Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
AP olet onnekas, kun pääsit riippakivi-anopista eroon. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri, vaan mummo tuo elämään vain ylimääräistä draamaa ja päänvaivaa, kun lapsenlapsi ilmestyy kuvioihin.
Niin, draamaksi riittää että on elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä kirjoitus. Vaikuttaa ettei kumpikaan pidä toisesta , poika siinä välissä ja lapsi kasvettuaan. Minä kunnioitan miniääni, jos jälkkäri ei ole laktoositon pyydän anteeksi ja miniä tietää ottaa pillerin jos tarvii. Onko imetys niin pyhä toimitus ettei anoppi saa tulla viereiseen huoneeseen, ei kai se tissille tunge.
Oma anoppini aikanaan loukkaantui, kun toi tekemänsä lapaset lapselle lahjaksi. Sanoin, että onpa kiva saada ne, näitä kun on lähinnä ostanut kaupasta teollisesti tehtynä. Asia kääntyi hänen päässään niin, että olin arvostellut itsetehtyjä lapasia. Sen jälkeen arvosteli minua miehelleni milloin mistäkin. Lopulta ei oltu missään tekemisissä vuosiin. No muistisairaus ilmeni 10 vuotta tuon ekan tapahtuman jälkeen. Luulen sen oirehtineen tuolloin, kun meni kaikki niin vaikeaksi. Se epäluuloisuus kaikkeen.
En ymmärrä katkeruuttasi. Minusta tuntuu että sinä et pysty hyväksymään sitä että anoppi ei ole innostunut vauvastasi ja toimi sinun haluamallasi tavalla. No, elämä ei toimi niin että me voimme määritellä miten muut ihmiset käyttäytyvät. Anopillasi on oikeus olla sellainen isovanhempi kuin on, tykkäsit sinä siitä tai et. Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tilanne ja jatkaa eteenpäin.
En nyt ymmärrä ap:n valitusta. Miksi anopin pitäisi kyläillessä hoitaa vauvaa? Yleensä täällä valitetaan, että anoppi yrittää omia vauvaa ja hoitaa omalla tyylillään, mikä ei miniää miellytä. Miksi anopille viedään syöttötuoli, vaikkei hän sellaista ole pyytänyt?
Mitä vikaa on puolen tunnin vierailussa? Pikkuvauvaperheessä pitkät vierailut on usein rasittavia ja yleinen valituksen aihe. Lyhyempi käynti ajaa hyvin asiansa.
Sen tyyppisten viestien lähettäminen on supertyhmää mitä ap lähetti anopille. Siinä syyllistetään anoppia siitä, ettei ole muka lapsen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei ole provo niin mikä sitten! Kuka kutsuu anopin kylään heti sairaalasta tultuaan ja sitten järkyttyy, kun tulee häiritsemään imetystä?
Ap itse pelasi korttinsa väärin, jos edes osa tarinasta on totta.
Vierailija kirjoitti:
AP olet onnekas, kun pääsit riippakivi-anopista eroon. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri, vaan mummo tuo elämään vain ylimääräistä draamaa ja päänvaivaa, kun lapsenlapsi ilmestyy kuvioihin.
Tämä, meidän oli pakko muuttaa kauemmas lapsen oltua pari vuotias, kun anoppi ja appi ei antanut yön päivän rauhaa. Veetuilivat lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydettiin käymään - ei ollut tervetullut kun ei hoitanut vastasyntynyttä ja auttanut.
Eikö se isä ollut isyysvapaalla.
Ei käynyt sittemmin. Silti annettiin monesti oikea vaatekoko ja vaippakoko. Postipakettinako hän niitä ja kirppariryysyä lähetti jos ei ole syntymäviikon jälkeen käynyt?
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se aika varhaista viedä raskausaikana syöttötuoli mummolaan.
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Miksi rinnastat tyttären ja miniän, etkä poikaasi ja tyttäriäsi? Tämä ei minulle aukea. Kaikkihan on täysin siitä kiinni, miten läheiset välit sinulla on OMIIN lapsiisi! Minun anoppini ei ikinä edes viitsinyt ottaa selvää, mitä poikansa opiskeli, ei koskaan osoittanut mitään kiinnostusta hänen asioihinsa muuta kuin räpättämällä miten pojan pitäisi auttaa häntä.
Sitten samainen mummeli ihmettelee, kun meidän perhe on hänelle etäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anna sekopää anoppisi uhriutua ihan rauhassa, pääset helpommalla
Tämä. Ihan oikeasti tämä. Jos aikuinen ihminen käyttäytyy yhtä lapsellisesti kuin ap:n anoppi niin se ei lupaa mitään muuta kuin ongelmia. Ap:n kannattaa olla tyytyväinen etäisiin väleihin.
Tuollaisessa katkeruuksissa pyöriminen haittaa eniten lastasi. Äitini 83 v. muistelee edelleen miten kamala anoppi hänellä oli. Mummo on kuollut 80-luvulla. Omassa suvussaan äiti ei näe mitään vikaa. Todellisuus on kovin toisenlainen ja etäännyttää tehokkaasti myös äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa, että varsinainen virhe tapahtui tuossa tekstiviestillä.
Mietipä, AP, tilannetta toisinpäin. Menet vaikkapa käväisemään ystäväsi luona. Hänellä onkin meneillään jokin juttu, ja et voi jäädä pitempään, joten lähdet pois.
Seuraavaksi saat ystävältäsi tekstiviestin, jossa hän - varmasti mielestään kohteliain sanamuodoin - ilmoittaa sinulle, kuinka olisi hyvä että tästä lähtien tulet vain etukäteen sovitusti jne.
Miltä sinusta tuntuisi?
Eikö olisi ollut paljon parempi, että ystävä olisi siinä paikan päällä sanonut tuon saman asian? Tekstiviesti ikäänkuin alleviivaa kaiken, tekee siitä käskyttävän.
Olisit voinut silloin imettäessäsi vain sanoa, että hei, tule toisen kerran, soita vaikka ennen tuloasi niin sovitaan paremmin!
Voi olla, ettei anopillasi ole hyviä vuorovaikutustaitoja, mutta ei niitä tunnu olevan sinullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että varsinainen virhe tapahtui tuossa tekstiviestillä.
Mietipä, AP, tilannetta toisinpäin. Menet vaikkapa käväisemään ystäväsi luona. Hänellä onkin meneillään jokin juttu, ja et voi jäädä pitempään, joten lähdet pois.
Seuraavaksi saat ystävältäsi tekstiviestin, jossa hän - varmasti mielestään kohteliain sanamuodoin - ilmoittaa sinulle, kuinka olisi hyvä että tästä lähtien tulet vain etukäteen sovitusti jne.
Miltä sinusta tuntuisi?
Eikö olisi ollut paljon parempi, että ystävä olisi siinä paikan päällä sanonut tuon saman asian? Tekstiviesti ikäänkuin alleviivaa kaiken, tekee siitä käskyttävän.
Olisit voinut silloin imettäessäsi vain sanoa, että hei, tule toisen kerran, soita vaikka ennen tuloasi niin sovitaan paremmin!
Voi olla, ettei anopillasi ole hyviä vuorovaikutustaitoja, mutta ei niitä tunnu olevan sinullakaan.
&
Minusta siinä, että toivoo ystävällisesti, että vieras ilmoittaisi tulostaan etukäteen ei ole mitään pahaa. Erityisesti kun perheessä on pieni vauva ja rytmiä vielä haetaan.
Kukaan nuorempi ei muuten todellakaan edes tunge tuolla lailla.
Anopilta tuo oli ihan selvää nurkan valtausta ja vallankäyttöä. Meillä anopin klassikkotemppu oli ilmestyä mahdollisimman aikaisin kutsumatta ovelle, vaikka hän hyvin mm. tiesi, että minulla oli epäsäännöllinen työaika ja pääsin välillä nukkumaan vasta aamuyöstä. Silti hän tunki väkisin ja syöksyi aina vielä keittiöön nuuskimaan, ruokinko hänen poikaansa, 29 vee, ja paasaamaan miten tärkeää on nousta aikaisin.
Et voi pakottaa häntä olemaan mielesi mukainen.
Ota vastaan se mitä saat.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä kirjoitus. Vaikuttaa ettei kumpikaan pidä toisesta , poika siinä välissä ja lapsi kasvettuaan. Minä kunnioitan miniääni, jos jälkkäri ei ole laktoositon pyydän anteeksi ja miniä tietää ottaa pillerin jos tarvii. Onko imetys niin pyhä toimitus ettei anoppi saa tulla viereiseen huoneeseen, ei kai se tissille tunge.
Sinä tuskin tahallasi ostat sellaista jälkkäriä, jota miniäsi ei voi syödä? Ap:n anoppi on tehnyt tuota ilmeisesti ihan v*ttuillakseen. Ja itselläni on ollut imetyshaasteita kummankin lapsen kanssa, joten todellakin se on "pyhä toimitus", jossa pitää saada olla rauhassa. En kaipaa ketään viereiseen huoneeseen hölöttämään, en anoppia, en omaa äitiä.
2 ihmistä, 2 tarinaa. mitä miehesi on mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Lasten äidin äiti on se oikea mummo. Tästä kirjoitti aikanaan Merete Mazzarella.
Alue: Aihe vapaa
Ap. aloitus on niin ristiriitainen. Hän puhuu rajojen laittamisesta anopille, mutta silti olettaa hänen hoitavan lastaan, tekevän kotitöitä, ostavan tavaroita lapselle, ihan kuin anoppi kuuluisi perheeseen. Kakkua ei voi syödä ja säästää samaan aikaan.