Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Tuo käytös ei tulisi muuttumaan vaan pahenemaan. Minulla lapsen mummu on aina ollut innoissaan lapsenlapsesta mutta tekee aivan kuten tykkää vaikka mitä olisi sovittu. Kun oli pieni niin ei pitänyt kiinni karkkipäivistä yms. Kun lapsi on nyt teini niin laittaa lapsen tilille rahoja kysymättä minulta, vaikka lupaa sopia näistä etukäteen ja jos sanon vaikka, että aion ostaa lapselle hajuveden lahjaksi niin hän meneekin ostamaan sen ensin. Ahdistaa vielä sekin kun hän sanoo että tämä lapsenlapsi on erityisin hänelle. Olen sanonut että tuommoisia suosikkeja ei saisi olla tai ainakaan kertoa sitä ääneen. On kuin yrittäisi tunkea vanhemman paikalle lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo käytös ei tulisi muuttumaan vaan pahenemaan. Minulla lapsen mummu on aina ollut innoissaan lapsenlapsesta mutta tekee aivan kuten tykkää vaikka mitä olisi sovittu. Kun oli pieni niin ei pitänyt kiinni karkkipäivistä yms. Kun lapsi on nyt teini niin laittaa lapsen tilille rahoja kysymättä minulta, vaikka lupaa sopia näistä etukäteen ja jos sanon vaikka, että aion ostaa lapselle hajuveden lahjaksi niin hän meneekin ostamaan sen ensin. Ahdistaa vielä sekin kun hän sanoo että tämä lapsenlapsi on erityisin hänelle. Olen sanonut että tuommoisia suosikkeja ei saisi olla tai ainakaan kertoa sitä ääneen. On kuin yrittäisi tunkea vanhemman paikalle lapsen elämään.
Jep. Minulla on tällainen äiti. Ei olla tekemisissä ja tuo juuri on se syy. Kävi jotain merkillistä kilpailua lapsen suosiosta, siis kirjaimellisesti osti lapselta rakkautta, jota hänen olisi pitänyt saada enemmän kuin minun. Ja aina jos kielsin jotain, hän meni heti supattamaan, että mummo kyllä antaa, äiti on ilkeä.
Kyllä on niin hyvä asia asua kaukana lapsistaan. Ei ole haitaksi miniöille eikä tyttärille.
Kun on useampi lapsi moni nauraa miten niuhotti ensimmäisen kanssa. Itse ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on niin hyvä asia asua kaukana lapsistaan. Ei ole haitaksi miniöille eikä tyttärille.
Kun on useampi lapsi moni nauraa miten niuhotti ensimmäisen kanssa. Itse ainakin.
Ja kun on useampi lapsi, sitä vähemmän kaipaa temppuilevia keskenkasvuisia ulkopuolisia elämäänsä kuormittamaan. Ekan kanssa vielä kuvittelee, että olisi jokin pakko sietää heitä ja tökeröä käytöstä.
Tuota noin, ap sanoi että anoppi on enemmänkin rankaiseva ja tuomitseva, ja kostaa mykkäkoululla. Eikä hänellä ole kovin läheiset välit poikansakaan kanssa. Ja on nyt ehkä loukkaantunut kun on pyydetty huomioimaan perheen tilanne uuden vauvan kanssa saada arki rullaamaan. Ymmärrän täysin että ap haluaisi lapselle lämpimän isovanhempi-suhteen.
Taidat vaan ap haluta sitä lämmintä isovanhempi suhdetta enemmän kuin miehesi ja anoppisi. Ymmärrän senkin, koska sehän olisi ideaalista lapsen kannalta ja hyvänä äitinä haluat lapsellesi parasta. Siinä ei ole mitään väärää.
Mutta, joskun olet havainnut että anoppi manipuloi tuolla tavoin omien tarkoitusperiensä mukaisesti, sulkee ulkopuolelle, ei huomioi tarpeita (esim allergia) ja rankaisee mykkäkoululla pyrkien vaikuttamaan toiseen.. niin mietipä kaksi kertaa haluatko altistaa lapsen sellaiselle kohtelulle, kommenteille, ja kasvatukselle? Miten luulisit että anoppi kohtelisi eri tavalla lastanne kuin sinua tai poikaansa? Miksi haluaisit asettaa lapsen tilanteeseen, jossa anoppi saa lapsen yhtä hämilleen kuin sinut, käyttäytymällä tuolla tavoin ja tuntemaan itsensä virheelliseksi? Lapsen, joka ei ymmärrä senkään vertaa miksi häntä kohtaan käyttäydytään näin, saadaan mahdollisesti tuntemaan huonommuutta kun ei kelpaakaan ja täytä hyväksyttyjä kriteereitä olla, sanoa tai käyttäytyä kuin anoppisi vaatii (oletan, että kuin vaatii aikuiselta huomioimatta lainkaan että kyse on lapsesta)?
Mielestäni lapsi ei tarvitse vääränlaisia vaikutteita ja mitä vähemmän anoppi ehtii olla sanomassa ääneen mikä lapsessa on vikana sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa ap yrittämästä. Anoppisi ei ole mummoainesta, etkä oikeastaan voi sille mitään. Ei kaikista ole. Lapsesi ei osaa kaivata sellaista, mitä hanellä ei ole koskaan ollut. Omat lapseni eivät kaivanneet toista vaariaan, vaikka kaikki isovanhemmat olivat elossa heidän synnyttyään.
Ainahan voit yrittää etsiä varamummon ja -vaarin.
Jessus, mullakin on sellainen anoppi, joka menee supattamaan että mummo kyllä antaa, vaikka äiti kielsi. Äiti on tyhmä. Sanoo lapselle vielä tuonkin, äiti on tyhmä.
No mummo ei sitten ole enää tässä perhe-elämässä mukana, vaikka onkin elossa. Jos mieheni käyttäytyisi lapsen kanssa noin niin ero tulisi kun ei vedetä yhteistä linjaa kasvatuksessa. Mummosta ei onneks tarvitse ottaa eroa, jättää vaan yhteydenpidon pois.
Sitä en tajua, että miksi tieten tahtoen pitää sanoa tuollaista, eikö me olla muka samalla puolella tässä vaan ihan pitää vastakkain asettelu rakentaa ja hämmentää lapsen mieltä tahallisesti? Yritä siinä sitten kasvattaa lapsesta tasapainoista ja itseensä luottavaa kun yksi saa koko ajan luotua tilanteita, joissa ei ole pitäviä rajoja (ja turvaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikeaa kysyä vauvan vanhemmilta mitä he haluavat lapselle hankittavan tai miten lapsen kanssa käyttäydyttävän?
En vaan voi ymmärtää näitä maettyyrimummoja, -tätejä, -ukkeja, -setiä. Avaa suunsa, kysyy, ja tekee kuten on ohjeistettu. Sukulaisilla ei ole mitään oikeuksia lapseen, lapsella on oikeuksia joita vanhempansa kertovat muille.
Siksi juuri on paras pitää välimatkaa. Vanhemmat saavat hoitaa lapsensa miten tahtovat ja ostaa mitä tahtovat. Ei mikään voi mennä väärin silloin.
Lapsiperheiden vaatimuksilla sukulaisilleen ei ole mitään rajaa nykyisin kuten nää vauvakeskustelut osoittavat.
En ole huomannut, että olisi ollut yhtään nuorten miesten itkupotkuraivareita täällä. Nuorten naisten on. Jos tulee vähänkään eriävää mielipidettä, uusi itkupotkuraivari kun kaikki on täällä anoppeja, toksisia ja vaikka mitä.
En muuten ole kenenkään anoppi, ukki tai täti. Onneksi, ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin pitää välimatkaa omahyväisen tärkeilijän kanssa.
Kuulostat höyrypäältä, jonka mielestä anoppi teki kaiken aina väärin. Ja miksi kenenkään muun kuin sinun ja miehesi pitäisi innostua jostain ultrakuvista? Ultrakuvien tyrkyttäminen on muutenkin erikoinen ilmiö.
Alue: Aihe vapaa
No vävy, miniä, joku joka ei oles sukulaisesi ja jonka elämään tunget tuolla lailla. Hyi helvetti!!!!