Jääkö lapseni jostain paitsi, jos ei pääse "kunnon" ulkomaanmatkalle?

Saako lapset muuten akateemisen kasvatuksen? Käytte taidenäyttelyissä, baletissa ja teatterissa? Silloin tuo ei niin haittaa.

Uskon, että jos lasten kaverit paljon matkustavat, voi lapselle tulla tunne että jää paitsi. Jos lapsella on itsellään kokemusta matkailusta, varmasti kokee tärkeinä. Näin ainakin meillä, sanovat minulle että syödään vaikka kotona kaurapuuroa ja millainen hotelli vaan jos lämpöön pääsee! (Kun olen joskus miettinyt kustannuksia onko varaa nyt matkustaa - todellisuudessa ei onneksi kaurapuurotilannetta kuitenkaan)

Mutta jos ei ole kokemusta reissuista ja/tai lähipiiri ei reissaile, uskon etteivät lapset edes osaa haluta reissuja. Ja tosiaan kuten puhuttiin, kotimaan matkailu ja mökkeily (ystävien/sukulaistenkin) luona on varmasti lapsista super kivoja tapoja viettää lomaa!

Oma elämäni helpottui, kun lopetimme ulkomaanmatkat lähes kokonaan. Mieluummin pidän säästöt ja mielenrauhan. 

Meistä ei kukaan välitä kuumasta niin rantalomille ei kannata lähteä. Kaupunkilomilla ollaan käyty ja autoreissuilla. Laivalle tai mihinkään turistirysiin en lähde.

Ala-aste ikäisenä tuli muutamaan kertaan Kanarialla käytyä, mutta eipä niistä reissuista hirveästi jäänyt jälkipolville kerttottavaa ja varmaan saman ilon olisi saanut kotimaan matkoista. Sitten kun pääsi ensimmäisiä kertoja kavereiden kanssa ja itsestään matkustamaan niin niistä reissuista on kyllä hyviä muistoja.

Ei todellakaan jää. Kiva että matkustelette lähimaihin, koska silloin lapsi voi kuitenkin koulussa osallistua matkakeskusteluihin (kun jotkut kehuskelevat että olivat siellä tai täällä), mutta sillä ei ole mitään väliä missä sitä lopulta oltiin. Vanhemmat veivät Viroon, Puolaan, Unkariin, Italiaan, yms mutta ne parhaimmat muistot eivät liittyneet matkan etäisyyteen vaan siihen ketä samanikäisiä oli matkalla mukana tai mitä hauskaa vanhemmat paikassa keksivät. Hauskin loma kaikista oli Suomessa jossa mukana oli kaverin perhe ja päästiin päivittäin uusiin paikkoihin yhdessä leikkimään. Etelän lämpö oli hauska kokemus ensimmäisenä iltana, mutta sen jälkeen oleellista oli hotellin uima-altaat ja ravintoloiden jälkkäriannokset joita löytäisi lähempääkin.



Lapsena pääsin muutamalle pidemmälle matkalle ja monelle lyhyemmälle, ja vaikka rannalla tai altaassa riehuminen olikin kivaa, ei sillä ollut mitään merkitystä oliko se allas jossain Kreikassa vai Ikaalisten kylpylässä. Lapsia ei yleensä kiinnosta kovastikaan museoissa käynti (vaikka kannattaakin totuttaa heitä siihen), vanhojen rakennusten katselu tai kulttuuriin tutustuminen, vaan ne hauskimmat jutut ovat joku ulkomaan Tivoli jossa onginnasta sai palkinnoksi Kiinassa valmistetun neonvärisen pallon.



On hyvä totuttaa lapsia käymään eri paikoissa ja kokemaan uusia asioita, mutta lapsia harvoin kiinnostaa juuri ne ominaisuudet "kaukomaissa" jotka tekevät niistä eksoottisia, vaan hauskinta on käydä vanhempien kanssa ravintolassa syömässä joka päivä, kävellä kaupungilla ja ostoksilla ja kokeilla uusia leikkipaikkoja. Kouluikäiset voivat urputtaa siitä että "kaikki kaveritkin pääsee" jolloin se suurin syy matkustukseen on statuksen hakeminen eikä kiinnostus maahan.

Vierailija kirjoitti:

Eivät jää.  Lapsen mieliinpainuvin kokemus ulkomaanreissusta voi olla, millaisen jäätelön siellä sai.

Myös aikuisella.

Jäänee paitsi, mutta ei siinä määrin, että sinun pitäisi kokea huonoa omatuntoa. Etenkin, kun olette kuitenkin tehneet kivankuuloisia reissuja ja pidät lapsellasi katon pään päällä, leivän suussa ja kengät jalassa. Ulkomaanmatkat ei ole mikään hyvän vanhemman mittari, ei me kaikki vaan olla rikkaita. 

Nykyisessä globaalissa maailmassa kasvaa kyllä ihan tynnyrissä, jos ei näe maailmaa kotimaata enemmän. Toki, jos rahaa ei ole eikä vanhemmilla kielitaitoa, ei asiaa voi auttaa. Syrjäytyy sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä globaalissa maailmassa kasvaa kyllä ihan tynnyrissä, jos ei näe maailmaa kotimaata enemmän. Toki, jos rahaa ei ole eikä vanhemmilla kielitaitoa, ei asiaa voi auttaa. Syrjäytyy sitten. 

Kuulostat vähän tynnyrissä eläneeltä. Maailmasta oppii monella tavoin ja kokea ehtii myöhemminkin.

Mistä tuon kielitaidonkin revit, ap maininnut sellaisesta mitään? Moni akateeminenkin on pienipalkkainen, eikä syrjäytynyt millään tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kukaan välitä kuumasta niin rantalomille ei kannata lähteä. Kaupunkilomilla ollaan käyty ja autoreissuilla. Laivalle tai mihinkään turistirysiin en lähde.

Miten määrittelet turistirysän?

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan jää. Kiva että matkustelette lähimaihin, koska silloin lapsi voi kuitenkin koulussa osallistua matkakeskusteluihin (kun jotkut kehuskelevat että olivat siellä tai täällä), mutta sillä ei ole mitään väliä missä sitä lopulta oltiin. Vanhemmat veivät Viroon, Puolaan, Unkariin, Italiaan, yms mutta ne parhaimmat muistot eivät liittyneet matkan etäisyyteen vaan siihen ketä samanikäisiä oli matkalla mukana tai mitä hauskaa vanhemmat paikassa keksivät. Hauskin loma kaikista oli Suomessa jossa mukana oli kaverin perhe ja päästiin päivittäin uusiin paikkoihin yhdessä leikkimään. Etelän lämpö oli hauska kokemus ensimmäisenä iltana, mutta sen jälkeen oleellista oli hotellin uima-altaat ja ravintoloiden jälkkäriannokset joita löytäisi lähempääkin.



Lapsena pääsin muutamalle pidemmälle matkalle ja monelle lyhyemmälle, ja vaikka rannalla tai altaassa riehuminen olikin kivaa, ei sillä ollut mitään merkitystä oliko se a

Kiitos tästä, hyviä pointteja. Näitä ajatuksia olen itsekin pyöritellyt. Ap

Suomihan on kesällä ihana! Käymme ulkomailla enemmän muina vuodenaikoina. 

Käytiin aikanaan lasten kanssa ulkomailla, laivalla ja mökeillä. Eivät muista juuri mitään reissuista tai reissumuistot menee sekaisin. Toki oli kivoja reissuja, mutta ei tuo ole välttämätöntä. Lasten kannalta vähän on riittävää, uskoisin. 

Vierailija kirjoitti:

Meistä ei kukaan välitä kuumasta niin rantalomille ei kannata lähteä. Kaupunkilomilla ollaan käyty ja autoreissuilla. Laivalle tai mihinkään turistirysiin en lähde.

Etkö muuta matkailua keksi kuin rantalomat ja turistirysät?

Lasten kanssa reissaaminen on uuvuttavaa. Lapsentahtisesti kun mennään ja siksi teemmekin päivän tai parin reissuja Suomessa. Kun lapsi tulee teini-ikään niin hänen toiveensa otetaan huomioon ja matkustamme vaikka sitten etelä-Eurooppaan rantalomalle jos hän niin tahtoo. 

Itse varmaan säästäisi ja sijoittaisin rahat. Antaisin sitten lapselle matkarahaksi kun täyttää kahdeksantoista.

Osaako sitten nauttia lomasta vain onko sitten taas kännykän tuijottelua sitten vain eri ympäristössä?

Ikinä ei pidä kilpailla muiden kanssa mistään. Siskoni itki sitä, että kaverilla oli oma hevonen. Ikinä hän ei ollut osoittanut mitään mielenkiintoa hevosia kohtaan, mutta yhtäkkiä koko elämä oli pilalla kun ei samantien rynnätty ostamaan heppaa.

Pian unohtui heppa ja itkettiin seuraavaa juttua mikä oli "pakko saada tai mä kuolen". Vielä aikuisenakin vertailu on kovaa, ja toisen oma on häneltä pois. Eli paitsi jäämisen kokemus on korvien välistä kiinni. 

Miksi ihmeessä jäisi?

Olen itse lomaillut ulkomailla lapsena, mutta en ole koskaan ollut hotellissa yötä.

Samoin multa on jäänyt väliin lähes kaikki turistirysät mikä on ollut ainoastaan hyvä asia itseäni kohtaan. 

Me yövyttiin teltassa, laivassa ja autossa. Joskus jonkun omakotitalossa. 

Olivat mukavia reissuja, mutta eipä se mitään lisäarvoa niille reissuille tuonut että olivat jossakin muualla kuin suomessa. 

Joskus se eväsretki omassa olohuoneessa voi olla lapsille kaikkein parasta lomailua. 

Ihan totta. Joillain aikuisilla se on jonkinlainen vamma päässä että elämää täytyy elää jollain tietyllä tapaa, eivätkä he hoksaa vaikka kuinka menisi suorittamiseksi jolloin se elämä jää elämättä.