Jääkö lapseni jostain paitsi, jos ei pääse "kunnon" ulkomaanmatkalle?

Vierailija kirjoitti:

Ei jää mistään paitsi, ehtivät kyllä sitten aikuisiälläkin kun kykenevät omat matkansa maksamaan. Se on noin nuorelle aivan sama onko se ranta Yyteri vai Mallorca. Itse kävin ensimmäisen kerran ulkomailla oltuani 23v eikä oo jääny haittaamaan etteivät vanhempani mitään rikkaita olleet. 

Totta, meillä ei ollut varaa lasten kanssa matkustella, mutta nyt aikuisina ovat reissanneet jonkun verran. Sanovat, että hyvin on ehtinyt nytkin reissata, jos on tarvetta ollut.

Meidän perhe reissasi joka vuosi ja meidän lapsi ehti lukion loppuun mennessä käydä 20 eri maassa. Ne oli kaikki kivoja reissuja silloin kun tapahtuivat ja lapsi näki matkoilla monenlaisia paikkoja. Mutta sitä mukaa kun lapselle tuli ikää, niin ne matkamuistotkin häipyivät hänen mielestään.

Olin ihan järkyttynyt kun hänen ollessaan teini, hän ei suurin piirtein edes muistanut jotain 7-vuotiaana tekemäänsä reissua! Kyllä silloin mietin, tehtiinkö nämä kaikki matkat turhaan. Mutta ei me toisaalta niitä pelkästään lapsen takia tehty, tykättiin itsekin matkustaa. Omasta puolesta ei kaduttanut ne reissut, mutta lapsen puolesta harmitti, kun iso osa niistä matkoista unohtui. 

Aikuisena lapsella ei ole ollut mitään kauheaa matkustusvimmaa, kun on ehtinyt matkustaa jo niin paljon. Minä puolestani en koskaan päässyt lapsuudenperheeni kanssa ulkomaille, kun oltiin niin köyhiä ja minulla oli kova vimma matkustaa aikuisena. Mutta se oli myös hieno tunne matkustaa silloin, kun pystyi maksamaan sen matkan itse tienatuilla rahoilla.

Kannattaa lapsilta kysyä, mitä mieltä he ovat. Meillä se matkakohteen valinta oli aina perheen yhteinen päätös, ikinä ei menty sellaiseen paikkaan, minne joku ei halunnut. 

Tossa matkailussa käy helposti niin, että tulee ns. hullu matkailija, jolle mikään ei tunnu miltään ja aina haluaa enemmän. Mä en oikeestaan lapsena päässy mihinkään. Ainoo oli Ruotsiin serkkuja katsoon ja se olikin mulle sellanen henkireikä Kekkosen ajan Suomessa. Ja mä vieläkin reissaan joka kesä ruotsiin ja joka kerta kun laivalla puksutan kohti ruotsia tulee valtava helpotuksen tunne. Ikään kuin Kekkonen vieläkin olisi vallassa ja olen menossa pois Kekkosen valvovien silmien alta. En mä oikeestaan ton ruotsin lisäks mitään muuta kaipaa, no baltiassa, tanskassa ja norjassa on käyty. Monella hullulla matkailijalla on aukkoja tietämyksessä, tuntee yhtä sieltä, toista täältä. Mä taas tunnen lähiympäristöni, kuin omat taskuni.  

Mistä AP kuvittelet, että lapset saisivat ulkomailta jotain ihmeellisiä kokemuksia? Eivät saa. Jokunen hämärä muistikuva jää ehkä.  Lapsi ei kykene ymmärtämään syvällisesti erilaista kulttuuria. Kaupunki- ja rantalomat puolestaan eivät tarjoa mitään, mitä ei lähempääkin löytyisi. Lisäksi päälle tulee lentomatkustamisen ympäristövaikutukset.

Me matkusteltiin jonkin verran eri maissa kun olin lapsi. Ei rantalomilla tms pakettimatkoilla, vaan omatoimisilla reissuilla kaupunkikohteissa. Myös pienissä kaupungeissa. Minusta se oli kivaa, ja antoi ihan hyvän pohjan sille, miten näkee maailman. Muut maat tai muiden maiden ihmiset ei missään vaiheessa näyttäytyneet mitenkään kummallisilta asioilta. Ja oppi, että muuallakin tulee helposti toimeen, vaikka onkin vähän eri systeemit. Kielitaidon hyödyn näki ihan konkreettisesti vaikka juuri siinä, että sai tilattua sen jäätelön ulkomaan kielellä.

Mutta en näe, että se olisi mitenkään välttämätöntä, kyllä myöhemminkin ehtii matkustella. Mutta jonkinlaisen yleissivistyspläjäyksen siitä kuitenkin saa. Tosin tietysti ihan pienet lapset ei niinkään.

Vierailija kirjoitti:

Suomihan on kesällä ihana! Käymme ulkomailla enemmän muina vuodenaikoina. 

Me hoksattiin vähän turhan myöhään, että Välimerellähän on koulun syysloman aikaan hyvät turistikelit. Ehdittiin käydä vain Nizzassa ja Barcelonassa. Kesällä noissa paikoissa on ihan liian kuuma, mutta syysloman aikaan siellä oli suomalaiselle kivat t-paitakelit, vaikka toki paikallisilla oli vähän enemmän vaatetta päällään. 

Kesällä on mukavampi mennä vaikka Alpeille, siellä ylhäällä on mukavan viileää, jos laaksossa onkin hellettä. Islanti on myös hyvä kesäkohde, ei liian kuuma.

Jos on rahasta tiukkaa, niin mieluummin käyttää senkin rahan johonkin tarpeelliseen 

Yyteri on tosi kiva paikka, eikä läheskään jokainen suomalainen ole silti sielläkään käynyt 

Olen vähän sitä mieltä, että meillä on kotimaassakin niin paljon nähtävää, että on silkkaa tuhlausta jättää ne kaikki väliin jonkun "rantaloman" takia 

Me ollaan reissattu paljon perheenä. Olen kansainvälisessä työpaikassa töissä ja ollaan harrastettu asuntojen vaihtoja aina. Suomi on muuttunut koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja nytkin  vaihtoehtoja tuli useita kymmeniä. 

Nyt lapset alkavat olemaan niin vanhoja, menevät kesätöihin, mutta niin tänäkin kesänä saivat sovittua kesäkuu matkoilla ja loput 6 viikkoa kesätöissä. 

 

Hiihtolomalla ollaan oltu yli viimeiset 10 v Lontoossa. 

 

Nyt mennään kuukaudeksi Singaporeen. Koulut loppuu la, lähdetään yökoneella ja tullaan su aamusta perille. Takaisin lähdetään 4 viikon päästä.

Ainoa huono puoli on, on vaikea löytää niitä, joilla on yhtä pitkä loma ja samaan aikaan, mutta taas selvittiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahasta tiukkaa, niin mieluummin käyttää senkin rahan johonkin tarpeelliseen 

Yyteri on tosi kiva paikka, eikä läheskään jokainen suomalainen ole silti sielläkään käynyt 

Olen vähän sitä mieltä, että meillä on kotimaassakin niin paljon nähtävää, että on silkkaa tuhlausta jättää ne kaikki väliin jonkun "rantaloman" takia 

Suomessa on kyllä paljon hienoja paikkoja, mutta täällä matkailu on todella kallista. Jos metsästää halvat lennot ja hotellin, niin on monesti halvempaa lähteä ulkomaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät jää.  Lapsen mieliinpainuvin kokemus ulkomaanreissusta voi olla, millaisen jäätelön siellä sai.

Taas tämä jäätelöesimerkki... Kyllä ala-asteikäinen yleensä saa ulkomaanreissuista paljonkin irti, mutta mitä sitten, jos jäätelö oli paras kokemus? Sehän voi olla erilainen jäätelö kuin mitä Suomessa saa.

Meillä lapset muistaa paljon muutakin kuin jäätelön:) Lapsen muisti on uskomaton!

Ja mikä tärkeintä - lapsi muistaa lämmön, levollisuuden, rentouden, läsnäolon ja kiireettömyyden. 

No ei jää mistään paitsi. Matkustaa ehtii myöhemminkin. Ennemminkin monilla on matkustusähkyja mikään ei enää riitä. Mielummin harvemmin niin, että se oikeasti on elämys.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oma 13-vuotias lapseni haluaisi käydä eri maissa lomilla. Ja sanoo myös tuota, että monet luokkakaverit käyvät joka kesä jossain pitemmällä lomareissulla.

Ollaan käyty pari kertaa Tallinnassa, Ruotsissa Tukholmassa, Kolmårdenissa ja Visbyssä sekä Tanskassa Legolandissa. Ensi kesän reissuja juuri mietittiin, ja lapsi haluaisi johonkin uuteen paikkaan. Minä itse en niin rantalomista välitä, mutta johonkin keski-Euroopan lomalle menisin itsekin mieluusti.

 

Berliini on mielenkiintoinen tuon ikäiselle

Lapselle riittää se että on hyvä koti, rajoja ja rakkautta. 

Elämykset ovat sitten ekstraa, kivaa. Ei tarvitse olla isoja juttuja. Pääasia on että viettää aikaa lasten kanssa.

Kaikkea hyvää Teille, Ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kukaan välitä kuumasta niin rantalomille ei kannata lähteä. Kaupunkilomilla ollaan käyty ja autoreissuilla. Laivalle tai mihinkään turistirysiin en lähde.

Miten määrittelet turistirysän?

Ks TUIn ja Aurinkomatkojen kohteet. Aika hyvin löytyy turistirysät

Itselleni ainakin ala-asteikäisenä ja sitä myöhemminkin yläasteella ja lukiossa olivat tosi tärkeitä ulkomaanmatkat ja mieleen jäivät ihanina muistoina ja kokemuksina niin Legolandit ja Eiffel tornit, Akropolis kukkulat ja itävaltalaiset mäkihyppypaikat, reissut laidasta laitaan. Kyllä ne oli tosi hienoja kokemuksia ihan jo siellä 7 tai 8 vuotiaana. Ja arvostan todella paljon sitä että vanhempamme veivät perheemme ainakin kerran vuodessa ulkomaille alkaen juuri alakouluiästä. Sitä ennen riitti hyvin risteilyt, Tukholma ja Tallinna.

Kaikille lapsille nuo eivät ole tärkeitä juttuja mutta huomionarvoinen näkökulma on että jos jatkuvasti lapsi jää paitsi jostain, jota muut kaverit tai osa kavereista kokee, lapsi voi ennemmin tai myöhemmin alkaa kokea kateutta, joka voi ilmetä esim. niin että hän alkaa kiusata muita tai vaikka toiselta varastamisena ja hän ei välttämättä itse tunnista oman käytöksen juurisyitä mutta vaille jäämisestä voi seurata vakaviakin ongelmia. Esim. omalla kohdalla lapsena ala-asteella luokkakaverini, joka ei juuri esim. päässyt ulkomaille tai hienojen kokemusten pariin, varasti itseltäni useita tavaroita ja hänessä näkyi tällaista ongelmallista käytöstä, vaikka ei ollut mitenkään pahantahtoinen, mutta ongelmien syyt olivat varmasti pitkälti vanhempien valinnoista johtuvia.

Tietenkään kaikilla ei ole varaa lähteä joka vuosi kauas ulkomaille, mutta reissu vaikka joka toinen vuosi jonnekin Ranskaan, Saksaan tai Tanskaan varmasti toisi lapselle myönteisiä kokemuksia, jolla voi olla pidempiaikaisia vaikutuksia henkiselle kehitykselle. Ja, jos tunnette jonkun varakkaan perheen niin kannattaa ihan rohkeasti kysyä heiltä vaikka pientä lainaa tai avustusta matkaan, moni auttaa mielellään kun vaan pyytää. 

Ei mun lapsuudessa matkusteltu, olen syntynyt 60-luvulla. Mutta paljon on mukavia muistoja mökkikesistä ja hiihtolomista. Suomi on täynnä mökkejä jarvien rannoilla, laiturinnokassa pötkettelyä, soutelua, onkimista, uimista, pihaleikkejä ja -pelejä pelaamista, makkaraa nuotiolla, olemista vaan. Välillä voi käydä lähikaupungissa, meillä se oli Mikkeli.

Jäävät niistä matkoista kyllä paitsi, mutta ei kaikkea vaan saa. Olen itse ollut yh ja lapset pääsi 2 kertaa etelään, koska isovanhemmat maksoi. Minä pystyin kustantamaan risteilyjä vuosittain Tukholmaan tai Tallinnaan ja kerran kävimme kaupunkilomalla Euroopassa. Pienetkin reissut on kivoja. Kuopus on käynyt lukiossa kahdella koulun maksamalla vaihtoreissulla Keski-Euroopassa, mikä on ollut hänelle mukavaa. Matkoja voi tehdä siis koulun kanssakin ja sitten nuorena aikuisena. Ei kannata vertailla niihin paljon matkustaviin, teette sen minkä pystytte budjetissanne tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oma 13-vuotias lapseni haluaisi käydä eri maissa lomilla. Ja sanoo myös tuota, että monet luokkakaverit käyvät joka kesä jossain pitemmällä lomareissulla.

Ollaan käyty pari kertaa Tallinnassa, Ruotsissa Tukholmassa, Kolmårdenissa ja Visbyssä sekä Tanskassa Legolandissa. Ensi kesän reissuja juuri mietittiin, ja lapsi haluaisi johonkin uuteen paikkaan. Minä itse en niin rantalomista välitä, mutta johonkin keski-Euroopan lomalle menisin itsekin mieluusti.

 

Berliini on mielenkiintoinen tuon ikäiselle

Kiitos vinkistä. Berliini on ollut mielessä yhtenä vaihtoehtona, kun on matkakohteita mietitty. Lapsi on lukenut muutaman vuoden saksaa, ja hän haluaisi käydä jossain saksankielisessä maassa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kukaan välitä kuumasta niin rantalomille ei kannata lähteä. Kaupunkilomilla ollaan käyty ja autoreissuilla. Laivalle tai mihinkään turistirysiin en lähde.

Miten määrittelet turistirysän?

Ks TUIn ja Aurinkomatkojen kohteet. Aika hyvin löytyy turistirysät

No kävin vähän katselemassa, näytti olevan mm. Amsterdam, Berliini, Bryssel, Edinburgh, Kööpenhamina, Lontoo, Ljubljana, New York, Reykjavik... Etkö siis lähtisi mihinkään tällaiseen paikkaan ikinä..??? 

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ainakin ala-asteikäisenä ja sitä myöhemminkin yläasteella ja lukiossa olivat tosi tärkeitä ulkomaanmatkat ja mieleen jäivät ihanina muistoina ja kokemuksina niin Legolandit ja Eiffel tornit, Akropolis kukkulat ja itävaltalaiset mäkihyppypaikat, reissut laidasta laitaan. Kyllä ne oli tosi hienoja kokemuksia ihan jo siellä 7 tai 8 vuotiaana. Ja arvostan todella paljon sitä että vanhempamme veivät perheemme ainakin kerran vuodessa ulkomaille alkaen juuri alakouluiästä. Sitä ennen riitti hyvin risteilyt, Tukholma ja Tallinna.

Kaikille lapsille nuo eivät ole tärkeitä juttuja mutta huomionarvoinen näkökulma on että jos jatkuvasti lapsi jää paitsi jostain, jota muut kaverit tai osa kavereista kokee, lapsi voi ennemmin tai myöhemmin alkaa kokea kateutta, joka voi ilmetä esim. niin että hän alkaa kiusata muita tai vaikka toiselta varastamisena ja hän ei välttämättä itse tunnista oman käytöksen juurisyitä mutta vaille jäämisestä vo

No enpä usko, että kenestäkään tulee kleptomaania tai muuten ongelmalasta/ongelmanuorta vain siksi, että perhe tekee matkoja kotimaassa ja Virossa, mutta ei kauempana ulkomailla. Nyt hei valoja päälle!