Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Nykyaikana on täydellisen yksiselitteisen asiatonta vain ilmestyä oven taa. Kaikilla on kännykkä, jolla ottaa yhteyttä.
Kyllä se kutsumatta tuleminen on viesti vallasta ja rajojen koetteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko anopin pitäisi muistaa miniöiden syntymäpäivät?
Tämän päivän anopit ja mummot ovat jo sitä sukupolvea, että heillä on oma elämä elettävän eivätkä elä sitä miesten tai lasten kautta, eivätkä ole muiden käytössä 24/7.
Ja missä taas miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö miehet osaa hoitaa lapsia, kun vaadit sitä anopilt, vaan syylistät kaikesta anoppia.
Itse luen kauhalla näitä nykyminiöiden vaatimuksia ja toivon, luojan varjelkoon minua niin isoäitiydestä kuin anopin roolista, niin kovat on vaatimukset, kun pitäisi muistaa miniän syntymäpäivät ja laktoosittomat jäätelötarjoilut.
-
Tuohonkin on vielä pakko lisätä, että kärjistätkö ja vääristeletkö tarkoituksella tekstejäni..? Ilmeisesti. En oleta enkä halua 247 käytettävissä olevaa mummoa lapselle. Vaan ihan m
Älä nyt, kyllä se jotain väärää tekee sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Lasten äidin äiti on se oikea mummo. Tästä kirjoitti aikanaan Merete Mazzarella.
No, ei läheskään aina. Itse olen huomannut usein sitä, että äiti kohtelee poikaansa eri tavalla kuin tytärtään. Tyttärelle vastuuta ja pitää selviytyä itsenäisesti, mutta poikaa paapotaan ja pidetään tätä ihan äidistään riippuvaisena ressukkana. Miniä koetaan uhaksi, koska onkin nyt se poikakullan tärkein nainen jne.
Imetystilanteen jälkeen ap:n olisi tarvinnut vain sanoa miehelleen, että ei päästä vierailijoita huoneeseen missä imettää.
Ainakin omasta näkökulmasta pitää olla kyse vakavasta ja toistuvasta asiasta, jos kehtaa laittaa viestiä vieraan lähdettyä tämän tekemästä virheestä tai käytöksestä. Muuten mielestäni sosiaalisesti kömpelöä ja/tai konfliktinhakuista.
En jaksa edes lukea kaikkia tekstejä mitä kaikkea muuta on anoppi-miniä suhteessa pielessä. Tähän settiin on yhdistelty niin monia samaan pakettiin ja monta sivua ruokittu tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Imetystilanteen jälkeen ap:n olisi tarvinnut vain sanoa miehelleen, että ei päästä vierailijoita huoneeseen missä imettää.
Ainakin omasta näkökulmasta pitää olla kyse vakavasta ja toistuvasta asiasta, jos kehtaa laittaa viestiä vieraan lähdettyä tämän tekemästä virheestä tai käytöksestä. Muuten mielestäni sosiaalisesti kömpelöä ja/tai konfliktinhakuista.
No onhan se ihan helvetin vakava asia ollutkin.
Kysyt miten päästä yli katkeruudesta. Et voi hyväksyä sitä millainen anoppi on ja olet pettynyt häneen. Joko haluat pitää kiinni katkeruudesta tai päästät irti. Toiset ihmiset eivät ole aina sellaisia kuin toivoisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Imetystilanteen jälkeen ap:n olisi tarvinnut vain sanoa miehelleen, että ei päästä vierailijoita huoneeseen missä imettää.
Ainakin omasta näkökulmasta pitää olla kyse vakavasta ja toistuvasta asiasta, jos kehtaa laittaa viestiä vieraan lähdettyä tämän tekemästä virheestä tai käytöksestä. Muuten mielestäni sosiaalisesti kömpelöä ja/tai konfliktinhakuista.
Jos mies olisi laittanut viestin, niin tuskinpa olisi anoppi suuttunut pojalleen. Tuollaiset kiukuttelut ja mykkäkoulut olisi joka tapauksessa tullut jostain olemattomasta mitä miniä sanoo tai tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Imetystilanteen jälkeen ap:n olisi tarvinnut vain sanoa miehelleen, että ei päästä vierailijoita huoneeseen missä imettää.
Ainakin omasta näkökulmasta pitää olla kyse vakavasta ja toistuvasta asiasta, jos kehtaa laittaa viestiä vieraan lähdettyä tämän tekemästä virheestä tai käytöksestä. Muuten mielestäni sosiaalisesti kömpelöä ja/tai konfliktinhakuista.
Jos mies olisi laittanut viestin, niin tuskinpa olisi anoppi suuttunut pojalleen. Tuollaiset kiukuttelut ja mykkäkoulut olisi joka tapauksessa tullut jostain olemattomasta mitä miniä sanoo tai tekee.
Se on aina miniän syy. Ei se poikarukka osaa itse ajatella, ei sillä ole omia mielipiteitä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Miksi rinnastat tyttären ja miniän, etkä poikaasi ja tyttäriäsi? Tämä ei minulle aukea. Kaikkihan on täysin siitä kiinni, miten läheiset välit sinulla on OMIIN lapsiisi! Minun an
Anopin ja miniän suhteistahan tässä kaiketi oli kyse? Poikani perheineen asuu lähimpänä minua ja olen lapsistani eniten heidän kanssaan tekemisissä, molemmat tyttäret asuvat toisella puolella Suomea. Kaikkien kanssa on hyvät välit, tyttärien kanssa soitellaan ja viestitellään usein, kun harvemmin nähdään. Tiedä sitten, onko juuri tuo lähekkäin asuminen aina hyväksikään; olen aina se, jota pyydetään apuun, kun esim on akuutti lastenhoidon tarve. Ehkä se aiheuttaa miniälle jonkinlaista kiitollisuuden tunnetta, vaikka hoidan lapsia mielelläni ja olen sen heille sanonutkin.
Vierailija kirjoitti:
Nro 46 jatkaa:
Välit ensimmäiseen miniään ovat viileät. Olemme ehkä liian samankaltaiset luonteet. Ja mahdollisesti kilpailen miniän kanssa poikani huomiosta. Vaikka eri tavoin koetan mahdollisuuksien mukaan asettaa miniän etusijalle, sikäli kuin osaan.
Joskin onko niin, että myös liika huomiointi voi ärsyttää?
Siis mitä minä luin!? Sinä kilpailet POIKASI huomiosta miniän kanssa? Apua. Ei kovin tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Miksi rinnastat tyttären ja miniän, etkä poikaasi ja tyttäriäsi? Tämä ei minulle aukea. Kaikkihan on täysin siitä kiinni, miten
Sinua pyydetään usein avuksi, mutta silti koet ulkopuolisuuden tunnetta? Ööh, mitä ihmettä!? Koskaan ei ole hyvin?
Anopin ja miniän suhteistahan tässä kaiketi oli kyse? Poikani perheineen asuu lähimpänä minua ja olen lapsistani eniten heidän kanssaan tekemisissä, molemmat tyttäret asuvat toisella puolella Suomea. Kaikkien kanssa on hyvät välit, tyttärien kanssa soitellaan ja viestitellään usein, kun harvemmin nähdään. Tiedä sitten, onko juuri tuo lähekkäin asuminen aina hyväksikään; olen aina se, jota pyydetään apuun, kun esim on akuutti lastenhoidon tarve. Ehkä se aiheuttaa miniälle jonkinlaista kiitollisuuden tunnetta, vaikka hoidan lapsia mielelläni ja olen sen heille sanonutkin.
Kysyin miksi rinnastat tyttäresi ja miniän, etkä kaikkia lapsiasi keskenään - tai vävyjä ja poikaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sentään kun naiset eivät osaa valita miestä jolla on toiveiden mukainen äitimamma anopiksi....>D
Vierailija kirjoitti:
Voi sentään kun naiset eivät osaa valita miestä jolla on toiveiden mukainen äitimamma anopiksi....>D
Minkä se mies sille voi millainen äiti hänellä sattuu olemaan? Toki onneksi on myös miehiä, jotka eivät leiki kädetöntä reppanaa, vaan osaavat myös tarpeen mukaan laittaa äidilleen rajat.
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhteistahan tässä kaiketi oli kyse? Poikani perheineen asuu lähimpänä minua ja olen lapsistani eniten heidän kanssaan tekemisissä, molemmat tyttäret asuvat toisella puolella Suomea. Kaikkien kanssa on hyvät välit, tyttärien kanssa soitellaan ja viestitellään usein, kun harvemmin nähdään. Tiedä sitten, onko juuri tuo lähekkäin asuminen aina hyväksikään; olen aina se, jota pyydetään apuun, kun esim on akuutti lastenhoidon tarve. Ehkä se aiheuttaa miniälle jonkinlaista kiitollisuuden tunnetta, vaikka hoidan lapsia mielelläni ja olen sen heille sanonutkin.
Kysyin miksi rinnastat tyttäresi ja miniän, etkä kaikkia lapsiasi keskenään - tai vävyjä ja poikaasi.
Edelleen siksi, koska tämän keskustelun aihe on miniä vs anoppi. Varmaan vaikea ymmärtää, jos haluaa vaan vääntää vääntämisen ilosta. Mutta hyvää pääsiäistä sinullekin 🐥
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopin ja miniän suhde on aina hankala, en tiedä miksi. Itselläni on kaksi vävyä ja yksi miniä. Näiden tyttärien miesten kanssa kanssakäyminen on helppoa ja vaivatonta, mutta miniän kanssa on jännitteitä. Mielestäni en ole nipottaja, en neuvo lastenhoidossa, ellei pyydetä, en syötä liikaa herkkuja pienille, hoidan lapsia aina pyydettäessä, en kyläile kutsumatta.. Ja silti tuntuu, etten yllä.samalle tasolle kuin toinen mummo ja olen aina vähän ulkopuolinen. Mutta en ota siitä nokkiini, rakastan lapsenlapsia ja haluan vain heidän parastaan. Miniäkin on hyvin tärkeä, sillä hän on pikkuisten äiti ja haluan säilyttää välit hyvinä kanssaan, vaikka välillä pientä hiekkaa rattaissa olisikin.
Lasten äidin äiti on se oikea mummo. Tästä kirjoitti aikanaan Merete Mazzarella.
Outoa asettua jo valmiiksi johonkin kilpailuasetelmaan. Ei äidin äiti ole automaattisesti läheinen tyttärelleen.
Itsellä meni anopin kanssa aikoinaan sukset ristiin siitä ylikävelystä. Osteli koko ajan vaatteita, jotka olivat kauniita, koristeellisia ja täsmäkokoisia/jo valmiiksi pieniä. Sitten murjotti kun vauvalla ei ollut HÄNEN ostamansa rimpsuhelmamekot päällä kun hän tuli käymään.
Vauva oli atoopikko ja pidin enimmäkseen päällä pehmeää puuvillaa/vaatteita jotka oli helppo pukea/vaatteita jotka päällä oli mukava olla. En kiristäviä, keinokuituisia, liian pieniä vaatteita, jotka oli vaikea pukea tai joissa lapsen oli hankala liikkua.
Anoppi tuli usein myös jakamaan ohjeita lapsen hoidossa, johon ei kuitenkaan itse halunnut osallistua.
Oma äitini ei koskaan pätenyt eikä yrittänyt besserwisseröidä. Teki ja touhusi mukana. Oli arjen apuna kun ehti.
Ymmärtäkää nyt anopit että jos nuori perhe yrittää sanoa että älkää tuoko lisää vaatteita, niin älkää tuoko. Turhaa rahan tuhlausta kun sitten niitä 50 cm vaatteita on säkkikaupalla. Muutaman kerran ehtii pitää ja sitten ovat jo pieniä.
ja kyllä. Oman äitini kanssa oli paljon helpompi toimia.
sellaista asiaa tässä maailmassa ei olekaan, josta naiset eivät saisi riitaa aikaiseksi. eivätkä naiset siihen riitaan tarvitse oikeastaan edes syytä
Alue: Aihe vapaa
Meillä anoppini varmaan olisi tuollainen, ellei mieheni olisi niin suorasanainen ja minua ja lapsia puolustava. Hänellä ei tee tiukkaa sanoa äidilleen, jos kokee tämän käytöksen häiritsevänä.