Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli katkeruudesta lapsen mummoa kohtaan?
27.03.2024 |
Omat vanhempani ovat kuolleet ja muutin toiselle puolen Suomea Helsinkiin miehen perässä, ja halusin kovasti tutustua anoppiin, joka vaikutti tuoreena eläkeläisenä sympaattiselta ihmiseltä.
Otti vastaan meidät aina avosylin ja kun aloimme odottaa lasta, halusin osallistaa hänet niin paljon kuin kehtasin.
Nyt jälkikäteen mietin, että eihän hän kyllä ikinä kovin innoissaan ultrakuvista tai muista ollut, ja esim. jätti huomiotta ruoka-allergiani ja osti aina laktoosijäätelöä, sanoi vielä että nyt ei ollut sulle mitään tms. En tästä silloin välittänyt, mutta jälkikäteen toki yhdistän nykytouhuun
Anoppi ilmoitti raskausuutisen jälkeen innoissaan kuitenkin ostavansa vauvakirjan jne. asioita, jotka itsellä oli jo hankittuna. En sanonut että meillä oli jo, sanoin vaan että kysy vaan jos haluaa ostaa jtn niin varmistuu ettei tule samanlaista tavaraa, tokaisi että myy kirpparilla jos tulee.ei ikinä kysynyt siis myöhemminkään.
Puhui myös syöttötuolin hankkimisesta itselleen kun kyläillään, joten veimme hänelle sen valmiiksi yllätyksenä. Tuskastui, että se on vaan tiellä
Eli tavallaan oli innoissaan, mutta hyvin omaehtoisesti eikä halunnut jakaa ajatuksiaan eikä kysellyt, mitä tarvitaan.
Kutsuin hänet kylään heti sairaalasta tultua, halusi kuvia muttei hoitaa vauvaa, eikä hän osannut lainkaan olla vauvan kanssa eikä kysynyt voiko olla avuksi, vaan saattoi ilmoittamatta tulla vain katsomaan vauvaa.
Erään kerran olin makarissa imettämässä, kun ilmestyi ovelle, siitä sitten ystävällisesti laitoin viestin perään, että voisiko hän ilmoittaa jos tulee, koska imetyshaasteita on ollut ja koitan rauhoittaa ne hetket.
Anoppi suuttui eikä vieraillut enää kertaakaan, ei vastannut viestiini.
Kuukausien ajan hän valitti miehelle, ettei näe ikinä lasta, mutta minulle ei ikinä enää vastannut. Kerroimme myös oikean vaippa- ja vaatekoon uudelleen, mutta osti silti vääriä ja kirppareilta hyvin satunnaisia kokoja milloin mitäkin.
Pyysimme käymäänkin usein, mutta ei missään vaiheessa ollut puolta tuntia pidempään ja pysyi etäisenä.
En enää itse halunnut mennä sinnekään, kun anoppi käyttäytyi niin kylmästi.
Yritin vielä selvittää välejä ja sanoin viestillä, että lapsella on vain yksi mummo ja haluisimme että mummo on elämässä mukana. Ei vastannut viestiini.
Summa summarum, tuntuu että olen nähnyt paljon vaivaa en minkään eteen , että kaikki ne toiveet anopin kanssa yhdessäolosta ja mummosta leikkimässä lapsen kanssa on kuopattu.
Vauva on nyt jo taapero.
Anoppi ei ole käynyt yli vuoteen kylässä, ei edes onnitele minua enää synttäreinä, ei muista jouluna. Kaikki alkoi siitä, kun pyysin ilmoittamaan jos tulee kylään. Ja paheni kun anoppi lietsoi itsensä johonkin vihaan minua kohtaan. En olisi voinut osallistaa enemmän, askartelin hänelle oman vauva-albuminkin ja päivittelin raskausaikana kuulumisia. Nyt kun mietin, eihän hän juuri ikinä ole multa mitään kysynyt, vaan minä häneltä.
Ensin olin surullinen mutta nyt olen jo katkera, mitä tässä tapahtui?
Näytin viestejäni miehellekin, eikä hän ymmärrä äitinsä reaktiota. Anoppi näkee lasta vain miehen vieraillessa siellä, eli n. 2kk välein. Asutaan 10km säteellä.
Oliko anoppi mummo vain mielikuvissaan, vai mitä tämä on? Ottaa päähän, eniten lapsen puolesta.
Kommentit (150)
Et ole harkinnut töihin lähtöä kun vauvakin jo taapero? Saisit muuta ajattelemista kuin anopin. Pää jumittuu kotona helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yritit siis ulkoistaa pennun hoidon anopille ja nyt nyyh nyyh anoppi ei hoida tuskin miehesi katselee sinua enää pitkään.
Siis sinä asetit anopille ja tulevalle mummolle julmetun uson määrän vaatimuksia, teit omasta mielestäsi ystävällisesti selväksi, mistä on kyse ja oletit saavasi maksuttoman kotiavun (anoppi ei edes hoitanut ensikäynnillä vastasyntynyttä, ei tunkenut tissiä suuhun ja imettänyt...). Koska et kykene antamaan omalle lapsellesi edes isovanhempia, niin vaadit miehen äitiä olemaan sinun mielesi mukainen isovanhempi, halusipa hän sitä tai ei.
Miehesi äiti ei ole tässä maailmassa ollakseen sinulle avuksi! Apua saa rahalla, isovanhempi lapsenlapsen elämässä ei ole mikään piika, jota miniä komentaa ja jonka olemiset ja tekemiset ruoditaan palstoilla. Todennäköisesti ole suunnaton pettymys miehellesi ja tämän äidille osoittamalla monin eri tavoin, miten halveksit miehen äitiä ja hänen parisuhdettaan. Samalla kerrot kaikille meille, että et itse ole minkäänlaisen parisuhteen arvoinen!
Kyllä nyt ap on kaikin tavoin ilmaissut että anoppia ei tarvita. Olen surullinen anoppisi puolesta, olet hänet useasti torjunut niin eipä enää huvita tulla. Aloittajalle ihan oikein että jää ilman apua kun noin tylysti kohtelee mummia.
Oikeastiko anopin pitäisi muistaa miniöiden syntymäpäivät?
Tämän päivän anopit ja mummot ovat jo sitä sukupolvea, että heillä on oma elämä elettävän eivätkä elä sitä miesten tai lasten kautta, eivätkä ole muiden käytössä 24/7.
Ja missä taas miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö miehet osaa hoitaa lapsia, kun vaadit sitä anopilt, vaan syylistät kaikesta anoppia.
Itse luen kauhalla näitä nykyminiöiden vaatimuksia ja toivon, luojan varjelkoon minua niin isoäitiydestä kuin anopin roolista, niin kovat on vaatimukset, kun pitäisi muistaa miniän syntymäpäivät ja laktoosittomat jäätelötarjoilut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.
Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?
Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja vauva laskettu syliini.
Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.
Olen reilusti 70+
Hmmm en ole puhunut sekopäästä?
Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito.
Tai nostetaan vauva itse syliin sopivalla hetkellä eikä odoteta palvelua, ollaan itse se vauvaan tutustuva taho, joka tarjoaa apua. Vauvaan voi tustua muutenkin kuin hoitamalla.
Ja jos ei uskalla nostaa syliin niin osaa ainakin tarjota muuta apua.
Ei niinkään että tullaan vauvaperheeseen vieraaksi tekemättä mitään. Se on vaan epäkohteliasta.
Etenkin kun anoppi passaa poikiaan kovasti ja edelleen kattaa pöydän muille kotonaan, niin se vieraanvaraisuus ei näy meillä.
Anoppi on juuri eläköitynyt, käy kuntosalilla ja on fyysisesti toimelias.
Jos hän olisi liikuntarajoitteinen, olisi eri juttu. Tämä keskustelu on siltä osin vähän eri urilla nyt, kun täällä taitaa olla uhriutuvia mummoja useampi paikalla, jotka ette juuri näe marttyyrikäytöksenne toksisuutta.
Miten teitä on elämässänne satutettu, kun suhtaudutte noin kylmäkiskoisesti minun suruun?
Ei koskaan välien selvittelyä tekstiviesteillä. Siinä käy juuri noin. Soitto, tai mielellään kasvokkain.
Mutta joo, isojen ikäluokkien naiset on usein marttyyreja. Huomaa tämänkin ketjun viesteissä ("enpä ihan varmuuden vuoksi tee mitään, kun väärin menee, vaikka parhaani yritän ja kaikkeni teen, voivoivoivoi, paras kun pysyn yksin pois nurkassani")
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni oli ihana anoppi mutta miehen sisko oli samanlainen kun ap:n anoppi. Oli innoissaan mutta täysin omilla ehdoillaan ja suuttui jos hänen tapojensa mukaan ei toimittu. Esim. tiesi parhaiten vauvan pinnasängylle parhaan paikan meidän kotona ja kun laitoimme sängyn toiseen kohtaan makuuhuonetta miehen sisko veti hirveät kilarit siitä kuinka ei saa osallistua veljensä lapsen elämään. Tämä jatkui asiassa kuin asiassa ja lopulta oli yksi syy miksi erosimme.
Et voi voittaa ap tätä. Opettele olemaan välittämättä koko anopista, älä pidä yhteyttä vaan anna miehesi hoitaa äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko anopin pitäisi muistaa miniöiden syntymäpäivät?
Tämän päivän anopit ja mummot ovat jo sitä sukupolvea, että heillä on oma elämä elettävän eivätkä elä sitä miesten tai lasten kautta, eivätkä ole muiden käytössä 24/7.
Ja missä taas miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö miehet osaa hoitaa lapsia, kun vaadit sitä anopilt, vaan syylistät kaikesta anoppia.
Itse luen kauhalla näitä nykyminiöiden vaatimuksia ja toivon, luojan varjelkoon minua niin isoäitiydestä kuin anopin roolista, niin kovat on vaatimukset, kun pitäisi muistaa miniän syntymäpäivät ja laktoosittomat jäätelötarjoilut.
-
Täsmennän: anoppi muisti ennen, ei sen jälkeen kun mökötys alkoi. En ole olettanut hänen muistavan. Hän myös muisti laktoosittomuuden silloin kun ensimmäisiä kertoja kävin siellä, mutta jostain syystä myöhemmin muisti vaan sanoa, ettei sulle ole nyt laktoositonta. Käytös on ihan kiusaamista ja sinun viestisi tarpeetonta ilkeilyä.
Kerrotko siis vielä, mitkä nämä vaatimukseni olivat?
Itse kun toivoin vaan imetysrauhaa ja anopin vierailevan meillä edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.
Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?
Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja vauva laskettu syliini.
Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.
Olen reilusti 70+
Hmmm en ole puhunut sekopäästä?
Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito.
Tai nostetaan vauva itse syliin sopivalla hetkellä eikä odoteta palvelua, ollaan itse se vauvaan tutustuva taho, joka tarjoaa apua. Vauvaan voi
Mee sen muksun kanssa vaikka ulos, täällä ainakin nätti ilma.
Minun suvussani perheet ovat tahtoneet tutustua esikoiseensa kaikessa rauhassa ilman vieraita.
Onhan nyt isyysloma, se isä voi tehdä niitä kotitöitä mitä kolmihenkisessä perheessä on.
Voi hyvä ihme, mummojen ja vieraiden tehtävä opetella vaihtamaan vaippoja jotta äiti pääsee pian vapaaillloille tms. Tai voi somettaa rauhassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko anopin pitäisi muistaa miniöiden syntymäpäivät?
Tämän päivän anopit ja mummot ovat jo sitä sukupolvea, että heillä on oma elämä elettävän eivätkä elä sitä miesten tai lasten kautta, eivätkä ole muiden käytössä 24/7.
Ja missä taas miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö miehet osaa hoitaa lapsia, kun vaadit sitä anopilt, vaan syylistät kaikesta anoppia.
Itse luen kauhalla näitä nykyminiöiden vaatimuksia ja toivon, luojan varjelkoon minua niin isoäitiydestä kuin anopin roolista, niin kovat on vaatimukset, kun pitäisi muistaa miniän syntymäpäivät ja laktoosittomat jäätelötarjoilut.
-
Täsmennän: anoppi muisti ennen, ei sen jälkeen kun mökötys alkoi. En ole olettanut hänen muistavan. Hän myös muisti laktoosittomuuden silloin kun ensimmäisiä kertoja kävin siellä, mutta jostain syystä
No se laktoositon tuli hänelle mieleen kun näki sinut, jumpe, ei nyt kotona olekaan semmoista.
Pärjäsitkö hengissä kun et saanut jäätelöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan välien selvittelyä tekstiviesteillä. Siinä käy juuri noin. Soitto, tai mielellään kasvokkain.
Mutta joo, isojen ikäluokkien naiset on usein marttyyreja. Huomaa tämänkin ketjun viesteissä ("enpä ihan varmuuden vuoksi tee mitään, kun väärin menee, vaikka parhaani yritän ja kaikkeni teen, voivoivoivoi, paras kun pysyn yksin pois nurkassani")
Mun oli pakko laittaa silloin viesti perään, kun itkin imetyksen epäonnistumista ja hormonejani, en olisi voinut järkevästi puhua siinä hetkessä. Muussa tapauksessa suora puhe olisikin paras. Ja marttyyrit tosiaan löysivät tämän ketjun, mikä ei tosin yllätä yhtään. On oikeasti vaikeaa nähdä uhriutumisen toksisuutta, kun on aina kaiken toisten eteen tehnyt eikä kiitosta saa jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sekopää hän on kun ymmärtää pysyä pois kun ei kerran osaa oikein olla.
Miksi ihmeessä ap toivoi että mummo olisi hoitanut alle viikon vanhaa lasta muuten kuin pitämällä hetken sylissä?
Taas riipaisi, en nyt pienimpiä lapsenlapsia ole hoitanut, pitänyt juuri noin sylissä, istunut ja vauva laskettu syliini.
Olen huono mummo siis kun en enää osaa ja uskalla pientä vauvaa hoidella. En ottaa vaunuista/sängystä itse.
Olen reilusti 70+
Hmmm en ole puhunut sekopäästä?
Ja esimerkiksi meidän suvussa on ollut tapana, että kun vauvaperheeseen tullaan kylään niin autetaan vanhempia kotihommissa tai vaikka katsotaan miten vaippa vaihdetaan ja opetellaan sekin taito.
Tai nostetaan vauva itse syliin sopivalla hetkellä eikä odoteta palvelua, ollaan itse se vauvaan tutustuva taho, joka tarjoaa apua. Vauvaan voi
Minä en ole mummo, anoppi tai edes äiti, ja silti minusta oma käytöksesi vaikuttaa oudon kaksijakoiselta. Ensin raskausaikana osallistat vaikka väkisin, jaat kaiken mahdollisen halusi toinen sitä tai ei. Ja kun lapsi on syntynyt, tylysti tekstarilla alat vetää tiukkoja rajoja. Sinä olet kehitellyt itsellesi mielikuvan kiiltokuvamaisesta anopista/mummosta ja katkeroidut, kun odotuksesi ei vastaa todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan välien selvittelyä tekstiviesteillä. Siinä käy juuri noin. Soitto, tai mielellään kasvokkain.
Mutta joo, isojen ikäluokkien naiset on usein marttyyreja. Huomaa tämänkin ketjun viesteissä ("enpä ihan varmuuden vuoksi tee mitään, kun väärin menee, vaikka parhaani yritän ja kaikkeni teen, voivoivoivoi, paras kun pysyn yksin pois nurkassani")
Mun oli pakko laittaa silloin viesti perään, kun itkin imetyksen epäonnistumista ja hormonejani, en olisi voinut järkevästi puhua siinä hetkessä. Muussa tapauksessa suora puhe olisikin paras. Ja marttyyrit tosiaan löysivät tämän ketjun, mikä ei tosin yllätä yhtään. On oikeasti vaikeaa nähdä uhriutumisen toksisuutta, kun on aina kaiken toisten eteen tehnyt eikä kiitosta saa jne.
Jos nyt luet aloituksesi, huomaatko omaa uhriutumistasi?
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan välien selvittelyä tekstiviesteillä. Siinä käy juuri noin. Soitto, tai mielellään kasvokkain.
Mutta joo, isojen ikäluokkien naiset on usein marttyyreja. Huomaa tämänkin ketjun viesteissä ("enpä ihan varmuuden vuoksi tee mitään, kun väärin menee, vaikka parhaani yritän ja kaikkeni teen, voivoivoivoi, paras kun pysyn yksin pois nurkassani")
Näinhän se on paras tehdä. Miksi sitä .🛁miniätä suotta ärsyttämään?
Se iän sitä iän tuomaa viisautta, ei ruveta riitaan mukaan vaan vetäydytään.
Kai kaikki muistaa tarinan kun naiset riitelivät lapsesta, en muista miksi. Oikea äiti luovutti koska rakasti lastaan, hän ei haluunut repiä lasta kahtia.
Niin me anopit teemme, me luovumme lapsestamme koska rakastamme häntä ja haluamme hänelle hyvää ja kotirauhaa. Miniä saa kokonaisen pojan.
Olen sinun asemassasi eli miniänä. Minusta isoin virheesi on odottaa anopilta tietynlaista roolia ja mummoutta. Älä lataa odotuksia vaan anna mummon hakea oma roolinsa. Pidä toki rajoistasi kiinni tarpeen vaatiessa.
Pidän hieman tönkkönä laittaa anopille tekstari perään imetysasiasta. On hienovaraisempaa siinä hetkessä sanoa ystävällisesti että palaat olohuoneeseen kun imetys on hoidettu tmv. On jokaiselle noloa jos joku toinen tuolla tavalla viestillä jälkikäteen huomauttaa käytöksestä. Kuulosti muutenkin siltä että laitat anopille viestiä perään vastaavaan tapaan asioista ja ymmärrettävästi se voi saada anopin varpailleen ja jopa hieman närkästymään. Enkä tällä kommentilla puolustele anoppisi käytöstä, mutta valitettavasti olet itse edesauttanut tilanteen kehittymistä.
Nyt on paras antaa tilaa ja joskus kutsua mummo sitten taas kylään kahville ja jatkaa siitä eteenpäin.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on versio eilisestä. Paha anoppi ja kun siitä sanotaan lakkaa käymästä. Eilinen ei vienyt ees lautastaan tiskikoneeseen
Fiksu anoppi, sanon minä.