainen tapa, että kyläillessä ollaan hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli sekin mieleen, että voiko tuo olla alkavaa muistisairautta? Minkä ikäinen mummo on?
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.
Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.
Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.
Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.
Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpidossa, halusin käydä jouluna ja kerran pyydettiin
Häätyypi sanoa, että minulla kyllä oli nyt vaikeuksia ymmärtää tätä tekstiä. Miniällä on hirveitä odotuksia ja samalla pelkoja. Ajat ovat näköjään muuttuneet, kun anoppi pistäytyi kylään ja miniä oli imettämässä vauvaa, niin se olikin epäsopivaa. Eihän kukaan pysy perässä, milloin vauva sattuu olemaan rinnalla ja milloin ei, jos lapsentahtisesti imetetään eli silloin kun sattuu vauvalla olemaan nälkä. Imettää menemään ja heittää harsoliinan suojaksi, niin ei näy rinnat vieraille. Imettäänhän vauvoja julkisilla kun paikoilla tai vaikkapa lentokoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikille tule ihmissuhdetaitoja iänkään myötä ja elämää nähneellä vanhemmalla ihmisellä kyllä pitäisi olla enemmän ihmissuhde taitoja kuin nuorikolla. Tunnut olevan fiksu ja olet yrittänyt. Toivottovasti ajan kanssa asiat muuttuisi vähän parempaan.
Onko anoppi elänyt koskaan parisuhteessa jossa täytyy opetella tekemään kompromisseja eikä olla yksinvaltias.
Miehesi voisi äidilleen sanoa että nyt se mitättömistä asioista niuhottaminen loppuu.
Anoppi asuu avoliitossa miehen kanssa, jota olen nähnyt kolme kertaa. Mies ei ole nähnyt lasta ikinä, on aina töissä kun on vierailtu.Anoppi ei puhu kovin kauniisti miehestään, ja mies sanoi ettei äitinsä ole koskaan kyläillyt hänen luonaan eivätkä heidän välinsä ole läheiset.
Ennen lasta olin itse aktiivinen osapuoli yhteydenpiAina se on ollut täysin epäsopivaa mennä kutsumatta kylään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.
Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?
Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja vauva laskettu syliini.
Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.
Olen reilusti 70+
Hmmm en ole puhunut sekopäästä?
Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito.
Tai nostetaan vauva itse syliin sopiva hetkellä eikä odoteta palvelua, ollaan itse se vauvaan tutustuva taho, joka tarjoaa apua. Vauvaan voi
Jos teidän suvussa on tapana, mummojen hoitaa puolustuskyvyttömien vastasyntyneen tai taaperoikäisen vaipanvaihdot, se ei kuitenkaan ole suositeltava tapa, vaan turvallisuusriski. Jo vastasyntynyt voi kääntyä vatsalleen ja hups, hän on pian lattialla.
Lääketiett.fakta nyt kuitenkin on, että yli 65v lihasvoimat heikentyneet, reagointikyky alentunut, näkö ja kuulo heikentyneet, käsivoimat alentuneet, liikkeet hidastunen ja he ovat suuri riski liikenteessä. jne. Ja kun tähän yhdistetään puolustuskyvytön vastasyntynyt tai taaperoikäinen, tulos voi olla katasrofaaliset. Ja siksi, esim. yli 70v eivät voi ikänsä puolesta työskennellä terveydenhoidossa tai neuvolassa, potilasturvallisuuden vuoksi.
Ja nyt täällä ollaan valmiita antamaan hoidettavaksi tai vaipotettavaksi puolustuskyvytön lapsi. Jos mummo ei uskalla hoitaa, saa siitä haukut palkaksi.
Ja missä muuten lapsen isät? Eikö isä voi vaihtaa vaippoja ja tehdä kotitöitä. Luulisi, ettei kotitöitä voi olla niin paljon, että niiden tekemiseen tarvitaan suku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vaaditaan mummoja hoitamaan jopa vastasyntyneet ja taaperoikäiset, mutta samaan aikaan yhteiskunta olettaa eläkeikäisten olevan työkyvyttömiä, eivätkä enää voi työskennellä, sama liikenteessä ja siksi auton ajooikeus tarkistetaan viimeistään 70v iässä ja auton ajo-oikeus myönnetään muutamaksi vuodeksi kerrallaan ja poliisi tai lääkäri voi ottaa sen pois tarvittaessa, ilman mitään sen kummempaa päätöstä välittömästi.
Nyt olisi varmaan hyvä hetki nostaa kissa pöydälle ja jutella niin kuin aikuiset ihmiset tekee.
Tuntuu, että teillä on nyt joku isompi kommunikaatio-ongelma, joko jompi kumpi on vetänyt hernepellon nenään turhasta tai sitten olette jompi kumpi tai molemmat loukanneet toista tahallisesti tai tahtomattanne.
Jotenkin anopin turhautumisen ymmärtäisi, jos tukeutuisitte häneen enempikin, mutta ilmeisesti siitä ei nyt tässä ole kyse.
Ruokavalioasiat on aina hankalia, jos ei niihin ole tottunut, mutta se, ettei pyydä nteeksi tai millään tavalla pahoittele asian huomiotta jättämistä on toki ikävää.
Mullakin on aikuisiällä todettu laktoosi-intorelanssi, mutta harvemmin kun pääsee pitkän matkan takaa käymään äidin luona, niin ei siellä aina välttämättä ole mulle sopivaa kahvimaitoa. Heillä on myös miehensä kanssa muutaman kymmenen kilometriä kauppaan, että siellä ei montaq kertaa viikossa ravata. Ovat myös jo iäkkäämpiä.
Mutta vedän sitten kaffet mustana tai juon jotain muuta, ei se niin iso asia ole, kun ei äiti tahallisesti näin ole toiminut.
"Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito."
??? No ei ole ollut ikinä tapana meidän suvussa.. Tuskin kovin monen muunkaan.
Jos tuollaisia odotat niin varmasti petyt.
Jos anoppi on suuria ikäluokkia, hänen täytyy olla iältään 74-79-vuotias, niin millaiset vanhemmat antavat edes tuon ikäiselle vastasyntyneen tai taaperoikäisen hoidettavaksi. Vastuutonta.
Odotit ja odotat liikaa.
En minäkään enää 25 vuoden jälkeen osaisi vauvaa hoitaa, enkä varmaan haluaisikaan. Hyvä jos uskallan syliin ottaa.
Ihmiset on erilaisia. Ja ihmiset muuttuu vanhemmiten. Väsyvät, tulevat kömpelöiksi niin fyysisesti kuin puheissaankin. Yms.
" ei ollut kovin innoissaan ultrakuvista"
...Pitäisikö olla?
En ole äiti,en anoppi etc. Mutta en koe mitään innostusta kenenkään ultra kuvista.
Enkä ole ikinä kuullut,että anopeille ostetaan ruokaistuin..
Kuulostaa siltä,että ei ollut tarpeeksi innostunut, sitten oli liian innostunut, sitten ei tehnyt tarpeeksi etc.
Se lapsi kasvaa, ja on aikaa muodostaa suhdetta vuosia. Luonnollisesti; ei väkisin.
Alue: Aihe vapaa
Nämä mummot jotka prisman lastenvaatepuolella tai tavarapaljoudessa kulkevar rollaatorein tai tukeutuen ostoskärryyn, silmissä kaihi, lasten ja nuorten tarpeista vietaantuneina ajattelevat kuitenkin hyvää vaikka saavat vain raivoa viedessään viemisensä.
Monelle on tärkeää ostaa jotain, he ehkä eivät ole aikoinaan saaneet keneltäkään mitään, monet suuret ikäluokat lähtivät köyhistä oloista, ei heidän vanhemmillaan ollut rahaa ostella lastenlapsilleen.
Itse annan rahaa, se on tyly ja kylmä lahja sekin. Ei siutä tule semmlita ilahduttamisen tunnetta kuin että veisit tavaran josta vastaanottaja olisi iloinen